Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Tehdään, muttei sinulle. Eikä tarvitse olla varakas tai kaikkien silmään edes komea. Mielenkiintoinen kyllä, eikä pelkästään oman äidin mielestä.
Jaha, naiset on sittenkin samaan malliin ajatteleva lauma! Missä se individuaalisuus nyt luuraa, kyllä varmasti nyt jonkun täytyy myös komeita, varakkaita ja fiksuja miehiä lähestyä!
Ne on tuon itä-/etelänaapurin erikoisalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en mainosta kokemattomuuttani mutta kun on kaveriton eikä harrastuksia jne. niin kaikenlainen kokemattomuus oli sitten kyse seksistä, parisuhteista tai kaverisuhteista tai ihan mistä vaan paistaa täysin läpi olemuksesta kun on ihan kujalla oli asia kuin asia. Jo pelkkä juttelu ihmisen kanssa paljastaa että olen kuin jostain metsästä ryöminyt kummajainen vaikkein siltä näytä mutta olemus ja käytös kertoo kaiken. Yli 30 niin mahdollisuudet kaikessa alkaa olla menneet jo ohi.
Metsästä ryöminyt kummajainen ei kuulosta kovin pahalta enkä usko sinussa olevan mitään sellaista ominaisuutta, joka estäisi hyvät ihmissuhteet. Kohtaaminen on se vaikea hetki, sillä sinulle sopivat naiset eivät välttämättä löydy Tinderistä tai baaritiskiltä, sillä ne ovat julmia paikkoja naisillekin, joilla on heikko itsetunto tai epäilyjä omasta viehättävyydestä. Jokin harrastus saattaisi auttaa ihmisten kohtaamiseen? Tai arjessa kohtaamiesi ihmisten katsominen uudella tavalla? Ehkä töissä on jokin ihminen, jonka kanssa voisi tavata myös vapaa-aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olet siis lyhyt, ruma, ujo ja kokematon, eikä itseluottamuksesi ole järin hyvä.
Miksi kukaan haluaisi sinut näillä spekseillä? Et tunnu pitävän edes itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Nyt ontuu ja pahasti. Ruoka, vesi, lääkkeet ja paikka asua ovat ihmisoikeuksia hyvinvointivaltiossa. Sen vuoksi ne pyritään tarjoamaan kaikille, huolimatta taloudellisesta tilanteesta ym.
Parisuhde EI ole ihmisoikeus. Kenelläkään ei ole velvollisuutta deittailla, seurustella, sekstailla jne. kenenkään toisen kanssa, jos ei halua. Ihminen voi elää oikein hyvin ilman, että olisi koskaan seurustellut, harrastanut seksiä tai suudellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Jos käytät tuollaista rinnastusta niin se indikoi, että sinun mielestäsi jollakin on velvollisuus huolia "jämämies" ja auttaa häntä/heitä. Edelleen odotan vastausta kysymykseeni kenellä nimenomaan se on ja miksi juuri hänellä.
Suomessa on paljonvanhoja yksinäisiä naisia. Jos kerran muilla on velvoite auttaa heitä, niin kenellä se sitten on? Voisiko naisettomat miehet velvoittaa pariutumaan heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Muistutetaanpa taas kerran, että parisuhde ei ole ihmisoikeus kuten esimerkiksi riittävä toimeentulo on. Analogiassasi parisuhde on verrattavissa luksustuotteeseen, johon varattomalla ei tarvitsekaan olla varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateelliset miehet täällä taas räksyttää muista miehistä ja syyttää naisia omasta epäonnestaan. Miksi olette niin kateellisia? Onko se jotenkin teidän perusluonteessa?
Elämässä ei mene nallekarkit tasan. Kaikista ei tule batmania, yritysjohtajaa tai aviomiestä. Elä asian kanssa äläkä vingu palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en mainosta kokemattomuuttani mutta kun on kaveriton eikä harrastuksia jne. niin kaikenlainen kokemattomuus oli sitten kyse seksistä, parisuhteista tai kaverisuhteista tai ihan mistä vaan paistaa täysin läpi olemuksesta kun on ihan kujalla oli asia kuin asia. Jo pelkkä juttelu ihmisen kanssa paljastaa että olen kuin jostain metsästä ryöminyt kummajainen vaikkein siltä näytä mutta olemus ja käytös kertoo kaiken. Yli 30 niin mahdollisuudet kaikessa alkaa olla menneet jo ohi.
Vähän ohiksena on pakko kysyä, että mitä sinä sitten teet? Mihin sinä sitten käytät vapaa-aikasi, jos et harrasta mitään eikä ole kavereita? Kotitöihin ja netissä surffailuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olipa melkoista jaarittelua. Tiedän köyhiä millä on perhe ja vaimo. Mäkin oon seurustellut UO:ssa olevan kanssa, pätkätöitä saavan freelancerin ja tätä nykyä niin ikään freelancerin kanssa joka saamassa tässä kuussa hommia.
Koskaan en katso tuloja vaan itse ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olipa melkoista jaarittelua. Tiedän köyhiä millä on perhe ja vaimo. Mäkin oon seurustellut UO:ssa olevan kanssa, pätkätöitä saavan freelancerin ja tätä nykyä niin ikään freelancerin kanssa joka saamassa tässä kuussa hommia.
Koskaan en katso tuloja vaan itse ihmistä.
Ei kirjoittaja tainnut tarkoittaa kirjaimellisesti köyhien miesten kelpaamista vaan rinnasti köyhät ja "jämämiehet" (rumat, lyhyet ja ujot). Jonkun pitäisi velvollisuudesta huolia heidät. En vieläkään ole kuullut, että kenen ja miksi juuri hänen/heidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olipa melkoista jaarittelua. Tiedän köyhiä millä on perhe ja vaimo. Mäkin oon seurustellut UO:ssa olevan kanssa, pätkätöitä saavan freelancerin ja tätä nykyä niin ikään freelancerin kanssa joka saamassa tässä kuussa hommia.
Koskaan en katso tuloja vaan itse ihmistä.Ei kirjoittaja tainnut tarkoittaa kirjaimellisesti köyhien miesten kelpaamista vaan rinnasti köyhät ja "jämämiehet" (rumat, lyhyet ja ujot). Jonkun pitäisi velvollisuudesta huolia heidät. En vieläkään ole kuullut, että kenen ja miksi juuri hänen/heidän.
Onhan joillekin kuitenkin kelvannut köyhä jopa varaton mies. Jankuttajille noin muutenkin tuntuu olevan käsittämätöntä joiden rakastuminen. Kyllä! Eikö olekin merkillistä miten rakkaus ja ihastuminen unohdetaan kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
No kyllähän tuossa ihan selkeästi vaaditaan jotain ”mahdollisuutta”. Sivusta.
Minusta ennemminkin kriittiseen sävyyn kysytään, että miksi sitä mahdollisuutta ei anneta. Vieläkään en kyllä näe tuota suoranaisena vaatimuksena. Kun köyhä leipäjonossa ilmoittaa vastustavansa ökyrikkaiden eliittikerhoja, niin onko se sama kuin vaatisi itselleen rikkauksia ja mammonaa?
Kenen nyt siis pitäisi antaa mahdollisuus, kenelle, ja miksi? Miten sellainen mahdollisuus konkreettisesti ilmenee? Et osaa vastata tähän. Kehnot vertaukset eliittikerhoihin vain kiertävät oleellista kysymystä.
Se ilmenee konkreettisesti riman laskemisella. Eli, nykymenosta (eli komeiden hunksien metsästäminen suuresta miesten joukosta, josta vasemmalle pyyhitään kaikki ei-niin-komeat) siirryttäisi siihen, että oikeasti tutustuttaisi myös lyhyempiin ja rumempiin miehiin ja katsottaisi josko niissä olisi parisuhdeainesta muiden kuin ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Eikös nuo Hunksit lähinnä ole vähän koomisia? Hassua, että ajattelet kaikkien naisten niitä kuolaavan... No mutta, asiaan: Kertoisitko, miten tämä rima konkreettisesti lasketaan? Joillain naisilla on voi olla ehdotonta miehen pituus, mutta jos nyt katsot pariskuntia tuolla kaupungilla, niin saatat huomata, että kaikki pariutuneet miehet eivät suinkaan ole pitkiä. Tai edes mitenkään hyvännäköisiä, noin niinkuin yleisesti ajateltuna - yksittäisen naisen mielestä toki voivat olla. Eikö tuo riman laskeminen käytännössä tarkoita sitä, että aletaan suhteisiin ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta, tai mennään treffeille sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta ollenkaan?
Ainakin minulla on yksi ainoa kriteeri, ja se on se, että mies joko kiinnostaa tai ei kiinnostaa. Rima on se, että joko vetovoimaa on tai ei ole. Jos laskisin tätä rimaa, tarkoittaisi se sitä, että voisin sitten olla suhteessa kenen tahansa kanssa, ja kumppani voitaisiin valita vaikka arvalla. Mutta miksi tehdä näin? Kyllä minulle ainakin suhteessa on olennaista rakastuminen, myöhemmin rakkaus, seksuaalinen vetovoima, se että toisen kanssa synkkaa oikeasti, ja on molemminpuolinen halu olla yhdessä ja olla lähellä. En oikein pysty motivoimaan itseäni esim. suutelemaan, hellittelemään tai harrastaan seksiä, jos en tunne mitään vetoa toista kohtaan.
Tässä on vähän se, että jos jo itseni tuntien tiedän, että joku tietty tyyppi ei vaan tunnu seksuaalisesti puoleensa vetävältä, niin mikä ihmeen pointti olisi lähteä katsomaan, olisiko hän kuitenkin kiva kaveri? Jos vaikka minulle on täydellinen turn off ylipaino, niin miksi en pyyhkäisisi ylipainoisia vasemmalle? En kuitenkaan tuntisi seksuaalista halua. Toki treffeillä voisi käydä ilmi, että kyseinen ihminen on mukava tyyppi ja varmasti ihana kumppani - mutta niinhän moni muukin varmasti on kaikista maailman miehistä, joita kohtaan en kuitenkaan tunne mitään romanttista tai seksuaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Valitettavasti minä en ole tästä aiheesta keskusteltaessa tällä palstalla juurikaan saanut aikaan asiaa eteenpäin vievää keskustelua, vaikka olen yrittänyt. Tässäkin ketjussa ollaan taas päästy siihen, että naiset haluavat pelkästään komeita miehiä eivätkä suostu antamaan edes mahdollisuutta lyhyille ja rumille miehille. Olen yrittänyt kysyä, että onko kirjoittaja oikeasti sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tuollaisia. Ei vastausta. Olen yrittänyt kysyä, että missä kirjoittaja on yrittänyt tutustua naisiin, jos/kun kerran haluaisi kohdata naisen, joka ei valitse kumppania ulkonäön perusteella. Ei vastausta, paitsi että edellisessä viestissä käy ilmi että parinhakukanava on Tinder. Olen myös kysynyt, että kelpaako miehelle itselleen sitten ruma nainen. Ainoa vastaus mitä tuli, oli että kelpaa kunhan ei ole hirveä tankki.
Toisin sanoen, halukkuus rakentavaan dialogiin on taas loistanut poissaolollaan. Eli mihin tässä voisi edetä? Ihan oikeasti?
Omasta mielestäni yksi erittäin suuri ja räikeä epäkohta on se epäsuhta, että käytännössä miltei kaikki naiset pitävät kynsin ja hampain kiinni siitä, että miehen kuuluu tehdä aloitteet ja liidata kuin viimeistä päivää, muuten eivät ala. Vaikka se unelmien mies olisi siinä saatavilla, niin naisen "ylpeys" ei anna periksi, ja jos se mies ei tee (ainahan ne tekee jos ovat kiinnostuneita, -palstanaisten myytti) mitään, niin mitään ei koskaan tapahdu.
Tähän yksinkertaiseen dynamiikkaan olisi jo vuonna 2020 mukava saada aitoa kehitystä, eikä aina vedota johonkin mukabiologisiin seikkoihin, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. -eri
Teen aloitteita _mielenkiintoisille_ miehille.
En usko.
Et selvästikään ole mielenkiintoinen
Itse asiassa olen todella mielenkiintoinen, komea, varakas ja fiksu, mutta se siitä. Ette te naiset ihan oikeasti mitään aloitteita tee. Koskaan.
Vaikka olet itse omasta mielestäsi mielenkiintoinen, niin nythän oli kyse naisten näkemyksistä, eikö? Et sinä voi pokkana väittää toisille mitä mieltä nämä ovat sinusta. Oma kuva itsestäsi ei välttämättä ole ollenkaan sama kuin toisilla.
Minä olen ulkonäöltäni tavis (keskipituinen vähän ylipainoinen), suhteellisen vähävarainen (alle kesitasoiset tulot ja ei-merkittävä mutta positiivinen nettovarallisuus), enkä fiksuudesta tiedä muuten, mutta älyä, tutkinto ja keskustelutaitoa löytyy. Naiset ovat tehneet aloitteita, jopa hyvinkin kiinnostavat, nätit ja mukavat. Ilmeisesti olen sitten kiinnostava. Olen tietenkin tehnyt itsekin. Eikä aina ole onnistunut. Sellaista se on. Persoonasta kiinni ja jotta tärppäisi, pitää kiinnostuksen olla molemminpuolista. Mitä enemmän hakuammunnalla yrittää, sen varmemmin tulee paljon huteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olipa melkoista jaarittelua. Tiedän köyhiä millä on perhe ja vaimo. Mäkin oon seurustellut UO:ssa olevan kanssa, pätkätöitä saavan freelancerin ja tätä nykyä niin ikään freelancerin kanssa joka saamassa tässä kuussa hommia.
Koskaan en katso tuloja vaan itse ihmistä.Ei kirjoittaja tainnut tarkoittaa kirjaimellisesti köyhien miesten kelpaamista vaan rinnasti köyhät ja "jämämiehet" (rumat, lyhyet ja ujot). Jonkun pitäisi velvollisuudesta huolia heidät. En vieläkään ole kuullut, että kenen ja miksi juuri hänen/heidän.
Onhan joillekin kuitenkin kelvannut köyhä jopa varaton mies. Jankuttajille noin muutenkin tuntuu olevan käsittämätöntä joiden rakastuminen. Kyllä! Eikö olekin merkillistä miten rakkaus ja ihastuminen unohdetaan kokonaan?
On, on. Ja meistä ihan jokainen tuntee varmasti rumia (yleisen komeuskäsityksen mukaisesti mitattuna) ja lyhyitä miehiä, jotka ovat onnellisesti parisuhteessa. Mutta eiköhän nämä jankutukset olekin suurimmaksi osaksi vain trollausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Olipa melkoista jaarittelua. Tiedän köyhiä millä on perhe ja vaimo. Mäkin oon seurustellut UO:ssa olevan kanssa, pätkätöitä saavan freelancerin ja tätä nykyä niin ikään freelancerin kanssa joka saamassa tässä kuussa hommia.
Koskaan en katso tuloja vaan itse ihmistä.Ei kirjoittaja tainnut tarkoittaa kirjaimellisesti köyhien miesten kelpaamista vaan rinnasti köyhät ja "jämämiehet" (rumat, lyhyet ja ujot). Jonkun pitäisi velvollisuudesta huolia heidät. En vieläkään ole kuullut, että kenen ja miksi juuri hänen/heidän.
Onhan joillekin kuitenkin kelvannut köyhä jopa varaton mies. Jankuttajille noin muutenkin tuntuu olevan käsittämätöntä joiden rakastuminen. Kyllä! Eikö olekin merkillistä miten rakkaus ja ihastuminen unohdetaan kokonaan?
On, on. Ja meistä ihan jokainen tuntee varmasti rumia (yleisen komeuskäsityksen mukaisesti mitattuna) ja lyhyitä miehiä, jotka ovat onnellisesti parisuhteessa. Mutta eiköhän nämä jankutukset olekin suurimmaksi osaksi vain trollausta.
Järkyttävää miten nettimaailma voikin viedä sananmukaisesti järjen. Muistan muutaman vuoden takaa hellyyttävän parin jonka tapasin silloisen kumppanini järkkäämässä pariskuntien illassa. Nainen oli pitkä ja roteva, mies onnettoman hiusrajan omaava pätkä. Niistä kahdesta huokui kuitenkin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälistäkö sinulle sitten pitäisi antaa mahdollisuus? Mitä muuta annettavaa sinulla on naiselle kuin lyhyytesi, rumuutesi, ujoutesi ja kokemattomuutesi?
Tämä kommentti ja sen suosio selkeästi kertoo kaiken olennaisen naisten näkemyksistä. Rumat, lyhyet, ujot yms. ei-haluttavat miehet ovat arvotonta saastaa, ei kenellekkään pidä säälistä antaa ja niin edelleen. Nainen ajattelee, että minä haluan vain komean alfamiehen ja jämämiehet kuolkoot pois, ei niitä kukaan kaipaa! Ja sitten kitistään ja itketään miesten pinnallisuudesta. Sairasta. En yhtään ihmettele miksi niin monet miehet katkeroituvat.
Tarkoitatko, että naisten pitäisi antaa säälistä? Ja sinulla on varmaan antaa esimerkki viestistä, jossa on toivottu jämämiesten kuolevan pois.
Kyllä tässäkin ketjussa on naisia haukuttu paljon julmemmin kuin koskaan miehiä tällä palstalla. Yllpto poisti onneksi sen viestin, mutta joku tyhmä senkin oli valitettavasti ehtinyt jo lainata ja levittää eteenpäin.
Kerro ihan konkreettisesti: mitä velvoitteita esimerkiksi juuri minulla on sinua, aloittajaa tai jotain muuta miestä kohtaan ja miksi. Ja jos minulla ei ole, niin kenellä sitten on ja miksi?
Korjataanpas nyt kerralla tämä lukuisten av-naisten hokema jostain "velvoitteesta". Kukaan mies ei ole sanonut, että "naisilla on velvollisuus ottaa minut tai joku muu jämämies parisuhteeseen". Luepa tuo otsikko uudestaan: "miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta"? Kritiikki kohdistuu selkeästi siihen miten naiset pariutumismarkkinoilla toimivat. Ei se ole vaatimus mistään, vaan kritiikkiä tätä sairaalloista tekopyhyyttä ja pinnallisuutta kohtaan. Selittäisitkö sinä minulle ihan konkreettisesti, että mistäköhän te palstanaiset aina käännätte asian niin, että pariutumismarkkinoide ulkopuolelle syrjityt miehet ovat "vaatimassa" itselleen jotain, vaikka kukaan ei ole suoraan kirjoittanut että "minä vaadin itselleni...".
No kyllähän tuossa ihan selkeästi vaaditaan jotain ”mahdollisuutta”. Sivusta.
Minusta ennemminkin kriittiseen sävyyn kysytään, että miksi sitä mahdollisuutta ei anneta. Vieläkään en kyllä näe tuota suoranaisena vaatimuksena. Kun köyhä leipäjonossa ilmoittaa vastustavansa ökyrikkaiden eliittikerhoja, niin onko se sama kuin vaatisi itselleen rikkauksia ja mammonaa?
Kenen nyt siis pitäisi antaa mahdollisuus, kenelle, ja miksi? Miten sellainen mahdollisuus konkreettisesti ilmenee? Et osaa vastata tähän. Kehnot vertaukset eliittikerhoihin vain kiertävät oleellista kysymystä.
Se ilmenee konkreettisesti riman laskemisella. Eli, nykymenosta (eli komeiden hunksien metsästäminen suuresta miesten joukosta, josta vasemmalle pyyhitään kaikki ei-niin-komeat) siirryttäisi siihen, että oikeasti tutustuttaisi myös lyhyempiin ja rumempiin miehiin ja katsottaisi josko niissä olisi parisuhdeainesta muiden kuin ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Eikös nuo Hunksit lähinnä ole vähän koomisia? Hassua, että ajattelet kaikkien naisten niitä kuolaavan... No mutta, asiaan: Kertoisitko, miten tämä rima konkreettisesti lasketaan? Joillain naisilla on voi olla ehdotonta miehen pituus, mutta jos nyt katsot pariskuntia tuolla kaupungilla, niin saatat huomata, että kaikki pariutuneet miehet eivät suinkaan ole pitkiä. Tai edes mitenkään hyvännäköisiä, noin niinkuin yleisesti ajateltuna - yksittäisen naisen mielestä toki voivat olla. Eikö tuo riman laskeminen käytännössä tarkoita sitä, että aletaan suhteisiin ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta, tai mennään treffeille sellaisen kanssa, joka ei kiinnosta ollenkaan?
Ainakin minulla on yksi ainoa kriteeri, ja se on se, että mies joko kiinnostaa tai ei kiinnostaa. Rima on se, että joko vetovoimaa on tai ei ole. Jos laskisin tätä rimaa, tarkoittaisi se sitä, että voisin sitten olla suhteessa kenen tahansa kanssa, ja kumppani voitaisiin valita vaikka arvalla. Mutta miksi tehdä näin? Kyllä minulle ainakin suhteessa on olennaista rakastuminen, myöhemmin rakkaus, seksuaalinen vetovoima, se että toisen kanssa synkkaa oikeasti, ja on molemminpuolinen halu olla yhdessä ja olla lähellä. En oikein pysty motivoimaan itseäni esim. suutelemaan, hellittelemään tai harrastaan seksiä, jos en tunne mitään vetoa toista kohtaan.
Tässä on vähän se, että jos jo itseni tuntien tiedän, että joku tietty tyyppi ei vaan tunnu seksuaalisesti puoleensa vetävältä, niin mikä ihmeen pointti olisi lähteä katsomaan, olisiko hän kuitenkin kiva kaveri? Jos vaikka minulle on täydellinen turn off ylipaino, niin miksi en pyyhkäisisi ylipainoisia vasemmalle? En kuitenkaan tuntisi seksuaalista halua. Toki treffeillä voisi käydä ilmi, että kyseinen ihminen on mukava tyyppi ja varmasti ihana kumppani - mutta niinhän moni muukin varmasti on kaikista maailman miehistä, joita kohtaan en kuitenkaan tunne mitään romanttista tai seksuaalista.
Kommentoin sivusta. Tuo hunksi-hihhulin logiikka on kaikin tavoin päin peetä.
VAIKKA pitäisi paikkansa (ilmeisen tekaistu väite ja marginaalista johdettu yleistys) että "kaikki" naiset tavoittelevat jotain stereotyyppistä äärimaskuliinista miestä, niin se ei siltikään johda mihinkään väitettyyn syrjintään tai osattomuuteen tavanomaisempien miesten osalta Nimittäin kun matemaattisesti fakta on, että sitä halutuinta ääriainesta on rajallinen, jopa marginaalinen määrä, jolloin MAT-pöpien termein suurin osa naisista joutuu kuitenkin tyytymään ihannettaan alempitasoiseen miesainekseen. Jos ja kun huomioidaan naisten suurempi osuus väestössä, pienempi totaaliluuseiriusosuus sekä biologiset aikapaineet perheen perustamisen suhteen, on matemaattinen yhtälö sellainen, että miehillä on ehdottomasti myyjän markkinat. Mies kun mies käy kaupaksi, koska tarjonta millään tavoin parisuhdekelpoisesta (edes huonosta ts. juopot, pershäröt ja väkivaltaisetkin kelpaavat) aineksesta on aina suppeampi joka sukupolvessa kuin mitä kysyntä.
Täysin parisuhdekelvottomia alkavat olla pahoin syrjäytyneet mielenterveysongelmatapaukset ja rappioalkoholistit, joiden kanssa on suorastaan vaarallista tai käytännön tasolla mahdotonta elää parisuhteessa, saati perhettä perustaa. Tämä on jengiä joka voisi urputtaa vääryydestä, mutta toisaalta he eivät ehkä enää jaa normaaleja tarpeita ja haluja siinä määrin että älyäisivät. Joku Alko-Alma voi siltojen alta könytä heidänkin kainaloonsa silti.
Nämä tasoteoria u l i nat ovat kyllä ihan vaan höyrypäiden juttuja. Jotkut ujot nössöt kuvittelevat 10-20 vuotta nettipokea toljattuaan ja vertaishurmosta ruokittuaan, että heidän kuuluisi saada kotitaloustyökoneeksi alaosato povipommi mieluiten missin kasvoilla ja pokekokemusasiantuntijoina tietävät että ne raamikkaat muskeliorhithan nämä tosiasiassa kaikki heiltä epäreilusti vievät. Joo, tämä aines tipahtaa miesten joukossa totta vie alle elämänhallintansa menettäneiden rappiosyrjäytyneidenkin. Edes Alko-Alma ei halua ihmistä joka näkee naiset noin irvokkaasti.
En jaksanut lukea ihan koko ketjua, mutta ap, minua kokemattomuutesi ei haittaisi. Arvostan rehellisyyttä ja sitä, että ihminen arvostaa itseään ja muita ihmisiä. Se olisi tosi iso turn off, jos treffikumppani olisi hankkinut kokemusta omaa "statustaan" nostaakseen vain muita ihmisiä hyväksikäyttämällä. Kirjavat naiskokemukset ja lukuisat yhden illan suhteet ei ainakaan olisi minulle mikään meriitti.
Ei sinun mielestäni tarvitse mainostaakaan kokemattomuuttasi. Älä ota siitä niin paineita, koska oikea läheinen ystävä ei arvota sinua tuollaisen asian perusteella. Ethän tee mitään tyhmää vain ulkoisista syistä ja tehdäksesi "vaikutuksen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Sinun pohdinnassasi siis hyväosaisiin kuuluu naiset ja komeat miehet ja köyhiin taas vähemmän suositut miehet. Mihin kohtaan sijoittaisit tavalliset miehet? Entä miksi jätit kokonaan pois vähemmän suositut naiset? Minkä takia miehiä on monenlaisia ja monentasoisia, mutta naisiksi et edes laske muita kuin ne suositut ja hyväosaiset, joiden ympärillä kaikki miehet pörräävät? Kun nyt oikeudenmukaisuudesta puhutaan, niin olisiko liikaa vaadittu, että oikeudenmukaisuuden nimissä kaivaisit pääsi omasta ahteristasi ulos edes siksi aikaa, että huomaisit muitakin naisia olevan olemassa kuin vain ne suositut ja hyväosaiset sellaiset?
Siis pitäisikö meillä olla joku yhteinen mielipide tästä asiasta? Täällä on aika moni vastannut, osa ollut sitä mieltä että on väliä ja osa ettei ole. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa vastausta vaan se riippuu naisesta ja minkälaisia naisia mies pitää kiinnostavina.