Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Yritä tutustua älykkäiden ystäviesi kautta muihin älykkäisiin. Itse tunnen monia hyvin älykkäitä, joilla on vastaavia henkilöitä tuttavapiirissä. Todella pönttöjä ei heidän kauttaan oikeastaan kohtaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Ja näillä asioillahan taas ei ole sosiaalisen kanssa käymisen kanssa mitään tekemistä, jonka vaikeudesta superälykkäät täällä nyt valittavat. Ei oikein nyt siis hahmotu mitä älyä täällä tarkoitetaan.
Useimmilla mainituilla esimerkeillä on tekemistä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Nykyään tieteelliset, tekniset, taloudelliset läpimurron tehdään juuri yhteistyöllä. Samoin hyvä lääkäri on taitava myös kuuntelemaan ja lukemaan potilasta
Jonkin tieteellisen projektin parissa käyty kanssa käyminen taitaa kuitenkin olla vähän eri asia, kuin arjen ihmisten kanssa käyty sosiaalinen vaihto. Aika usein lääkäreistä sanotaan, että asiakkaan kanssa käyty kohtaaminen ei oikein luista. Toki tämä nyt on stereotyyppi, mutta lienee siinä totuuttakin.
Ei se nyt niin hirvittävän eri asia ole. Esimerkiksi tutkimustyössä hyvin oleellinen, oikeastaan tärkein osa sitä, on rakentavan kritiikin antamisen ja saamisen taito yhteisössä sekä taito innostua muiden näkemyksistä ja ideoista ja huomioida asioiden monet puolet ja näkökulmat. Kun olen näitä harjoittanut työssäni, niin huomaan sen heijastuvan myös muuhun sosiaaliseen elämään ja parisuhteiden konfliktien ratkaisuun. Ei lähde heti keulimaan vaan osaa kuunnella etäännyttää hieman itseään tilanteesta. Näin sen olen itse kokenut.
Eli loppujen lopuksi tässä puhutaan kuin puhutaankin aika erilaisista asioista, kuin miten varsinainen älykkyys yleensä ymmärretään.
Oikean diagnoosin teko on opittu asia. Jokainen suhtkoht älykkyydellä ja avaruudellisella kyvyllä voi oppia lääkäriksi. Koulutukseen ei vaan pääse, jos et ollut jo kuusi vuotiaana paras luokkakavereistasi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Varmasti, jos nainen koko ajan toitottaa älykkyyttänsä ja antaa miehen ymmärtää olevan parisuhteen tyhmempi, varsinkin, jos nainen ei ole älynnyt hyödyntää älykkyyttänsä.
Astra kirjoitti:
Oikean diagnoosin teko on opittu asia. Jokainen suhtkoht älykkyydellä ja avaruudellisella kyvyllä voi oppia lääkäriksi. Koulutukseen ei vaan pääse, jos et ollut jo kuusi vuotiaana paras luokkakavereistasi.
Pääsee jos on todellisuudessa riittävän älykäs. Itse luin 38v sisään vähän yli kuukaudessa.
Tosin puolisoa täältä ei ole vielä löytynyt, koska kaikilla älykkäillä on joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Eli älyllä on arvoa vain jos se hyödyttää mahdollisimman montaa ihmistä? Miksi? Millä aikavälillä? Hyödyttääkö ihmiskuntaa kokonaisuutena se, että ihmiset elävät hoitojen myötä pidempään? Päin vastoin. Menestyksekkään organisaatiojohtamisen hyöty riippuu niin monesta tekijästä, ketä se hyödyttää? Onko älykkäämpää johtaa punaista ristiä vai luonnonvaroja kuluttavaa osinkoyhtiötä? Yksilön hyöty, yhteisön hyöty, tämän hetken hyöty, tuhansien vuosien jatkumo, syy, seuraus, sattuma... Jo testiälykkyyden mittaaminen on tuonut monille töitä, tilastotietoa, yhteisön. Siinäkin on tutkimusta taustalla kuten syöpähoidoissakin. Ei asiat ole joko-tai. Ei hyöty, menestys tai edes jokin ominaisuus. On työlästä keskustella ihmisen kanssa, jonka ajatusketju ulottuu ja pysähtyy vaihtoehtoon b kun voitaisiin käsitellä aihetta jo e:stä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö mensan jäsenille ole mitään virallisia tai epävirallisia kokoontumisajoja, joissa voisi tutustua toisiinsa? Mikäli mainittu jo, niin en tiedä, kun en jaksa selata 68 sivua. Kiinnostaa vähän silti, vaikkei itsellä olisi asiaa bileisiin.
On. Paikkallisilla toimikunnilla on keskimäärin 2-4 tapahtumaa viikossa, helsingissä enemmän. Kansallisia kokouksia on 2 vuodessa. "Turismitapahtumia" on kesäisin ainakin 2 kpl, mm helsingissä saunailtaa. Lisäksi mensa sinkut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö mensan jäsenille ole mitään virallisia tai epävirallisia kokoontumisajoja, joissa voisi tutustua toisiinsa? Mikäli mainittu jo, niin en tiedä, kun en jaksa selata 68 sivua. Kiinnostaa vähän silti, vaikkei itsellä olisi asiaa bileisiin.
Useimmat huippuälykkäät eivät ole Mensan jäseniä, se on enimmäkseen huonoitsetuntoisten epäonnistujien kerho. Sellaista ei varmaan kukaan kumppanikseen halua.
No mutta eikö sen kautta löytyisi varmuudella ainakin jollakin tasolla objektiivisesti todettuja älykköjä. Eikö mensan jäsenyys ole tavallaan ainoa korkean älykkyyden mittari, sovituilla kriteereillä. Voinhan minäkin väittää olevani vaikka miten älykäs, mutta asiaa on vaikea todistaa. Toki vähä-älyisyyteni voi paljastua nopeasti keskustelussa, mutta kumppanin etsintä olisi hieman nopeampaa, kun älykkään ei itse tarvitsisi testata ja haastatella ehdokkaita tämän kriteerin selvittämiseksi. Jos älykkyys on vain joku oma henkilökohtainen mielipide tai käsitys, niin vaikeaksi menee. Jokaisella on vähän oma käsityksensä siitä. Ehkä taiteilijoista ja luovilta aloilta voi löytyä sellaista ei-mensalaista älykkyyttä.
Koska yhä: testiälykkyys on aivan eri asia kuin kyky käydä älykästä keskustelua. Älykäs keskustelu edellyttää laajaa lukeneisuus ja asioiden pohdintaa. Testiälykkyys edellyttää kykyä hoksata miten eri abstraktit muodot liikkuvat kuvasarjassa.
Periaatteessa lukeneisuutta voi mitata, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen, miten tietoa osaa soveltaa ja kuinka viisaan analyysin pystyy tekemää. Se takia objektiivisen viisaan ihmisen testi on hyvin vaikea tehdä.
Eli älykkyyden käsite vain leviää. Sen täytyy kattaa jotakin synnynnäistä (tiedonhalu, muistitoiminnot, kyky omaksua ja soveltaa tietoa, kyky ilmaista itseään loogisesti ja sovinnaisesti, jotta keskustelu ja vuorovaikutus on mahdollista) sekä hankittua tietoa, joka mahdollistuu em. synnynnäisillä ominaisuuksilla. Pelkästään hyvillä muistitoiminnoilla voi saavuttaa näennäistä älykkyyttä vain lukemalla ja opettelemalla, jossa esim. yliopistot ensimmäinen seula. Jos vielä keskustelutaidot ovat hyvät, voi edetä korkealle yhteiskunnassa. Uusia oivalluksia ei kuitenkaan välttämättä synny, jos tiedon sovellus ja yhdistäminen ei toimi. Täytyy siis tietää millaista älykkyyttä hakee muista. Jos arvostaa vain testien todentamaa ongelmanratkaisukykyä, niin miksi ei mensan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Chinch kirjoitti:
Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.
Miksi sinun pitäisi toisen reagointitapaa ohjailla?
Ei pidäkään.
En itse vaan joudu arjen asioita kovinkaan pitkään miettimään, enkä myöskään halua toisen vuoksi käyttää nykyistä enemmän aikaa siihen.
Siis siihen pohdintaan, että miten missäkin tilanteissa kannattaisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chinch kirjoitti:
Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.
Ja kyllä mietin olisinko onnellisempi tavallisella älykkyydellä. Koen vastuuta käyttää taitojani muiden hyväksi. En hahmota, mihin tarvitsen parisuhdetta. Läheisyyttä silti kaipaan.
Nainen, 2 lasta, 4-kymppinen, yleisillä mittareilla menestynyt, ihan karismaattinen kai kun seurasta ei olisi puutetta.
Miten nämä asiat liittyvät älyyn?
Lue vaikka vastaus 1374.
Kyse on temposta.
Chinch kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinch kirjoitti:
Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.
Ja kyllä mietin olisinko onnellisempi tavallisella älykkyydellä. Koen vastuuta käyttää taitojani muiden hyväksi. En hahmota, mihin tarvitsen parisuhdetta. Läheisyyttä silti kaipaan.
Nainen, 2 lasta, 4-kymppinen, yleisillä mittareilla menestynyt, ihan karismaattinen kai kun seurasta ei olisi puutetta.
Miten nämä asiat liittyvät älyyn?
Lue vaikka vastaus 1374.
Kyse on temposta.
Ja varmasti myös jatkumoiden ja kokonaisuuden automaattisesta hahmottamisesta. Kun "hitaampi" vain reagoi ja ihmettelee mistä toinen hermostui, älykäs suorittaa moniajoa ja huomioi tilanteen lisäksi oman käytöksen mahdolliset vaikutukset vallitsevaan tilanteeseen toivotun seurauksen näkökulmasta. Inter- ja intrapsyykkinen kokemus ja näkemys kulkee jatkuvasti muun ajattelun rinnalla jos näiden olemassaolon ja vaikutukset on tunnistanut. Loogista kuvion tunnistusta tavallaan sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astra kirjoitti:
Kävin joulukuussa syömässä pari kertaa älyltäni vähäisemmän kanssa. Söi kyllä maiskuttamatta, mutta väärässä järjestyksessä, eikä ollut tottunut aterioihin julkisilla paikoilla. Ei jatkoon. Etsin vieläkin puolisoa joka olisi edes suunnilleen vertaiseni. Edellinen parisuhde ei toiminut. Oli hän älykäs ja siihen ihastuin, mutta huomasin pian että kaikki hänen sanomat asiat oli kopioitu jostain eikä hänellä ollut omia mielipiteitä. Ei osannut kehittää omaa mielipiteettään
😃😄😅😂🤣
Kyllä älykäs kumppanin löytää, jos vaan haluaa. Mistä olet etsinyt? Ongelma voi piillä näinkin yksinkertaisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chinch kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinch kirjoitti:
Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.
Ja kyllä mietin olisinko onnellisempi tavallisella älykkyydellä. Koen vastuuta käyttää taitojani muiden hyväksi. En hahmota, mihin tarvitsen parisuhdetta. Läheisyyttä silti kaipaan.
Nainen, 2 lasta, 4-kymppinen, yleisillä mittareilla menestynyt, ihan karismaattinen kai kun seurasta ei olisi puutetta.
Miten nämä asiat liittyvät älyyn?
Lue vaikka vastaus 1374.
Kyse on temposta.Ja varmasti myös jatkumoiden ja kokonaisuuden automaattisesta hahmottamisesta. Kun "hitaampi" vain reagoi ja ihmettelee mistä toinen hermostui, älykäs suorittaa moniajoa ja huomioi tilanteen lisäksi oman käytöksen mahdolliset vaikutukset vallitsevaan tilanteeseen toivotun seurauksen näkökulmasta. Inter- ja intrapsyykkinen kokemus ja näkemys kulkee jatkuvasti muun ajattelun rinnalla jos näiden olemassaolon ja vaikutukset on tunnistanut. Loogista kuvion tunnistusta tavallaan sekin.
Kiitos.
Tämä mahdollistaa myös johtajuuden, jos sitä haluaa. Parisuhteessa molemmilla olisi oltava kyky hahmottaa kausaliteetteja ja itsensä osana tapahtumien virtaa. Tai sitten ei kummallakaan
Vierailija kirjoitti:
Mulla muistaakseni 143 eikä ole ollut tällaisia vaikeuksia. Tosin ei nykyisenkään puolison kanssa ratkota yhdessä logiikkapulmia tms., niitähän minä osaan tehdä paremmin, muuten älyllisesti kyllä ollaan aikalailla samalla viivalla. Harvassa ovat muutenkin ne kiinnostavat ihmiset, joita en huolisi tyhmyyden vuoksi.
Niin, ei molempien tarvitse olla mitää "riittävän älykkäitä", että yhteiselo voisi toimia todella hyvin.
Sanoisin että luonne ratkaisee ehkä vielä enemmän, miten arjessa tullaaan juttuu, koska ei se arki ole mitään vaikeiden asoiden ratkomista.
Esim. matemaattinen lahjakkuus ei ole tunnetusti tae siitä, että on myös sosiaalisesti älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmälle kuulostaa sellainen jeppe.
Tämä kommenttiko nosti tämän keskustelun poimintoihin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Kyllä pitää. Voin vahvistaa ihan elämänkokemuksella ja onhan siitä tutkimuksiakin, että älykkyys nostaa naisen viehättävyyttä vain 120 asti, sen. Jälkeen miehet kokee sen vastenmielisenä. Nainen saa siis olla sopivasti älykäs, mutta ei liian.
Tuokin riippuu luultavasti siitä populaatiosta minkä silmissä viehättävyyttä arvioidaan. Siis jos puhutaan keskiarvomiehistä, silloin asia on luultavasti näin. Kuten aikaisemmin esitin, jos ihmisten välilllä 30 pistettä tai enemmän älykkyyseroa, tyhmempi ei enää kykene ymmärtämään älykkäämpää.
Ja koska keskiarvoälykkyys on sadan pisteen tuntumassa, silloin 120 p. nainen koetaan vielä viehättävän älykkäänä. Keskiarvomies kokee hänet älykkäänä, ja pystyy vielä ymmärtämään häntä.
Mutta jos miesotanta on huomattavasti keskivertoa älykkäämpää, silloin oletettavasti myös naisen älykkyys saa olla huomattavasti korkeampi.
Samaten ihmisillä on taipumus äänestää poliitikkoja jotka ovat heitä itseään jonkin verran älykkäämpiä, mutta ei liian paljon älykkäämpiä. Koska jos älykkyyseroa on liikaa, äänestäjät eivät koe ehdokasta miellyttävä eivätkä hänen puheitaan järkevinä, vaan he kokevat hänet kummallisena ja hänen puheensa outoina.
En usko ostavani viimeistä kappaletta. Tuli nimittäin heti mieleen A- kirjaimella alkava etunimi, joka on eräällä suht tunnetulla poliitikolla.
En usko, että suhtautumiseni johtuisi siitä, että hänen älykkyysosamääränsä olisi suurempi kuin minun. Saman puolueen entinen johtaja saattaa ollakin minua älykkäämpi, vaikka en hänenkään kanssaan aivan samoilla linjoilla ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
”Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?”
Siis miten joku voi olla noin palikka?
Etkö tiedä, että jos osaa päätellä nopeasti tuollaisia, niin se korreloi kaiken muun älykkyyden kanssa. Mensan testi mittaa yleisälykkyyttä, ei kyse ole vain sitä, miten osaat päätellä kuviojonoja.
Ihmeellisiä nämä tällaiset (yleisälykkyyttä) vailla olevat ihmiset, jotka haluvat määritellä koko älyykkyyden käsitteen uudelleen. 🤦🏻♂️
No, eiväthän kaikki voi tajuta yhtä hyvin asioita…
Eikö älylläsi olekaan helppoa löytää puoliso? Toisaalta, jos olisit älykäs, et etsisi puolisoa tai edes kysyisi neuvoa meiltä täällä superälykkäiden keskustelupalstalla.