Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ongelman.
Ongelmahan on universaali: Parisuhteessa tulisi tuntea olevansa myös saavana osapuolena ja peruspirkon kanssa (sori naiset) se henkevä seura pitäisi löytää jostain muualta. Jotkut löytävätkin sen esim. työpaikalta mutta jos ei näin ole niin elämä on aika yksinäistä.
Sitten on ne jotkut jotka ovat löytäneet sen helmen jonka kanssa pystyy analysoimaan ja keskustelemaan asiasta kuin asiasta eikä riitoja tule koskaan koska kaikki ongelmat pystytään ratkaisemaan järkeilemällä. Tällaiset náiset ovat tosi harvinaisia, kuinkas muuten, mutta, jokainen mies on varmasti elämänsä aikana sellaiseen törmännyt. Sellaisen kanssa voisi muuten mennä yhteen eikä mikään määrä läskiä haittaisi.
Saat tämän kuulostamaan siltä, kuin älykkäät ihmiset olisivat jotain yli-ihmisiä, jotka eivät voi tehdä virheitä, koska viiltävällä älyllään ovat tilanteen, kuin tilanteiden herroja. Ei se nyt ihan noinkaan oikeasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chinch kirjoitti:
Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.
Ja kyllä mietin olisinko onnellisempi tavallisella älykkyydellä. Koen vastuuta käyttää taitojani muiden hyväksi. En hahmota, mihin tarvitsen parisuhdetta. Läheisyyttä silti kaipaan.
Nainen, 2 lasta, 4-kymppinen, yleisillä mittareilla menestynyt, ihan karismaattinen kai kun seurasta ei olisi puutetta.
Miten nämä asiat liittyvät älyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Ja näillä asioillahan taas ei ole sosiaalisen kanssa käymisen kanssa mitään tekemistä, jonka vaikeudesta superälykkäät täällä nyt valittavat. Ei oikein nyt siis hahmotu mitä älyä täällä tarkoitetaan.
Kaipa se tosiaan riippuu siitä mitä arvostaa, kun kumppania etsii. Jotkut arvostaa luonnetta, tai jotain luonteenpiirteitä, huumorintajua, jne. Jos älykkyys on se asia, jota etsii, niin on aivan varmasti tosi vaikeeta löytää noin fiksua kumppania. Toisaalta, jos tää väite pätee, niin nekään ei ole löytänyt sen helpommalla, eli saattaa olla vielä vapaalla jalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys (=Mensan testit) korreloi parhaiten tulevan koulutus- ja ansiotason kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Ja näillä asioillahan taas ei ole sosiaalisen kanssa käymisen kanssa mitään tekemistä, jonka vaikeudesta superälykkäät täällä nyt valittavat. Ei oikein nyt siis hahmotu mitä älyä täällä tarkoitetaan.
Useimmilla mainituilla esimerkeillä on tekemistä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Nykyään tieteelliset, tekniset, taloudelliset läpimurron tehdään juuri yhteistyöllä. Samoin hyvä lääkäri on taitava myös kuuntelemaan ja lukemaan potilasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö mensan jäsenille ole mitään virallisia tai epävirallisia kokoontumisajoja, joissa voisi tutustua toisiinsa? Mikäli mainittu jo, niin en tiedä, kun en jaksa selata 68 sivua. Kiinnostaa vähän silti, vaikkei itsellä olisi asiaa bileisiin.
Useimmat huippuälykkäät eivät ole Mensan jäseniä, se on enimmäkseen huonoitsetuntoisten epäonnistujien kerho. Sellaista ei varmaan kukaan kumppanikseen halua.
No mutta eikö sen kautta löytyisi varmuudella ainakin jollakin tasolla objektiivisesti todettuja älykköjä. Eikö mensan jäsenyys ole tavallaan ainoa korkean älykkyyden mittari, sovituilla kriteereillä. Voinhan minäkin väittää olevani vaikka miten älykäs, mutta asiaa on vaikea todistaa. Toki vähä-älyisyyteni voi paljastua nopeasti keskustelussa, mutta kumppanin etsintä olisi hieman nopeampaa, kun älykkään ei itse tarvitsisi testata ja haastatella ehdokkaita tämän kriteerin selvittämiseksi. Jos älykkyys on vain joku oma henkilökohtainen mielipide tai käsitys, niin vaikeaksi menee. Jokaisella on vähän oma käsityksensä siitä. Ehkä taiteilijoista ja luovilta aloilta voi löytyä sellaista ei-mensalaista älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Ja näillä asioillahan taas ei ole sosiaalisen kanssa käymisen kanssa mitään tekemistä, jonka vaikeudesta superälykkäät täällä nyt valittavat. Ei oikein nyt siis hahmotu mitä älyä täällä tarkoitetaan.
Useimmilla mainituilla esimerkeillä on tekemistä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Nykyään tieteelliset, tekniset, taloudelliset läpimurron tehdään juuri yhteistyöllä. Samoin hyvä lääkäri on taitava myös kuuntelemaan ja lukemaan potilasta
Jonkin tieteellisen projektin parissa käyty kanssa käyminen taitaa kuitenkin olla vähän eri asia, kuin arjen ihmisten kanssa käyty sosiaalinen vaihto. Aika usein lääkäreistä sanotaan, että asiakkaan kanssa käyty kohtaaminen ei oikein luista. Toki tämä nyt on stereotyyppi, mutta lienee siinä totuuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka älykäs ihminen jaksaa vuodattaa tänne? :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.
Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle. Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti.
Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.
Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.
Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.
Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.
Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.
Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.
Koska testiälykkyydellä ei ole mitään tarkoitusta ja hyötyä, kirjaimellisesti se mittaa sitä kuinka hyvin pystyy päättelemään miten eri viivat/pallot/kolmiot yms liikkuu kuvasta toiseen. Mikä arvo (pelkästään) tällaisella älykkyydellä on?
Kokonaan toinen asia on, jos osaa tehdä vaikka oikean syöpädiagnoosin ja siihen hoitosuunnitelman. Tai osaa suunnitella magneettikuvauslaitteen. Tai johtaa menestyksellä tuhannen ihmisen organisaatiota. Tai tehdä teoreettisen mallin pimeän aineen jakaumasta universumissa. Tai kirjoittaa kirjan, jonka kymmenet tuhannet ihmiset kokevat syvällisesti puhuttavaksi. Tämä on sitä oikeaa älyä. Tosin silloin ei pelkkä äly riitä, vaan se on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Pitääkö kaikkien menestyä? Ei tietenkään, erityisesti jos kyvyt tai motivaatio riitä. Mutta silloin on turha aivan hirveästi elvistellä sillä, että on saanut testistä tuloksen, jonka yli 100 000 suomalaista saisi jos kävisivät sen tekemässä.
Ja näillä asioillahan taas ei ole sosiaalisen kanssa käymisen kanssa mitään tekemistä, jonka vaikeudesta superälykkäät täällä nyt valittavat. Ei oikein nyt siis hahmotu mitä älyä täällä tarkoitetaan.
Useimmilla mainituilla esimerkeillä on tekemistä sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Nykyään tieteelliset, tekniset, taloudelliset läpimurron tehdään juuri yhteistyöllä. Samoin hyvä lääkäri on taitava myös kuuntelemaan ja lukemaan potilasta
Jonkin tieteellisen projektin parissa käyty kanssa käyminen taitaa kuitenkin olla vähän eri asia, kuin arjen ihmisten kanssa käyty sosiaalinen vaihto. Aika usein lääkäreistä sanotaan, että asiakkaan kanssa käyty kohtaaminen ei oikein luista. Toki tämä nyt on stereotyyppi, mutta lienee siinä totuuttakin.
Ei se nyt niin hirvittävän eri asia ole. Esimerkiksi tutkimustyössä hyvin oleellinen, oikeastaan tärkein osa sitä, on rakentavan kritiikin antamisen ja saamisen taito yhteisössä sekä taito innostua muiden näkemyksistä ja ideoista ja huomioida asioiden monet puolet ja näkökulmat. Kun olen näitä harjoittanut työssäni, niin huomaan sen heijastuvan myös muuhun sosiaaliseen elämään ja parisuhteiden konfliktien ratkaisuun. Ei lähde heti keulimaan vaan osaa kuunnella etäännyttää hieman itseään tilanteesta. Näin sen olen itse kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Joo keskustelut vähemmän älyllisten ihmisten kanssa saattavat olla piinallisia. Heidän ajatuksenjuoksunsa ja se miten he esittävät mielipiteensä ovat usein sellaisia ettei niistä saa mitään irti. Eräskin amisinsinöörituttavani aina sanoo että "joo se on hyvä" tai että se on "ihan tyhmää". Jotain mielipiteitä kyllä on mutta perusteluja tai syitä niiden takaa ei löydy tai hän ei osaa tuoda niitä julki. Tietämys yleisesti on ohutta joten keskustella voi ehkä jostain formuloista tai hänen ammattiinsa liittyvistä jutuista tai jo samoista aiemmin moneen kertaan läpikäydyistä aiheista. Nämäkin aiheet hallitsen yleensä paremmin joten esim. tilanne kun huomaa insinöörin luonnontieteellisen osaamisen melko heikoksi on outo ja tyrehdyttää keskustelun jatkoa.
Oma periaatteeni tai ihanteeni jo nuoresta saakka oli että tulee voida keskustella mistä tahansa aiheesta ainakin jollain tasolla ja omista kiinnostuksen kohteista syvällisemminkin.
Superälykkäät ihmiset koen sillä tavalla "ahdistaviksi" että muutun varovaisemmaksi heidän seurassaan. No kovin montaa tällaista en toki tunnekaan mutta olen huoannut sen että he joutuvat latistamaan itseään ja hieman tympääntyvät huomatessaan etteivät tule ymmärretyiksi. Toki he tämän yleensä salaavat ja siirtyvät nopeasti toisiin aiheisiin
Huomaa taas, että ihminen voi olla älykäs olematta viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>> en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle >>
Heh, tuolla mitään tekemistä ole älykkyyden kanssa. Se on persoonassasi.
Täällä on jo muutkin smartit todistaneet asian.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka älykäs ihminen jaksaa vuodattaa tänne? :-D
No tiedätkö mitään järkevämpiä paikkoja? Ihan tosissaan nyt kysyn mielenkiinnosta. Onko älykkäille omia keskustelufoorumeita tai deittailusivustoja? Vai onko käyttäjäkunta liian pieni, jos jäseniltä vaaditaan jotain testituloksia ja muutenkin ehkä kyse vähemmistöstä. Tietysti salaisia oltava, kun mielensäpahoittajat taatusti lakkauttamassa, koska tasa-arvo ja kaikkien pitää saada halutessaan olla kaikkea.
Varmaan ihan aito ongelma, ettei mieleistä kumppania älyköille oikein löydy, kun ominaisuuteen liittyy usein introverttiys. Ja ainakin matemaattis-avaruudellinen kyvykkyys tuntuu monesti korreloivan heikkojen sosiaalisten taitojen kanssa.
En pidä itseäni älykkäänä, siksi kysyn. Muuten varmaan tietäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö mensan jäsenille ole mitään virallisia tai epävirallisia kokoontumisajoja, joissa voisi tutustua toisiinsa? Mikäli mainittu jo, niin en tiedä, kun en jaksa selata 68 sivua. Kiinnostaa vähän silti, vaikkei itsellä olisi asiaa bileisiin.
Useimmat huippuälykkäät eivät ole Mensan jäseniä, se on enimmäkseen huonoitsetuntoisten epäonnistujien kerho. Sellaista ei varmaan kukaan kumppanikseen halua.
No mutta eikö sen kautta löytyisi varmuudella ainakin jollakin tasolla objektiivisesti todettuja älykköjä. Eikö mensan jäsenyys ole tavallaan ainoa korkean älykkyyden mittari, sovituilla kriteereillä. Voinhan minäkin väittää olevani vaikka miten älykäs, mutta asiaa on vaikea todistaa. Toki vähä-älyisyyteni voi paljastua nopeasti keskustelussa, mutta kumppanin etsintä olisi hieman nopeampaa, kun älykkään ei itse tarvitsisi testata ja haastatella ehdokkaita tämän kriteerin selvittämiseksi. Jos älykkyys on vain joku oma henkilökohtainen mielipide tai käsitys, niin vaikeaksi menee. Jokaisella on vähän oma käsityksensä siitä. Ehkä taiteilijoista ja luovilta aloilta voi löytyä sellaista ei-mensalaista älykkyyttä.
Koska yhä: testiälykkyys on aivan eri asia kuin kyky käydä älykästä keskustelua. Älykäs keskustelu edellyttää laajaa lukeneisuus ja asioiden pohdintaa. Testiälykkyys edellyttää kykyä hoksata miten eri abstraktit muodot liikkuvat kuvasarjassa.
Periaatteessa lukeneisuutta voi mitata, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen, miten tietoa osaa soveltaa ja kuinka viisaan analyysin pystyy tekemää. Se takia objektiivisen viisaan ihmisen testi on hyvin vaikea tehdä.
Kävin joulukuussa syömässä pari kertaa älyltäni vähäisemmän kanssa. Söi kyllä maiskuttamatta, mutta väärässä järjestyksessä, eikä ollut tottunut aterioihin julkisilla paikoilla. Ei jatkoon. Etsin vieläkin puolisoa joka olisi edes suunnilleen vertaiseni. Edellinen parisuhde ei toiminut. Oli hän älykäs ja siihen ihastuin, mutta huomasin pian että kaikki hänen sanomat asiat oli kopioitu jostain eikä hänellä ollut omia mielipiteitä. Ei osannut kehittää omaa mielipiteettään
Kuten se että mies on aina oikeassa ja nainen on lapsentekoon tarkoitus.
Useimmat huippuälykkäät eivät ole Mensan jäseniä, se on enimmäkseen huonoitsetuntoisten epäonnistujien kerho. Sellaista ei varmaan kukaan kumppanikseen halua.