Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa

Vierailija kirjoitti:

On hankalaa. On vaikea keskustella sellaisen normityhmän kanssa, kun ne asiat, joista se normityhmä on kiinnostunut ei taas itseä kiinnosta ja normityhmää ei kiinnosta ne asiat, joista minä olen kiinnostunut. Toki ei siinä kusivehkeiden yhteensovituspalaverissa tarvitsekaan mitään hirveästi puhella. 

M36

Minulla taas on normityhmien tai ainakin tavallisten kanssa yhteisiä, täysin "normaaleja" kiinnostuksenkohteita, ja tuntuu että en osaa puhua niistä tavalla joka sopii heille. Kun katson netissä videota minua kiinnostavasta aiheesta, siellä on sellaisia yhden lauseen käsittämättömiä ja huvittavia kommentteja. Itse haluaisin kirjoittaa pitkän vastauksen videon herättämistä ajatuksista, mutta tulee vain sellainen olo ettei siihen kuitenkaan osaa kukaan mitään vastata ja ihmetellään vain että mitä tuo tulee pätemään. Pahinta on, kun on jossain harrastuksessa täysin aloittelija mutta oppii lähes itsestään kaikki termit ja teorian ja kuulostaa varmasti normaaleista ihmisistä turhanpätijältä, vaikka oikeasti ei ole nähnyt yhtään mitään vaivaa siihen termien oppimiseen.

Et ole selvästikkään tarpeeksi älykäs löytämään sitä älykästä kumppania.

Itselläni on tutkitusti melko korkea äo, mutta en mainosta sitä koskaan enkä missään tilanteessa. Ja minulle on melko yhden tekevä asia kumppanin äo. Ellei se ole todellakin matala.

Tunneäly ja empaattisuus on huomattavasti tärkeämpiä ominaisuuksia. Rasittavimpia ihmisiä ovat itsensä ja sitä omaa erinomaisuuttaan korostavat, sekä toisia aliarvioivat ihmiset. Sellaisesta ei tulisi ikinä minulle kumppania. Harvemmin kelpuutan sellaisia ihmisiä edes kaveriksi tai ystäväksi. Yleensä en. M52

Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.

Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle.  Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti. 

Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.

Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle.  Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti. 

Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.

Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.

Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.

Tiedän muutaman testin läpäisseen, mutta jäsenyydestä kieltäytyneen. Mensa on kuulemma sellainen r*nkkurinki. Eivät ne yhdistyksenä ole yhdistyksenä tosiaan saaneet aikaan yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Ihan turha kultapossukerho.

Älykkään ihmisen seurassa saa tuntea itsensäkin älykkääksi, olen huomannut. Jos toinen taas saa sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi, kyseessä on yleensä tyhmä tai ainakin itsetunto-ongelmainen ihminen, joka ei ole osannut ratkoa tätä ongelmaa itsensä kanssa. Älykkäät ihmiset ovat kokemukseni mukaan erittäin ystävällisiä ja empaattisia kanssaihmisiään kohtaan.

Haiskahtaa ja pahasti - ylimielisyys. Sinusta huokuu kylmyys. Meidän perheessä on neljä akateemisesti pitkälle koulutettua. Kun luin heille aatoksesi, niin hymynkare nousi suupieleen jokaiselle. Ymmärrän, älystä saa kiksejä, mutta oman älyn esillenosto esteenä pariutumiselle kuvastaa sinusta jotakin muuta ominaisuutta kuin älyä.

No huhhuh... itse mensalaisena en kyllä ole kokenut vastaavaa. Tunnen itseni jatkuvasti muita hölmömmäksi, koska tiedostan liiankin hyvin, etten tiedä kaikkea. Ja arvostan muissa ihmisissä varsin erilaisia asioita kuin ns. älykkyyttä. Päin vastoin, ihmiset jotka kuvittelee olevansa muita älykkäämpiä, on tosi ärsyttäviä. Mun puolison vahvuus on käytännöllisyys, jota mulla itselläni ei aina ole niin paljon. Täydennetään toisiamme hyvin just siksi, kun olemme erilaisia. 

Tunnistan tuon ongelman.

Ongelmahan on universaali: Parisuhteessa tulisi tuntea olevansa myös saavana osapuolena ja peruspirkon kanssa (sori naiset) se henkevä seura pitäisi löytää jostain muualta. Jotkut löytävätkin sen esim. työpaikalta mutta jos ei näin ole niin elämä on aika yksinäistä.

Sitten on ne jotkut jotka ovat löytäneet sen helmen jonka kanssa pystyy analysoimaan ja keskustelemaan asiasta kuin asiasta eikä riitoja tule koskaan koska kaikki ongelmat pystytään ratkaisemaan järkeilemällä. Tällaiset náiset ovat tosi harvinaisia, kuinkas muuten, mutta, jokainen mies on varmasti elämänsä aikana sellaiseen törmännyt. Sellaisen kanssa voisi muuten mennä yhteen eikä mikään määrä läskiä haittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tutkitusti melko korkea äo, mutta en mainosta sitä koskaan enkä missään tilanteessa. Ja minulle on melko yhden tekevä asia kumppanin äo. Ellei se ole todellakin matala.

Tunneäly ja empaattisuus on huomattavasti tärkeämpiä ominaisuuksia. Rasittavimpia ihmisiä ovat itsensä ja sitä omaa erinomaisuuttaan korostavat, sekä toisia aliarvioivat ihmiset. Sellaisesta ei tulisi ikinä minulle kumppania. Harvemmin kelpuutan sellaisia ihmisiä edes kaveriksi tai ystäväksi. Yleensä en. M52

Mikä koulutus sulla?

Työlästä on tosiaan ettiä kumppania. Täällä on yksi 138ÄO mies vailla naisseuraa. En halua kuitenkaan kauhean tiivistä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.

Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle.  Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti. 

Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.

Toi on mitä arvostan älykkyydessä. On raivostuttavaa kun joutuu selittämään saman asian kaksi kertaa, ja ole pomo alalla jossa tarvitaan älykkyyttä. Parhaita alaisia ovat Aspergerit. Ne tajuaa kertalaakista ja ne fokusoituu 100%:sti ongelmaan, turha baskanpuhuminen ja muu epäoleellinen jää pois. Niitä on myös turha yrittää kusettaa koska ne näkee sen läpi heti.

Laaja-alaisesti älykkäät ihmiset on aivan mahtavia. Mutta jos se kaikki äly on puristettu yhteen kapeaan sektoriin, eikä osata hahmottaa kenenkään muun näkemyksiä kuin omiaan, se taas on vihoviimeistä. Mustavalkoiset älykkäät ihmiset jotka ovat aina oikeassa on mahdottomia. Sen sijaan jos on kykyä huomata tunteita, verbaalista lahjakkuutta ja osaa arvostaa muunkinlaista älykkyyttä kuin omaansa, niin se on täydellistä. Minua on kehuttu älykkääksi, mutta olen enempi filosofi kuin looginen matemaatikko, joiden kanssa kuitenkin olen tullut yleensä loistavasti juttuun. Tietysti osa filosofiasta on sellaista, jossa loogisesti ajatteleva loistaa. Niin, olen mies ja minä kyllä voin rehellisesti myöntää että viehätyn aivan valtavasti itseäni älykkäämmistä naisista.

Eiköhän yliopistomaailmasta tai korkean luokan bisnesporukasta näitä löydy ihan riittävästi. Toisaalta, tekniikan puolella taitaa esiintyä jonkun verran sosiaalista kömpelyyttä, josta voi saada harhaanjohtavan kuvan henkilön älyllisistä kyvyistä. Entäpä sellainen älyllinen osaaminen, joka ei kuitenkaan osaa lisätä ilmaisuunsa ns. silmäkulman pilkettä ja tuntuu usein vain tylsän puuduttavalta puheissaan. Jos ei ole valmis oppimaan jokaiselta tapaamaltaan ihmiseltä, vaan nostaa itsensä useimpien yläpuolelle, kapeutuu väistämättä katsannoltaan eli toisin sanoen tyhmistyy. Eikö esimerkiksi tohtoreista ole sanottu, että he ovat ihmisiä, jotka tietävät melkein kaiken melkein ei mistään. (Hymiö)

Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.

Ja kyllä mietin olisinko onnellisempi tavallisella älykkyydellä. Koen vastuuta käyttää taitojani muiden hyväksi. En hahmota, mihin tarvitsen parisuhdetta. Läheisyyttä silti kaipaan.

Nainen, 2 lasta, 4-kymppinen, yleisillä mittareilla menestynyt, ihan karismaattinen kai kun seurasta ei olisi puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.

Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle.  Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti. 

Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.

Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.

Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.

Miksi pitää menestyä jollain tietyllä mittarilla? Mikä siinä menestymisessä on niin tärkeää? Mihin niitä saavutuksia tarvitsee?

Jos kokee elävänsä onnellista elämää siivoojana tai eläintenhoitajana, niin eikö se riitä?

Itse arvostan älykkyyttä ja tietoa paljon enemmän kuin menestystä.

Mutta toki, jos joku löytää elämänsä tarkoituksen ja onnen menestymisestä, niin sekin on ok. Ei se tee hänestä millään tavalla huonompaa tai parempaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mensan osalta monella on ajatusharha, että kaikki haluavat liittyä jos suinkin voi. No, tiedän lukuisia Mensankin asteikolla huomattavan hyviä tuloksia saavuttaneita, jotka ovat pysytelleet yhdistyksestä kaukana. Heitä ehkä yhdistää huomattava sosiaalinen kyvykkyys ja se, että he eivät usko Mensan testin olevan riittävän kattava. Ns. tunneälykkyyttä he eivät sen sijaan pidä minään.

Itse en ole tehnyt testiä, en edes halua tietää. Olettaisin, että keskitasolla olisin. Olen korkeakoulutettu, tutkinto ns. hakupainealalta eli olen läpäissyt kohtuullisen seulan ainakin jonkinlaiselle kyvykkyydelle.  Puolisoni sen sijaan on huippuälykäs, sekä Mensan että arkielämän kriteereillä. Minusta sen huomaa hänestä siinä, että hän ratkaisee matemaattisia ja teknisiä ongelmia hirveän nopeasti ja laadukkaasti sekä oivaltaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Myös keskustellessamme en oikeastaan koskaan joudu selittämään, mitä tarkoitan. Hän tajuaa heti, ja kerrasta. Hän tajuaa myös vihjeet ja yhdistelee asioita salamannopeasti. 

Hän kertoo arvostavansa minussa sitä, että inspiroin häntä. En itse tiedä miten, mutta olen tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan annan hänelle energiaa. Hän myös toistuvasti muistuttaa, että olen smartimpi kuin ajattelenkaan. Oli sitten vilpitöntä tai tarkoitushakuista, samapa tuo, mutta ei hän ainakaan väheksy minua kumppaninaan. Tällaisena minä pidän älykästä ihmistä - kyse on persoonasta kokonaisuutena.

Suurin ongelma Mensan jäsenyydessä on, ettei se kerro kuin yhdestä asiasta, eli testiälykkyydestä. Ja sillä ei ole mitään itseisarvoa, ts jos ei ole elämässä saavuttanut mitään muuta kuin Mensa-pisteet, niin ei ole käytännössä saavuttanut mitään. Silloin sanan älykkyys voi laittaa lainausmerkkeihin.

Oikea menestys (on sitten kyse tieteellisestä, taloudellisesta, taiteellisesta) edellyttää älykkyyden ohella niin monia muita ominaisuuksia, jonka takia älykkyyden painoarvo menestyksessä on usein yliarvostettu. Tietty perusälyykkyys on usein edellytyksenä monessa asiassa, mutta ratkaisevaa usein on luovuus, sitkeys tai esim juuri ne sosiaaliset taidot.

Miksi menestyksellä on enemmän itseisarvoa, kuin vaikka älykkyydellä tai kiltteydellä tai kauneudella jne.? Ne voivat kaikki olla merkittäviä asioita, tai sitten ei. Menestystäkin voi mitata monella skaalalla riippuen tavoitteista, motivaattoreita ja arvostuksista. Jo "oikea menestys" terminä kertoo, että puhut nyt vain omista subjektiivisista mielipiteistäsi perustamatta väitettä tietenkään mihinkään. Älykkyys voi todellakin olla itseisarvo, vaikka ihminen ei jakaisikaan muiden tavoitteita elämässä. Älykäs tekee todennäköisesti punnitun valinnan myös silloin, kun haluaa elää itselleen, eikä muiden asettamien raamien, tarpeiden tai tavoitteiden mukaan. Koska älystähän se suorittaminen ei kiinni jää.

Tämä voi tuntua käsittämättömältä ihmisille, jotka ovat sokean ehdollistuneet muiden asettamille mittareille ja jauhavat menestyksestä pysähtymättä pohtimaan, mitä sillä tarkoitetaan, mitä ja ketä se palvelee, voivatko ihmiset olla erilaisia kuin minä erilaisine arvoineen ja monta muuta seikkaa päälle. Sitten kun tiedettäisiin mitä menestys on, voisi vasta pohtia, mitä se vaatii ja mikä siinä on merkityksellistä ja mikä ei.

Mutta uskon, että älykkäät arvostavat älyä, ahkerat ahkeruutta ja nopeat nopeutta, silleen jännän "realisti" ihmisluonto on :) Pitää vain kerran tajuta miten vähän järkeä omissa ajatuksissa välillä on, saada itsensä kiinni huonosta arvostelukyvystä, niin alkaa maailma hahmottua ihan eri tavalla. Mitä mahdollisuuksia tajuta asioita onkaan, kun vähän kaivelee pintaa syvemmältä.

Chinch kirjoitti:

Äo 165 ja sinkku. Pidän toki monenlaisista ihmisistä, mutta olen arjen jakamisessa liian kärsimätön, en jaksa, jos asioita joutuisi toistamaan, tai miettimään toisen vuoksi, miten arkipäiväisiin asioihin kannattaa reagoida.

Miksi sinun pitäisi toisen reagointitapaa ohjailla?

Siis eikö mensan jäsenille ole mitään virallisia tai epävirallisia kokoontumisajoja, joissa voisi tutustua toisiinsa? Mikäli mainittu jo, niin en tiedä, kun en jaksa selata 68 sivua. Kiinnostaa vähän silti, vaikkei itsellä olisi asiaa bileisiin.