Miksi naisille on niin älyttömän tärkeää millaiset astiastot ja pyyhkeet kotona on?

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina pitää vaihtaa verhot? On kesäverhot, talviverhot ja siinä välissä muut vuodenajat.

Taitaa kyllä olla aika harvinaista tuo. Mutta mikäs siinä, jos vaihtaa, antaa mennä vain! Meillä ei edes ole verhoja kuin yläkerrassa. En osaa laittaa tänne taloon verhoja, kun on pienet ikkunat ja rikkonaiset seinät (rintamamiestalo). Jos haluaa tuoda kesäistä tai talvista ilmettä kotiin verhoilla tai sohvatyynyillä, niin kaikin mokomin. Siinä vaihtamisessa nyt ei ihmeen kauaa mene. Mun äidillä on sohvatyynyjen päälliset kesälle ja talvelle, mutta verhoja ei (eikä ollut silloinkaan, kun asuin kotona).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kelle on kelle ei. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut astioista tai pyyhkeistä sen kummemmin kunhan jonkinlaiset on. Olisihan se kiva olla jotkut ajattomat ja laadukkaat astiat mutta en saa aikaiseksi hankkia koska asia ei vaan ole korkealla listallani. En myöskään panosta sisustusjuttuihin, en edullisiin enkä kalliisiin. Esim. Ikeassa emme ole miehen kanssa käyneet kertaakaan 7 vuoden suhteen aikana. Kyllä kaunis koti on ilo silmille ja omaan värisilmää jne. Mutta en vaan saa aikaiseksi tuollaisia asioita koska aina on jotain tärkeämpää.

Niin ja en nyt missään nimessä tarkoittanut että Ikea edustaisi laadukasta sisustusta tms. Mutta olipahan vai esimerkki joka tuli mieleen, kun usein törmää näihin juttuihin että kaikki naiset muka raahaavat miehensä sinne päiväksi kärsimään.

Haluaisin kommentoida tätä, että se Ikeassa käyminen olisi jotain kärsimystä miehille: mun mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta. Tai on sillä tavalla, että kyllä hän haluaa, että kerron hänelle ideani ja kysyn hänen mielipidettään (laitetaanko tätä vai tuota). Ei hän kuitenkaan kärsi siitä, että käydään joskus Ikeassa hankkimassa jotain pikkutavaraa. Me käydään yleensä siellä niin, että lähdetään reissuun ja poiketaan siellä syömässä samalla. Mä sanoisin, että mieheni jopa ihan viihtyy siellä Ikeassa. Ainakin meillä on siellä yleensä ihan rattoisaa. Meillä on tapana vitsailla ja kehitellä erilaisia skenaarioita, ja Ikeassa on tähän paljon materiaalia.

Mulle on ihan sama minkälaiset astiat on.

En kata ikinä pöytää koska ei syödä yhdessä.

Mukavampi syödä kauniista astioista. Valitsen lautasen ruuan mukaan. Tykkään että pyyhkeet sopii kylppärin väreihin. Se on vaan iloa silmälle.

Tuntuisi hölmöltä ostaa jotain sellaista, josta en pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä ketjussa taas huomaa keskiluokkaisen omahyväisyyden ja sen, että millaisessa kuplassa he elävät; kun minulla on lattialämmitys, niin totta kai kaikilla muillakin on. Suomi on eriarvoistumassa ja sen huomaa tästäkin keskustelusta.

Eikös koko ketjun aihe ollut kuluttajuus? Miten pitää olla nättiä ja laadukasta ja yhteensopivaa ja oikean väristä. Lattialämmitys nyt on vain yksi sivujuonne siinä.

Jos joskus on pitänyt ostaa uusia pyyhkeitä tai pussilakanoita, niin eikö edes silloin saa ottaa sitä, mikä itsestä näyttää ja tuntuu hyvälle? Kuka haluaa nukkua karkeissa tai pölyävissä lakanoissa? Ilmeisesti aika moni tämän ketjun perusteella.

Saa toki ostaa sellaisia lakanoita kuin haluaa, mutta ketjun perusteella raja menee kuivausrummun ostamisessa.

'

Kuivausrumpu tuotiin keskuteluun mukaan siinä vaiheessa, kun joku sanoi huonolaatuisten lakanoiden pölyävän. Se kuulemma auttaa pölynpoistoon. Minä valitsen lakanoiden materiaalin niin, että ne eivät pölyä vaikkeivat kuivausrummussa käykään. Sille kuivausrummun omistajalle kuivausrumpu on arjen ylellisyyttä. Se, että petaa parisänkyyn samanlaiset pussilakanat ja tyynyliinat kummallekin tuntuu olevan jonkinlainen rikos. Vielä pahempaa, jos kuosi on valittu niin, että se miellyttää omaa silmää.

Omat Arabiat sukupolvesta toiseen. Suomalaiset on saatu uskomaan, että Arabiaa olla pitää. Liinavaatteissa ja kodin tekstiileissä on tällä hetkellä todella rumat värit. Harmaa, valkea, musta ja ikuinen bees. Matonpesupaikalla nämä voi käydä katsomassa. Hyi miten rumia värejä. Vielä 10 vuotta sitten näki iloisia värejä. Nyt laahustetaan näissä synkissä. Duunissa suutuimme, kun työnantaja hommasi harmaat arabia mukit kahveille. Kerrottiin porukalla ettei päiviä aloiteta harmaalla. Kävin ne vaihtamassa iloisiin väreihin. 

Pientä arjen ylellisyyttä. Esteettisesti kiva syödä näteistä astioista ja pyyhkiä itsensä kivaan pyyhkeeseen. Sitten jaksaa katsella sitä rumaa ylipainoista karvaparran kasvattanutta miestä... Samoin lakanat on kivat, kun on pehmeät ja sileät, sävy miellyttää silmään. Arjen aherruksessa ja jopa kurjuudessa ei niitä kivoja juttuja ole niin paljon, niin miksi ei hankkisi samaan hintaan miellyttäviä tavaroita? Ne rumat maksaa yleensä ihan yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Keille naisille? Miksi yleistät? Meillä se on mies, joka valitsee astiat ja haluaa, että niitä on paljon. Paljon enemmän kuin minusta olisi edes tarpeen.

Sama täällä. Mun miehelle on myös tärkeää, että kun kahvikupit laitetaan kaappiin, pitää korvat olla samansuuntaisesti. Minä jouduin siihen sitten opettelemaan myös. No mitä sitä ei rakkaansa takia tekisi.

Itseäni kiinnostaa viherkasveista ja lemmikeistä hoitaminen, miestä enemmän miltä koti näyttää. Ei kaikki naiset ole mitään sisustusfriikkejä stntymäluonnostaan, itselläni ei edes ole sisustuksellista silmää ollenkaan. Siisteys kyllä on tärkeää minulle, mutta en osaa varsinaisesti sisustaa, eikä se kiinnosta minua. Mies meillä keittiönkin suunnitteli, enkä olisi ikinä osannut niin hienoa siitä tehdä. 

Eräs ystäväni on sisustussuunnittelija ja hän sanoo näkevänsä lopputuloksen jo etukäteen. Minulta puuttuu se kyky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi rumistakin astioista syödä, mutta toki on kivempaa jos astiat ovat kauniita ja niiden näkeminen ilahduttaa. Mutta jos kauniita astioita ei olisi kaupassa tarjolla, niin tuskin niitä osaisi kaivata.

Estetiikan ymmärrys ja kaipuu on kyllä ollut yksi ihmislajin ominaispiirre ihan koko ihmisen olemassaolon ajan, esihistoriallisista ajoista asti. Ihmiset koristelivat ihan arkisia astioita ja käyttöesineitä kuten saviruukkuja jo kivikaudella.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kampakeraaminen_kulttuuri

Puhuin itsestäni. Jos en näkisi kaupassa käydessäni sellaisia astioita, joita tekee mieli ostaa, niin en varmaankaan miettisi, että haluaisin kotiini kauniimmat astiat. Niin esteettinen ihminen en ole.

Mulla ei löydy mitään merkkitavaraa keittiönkaapista. Mutta mulla ei kyllä käy vieraitakaan. Jos kävisi, haluaisin varmaan hankkia jotkut vähän "paremmat" kahvitteluvälineet, näön vuoksi.

Mutta lähiaikoina olen kuitenkin alkanut kaipailemaan uusien pyyhkeiden perään. Roikkuvat tuolla meidän vessa-kylppärissä näkyvillä kuitenkin vuodesta toiseen joka päivä, niin oishan se kiva että ne olisivat vaikka vessan väreihin sopivat. Seuraavat mitkä ostan, ostan jotkut muhkean pehmeät ja hyvänväriset, hinnasta viis. Meillä tosin asuu vain kaksi henkilöä, joten tuskin tulee liian kalliiksi se uudistus. 

Minulle on tärkeää, että kodissa viihdytään. Miehelle se tarkoittaa, että sohva on kohti tv:tä ja sohvatyynyä saa käyttää päänalusena. Oli ilmeisesti joskus seurustellut sellaisen kanssa, että koristetyynyjä tai vilttejä ei saanut käyttää ja vessassa oli hienommat pyyhkeet esillä, joita ei myöskään saanut käyttää :D

Minä taas tykkään, että astiat ovat samanlaiset, koristetyynyt sopivat maton ja verhojen väreihin, lakanat ovat mieluisaa kuviota ja pyyhkeet sopivat kylppäriin. Onneksi olen löytänyt miehen, jota sisustus ei kiinnosta, niin saan laittaa juuri niin värikästä ja outoa kun itse tykkään. Miehen oman kodin sisustus oli harmaata ja valkoista, kun tavattiin, mutta onneksi selvisi, että hän on ostanut vain halvimman tai mukavimman, värillä tai muotoilulla ei muuten väliä.