Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Ehkäpä siksi että halusin vain ymmärtää erilaista näkökulmaa, enhän muuten olisi kysynyt. Antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
Olen eri, mutta pakko kommentoida. Ei siinä tarvitse olla mistään elintason kohottamisesta kysymys, jos haluaa, että läheinen ihminen tukee ja avittaa ja käyttäytyy reilusti. Jos siis ollaan jo parisuhteessa.
En todellakaan etsi itselleni "elättäjää", mutta jos nyt sattuisi käymään niin, että molemminpuolinen rakastuminen tapahtuisi ja aloittaisin suhteen miehen kanssa, joka on paljon parempituloinen kuin itse olen, ja jos hän alkaisi vaatimaan minua maksamaan kaikesta saman kuin hän, niin se olisi sitten siinä. Olisin myös todella loukkaantunut, koska en voisi itse koskaan tehdä vastaavaa.
Jos on sitä mieltä, että kaikki pitää puolittaa, niin kannattaa ottaa kumppani samasta tuloluokasta (ja niin suurin osa varmaan tekeekin).
Siis juuri tuota nimenomaan tarkoitin. Mun mies teki heti meidän suhteen alussa selväksi, ettei mun tarvitse osallistua yhteisiin menoihin. Eihän se tietenkään ole tarkoittanut sitä, ettenkö olisi hankkinut mitään meidän yhteiseen kotiin. Ne ovat kuitenkin olleet hyvin halpoja juttuja. Mulla ei olisi ollut mitenkään mahdollisuutta sellaisen elintason ylläpitoon, mihin hän oli tottunut, jos mun olisi pitänyt alkaa ylläpitää sitä mun opiskelijabudjetilla.
Naimisiinmeno ei ole minulle mikään juttu, tienaan mielelläni omat rahani, koska en koskaan uskaltaisi heittäytyä kenenkään elätettäväksi - liian iso riski hyväksikäytölle ja vääristyneelle vallankäytölle. Mutta äidiksi haluan, joten ehtona seurustelulle on se, että mies haluaa isäksi.
Mitenkäs nämä tiukan euron pariskunnat toimii kun tulee jälkikasvua?
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole minulle mikään juttu, tienaan mielelläni omat rahani, koska en koskaan uskaltaisi heittäytyä kenenkään elätettäväksi - liian iso riski hyväksikäytölle ja vääristyneelle vallankäytölle. Mutta äidiksi haluan, joten ehtona seurustelulle on se, että mies haluaa isäksi.
Sinä siis oikeasti tekisit lapsen miehen kanssa, joka voisi sopivassa tilanteessa käyttäisi valtaansa väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
Ja sulle tämä palsta on paikka moralisoida ja hymistellä sun omaa erinomaisuutta. Minä rakastuin ja minuun rakastuttiin. Hän on mun unelmien prinssi ja minä hänen prinsessansa.
Minähän en ole erinomaisuuttani hymistellyt missään vaiheessa, enkä todellakaan moralisoinut. Taitaa omatunto kolkuttaa kun asian noin koet.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
Minä olen tuollaisessa suhteessa, jossa molemmilla on omat kodit ja omat rahat. Ja kyllä me maksamme molemmat omat leffalippumme yleensä kun leffassa käydään sekä ostamme ruuat puoliksi kun toisen luona ollaan. Teemme siis näin riippumatta siitä, olemmeko minun luonani vai mieheni luona.
Ei tässä minusta ole mitään ihmeellistä. Olemme tosin jo melkein viisikymppisiä molemmat ja kumpikin on jo sen yhdessä asumisen elämässään kokenut. Enää ei kumpikaan kaipaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioero vie aikaa ja resursseja sekä maksaa. Lisäksi jostain syystä ihmiset puuttuvat paljon hanakammin avioeroihin ja erotessa suhde ei ole eronneen parin yksityisasia, vaan syitä pitäisi perustella milloin minnekin ja olla tilivelvollinen kaikesta. Ainakin näin se mulla meni, vaikka miten yritin rajata sitä, että minun suhteeni ei kuulu muille eikä kenenkään tehtävä ole kommentoida sitä millään tavalla. Siksi en halua enää koskaan naimisiin, ellei se ole käytännön kannalta järkevin ratkaisu.
- ohiss
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole minulle mikään juttu, tienaan mielelläni omat rahani, koska en koskaan uskaltaisi heittäytyä kenenkään elätettäväksi - liian iso riski hyväksikäytölle ja vääristyneelle vallankäytölle. Mutta äidiksi haluan, joten ehtona seurustelulle on se, että mies haluaa isäksi.
Sinä siis oikeasti tekisit lapsen miehen kanssa, joka voisi sopivassa tilanteessa käyttäisi valtaansa väärin?
Miten ihmeessä niin päättelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Ehkäpä siksi että halusin vain ymmärtää erilaista näkökulmaa, enhän muuten olisi kysynyt. Antaa olla.
Sama täällä. Sun ulosantisi taas kertoo, ettet vilpittömästi halua ymmärtää mitään. Olet tivannut mikä vika on avioliitossa vaikka kukaan ei ole vikoja maininnut, sitten että mikä siinä pelottaa ja tehnyt selväksi että suhteen tulee olla virallinen. Aika arvottuneita kysymyksiä jo sinällään.
/14
En missään nimessä! Aito ja oikea mies tahtoo sitoutua ja rakastaa vain yhtä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Erityisesti avioliitosta on juridisesti hyötyä silloin, jos on yhteisiä lapsia. Sitten on tietty myös perintöasiat yms, jos sattuu toinen kuolemaan. Toki testamentin voi tehdä siltä varalta muutenkin, vaikka harva avopari taitaa näin tehdä.
Missähän muualla asia tulee vastaan lainsäädännössä?
Eiköhän tämä naimisiinmeno tosiaan riipu siitä, mitä asioita haluaa elämässään ja mitä avioliitto itselle ja toiselle ylipäätään tarkoittaa. Jotkut ei arvosta instituution kaavoja, (pitävät ehkä enemmän jopa rajoittavina) vaan arvostavat lähinnäkin sitä, mitä heillä itsellään esim. parisuhteessaan on. Toiselle tällaiset yhteiskunnan tietyt rakenteet, kuten avioliitto, merkitsee jotakin tärkeää askelta ja ehkä he arvostavat myös perinteiden merkitystä. Molemmat tavathan ovat täysin ymmärrettäviä näkökulmia, ainakin omasta mielestäni.
Olet ihan oikeassa siinä, ettei kaikkia geenejä kannata jatkaa eli hyvä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Erityisesti avioliitosta on juridisesti hyötyä silloin, jos on yhteisiä lapsia. Sitten on tietty myös perintöasiat yms, jos sattuu toinen kuolemaan. Toki testamentin voi tehdä siltä varalta muutenkin, vaikka harva avopari taitaa näin tehdä.
Missähän muualla asia tulee vastaan lainsäädännössä?
Eiköhän tämä naimisiinmeno tosiaan riipu siitä, mitä asioita haluaa elämässään ja mitä avioliitto itselle ja toiselle ylipäätään tarkoittaa. Jotkut ei arvosta instituution kaavoja, (pitävät ehkä enemmän jopa rajoittavina) vaan arvostavat lähinnäkin sitä, mitä heillä itsellään esim. parisuhteessaan on. Toiselle tällaiset yhteiskunnan tietyt rakenteet, kuten avioliitto, merkitsee jotakin tärkeää askelta ja ehkä he arvostavat myös perinteiden merkitystä. Molemmat tavathan ovat täysin ymmärrettäviä näkökulmia, ainakin omasta mielestäni.
Se saattaa pitääkin paikkansa että lisääntyessä avioliitosta on hyötyä. En tosin tiedä onko siinäkään muuta kuin isyyden tunnustamisen automaattisuus (miehelle ei hyvä juttu).
Tässä keississä puhutaan tilanteesta jossa ei hankita lapsia. Mekään ei miehen kanssa aiota lisääntyä.
/14
Todennäköisesti en. Ainakin omasta kokemuksestani toimii paremmin systeemi, jossa molemmat osallistuu talouden menoihin mutta tarkkoja summia ei lasketa. Esim. vuokra maksetaan miehen tililtä, minä maksan laskuja (vesi, sähkö, netti) ja hoidan ruokaostokset. Välttyy paljon turhalta stressiltä, kun ei joka laskua tarvi olla puolittamassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta voin omalta osaltani vastata, että itseäni ainakin häiritsevät kaikki asiat, jotka vaan "on tapana" tehdä jotenkin, ja se, että avioliitto on pitkään ollut normi. Se tuntuu myös konservatiiviselta ja sovinnaiselta, johtuen joidenkin tahojen (kuten uskovaisten) avioliittohössötyksestä. Ja lisäksi itseäni häiritsee se, että siinä henkilökohtainen, oma asia saatetaan yhteisön ja yhteiskunnan "arvioitavaksi", yhteiskunta ja yhteisö "hyväksyvät" liiton ja se pitää julkistaa muille, mihin kuuluu ajatus, että suhde ilman muiden "lupaa" ei ole oikea suhde. Itse koen tällaisen todella epäromanttisena. Minusta on paljon romanttisempaa ja enemmän omaan elämäntapaani ja arvomaailmaani sopivaa se, että olen, elän ja asun yhdessä rakastamani ja valitsemani ihmisen kanssa, enkä tarvitse siihen yhteiskuntaa väliin tai mukaan. Ihan riittää se, että haluamme olla yhdessä.
En ole itse kokenut asioiden hoitamista vaikeaksi avoliitossa.
Aikamoiseksi laskemiseksi menee kun jokainen nippeli ja nappeli pitää puolittaa. Mies myös yleensä kuluttaa ruokaa enemmän joten omat ruuat pitää kuten kimppakämpässä... Hyi olkoon en voisi rakkaussuhteeseen tuollaisena ryhtyä, kaverin kanssa joo.
Mikset vaan palkkaa prostituoitua hoitamaan läheisyyden- ja seuranpuuteen ja elele muuten yksin?
En, mutta olenkin mies joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen. Pitää kerralla valita hyvä nainen vaimoksi, jotta liitto kestää.
Ja sulle tämä palsta on paikka moralisoida ja hymistellä sun omaa erinomaisuutta. Minä rakastuin ja minuun rakastuttiin. Hän on mun unelmien prinssi ja minä hänen prinsessansa.