Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse en näe että mun päätös olla avioitumatta tai avioitua vaikuttaisi kenenkään muun elämään kuin minun ja mieheni. Eikä kyllä meidänkään elämiin.
/14
Tietenkään et näe, siitähän mä just puhuin :) Oot nykyajan individualisti.
No voitko kertoa jonkun esimerkin, miten yhteisösi elämä muuttui kun päätit mennä naimisiin?
/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Jep. Mutta on se virallinen suhde kuitenkin ollut perusoletus tuhansia vuosia, vaikka annoit toisin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Jep. Mutta on se virallinen suhde kuitenkin ollut perusoletus tuhansia vuosia, vaikka annoit toisin ymmärtää.
Juurikin niin. Nyt eletään nykypäivää jolloin se ei enää ole perusoletus. Sinä jämähdit menneisyyteen.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööm no minua ei kiinnosta avioliitto enkä aio jakaa rahojani kenenkään kanssa. Ainoa ongelma olisi, jos kaikki menisi täysin puoliksi. Kyllä puolin ja toisin pitää maksella pieniä summia, mutta en anna yhdenkään miekkosen hyötyä minusta. Avioliitosta vouhottaminen on täysin naurettavaa, mitä iloa siitäkin on??
Kuulostaa aika kivalta asenteelta. :D
Itse kyllä toivon, että puolisoni hyötyy yhteiselostamme monella tavalla.
No meitä on moneen junaan. Minun kanssani tulisi seurustella itseni takia, ei rahojeni.
Entä jos tosiaan seurustelisit vähävaraisen miehen kanssa, mutta haluaisitte lähteä yhteiselle lomalle, sua houkuttaisi joku kaukokohde ja viikon loma, mutta miesystäväsi varoilla, jos kumpikin oman reissunsa maksaa, käytäsiin juuri ja juuri Tallinnassa viikonloppumatkalla.
Lähtisitkö viikonloppumatkalle Tallinnaan miehesi kanssa, vai antaisitko esim. "synttärilahjaksi" miehelle matkan kaukokohteeseen jonne haluaisit(te) yhdessä oikeasti mennä? (olettaen että siis olet varakas, ja tällainen tarjoaminen ei talouttasi liikauttaisi kauheasti minnekään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Näin sivusta seuranneena sanoisin että melkoinen mul k visti täytyisi miehen olla jos hän tuommoisilla kuukausituloilla laittaisi köyhemmän kumppanin maksamaan yhteiselosta. Olen kai sitten väärälle vuosituhannelle kuuluva, muttei istu omaan moraalitajuuni.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kimppakämpältä, jossa mies ei sitoudu muuhun kuin maksamaan puolet kuluista. Todnäk sinä saat maksaa puolet, siivota 100 % ja toimia miehelle patjana.
Niin kyyninen olen 47 vuoden iässä, että näen naisen osan tuossa suhteessa pelkästään antajana, ja varmaan vielä sitoudut yksiavioisuuteen, jolloin elämäsikin rajoittuu llapsiunelmista luopumisen lisäksi. Mies ei näytä sitoutuvan mitenkään, joten tuskin siis siihenkään - olemaan yksin sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse en näe että mun päätös olla avioitumatta tai avioitua vaikuttaisi kenenkään muun elämään kuin minun ja mieheni. Eikä kyllä meidänkään elämiin.
/14
Tietenkään et näe, siitähän mä just puhuin :) Oot nykyajan individualisti.
No voitko kertoa jonkun esimerkin, miten yhteisösi elämä muuttui kun päätit mennä naimisiin?
/14
Ensinnäkin meillä oli hyvät juhlat. Toisekseen muutama innokas ihailija perääntyi ja onnitteli miestä, tää tosin tapahtui jo kun alettiin seurustelemaan, meillä uskovaisilla se meinaan on melko näyttävä tapahtuma sekin: kun kävelet ehtoolliselle käsi kädessä, se on jo aika virallista ;) Kolmanneksi, avioliitto vahvisti yhteiskuntaa, hyvä perhe on meinaan anarkian yksi vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Jep. Mutta on se virallinen suhde kuitenkin ollut perusoletus tuhansia vuosia, vaikka annoit toisin ymmärtää.
Juurikin niin. Nyt eletään nykypäivää jolloin se ei enää ole perusoletus. Sinä jämähdit menneisyyteen.
/14
Siitä tietää että on keski-ikäinen, et näkee menneisyydessä paljon hyvää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
No höpsistä, sulla menee nyt opportumismi ja rakkaus pahan kerran sekaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Jep. Mutta on se virallinen suhde kuitenkin ollut perusoletus tuhansia vuosia, vaikka annoit toisin ymmärtää.
Juurikin niin. Nyt eletään nykypäivää jolloin se ei enää ole perusoletus. Sinä jämähdit menneisyyteen.
/14
Siitä tietää että on keski-ikäinen, et näkee menneisyydessä paljon hyvää ;)
Aivan. Minä olen nuorempi ja tyytyväinen nykyhetkeen. :)
/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnostaisi ja en tuollaista suhdetta haluaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Jep. Mutta on se virallinen suhde kuitenkin ollut perusoletus tuhansia vuosia, vaikka annoit toisin ymmärtää.
Juurikin niin. Nyt eletään nykypäivää jolloin se ei enää ole perusoletus. Sinä jämähdit menneisyyteen.
/14
Siitä tietää että on keski-ikäinen, et näkee menneisyydessä paljon hyvää ;)
Aivan. Minä olen nuorempi ja tyytyväinen nykyhetkeen. :)
/14
Hyvä sitten, mukavaa elämänjatkoa edelleenkin :)
Se täti
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kimppakämpältä, jossa mies ei sitoudu muuhun kuin maksamaan puolet kuluista. Todnäk sinä saat maksaa puolet, siivota 100 % ja toimia miehelle patjana.
Niin kyyninen olen 47 vuoden iässä, että näen naisen osan tuossa suhteessa pelkästään antajana, ja varmaan vielä sitoudut yksiavioisuuteen, jolloin elämäsikin rajoittuu llapsiunelmista luopumisen lisäksi. Mies ei näytä sitoutuvan mitenkään, joten tuskin siis siihenkään - olemaan yksin sinun kanssasi.
Niin, se on tosiaan sinun käsityksesi. Aika monet kuitenkin pitävät parisuhdetta ihan kivana asiana. Monet myös nauttivat seksistä, eivätkä ajattele olevansa "patjoja". Ja monet eivät ajattele, että naisen tehtävä on toimia siivoojana. Kaikilla ei myöskään ole niitä lapsiunelmia.
Sinä tunnu ajattelevan, että naiset automaattisesti haluavat lapsia, eivät halua seksiä, ja jostain syystä vielä joutuvat toimimaan miesten kotiorjana, ihan vaan koska ovat naisia. Voisit ehkä tulla tälle vuosituhannelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse en näe että mun päätös olla avioitumatta tai avioitua vaikuttaisi kenenkään muun elämään kuin minun ja mieheni. Eikä kyllä meidänkään elämiin.
/14
Tietenkään et näe, siitähän mä just puhuin :) Oot nykyajan individualisti.
No voitko kertoa jonkun esimerkin, miten yhteisösi elämä muuttui kun päätit mennä naimisiin?
/14
Ensinnäkin meillä oli hyvät juhlat. Toisekseen muutama innokas ihailija perääntyi ja onnitteli miestä, tää tosin tapahtui jo kun alettiin seurustelemaan, meillä uskovaisilla se meinaan on melko näyttävä tapahtuma sekin: kun kävelet ehtoolliselle käsi kädessä, se on jo aika virallista ;) Kolmanneksi, avioliitto vahvisti yhteiskuntaa, hyvä perhe on meinaan anarkian yksi vastakohta.
Eli te ette siis osaa antaa pakkeja ihailijoille ilman että mainostatte suhdettanne häillä ja avioliitolla. Meiltä muilta se onnistuu ilmankin.
Ja voin nyt ihan näin vauvapalstalla kertoa sinulle että teidän avioliittonne ei muuttanut yhteiskuntaa mihinkään suuntaan, se ei myöskään liity anarkiaan mitenkään. Jos jotain, se vahvisti teidän suhdettanne, koska ennen liittoa ette olleet sitoutuneita. Älä sotke näitä juttuja muiden suhteisiin.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
Olen eri, mutta pakko kommentoida. Ei siinä tarvitse olla mistään elintason kohottamisesta kysymys, jos haluaa, että läheinen ihminen tukee ja avittaa ja käyttäytyy reilusti. Jos siis ollaan jo parisuhteessa.
En todellakaan etsi itselleni "elättäjää", mutta jos nyt sattuisi käymään niin, että molemminpuolinen rakastuminen tapahtuisi ja aloittaisin suhteen miehen kanssa, joka on paljon parempituloinen kuin itse olen, ja jos hän alkaisi vaatimaan minua maksamaan kaikesta saman kuin hän, niin se olisi sitten siinä. Olisin myös todella loukkaantunut, koska en voisi itse koskaan tehdä vastaavaa.
Jos on sitä mieltä, että kaikki pitää puolittaa, niin kannattaa ottaa kumppani samasta tuloluokasta (ja niin suurin osa varmaan tekeekin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.
No tässähän se tuli. Sulle parisuhde on keino nostaa omaa elintasoa toisen kustannuksella. Minulle ja monelle muulle kyse on jostain aivan muusta.
/14
No höpsistä, sulla menee nyt opportumismi ja rakkaus pahan kerran sekaisin!
Niin näyttää menevän.... Olisikohan kirjoittaja itse taipuvainen opportunismiin, ja siksi olettaa muidenkin olevan...Tai ei vain tiedä, mitä rakkaus on.
Ei tietenkään, koska mulla ei heitä ole. Muuttaisin takaisin johonkin pieneen vuokrayksiöön ja asuisin siellä maksaen omat kuluni kuten tein ennen mun mieheen tutustumistakin.