Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap selkeästi haluaa että myös kotityöt jaetaan tasan puoliksi 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioero vie aikaa ja resursseja sekä maksaa. Lisäksi jostain syystä ihmiset puuttuvat paljon hanakammin avioeroihin ja erotessa suhde ei ole eronneen parin yksityisasia, vaan syitä pitäisi perustella milloin minnekin ja olla tilivelvollinen kaikesta. Ainakin näin se mulla meni, vaikka miten yritin rajata sitä, että minun suhteeni ei kuulu muille eikä kenenkään tehtävä ole kommentoida sitä millään tavalla. Siksi en halua enää koskaan naimisiin, ellei se ole käytännön kannalta järkevin ratkaisu.
- ohissMä olen myös avioeronnut, mitä resursseja se muka vie ja aikaa miltä? Ehkä omani oli sitten helppo tai jotain, mutta ihan oli ilmaista ja heti pystyttiin eromaan (virallisesti meni toki se 6kk, mutta ei se vaikuta mihinkään).
No kyllä se vaan meillä maksoi 300 euroa kaikkinensa, aikaa meni siihen, että etsin tietoa netistä kuinka toimia, aikaa meni siihenkin, että sain molemmat paperit toimitettua käräjäoikeuteen virastoaikaan, kun teen kahta duunia. Ja ositus pitäisi vielä tehdä. Ja meilläkään ei ollut riitaisa ero, vaan hyviä ystäviä ollaan edelleen.
Tienaan enemmän kuin mieheni ja meillä kaikki on yhteistä. En suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, jota en tunnista sitoutuneeksi parisuhteeksi. Meidän parisuhteemme idea on se, että me yhdessä ollaan enemmän kuin kaksi erillistä yksilöä. Me saavutetaan enemmän niin henkistä kuin materiaalista hyvinvointia, kun rakennetaan yhteistä elämää eikä kahta erillistä rinnakkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Erityisesti avioliitosta on juridisesti hyötyä silloin, jos on yhteisiä lapsia. Sitten on tietty myös perintöasiat yms, jos sattuu toinen kuolemaan. Toki testamentin voi tehdä siltä varalta muutenkin, vaikka harva avopari taitaa näin tehdä.
Mitä juridista hyötyä avioliitosta on, kun tulee lapsia? Itse olen hankkinut lapsia ollessani avoliitossa, enkä ole huomannut mitään tilannetta, jossa minä, mies tai lapset olisivat juridisesti huonommassa asemassa. Perintöasioissa on kyse ihan siitä, mitä haluaa. Mutta jos lapsia on, niin hehän perivät aina.
Tuossa oli mainittu joitain etuja avioliitostavs avoliittoon kun lapsia: https://www.minilex.fi/a/avioliiton-edut-avoliittoon-verrattuna
Perintöasioissa on toki kyse siitä mitä haluaa. Avioliitossa vaan on jo valmiina tietty lainsäädäntö, josta saatta olla hyötyä yllättävissä tilanteissa. Esim, jos puoliso kuolee ja haluaisi jäädä asumaan samaan vanhaan yhteiseen kotiin. Myös esim. perintövero avopuolisolla (testamentilla periessä) on korkeampi kuin avioliitossa ollessa.
tässä aiheesta vähän lisää: https://www.minilex.fi/a/avoliiton-p%C3%A4%C3%A4ttyminen-kuolemaan
(ps. arvostaisin, jos koko edeltävä kommenttini näytetään, eikä pyyhitä osaa siitä pois. Voi vaikka mustata sen, mihin erityisesti kommentoi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Tämä. Monet tässä ja muissakin keskusteluissa korostavat sitä, miten ylimaallisen hankalaa ja typerää on omat rahat parisuhteessa. Itse en koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, eikä meillä ole edes taloustiliä. Samalla kaavalla mennään kuin teilläkin, ei tarvita Exceleitä eikä kuittien kyttäämistä.
Tämä käytäntö oli meille molemmille aivan itsestäänselvä, ei tarvinnut edes keskustella. Käytäntö olisi sama vaikka tuloerot olisivat suuremmat kuin nyt. Mies tienaa tonnin enemmän koska minä opiskelen vielä. Muutama kuukausi sitten tienasin enemmän kuin mies, osuin harjoitteluhaussa kultasuoneen.
En koe parisuhteen olevan itselleni oikeutus parempaan elintasoon kuin mihin itselläni on varaa. Jos harmittaa että tienaa vähemmän kuin toinen, pitää kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa työpaikkaa.
Jos toisen elättäminen on molemmille ok niin ei siinä mitään pahaa ole. Minut vaan on kasvatettu toisin, tai ehkä omillaan pärjäämisen tärkeys on sisäsyntyistä.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioero vie aikaa ja resursseja sekä maksaa. Lisäksi jostain syystä ihmiset puuttuvat paljon hanakammin avioeroihin ja erotessa suhde ei ole eronneen parin yksityisasia, vaan syitä pitäisi perustella milloin minnekin ja olla tilivelvollinen kaikesta. Ainakin näin se mulla meni, vaikka miten yritin rajata sitä, että minun suhteeni ei kuulu muille eikä kenenkään tehtävä ole kommentoida sitä millään tavalla. Siksi en halua enää koskaan naimisiin, ellei se ole käytännön kannalta järkevin ratkaisu.
- ohissTäysin samaa mieltä! Ärsyttää näin jälkikäteen että tein suhteestani niin julkisen ja menin vielä naimisiin, ja sitten erosin. Nyt sitten esimerkiksi töissä konservatiivimammat ilmeisesti puhuvat selän takana paskaa kun en enää kuulukaan heidän kerhoonsa, missä elämä menee heterosuhde-avioliitto-sikiäminen - kaavalla.
Viisastuin, en enää puhu tai someta parisuhde asioistani yhtään mitään. Tuskin menen enää naimisiinkaan hyvästä suhteesta huolimatta, vaikka vtuttaa se väestörekisterikeskuksessa oleva ikuinen status eronnut.
Samaa minäkin harmittelen. Jouduin lähes vuoden vääntämään läheiseni kanssa siitä, miksi erosin. Seurustelen tällä hetkellä, mutta en halua enää julistaa näitä asioita julkisesti. Juuri sen takia, etten halua enää sitä, että minun suhteeni kuuluvat kaikille muille enemmän kuin minulle itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioero vie aikaa ja resursseja sekä maksaa. Lisäksi jostain syystä ihmiset puuttuvat paljon hanakammin avioeroihin ja erotessa suhde ei ole eronneen parin yksityisasia, vaan syitä pitäisi perustella milloin minnekin ja olla tilivelvollinen kaikesta. Ainakin näin se mulla meni, vaikka miten yritin rajata sitä, että minun suhteeni ei kuulu muille eikä kenenkään tehtävä ole kommentoida sitä millään tavalla. Siksi en halua enää koskaan naimisiin, ellei se ole käytännön kannalta järkevin ratkaisu.
- ohissMä olen myös avioeronnut, mitä resursseja se muka vie ja aikaa miltä? Ehkä omani oli sitten helppo tai jotain, mutta ihan oli ilmaista ja heti pystyttiin eromaan (virallisesti meni toki se 6kk, mutta ei se vaikuta mihinkään).
Toinen osapuoli sitten vissiin maksoi, koska ilmaista se ei (Suomessa) ole.
Okei ehkä ne on muuttuneet mun eron jälkeen, mutta en muista mistään maksuista kyllä mitään ja minä olin eron hakijana. Tai ehkä mikään maksu ei haitannut ja sitä kautta jäänyt mieleen, koska eroon halusi niin kovasti maksoi mitä maksoi :D
*pause* Luin oikeus.fi että yhteensä 300e olisi? No eihän tuo ole raha eikä mikään.
Jaa, no sinulle ei ole. Minulle on, kun teen töitä 0-sopparilla ja projektiluoteisesti. Palkkani saattaa olla mitä tahansa välillä 500-3000 kk. Yleensä asettuu tonnin pintaan. Tonnista 300 on aika iso summa. Hienoa että sinulla on toisin.
En voisi. No, lapsia en halua, mutta muilta osin. Haluan nimittäin rakkaussuhteen, en kämppissuhdetta. Rakkaus haluaa sitoutua. Kämppis on yhdessä vain hyödyn takia.
Enkä halua pihiä miestä, joka laskee senttejä. Minulla on itselläni aika hyvät tulot, enkä tarvitse elättäjää, mutta pihi kun on pihi kaikessa, myös kiitoksissa ja kehuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Tämä. Monet tässä ja muissakin keskusteluissa korostavat sitä, miten ylimaallisen hankalaa ja typerää on omat rahat parisuhteessa. Itse en koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, eikä meillä ole edes taloustiliä. Samalla kaavalla mennään kuin teilläkin, ei tarvita Exceleitä eikä kuittien kyttäämistä.
Tämä käytäntö oli meille molemmille aivan itsestäänselvä, ei tarvinnut edes keskustella. Käytäntö olisi sama vaikka tuloerot olisivat suuremmat kuin nyt. Mies tienaa tonnin enemmän koska minä opiskelen vielä. Muutama kuukausi sitten tienasin enemmän kuin mies, osuin harjoitteluhaussa kultasuoneen.
En koe parisuhteen olevan itselleni oikeutus parempaan elintasoon kuin mihin itselläni on varaa. Jos harmittaa että tienaa vähemmän kuin toinen, pitää kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa työpaikkaa.
Jos toisen elättäminen on molemmille ok niin ei siinä mitään pahaa ole. Minut vaan on kasvatettu toisin, tai ehkä omillaan pärjäämisen tärkeys on sisäsyntyistä.
/14
Ajattelen täsmälleen samanlailla kun sä! 👍Oon siis sama ku kirjotti tuon viestin johon viittaat, nainen myöskin. Oon ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka opetti rahan arvon ja kuinka tärkeetä on pärjätä omillaan.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. No, lapsia en halua, mutta muilta osin. Haluan nimittäin rakkaussuhteen, en kämppissuhdetta. Rakkaus haluaa sitoutua. Kämppis on yhdessä vain hyödyn takia.
Enkä halua pihiä miestä, joka laskee senttejä. Minulla on itselläni aika hyvät tulot, enkä tarvitse elättäjää, mutta pihi kun on pihi kaikessa, myös kiitoksissa ja kehuissa.
En ymmärrä logiikkaasi, millä tavalla tuo on hyötysuhde, jos molemmilla on nimenomaan omat rahansa ja kaikki maksetaan puoliksi? Kuulostaa enemmänkin siltä, että haluat oman suhteesi olevan nimenomaan sinulle itsellesi hyötysuhde. Aina kun ilmaisee asian noin ettei halua että toinen on pihi ja laskee senttejä, se yleensä selkokielellä tarkoittaa sitä että se toinen vähän niinkuin huomaamatta maksaa kaikesta enemmän kuin sinä mutta siitä ei vaan ikinä puhuta ääneen.. /N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Ei ollut kyse siitä kuka tietää ja kuka ei vaan siitä että kaikki asiointi helpottuu laillisesti jne. kun virallisesti tunnistetaan pariksi. Ihmettelen vaan että miksi ei halua sitä hyödyntää jos kerran on sitoutunut toiseen? Mikset voinut voinut vaan vastata tähän kysymykseen? Kapinoinnilta tuntuu siksi ettei saa perusteltua vastausta mikä siinä avioliitossa on vikana vaan vastataan kysymykseen kysymyksellä ja perustelu on luokkaa ”se nyt vaan on yhdentekevä”. Se että edes kysyy näyttää menevän tunteisiin.
Luulen että sulla menee tunteisiin se, että avioliitto on monille yhdentekevä. :D En ymmärrä miksi mun pitäisi perustella mikä avioliitossa on vikana. Olenhan jo sanonut ettei siinä ole vikaa, vaan se on yhdentekevä.
Me ollaan avoparina saatu aina kaikki asiamme hoidettua. Mitään haittaa ei ole vuosien varrella aiheutunut siitä että emme ole naimisissa. Ehkä asioiden hoitaminen on toisille vaikeampaa, en kylläkään näe miten avioituminen siinä auttaa.
/14
Erityisesti avioliitosta on juridisesti hyötyä silloin, jos on yhteisiä lapsia. Sitten on tietty myös perintöasiat yms, jos sattuu toinen kuolemaan. Toki testamentin voi tehdä siltä varalta muutenkin, vaikka harva avopari taitaa näin tehdä.
Mitä juridista hyötyä avioliitosta on, kun tulee lapsia? Itse olen hankkinut lapsia ollessani avoliitossa, enkä ole huomannut mitään tilannetta, jossa minä, mies tai lapset olisivat juridisesti huonommassa asemassa. Perintöasioissa on kyse ihan siitä, mitä haluaa. Mutta jos lapsia on, niin hehän perivät aina.
Tuossa oli mainittu joitain etuja avioliitostavs avoliittoon kun lapsia: https://www.minilex.fi/a/avioliiton-edut-avoliittoon-verrattuna
Perintöasioissa on toki kyse siitä mitä haluaa. Avioliitossa vaan on jo valmiina tietty lainsäädäntö, josta saatta olla hyötyä yllättävissä tilanteissa. Esim, jos puoliso kuolee ja haluaisi jäädä asumaan samaan vanhaan yhteiseen kotiin. Myös esim. perintövero avopuolisolla (testamentilla periessä) on korkeampi kuin avioliitossa ollessa.
tässä aiheesta vähän lisää: https://www.minilex.fi/a/avoliiton-p%C3%A4%C3%A4ttyminen-kuolemaan
(ps. arvostaisin, jos koko edeltävä kommenttini näytetään, eikä pyyhitä osaa siitä pois. Voi vaikka mustata sen, mihin erityisesti kommentoi)
Ok, sori että pätkin aiempaa kommenttiasi. Tuo linkittämäsi juttu avioliiton eduista... niin, käytännössä tuossa oli siis vain isyysolettama, mutta tuo artikkeli on ilmeisesti sen verran vanha, että nykyisinhän isyydentunnustaminen hoidetaan raskausaikana neuvolassa, eli käytäntö on helpottunut. Tuo on tietysti totta sikäli, että jos kokee isyysolettaman ehdottoman tärkeäksi, kannattaa mennä naimisiin. Omalla kohdallani kuitenkin oli tärkeämpää olla itselleni ja arvomaailmaani sopivassa suhteessa. Niin joo, ja yhteistä sukunimeä en halunnut, ja nykyisinhän lapsi voi saada molempien vanhempien sukunimen (tyyliin Virtanen-Lahtinen), jos näin halutaan. Itse en ottaisi yhteistä nimeä edes avioliitossa, joten luonnollisesti en kaipaa tätä "etua" nyt, kun en ole naimisissa.
Adoptio tosiaan vaatii avioliiton, mutta suurin osa aviopareista ei kuitenkaan adoptiokriteereitä tule muilta osin täyttämään, eikä tuo "etu" muutenkaan hyödytä niitä, jotka eivät edes harkitse adoptiota.
Tuo yhteiseen kotiin jääminen onnistuu kyllä myös avoliitossa, jos on yhteisiä lapsia. Lapset nimittäin perivät kuolleen vanhempansa. Ja jos asunto on molempien nimissä, saa eloon jäänyt oman osuutensa ja lapset toisen puolen. Sitten taas, jos lapset ovat jo aikuisia, on minusta lesken asumisoikeus joskus jopa ongelmallinen: jos lapset ovat vähävaraisia, he joutuvat maksamaan perintöveron, mutta heillä ei ole oikeutta myydä asuntoa. Pahimmassa tapauksessa joku lapsista voi joutua tuon takia luopumaan omasta perinnöstään. Ja itse kyllä pidän lasten perintöä tärkeämpänä kuin aikuisen asumisoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. No, lapsia en halua, mutta muilta osin. Haluan nimittäin rakkaussuhteen, en kämppissuhdetta. Rakkaus haluaa sitoutua. Kämppis on yhdessä vain hyödyn takia.
Enkä halua pihiä miestä, joka laskee senttejä. Minulla on itselläni aika hyvät tulot, enkä tarvitse elättäjää, mutta pihi kun on pihi kaikessa, myös kiitoksissa ja kehuissa.
Rakkaus on tunne, miten rakkauteen/sitoutumiseen liittyy raha millään tavalla, paitsi jos puhutaan hyötysuhteesta..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi. No, lapsia en halua, mutta muilta osin. Haluan nimittäin rakkaussuhteen, en kämppissuhdetta. Rakkaus haluaa sitoutua. Kämppis on yhdessä vain hyödyn takia.
Enkä halua pihiä miestä, joka laskee senttejä. Minulla on itselläni aika hyvät tulot, enkä tarvitse elättäjää, mutta pihi kun on pihi kaikessa, myös kiitoksissa ja kehuissa.
Tähän on pakko nyt tarttua, niin moni ihminen on sanonut samaa. Mikä tuossa ap:n tilanteessa indikoi että kyseessä on kämppissuhde, jossa ei sitouduta? Onko se
A) Avioliiton puute
B) Lapsien puute
C) Omat rahat
D) Joku muu
E) Kaikki ylläolevista?
Ainakaan omassa suhteessani kumpikaan ei ole pihi vaikka molemmilla on omat rahat. Piheys on omasta mielestänikin aika vastenmielistä.
Kämppiksen kanssa taas en ole koskaan asunut, mutta jos asuisin, voin olla aivan varma että en rakastaisi kämppistäni samoin kuin rakastan miestäni, eli kuten elämänkumppania rakastetaan. Seksistä puhumattakaan. Koen että tunne on molemminpuolinen.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Tämä. Monet tässä ja muissakin keskusteluissa korostavat sitä, miten ylimaallisen hankalaa ja typerää on omat rahat parisuhteessa. Itse en koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, eikä meillä ole edes taloustiliä. Samalla kaavalla mennään kuin teilläkin, ei tarvita Exceleitä eikä kuittien kyttäämistä.
Tämä käytäntö oli meille molemmille aivan itsestäänselvä, ei tarvinnut edes keskustella. Käytäntö olisi sama vaikka tuloerot olisivat suuremmat kuin nyt. Mies tienaa tonnin enemmän koska minä opiskelen vielä. Muutama kuukausi sitten tienasin enemmän kuin mies, osuin harjoitteluhaussa kultasuoneen.
En koe parisuhteen olevan itselleni oikeutus parempaan elintasoon kuin mihin itselläni on varaa. Jos harmittaa että tienaa vähemmän kuin toinen, pitää kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa työpaikkaa.
Jos toisen elättäminen on molemmille ok niin ei siinä mitään pahaa ole. Minut vaan on kasvatettu toisin, tai ehkä omillaan pärjäämisen tärkeys on sisäsyntyistä.
/14
Ajattelen täsmälleen samanlailla kun sä! 👍Oon siis sama ku kirjotti tuon viestin johon viittaat, nainen myöskin. Oon ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka opetti rahan arvon ja kuinka tärkeetä on pärjätä omillaan.
Ja mä jo hetken ajattelin olevani ihan kummajainen. :D Kiva siis kuulla! Kun asiaa tässä nyt kelailen, niin lähipiirissäni on ihan perusolettama että molemmilla on omat rahat. Siksi tuntuu oudolta kun täällä moni kommentoi että kys. systeemi on naisen hyväksikäyttöä.
/14
En ole ikinä tajunnut, miksi parisuhde tarkoittaisi sitä, että toinen osapuoli on vähän niinkuin 'vanhempi' sille toiselle, maksaa kaiken yksin? Aikuisia ihmisiähän siinä on molemmat?! Totta kai silloin kaikki kuuluu maksaa puoliksi. Itelle ainakin aina ollut itsestään selvää. Nainen oon.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa löytyäkin, mutta suurin osa naisista haluaa miehen lompakkoa ensisijaisesti.
Taas tämä "Naiset on lompakkolois-hååria"- palstahullu paikalla. Sinunhan historiasi on se, että vaimoksi jätti sinut, mitä en yhtään ihmettele, kun jo täällä näkee, mikä ksipää olet. Itsellesi ja maailmalle selität sen siten että vaimoksi oli hååra jonka mielestä et tienannut tarpeeksi.
En suostuisi maksamaan 50 prossaa kaikesta, vaan sen mukaan, mikä on kulutus. Te miehet esimerkiksi syötte huomattavan paljon enemmän ja itse en käytä alkoholia tai tupakkaa, joten en suostuisi maksamaan enemmän ruoasta, mitä kulutan tai toisen tupakkeja tai kaljoja, koska en itse käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa löytyäkin, mutta suurin osa naisista haluaa miehen lompakkoa ensisijaisesti.
Taas tämä "Naiset on lompakkolois-hååria"- palstahullu paikalla. Sinunhan historiasi on se, että vaimoksi jätti sinut, mitä en yhtään ihmettele, kun jo täällä näkee, mikä ksipää olet. Itsellesi ja maailmalle selität sen siten että vaimoksi oli hååra jonka mielestä et tienannut tarpeeksi.
Minusta Lompakko-Lasse on jollain tapaa jopa vähän sympaattinen hahmo vauvapalstan historiankirjoissa. :D
/14
Sopisi oikein hyvin. Tosin parempi, jos kummallakin olisi omat asunnot eikä muutettaisi yhteen.