Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Tämä. Monet tässä ja muissakin keskusteluissa korostavat sitä, miten ylimaallisen hankalaa ja typerää on omat rahat parisuhteessa. Itse en koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, eikä meillä ole edes taloustiliä. Samalla kaavalla mennään kuin teilläkin, ei tarvita Exceleitä eikä kuittien kyttäämistä.
Tämä käytäntö oli meille molemmille aivan itsestäänselvä, ei tarvinnut edes keskustella. Käytäntö olisi sama vaikka tuloerot olisivat suuremmat kuin nyt. Mies tienaa tonnin enemmän koska minä opiskelen vielä. Muutama kuukausi sitten tienasin enemmän kuin mies, osuin harjoitteluhaussa kultasuoneen.
En koe parisuhteen olevan itselleni oikeutus parempaan elintasoon kuin mihin itselläni on varaa. Jos harmittaa että tienaa vähemmän kuin toinen, pitää kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa työpaikkaa.
Jos toisen elättäminen on molemmille ok niin ei siinä mitään pahaa ole. Minut vaan on kasvatettu toisin, tai ehkä omillaan pärjäämisen tärkeys on sisäsyntyistä.
/14
En ole tuo aiempi jolle kommentoit, mutta itse näen tuon "en koe parisuhteen olevan oikeutus parempaan elintasoon" niin päin, että haluan rakkaitteni olevan onnellisia ja heillä olevan mahdollisuudet samaan kuin itselläni, myös taloudellisesti.
Lähtökohtaisesti en itsekään näe vääränä 50-50 systeemiä, jos osapuolilla on jotakuinkin sama elintaso.
Mutta se, että jo lähtökohtaisesti määrittelee tasajaon parisuhteen lähtökohdaksi tuntuu epäluottamukselliselta suhteelta molempiin suuntiin. Voiko sellaiseen luottaa silloin kun tarvitseekin itse enemmän emotionaalisesti tai fyysisesti? Luottaako toinen oikeasti suhteeseen silloin kun raha menee kumppanin edelle?
En näe, että kyse olisi siitä "pärjääkö" suhteessa omilla rahoillaan, vaan siitä, että hyvässä kumppanuudessa molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi maksamaan 50 prossaa kaikesta, vaan sen mukaan, mikä on kulutus. Te miehet esimerkiksi syötte huomattavan paljon enemmän ja itse en käytä alkoholia tai tupakkaa, joten en suostuisi maksamaan enemmän ruoasta, mitä kulutan tai toisen tupakkeja tai kaljoja, koska en itse käytä.
Just tämän takia omat rahat. Ei tarvitse perustella kellekään ostoksiaan, kunhan yhteiset kulut hoituvat (asuminen, vakuutukset yms.) Meillä mies syö about saman määrän kuin minäkin, ehkä vähän enemmän (mutta hoitaa myös 100% ruoanlaitosta). Minä taas poltan tupakkaa toisin kuin mieheni, enkä koskaan maksattaisi savukkeitani hänellä. Alkoholia juodaan molemmat, mutta eri hintaista ja eri määrät, joten omista pusseista maksaminen on ainut järkevä vaihtoehto.
/14
Jos olet näin ehdoton, ap, niin miksi ylipäätään muuttaisi yhteen kenenkään kanssa? Kannattaa siinä tapauksessa etsiä yhtä ehdoton kumppani noissa asioissa, en nimittäin usko, että onnistuu kenenkään tavallisen ihmisen kanssa. Minä vaadin sitä, tätä ja tuota, jotta asutaan yhdessä. Mitäs se toinen saa vaatia?
Sinulle vinkiksi, näkee nimittäin, että ei ole kokemusta parisuhteesta tai yhdessä asumisesta- parisuhde ja yhdessä asuminen on enimmäkseen kompromissiin tekemistä -ei minä minä vaadin, että asiat tehdään näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska et vaikuta mukavan rennolle. Kaikki puoliksi ja omat rahat —> vaikutat rasittavalle nipottajalle, joka excelöi joka kuitin.
Omassa suhteessa tämä ainakin toimii loistavasti, eikä siihen mitään exceliä tarvita. Molemmilla on omat tilit ja rahat, kun palkka tulee, ekaksi maksetaan asumiskulut puoliksi, mikä siinä on vaikeeta? Jos toinen joskus hakee lähikaupasta jonku maitotölkin tai leipäpaketin, ei sillä ole niin väliä kun sitä tekee kuitenkin satunnaisesti molemmat, muuten käydään isommassa marketissa kerran viikossa ja molemmat ostaa omat juttunsa. Meillä tämä ainakin toimii ihan luontevasti, ei mitään vaikeeta..
Tämä. Monet tässä ja muissakin keskusteluissa korostavat sitä, miten ylimaallisen hankalaa ja typerää on omat rahat parisuhteessa. Itse en koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, eikä meillä ole edes taloustiliä. Samalla kaavalla mennään kuin teilläkin, ei tarvita Exceleitä eikä kuittien kyttäämistä.
Tämä käytäntö oli meille molemmille aivan itsestäänselvä, ei tarvinnut edes keskustella. Käytäntö olisi sama vaikka tuloerot olisivat suuremmat kuin nyt. Mies tienaa tonnin enemmän koska minä opiskelen vielä. Muutama kuukausi sitten tienasin enemmän kuin mies, osuin harjoitteluhaussa kultasuoneen.
En koe parisuhteen olevan itselleni oikeutus parempaan elintasoon kuin mihin itselläni on varaa. Jos harmittaa että tienaa vähemmän kuin toinen, pitää kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa työpaikkaa.
Jos toisen elättäminen on molemmille ok niin ei siinä mitään pahaa ole. Minut vaan on kasvatettu toisin, tai ehkä omillaan pärjäämisen tärkeys on sisäsyntyistä.
/14
En ole tuo aiempi jolle kommentoit, mutta itse näen tuon "en koe parisuhteen olevan oikeutus parempaan elintasoon" niin päin, että haluan rakkaitteni olevan onnellisia ja heillä olevan mahdollisuudet samaan kuin itselläni, myös taloudellisesti.
Lähtökohtaisesti en itsekään näe vääränä 50-50 systeemiä, jos osapuolilla on jotakuinkin sama elintaso.
Mutta se, että jo lähtökohtaisesti määrittelee tasajaon parisuhteen lähtökohdaksi tuntuu epäluottamukselliselta suhteelta molempiin suuntiin. Voiko sellaiseen luottaa silloin kun tarvitseekin itse enemmän emotionaalisesti tai fyysisesti? Luottaako toinen oikeasti suhteeseen silloin kun raha menee kumppanin edelle?
En näe, että kyse olisi siitä "pärjääkö" suhteessa omilla rahoillaan, vaan siitä, että hyvässä kumppanuudessa molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Sulla on tuossa juurikin tuo hassu olettama, että jos on omat rahat niin raha menee kumppanin edelle. Minäkin haluan kumppanini olevan onnellinen, kuten hänkin haluaa minun olevan, mutta meillä kummallakaan ei onnellisuus riipu siitä saako olla elätettävänä vai ei. Jos mieheni alkaisi yhtäkkiä puhua että ei ole onnellinen koska ei hyödy rahoistani, en haluaisi jatkaa parisuhdetta.
Kuten sanottua, meillä parisuhde perustuu ihan muihin kuin taloudellisiin seikkoihin.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öööm no minua ei kiinnosta avioliitto enkä aio jakaa rahojani kenenkään kanssa. Ainoa ongelma olisi, jos kaikki menisi täysin puoliksi. Kyllä puolin ja toisin pitää maksella pieniä summia, mutta en anna yhdenkään miekkosen hyötyä minusta. Avioliitosta vouhottaminen on täysin naurettavaa, mitä iloa siitäkin on??
Kuulostaa aika kivalta asenteelta. :D
Itse kyllä toivon, että puolisoni hyötyy yhteiselostamme monella tavalla.
No meitä on moneen junaan. Minun kanssani tulisi seurustella itseni takia, ei rahojeni.
Entä jos tosiaan seurustelisit vähävaraisen miehen kanssa, mutta haluaisitte lähteä yhteiselle lomalle, sua houkuttaisi joku kaukokohde ja viikon loma, mutta miesystäväsi varoilla, jos kumpikin oman reissunsa maksaa, käytäsiin juuri ja juuri Tallinnassa viikonloppumatkalla.
Lähtisitkö viikonloppumatkalle Tallinnaan miehesi kanssa, vai antaisitko esim. "synttärilahjaksi" miehelle matkan kaukokohteeseen jonne haluaisit(te) yhdessä oikeasti mennä? (olettaen että siis olet varakas, ja tällainen tarjoaminen ei talouttasi liikauttaisi kauheasti minnekään.)
Minun puolisollani on varaa matkustaa, mutta hän ei halua käyttää rahojaan matkustamiseen yhtä paljon kuin minä omiani. Silloin, kun olen halunnut hänet mukaan kohteeseen, jonka olen tiennyt häntä kiinnostavan mutta hän ei ole raskinut käyttää rahaa, olen maksanut lennot ja majoituksen. Kuuden vuoden aikana tällaisia matkoja on ollut muistaakseni kolme. Sitten on niitä, joille olen lähtenyt yksin, koska kohdekaan ei ole ollut erityisemmin häntä kiinnostava. Selkeästi suurin osa matkoista on kuitenkin ollut sellaisia, että olemme matkustaneet yhdessä ja matkat on maksettu puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap selkeästi haluaa että myös kotityöt jaetaan tasan puoliksi 😀
Tottakai. Suomessahan nainen tekee suurimman osan. Miksi ottaa mies, jos mies tekee vähemmän? Silloin vain omien kotitöiden määrä lisääntyy ja vapaa-ajan määrä vähenee- eli saat itsellesi riesan.
Vierailija kirjoitti:
Muuten kyllä, mutta yhteiset kulut (ainakin asuminen) maksetaan tulojen mukaan. Eli jos minä tienaisin vaikka 2000 ja sinä 4000, niin ei tasan tarkkaan maksettaisi puoliksi, vaan sinä maksaisit puolet enemmän, koska tienaatkin puolet enemmän. Ja sama pätisi tietysti myös toisin päin.
Enkä tarkoita, että pitäisi tiukasti laskea, vaan suurin piirtein reilusti. Sen lisäksi pitäisi puolin ja toisin joustaa tilanteen ja tarpeen mukaan. En halua miestä, joka nipottaa rahasta ja tekee siitä suuremman numeron, kuin on tarpeellista.
Tuossa tilanteessa sen enemmän ansaitsevan kannattaisi siirtyä sitten vaikka osa-aikaiseksi. Mutta ei taitaisi sen jälkeen enää kelvata sinulle.
Naisena häpeän teitä lokkeja. Onneksi yhä useampi mies on ymmärtänyt, että on olemassa naisia, joille on itsestäänselvyys, että yhteiset kulut jaetaan puoliksi. En usko, että omakaan puolisoni olisi ikinä edes harkinnut avoliittoa, jossa niin ei tehtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
158/167 |
klo 22:34 | 27.7.2020
Vierailija kirjoitti:
Saattaa löytyäkin, mutta suurin osa naisista haluaa miehen lompakkoa ensisijaisesti.
Miksi ylipäätään sitten ryhtyisit suhteeseen naisen kanssa, jos naiset kerta etsivät vain "lompsaa". Pimpsan takiako? Kannattaa sinun ostaa pimpsadi niin tiedät mitä saat ja jätä meidät muut naiset rauhaan. Me emme kaipaa katkeria naisvihaajia, ja onneksi meillä naisilla on mistä valita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten kyllä, mutta yhteiset kulut (ainakin asuminen) maksetaan tulojen mukaan. Eli jos minä tienaisin vaikka 2000 ja sinä 4000, niin ei tasan tarkkaan maksettaisi puoliksi, vaan sinä maksaisit puolet enemmän, koska tienaatkin puolet enemmän. Ja sama pätisi tietysti myös toisin päin.
Enkä tarkoita, että pitäisi tiukasti laskea, vaan suurin piirtein reilusti. Sen lisäksi pitäisi puolin ja toisin joustaa tilanteen ja tarpeen mukaan. En halua miestä, joka nipottaa rahasta ja tekee siitä suuremman numeron, kuin on tarpeellista.
Tuossa tilanteessa sen enemmän ansaitsevan kannattaisi siirtyä sitten vaikka osa-aikaiseksi. Mutta ei taitaisi sen jälkeen enää kelvata sinulle.
Naisena häpeän teitä lokkeja. Onneksi yhä useampi mies on ymmärtänyt, että on olemassa naisia, joille on itsestäänselvyys, että yhteiset kulut jaetaan puoliksi. En usko, että omakaan puolisoni olisi ikinä edes harkinnut avoliittoa, jossa niin ei tehtäisi.
Olipa siinä varsinainen järjen jättiläisen neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa enemmän bisnesdiililtä. En voisi itse kuvitella. Minusta ihan ok, ettei kaikki halua lapsia. Parempi niin kuin, että hankkii lapsia eikä ole siihen valmis. Mutta kaiken tuollaisen suunnittelu, että omat rahat ja puoliksi ym. ym. kuulostaa silti jotenkin kylmältä. Tottakai sekin, että menot jaetaan on ihan ok, mutta silti, jotenkin tuo esimerkkisi mies vaikuttaa antiromantikolta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän bisnesdiililtä. En voisi itse kuvitella. Minusta ihan ok, ettei kaikki halua lapsia. Parempi niin kuin, että hankkii lapsia eikä ole siihen valmis. Mutta kaiken tuollaisen suunnittelu, että omat rahat ja puoliksi ym. ym. kuulostaa silti jotenkin kylmältä. Tottakai sekin, että menot jaetaan on ihan ok, mutta silti, jotenkin tuo esimerkkisi mies vaikuttaa antiromantikolta.
Ai jaa. Minusta on taas ihan normaalia maksaa osuuteni kuluista enkä näe siinä mitään antiromantiikkaa vaan ihan normi asia. En ymmärrä miksi miehen pitäisi maksaa minunkin kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten kyllä, mutta yhteiset kulut (ainakin asuminen) maksetaan tulojen mukaan. Eli jos minä tienaisin vaikka 2000 ja sinä 4000, niin ei tasan tarkkaan maksettaisi puoliksi, vaan sinä maksaisit puolet enemmän, koska tienaatkin puolet enemmän. Ja sama pätisi tietysti myös toisin päin.
Enkä tarkoita, että pitäisi tiukasti laskea, vaan suurin piirtein reilusti. Sen lisäksi pitäisi puolin ja toisin joustaa tilanteen ja tarpeen mukaan. En halua miestä, joka nipottaa rahasta ja tekee siitä suuremman numeron, kuin on tarpeellista.
Tuossa tilanteessa sen enemmän ansaitsevan kannattaisi siirtyä sitten vaikka osa-aikaiseksi. Mutta ei taitaisi sen jälkeen enää kelvata sinulle.
Naisena häpeän teitä lokkeja. Onneksi yhä useampi mies on ymmärtänyt, että on olemassa naisia, joille on itsestäänselvyys, että yhteiset kulut jaetaan puoliksi. En usko, että omakaan puolisoni olisi ikinä edes harkinnut avoliittoa, jossa niin ei tehtäisi.
En usko, että kovinkan moni siirtyisi tekemään osa-aikaista työtä vain sen takia, että tulisi yhtä pienituloiseksi kuin kumppaninsa. :D Mutta kyllä se minulle kävisi, ja olisi joka tapauksessa miehen itsensä päätettävissä.
Sulta taisi jäädä huomaamatta, että sanoin, että sama pätisi myös toisin päin. Eli jos minä tienaisin selvästi enemmän kuin mies, niin minä totta kai maksaisin enemmän yhteisistä kuluista. Ei tämä ole sukupuolisidonnainen asia.
En itsekään halua lapsia enkä mennä naimisiin joten tottakai voisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki maksetaan puoliksi -tapa on outo jo siinäkin, että en haluaisi maksaa vaikka ap:n kalliita lihoja puoliksi, jos en itse niitä syö. Samoin alkoholi, jota ap ihan taatusti kaksin käsin kantaisi kotiin ja vaatisi minua maksamaan puolet, koska kaikki on sovittu puoliksi maksettavan.
Entä maksaisiko ap puolet minun autoni käyttöön kuuluvista menoista? Tai puolet kampaajalla käynneistäni? :) Tarkkuutta ap näihin juttuihisi, joku käyttää sinua niiden takia äkkiä hyväksi enemmän kuin sinä käytät heitä hyväksesi!
Oletko joo tehnyt sterilisaatio muuten jos nainen tulee raskaaksi? Abortti on aika paha naiselle! Minä en suosittu olla vakavaa suhteen sun tyyppisen kanssa.
Juuri ap:n kaltaisen miehen haluaisinkin, paitsi että kynnys yhteenmuuttoon on osaltani korkeampi (tarvitsen paljon omaa rauhaa).
Minullekin tuli tuosta 50-50 kommentista sellainen olo, että on kyse jostain senttien laskemisesta.
En oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi laskea elintasoani, jos mies sattuisi olemaan pienempi tuloinen? Yhtäkkiä pitäisikin vaihtaa halvalle asuinalueelle, matkalle pitäisi mennä yhden palmun kohteeseen tai yksin, kaupassa pitäisi ostaa kallista juustoa minulle, josta puolet roskiin ja halpisjuustoa hänelle. Ei onnistu.
Reilua on, että jos kaikki menee puoliksi, eletään sen köyhemmän tulojen mukaan.
Jos halutaan elää varakkaamman tulojen mukaan, ei toisen elinkustannusten pidä yhteen muutossa kasvaa.
Sitten jos halutaan elää varakkaamman mukaan, niin tulojen mukaan jaetaan kuluja.
Ja elämässä voi tapahtua mitä vaan, tärkeintä on ajatella, että yhdessä kohdataan kaikki haasteet. Eikä laskea senttejä ja kuka osti mitäkin.
Tämä. En voisi kuvitella eläväni toisen siivellä parempaa elämää kuin mihin itselläni on rahkeita. Jos eroaisin, elintasoni pysyisi samana. Asumiskulut tietysti nousisivat, mutta muuten elämäni pysyisi taloudellisesti entisellään.