Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella miehen kanssa joka…
27.07.2020 |
…Ei halua lapsia, eikä halua mennä naimisiin. Olisin valmis jossain vaiheessa muuttamaan naisen kanssa yhteen, mutta kummallakin olisi omat rahat, ja kaikki (vuokra, laskut, ruoka) maksetaan puoliksi. Tiedä, että minulla on korkeat kriteerit, ja sen takia haluaisin kysyä tätä ja nähdä, että kelpaako kuinka monelle naiselle tällainen mies. Kiitos vastauksista ja ajastanne.
Kommentit (179)
Muuten joo, mutta jos mennään siihen, että kauppalaskut ja kaikki tasan puoliksi, en jaksaisi. Sit alkaisin ihan vittuillakseni nipottamaan siitä, että mies syö enemmän ja saa myös maksaa enemmän. Ja muutenkin tuollaisessa suhteessa asuisin mieluummin ihan suosiolla eri asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs tuttava on tuon tyyppisessä suhteessa ja vaikka miten yritän asiaa ajatella, se tuntuu minusta hänen hyväksikäytöltään. Ensinnäkin mies ansaitsee paljon enemmän, mutta kaikki pitää silti jakaa tarkoin puoliksi. Jopa silloin, kun hän viettää aikaa miehen asunnolla. Sitoutumisesta mies ei halua kuullakaan, joten mun tuttu on kuin löysässä hirressä tulevaisuutensa suhteen. Voin kuvitella, että Ap:n järjestely sopii parhaiten hieman vanhemmille pareille, joilla on täsmälleen samankaltainen taloudellinen tilanne. Itse en tuollaiseen ikinä alkaisi.
Siis miten se on hyväksikäyttöä, että maksetaan puoliksi, tai kumpikin maksaa omansa? Jos tätä suhdetta ei olisi, niin molemmathan maksaisivat omasta elämästään täsmälleen saman verran kuin suhteessa ollessaan.
Se on tietysti eri asia, jos maksetaan puoliksi ja toinen kuluttaa enemmän, esim. ostetaan kilo pihvejä puoliksi ja toinen syö niistä 3/4. Mutta ei kai kukaan täysijärkinen niin teekään.
No kyllä se mun mielestä kuitenkin on. Multa olisi päässyt nauru, jos mun mies olisi kutsunut minut aikoinaan luokseen ja laittanut maksamaan puolet ruokaostoksista ja leffalipuista. Olisin sanonut heipat, hahah:D
No voithan sinä nauraa ja sanoa heipat, mutta ei se siitä silti hyväksikäyttöä tee, että joku ei suostu maksamaan sinun ruokiasi ja leffalippujasi. Voi hyvänen aika tätä av-logiikkaa taas.
On ihan ok sanoa, että haluat mieheltäsi rahaa. Ei siinä mitään hävettävää ole. Mutta ei se tee sellaisista parisuhteista hyväksikäyttöä, joissa molemmat maksavat omat kulunsa.
Mutta onhan se oikeasti säälittävyyden huippu, jos mies alkaa nillittää ruuasta ja leffalipuista. Jokainen nainen valitsee takuulla ensisijaisesti miehen, joka käyttäytyy kuin herrasmies ja maksaa myös naisen kulut:)
Trollihan sinä taidat olla, mutta ei todellakaan jokainen nainen ole rahojen perässä. Kuvailemillesi naisille on ihan nimikin, myös maailman vanhimmaksi ammatiksi toisinaan kutsutaan.
Varmasti kaltaisesi naiset löytävät niitä "herrasmiehiä" molempien toiveita vastaaviin suhteisiin. Me muut voimme sitten elää tasa-arvoisissa suhteissa.
Se ei todellakaan minusta h* 0raa tee, jos mun mies seurusteluaikana maksoi myös mun kulut. Mun mielestä se oli lähinnä herrasmiehen käytöstä, josta tuskin kukaan nainen olisi mun sijassa pahastunut. En koe olevani h*0 ra nytkään, kun olen hänen kanssaan naimisissa ja hän huomattavasti parempituloisena maksaa yhteiset menot. Sulle tuskin hänen kaltaisiaan miehiä riittää, eivät he kiinnostuisi hu0 rittelijoista.
En minä sitä sinun miestäsi halua, kun olen itse heteromies. Enkä sen puoleen halua maksullista naistakaan. Olen ollut jo kauan ihan tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on oma asunto ja oma talous, kiitos kysymästä. Edelleen siinä ei ole mitään pahaa, että haluat miehen joka elättää sinut. Kunhan vaan ymmärtäisit, että kaikki eivät halua, vaan myös tasa-arvoiset suhteet ovat ihan ok nykyaikana.
Jos mun miehen kuukausitulot ovat noin 15 000 euroa ja minä viimeistelen mun opintoja, olisiko sun mielestä yhtään epäoikeudenmukaista, että mun mies alkaisi pyydellä multa rahaa vaikkapa sähkölaskuun?
Ohis, mutta miksi sun miehen parempi rahatilanne antais sulle oikeuden olla maksamatta elämän perusjutuista? Kenelle sä syydät sen velvollisuuden kun et ole parisuhteessa, maksaako iskä ja äiskä?
/14
Olen 60v. Jos nyt olisin sinkku, en missään tapauksessa haluaisi samaa osoitetta miehen kanssa. Omat kämpät, oma rauha. Rahat erikseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
MIKÄ siinä avioliitossa on niin ehdottoman tärkeää?
Monikin asia. Se on ensinnäkin julkista, siinä osoitetaan muille, että me ollaan nyt virallisesti pari. Ei eletä puolisalassa yhdessä, vaan ihan rehdin avoimesti.
Oikeastaanhan tässä on ihan turha keskustella, kun tullaan niin eri lähtökohdista. Raamatun pohjalta kun mies ja nainen yhtyy, ne on jo naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Ei siinä mitään kamalaa olekaan ainakaan minun mielestäni. Voisin ihan hyvin mennä naimisiin, mutta en vain pidä sitä tarpeellisena hyvän parisuhteen ja sitoutumisen kannalta.
-Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
MIKÄ siinä avioliitossa on niin ehdottoman tärkeää?
Monikin asia. Se on ensinnäkin julkista, siinä osoitetaan muille, että me ollaan nyt virallisesti pari. Ei eletä puolisalassa yhdessä, vaan ihan rehdin avoimesti.
Oikeastaanhan tässä on ihan turha keskustella, kun tullaan niin eri lähtökohdista. Raamatun pohjalta kun mies ja nainen yhtyy, ne on jo naimisissa.
Niin eli olet siis uskovainen. Ateistina en nää järkeä mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Avioliitosta ei ole mitään hyötyä miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla miehen kanssa joka ei halua lapsia ja joka ei halua naimisiin. Olen sellaisessa suhteessa. Mutta, tässä on se mutta, olen yli 40v, toisella kierroksella ja lapseni ovat jo isoja :)
Menot jaetaan tulojen suhteessa, ei tasan. Kuulun parhaiten tienaavaan 10%.
Joo, kyllä kävisi. Lapsiasiaa voisin vielä miettiä muutaman vuoden ajan (jos tulisi) mutta muuten kyllä kuulostaisi todella hyvältä. Kotityöt tehtäisiin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse en näe että mun päätös olla avioitumatta tai avioitua vaikuttaisi kenenkään muun elämään kuin minun ja mieheni. Eikä kyllä meidänkään elämiin.
/14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Vierailija kirjoitti:
En. Se ettei halua naimisiin tai lapsia ei haittaa, mutta tollainen tasanpuolet-järjestely kuulostaa raskaalta ja ahdistavalta. Siltä, että halutaan nukke, jonka hyvinvointi on toisarvoista. Pääasia kunhan saa siementää aina halutessaan.
Joo, todella naurettavan näköistä kaupassa kun näkee pariskuntia, joilla on omat ostokset 😅
Mä haluun rennon ja luotettavan tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Sitoutuminen on ihan mahdollista ilman mitään paperien allekirjoittamistakin. Tai siis monelle on.
En ole koskaan tajunnut tuota logiikkaa.
/14
Enkä mä sitä, miksi ei ihan hyvin voi ne paperitkin allekirjoittaa. Joku periaatejuttu?
Miksi pitäisi allekirjoittaa, jos on onnellinen allekirjoittamattakin? Periaatteestahan on kyse silloin, jos ei voi sitoutua parisuhteeseen ilman sitä allekirjoitusta. Monille sitoutuminen on kiinni ihan eri asioista, se paperi on siis yhdentekevä.
/14
Tää on tätä nykyajan individualismia: mä teen mitä teen, ei kuulu kenellekään.
Minä ajattelen yhteisöllisemmin. On väliä, mitä itse kukin valitsee, asiat ei ole pelkästään yksityisasioita.
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse en näe että mun päätös olla avioitumatta tai avioitua vaikuttaisi kenenkään muun elämään kuin minun ja mieheni. Eikä kyllä meidänkään elämiin.
/14
Tietenkään et näe, siitähän mä just puhuin :) Oot nykyajan individualisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Toi ei kuulosta parisuhteelta, eikä perheeltä, vaan kämpkavereilta with benefits. Tossa vaiheessa parempi että asuu erillään ja pitää suhteen muutenkin avoimena, jos ei ole kerran halukas sitoutumaan.
Miksi sitoutuminen edellyttää avioliittoa ja yhteen muuttamista? Tiedän pareja, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja olleet yhdessä todella pitkään (yksi pari jo yli 20 vuotta), mutta asuvat erillään eivätkä ole naimisissa.
Ja kuten hyvin tiedetään, niin ei avioelämä estä pettämisiä ja eroja... Kyllä sen sitoutumisen tulee lähteä ihan jostain muusta kuin instiuutioista ja asumismuodoista.
Mut herää kysymys, MIKÄ siinä avioliitossa on niin kamalaa?
Avioliitto on niin kamalan pelottavaa, et pitää ihan alapeukuttaa :D
Että ootte kakaroita...
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14
Jos on kerran sitoutunut niin miksei samantien haluta että ollaan virallisestikin pari? Miksi tehdä siitä hankalaa? Tuntuu että nykyään halutaan vaan kapinoida avioliittoa vastaan koska se on ”vanhanaikaista” ja ei-feministinen tms.
Eri
Miksi pitäisi olla virallisesti pari? Me ollaan ihan julkisesti parisuhteessa, eli ne tietävät jotka elinpiiriimme kuuluvat. Lukeeko sulla otsassa että olet naimisissa, vai miten se on muuttanut sun elämää että vedit nimen paperiin?
Sun logiikan mukaan avioliitto on se perusoletus jota vastaan muut sitten kapinoivat. Sun jakeluun ei mene että monille ihmisille koko avioliitto instituutiona todellakin on, hui kamala, yhdentekevä. Ei herätä tunteita, ei tarvita mihinkään, ei siis tarvitse myöskään kapinoida.
/14
Monella on sormus, sinkkuvaiheessa auttaa siihen ettei hyökkää ihan kaikkien kimppuun. Vaikka monet miehet kyllä tuntuu vain innostuvan sormuksesta... Mutta itseäni sinkkuna kun muistelen, moraali kun toimi ;)
Viralliset suhteet on ihan vanha juttu, älä ala väittämään, että avoliitto olisi se perusoletus, miten muka aina asiat olisi olleet.
Totta, ei ollut silloin kun naisella hädin tuskin oli ihmisarvoa ilman aviomiestä. Avioliitossa elatusvelvollisuus siirtyi isältä aviomiehelle, naiset kun eivät voineet kouluttautua tai tehdä työtä.
Nythän avoliitot ovat yleistyneet kun eletään hiukan erilaisessa maailmassa.
/14
Toki, jos miestä ei haittaa minun lapset. Mutta siis olen kyllä valmis maksamaan lasteni osuuden asumisesta ja ruuasta, eli ei tarvitse miehen maksaa 50% kaikesta.
Alapeukut luultavasti siitä, että sanoitat muiden ajatuksia avioliitosta. Ei kai siinä mitään kamalaa ole kenenkään mielestä, se on vain turha järjestely. Suhde toimii muutenkin jos on toimiakseen.
/14