Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä kissan kuolemasta?
11.07.2020 |
Jouduimme eilen lopettamaan kissamme munuaisvaivojen takia. Loppuuko tämä suru ja itku koskaan?
Onneksi jo ens kuussa pääsen ottamaan muisto tatuoinnin meidän vanhuksesta.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kannata enää ulvoa, kun tuo ap:n teksti on kirjoitettu 7/2020 😕
Enpäs huomannut, mutta jospa viestini tavoittaisi jonkun, jolle menetys on ajankohtainen.
Kyllä varmasti monelle on ajankohtainen lemmikin menetys. Oma kissa jouduttiin lopettamaan kaksi viikkoa sitten munuaissairauden vuoksi, eikä itkusta meinaa tulla loppua. Mietin vaan, miten olisin voinut auttaa kissaa ja oliko eutanasia oikea ratkaisu (tiedän, että oli, sairauden ennuste oli toivoton, eikä kissa syönyt enää). Tarjouduin sijaiskodiksi rescue-kissalle, ainakin voin antaa väliaikaisen kodin jollekin kissalle, joka muuttaa luotani pysyvämpään kotiin jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vuoteen on mahtunut traagisia menetyksiä. Anoppini menehtyi 1 kk:n päästä syöpäsiagnoosin saamisesta keväällä, alle 60-vuotiaana. Juuri kun tuosta menetyksestä oli pääsemässä "jaloilleen", menehtyi meidän rakas 15-vuotias kissaherra. 2 ystävän menetys vähän yli puolen vuoden sisällä on karmeaa.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen toki saa olla, mutta surussa vellominen on epätervettä. Surusta vapautumiseen eivät auta sairaslomat yms. vaan eteenpäin katsominen ja ihmisten kanssa oleminen. Ihan kokemuksesta puhun.
"Näin Suret Oikein - palstamamman opas eläimensä menettäneelle."
Vierailija kirjoitti:
Se oli vaan kissa. Miksi te niitä otatte jos se niiden kuolema on niin kamalaa? Kai te tiedätte että kissat on eläimiä eikä esineitä? Elävät olennot kuolee, kissat kuolee. Se on vaan kissa. Älä ainakaan uutta ota...
Jo on erikoinen näkökulma. Lemmikit opettavat meille, että pitää uskaltaa rakastaa vaikka joskus joutuukin luopumaan. Se on iso opetus. Kuoleman tuntuminen aluksi kamalalta on normaalitunteisen ihmisen reaktio ikävään asiaan. Kuolema on lopullista ja siihen päättyy aina yksi ajanjakso elämässä. Oli kyseessä sitten eläin tai ihminen. Tutut rutiinit päättyvät, ei enää kuuluu tuttua ääntä, se on iso muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kuulen sun liikkuvan täällä,
vielä tunnen läsnäolosi lähellä.
Ei sinua voi unohtaa.
Ehkä niin kauan
sut kuulen ja tunnen,
kunnes luoksesi pääsen.
❤️
18-vuotias erittäin ihmisrakas kissani kuoli elokuussa. Joka ilta kissa tuli "peittelemään" jokaisen perheeenjäsenen eli oli jokaisen vierellä siihen saakka, kunnes ihminen nukahti. Aamulla taas kävi herättämässä jokaisen erikseen. Aina oli innokkaasti mukana perheen touhuissa ja yhdisti perhettä. Tykkäsi myös saunoa! Edelleen suurta kaipausta tuntien ja perheenjäsentä ikävöiden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa tuskin huomaisi jos sen emäntä kuolisi. Kunhan ruokahuolto pelaa.
Kamalaa on seurata yksin jääneen kissan surua. Tuijottelee ulko-ovea, että milloin käyn päästämässä kaverin sisälle ulkoilureissulta. Ei tule kaveri enää tuosta ovesta sisälle. 😔 Nyt makoilee sängyllä ja suru huokuu silmistä. Täällä ne nukkuivat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissa tuskin huomaisi jos sen emäntä kuolisi. Kunhan ruokahuolto pelaa.
Noin puhuu vain sellainen jolla ei ole kissaa koskaan ollutkaan. Minä olen nähnyt kissan tuskan kun sen omistaja kuoli. Siihen ei auttanut mikään kun kissa ei enää suostunut edes syömään, kyhjötti vain nurkassa välillä surkeasti mouruten.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa on seurata yksin jääneen kissan surua. Tuijottelee ulko-ovea, että milloin käyn päästämässä kaverin sisälle ulkoilureissulta. Ei tule kaveri enää tuosta ovesta sisälle. 😔 Nyt makoilee sängyllä ja suru huokuu silmistä. Täällä ne nukkuivat yhdessä.
Näin kävi mullakin, kun toinen kissoista kuoli. Jäljelle jäänyt kaipasi kaveriaan, katseli paikkoja, joissa toinen kissa usein oli, odotti tätä ruokakipoille syömään yhdessä..pikku hiljaa sopeutui siihen, ettei kaveria enää ollut. MOnet itkut itkin itsekin kissan surua katsellessani. Nyt ovat molemmat kissojen taivaassa yhdessä, ja minä kaipaan yksin heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae työkyvyttömyydeläkettä.
Ei kissan poismenosta selviä kukaan.
Ei siihen auta kuin aika. Minä olen menettänyt myös 6 kissaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin rakkaan kissani 40 vuotta sitten ja vieläkin välillä on ikävä, siksikin, että en allergian takia voi kissaa ottaa.
Kyllä sun kissasi on elämässäsi mukana muistoissa aina. Ja akuutti kipu muuttuu kaipuuksi.
Korona-aikana olen saanut suurta iloa ja lohtua elämään seuraamalla pelastettujen kissojen ja kissanpentujen touhuja live-streameissä. Sielläkään kaikki ei voida pelastaa, mutta useimmat kasvavat suloisiksi otuksiksi ja pääsevät omaan adoptiokotiinsa lopun elämäänsä viettämään.
Vierailija kirjoitti:
Kissa tuskin huomaisi jos sen emäntä kuolisi. Kunhan ruokahuolto pelaa.
Niinhän sä luulet.
Illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatus; voi miten kova ikävä minulla onkaan sinua. 😔 Sitä kaipaa niin paljon tuttua kehräysääntä ja silmien kirkasta katsetta.
Vierailija kirjoitti:
Illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatus; voi miten kova ikävä minulla onkaan sinua. 😔 Sitä kaipaa niin paljon tuttua kehräysääntä ja silmien kirkasta katsetta.
Juuri näin. Aamulla herätessä todellisuus iskee karuna, kun ei olekaan ihanaa karvapalloa vieressä nukkumassa, ei mennä yhdessä keittiöön aamupalalle. Kohdelkaa lemmikkejänne hyvin, ainoa mitä ne haluavat ovat omistajansa rakkaus ja huolenpito.
Suren huomattavasti enemmän lemmikkieläimeni kuolemaa kuin monen läheisen kuolemaa. Eläimen rakkaus on niin aitoa ja vilpitöntä. Osa minusta kuoli kun kissani kuoli.
Enpäs huomannut, mutta jospa viestini tavoittaisi jonkun, jolle menetys on ajankohtainen.