Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä kissan kuolemasta?
11.07.2020 |
Jouduimme eilen lopettamaan kissamme munuaisvaivojen takia. Loppuuko tämä suru ja itku koskaan?
Onneksi jo ens kuussa pääsen ottamaan muisto tatuoinnin meidän vanhuksesta.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Luopuminen on rankkaa, monta lemmikkiystävää on täälläkin jo hyvästeltynä. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinun luotasi voisi joku toinenkin koditon kissa saada hyvän rakastavan kodin. Kissat ovat kaikki erilaisia, niin uuden tassukumppanin myötä alkaisi uudenlainen yhteinen tarina.
Uusi inhokkisana on löytynyt: tassukumppani.
🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista on ihmisten elämä joilla ei ole ikinä ollut eikä tule parisuhdetta...
Puhutko itsestäsi?
Pari kylmäsydämistä ihmistä löytänyt tähän ketjuun lyttäämään toisten surua, no, jos siitä jotain kiksejä saa niin olkaa hyvä vain. Kaikille on jotain kivaa tässä maailmassa :)
Noihin trolleihin tepsii edelleen vanha lääke: jätä huomiotta. Ei vastakommentteja, ei minkäänlaisia peukutuksia. Kukaan ei loputtomasti jaksa itsekseen provota.
Tämä on ajankohtaista mullakin nyt. Menetin vanhan kissani muutama päivä sitten. Tuntuu elämä ja koti niin tyhjältä, että tuntuu ettei tästä pääse yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa on perheenjäsen. Kyllä mulla viikko meni itkiessä. Aika auttaa. Nyt on uusi kissa. Onneksi kaikki kissat on erilaisia luonteeltaan, eikä edesmennyt kissa tule enää niin usein mieleen.
Otan osaa. Ottamalla uusi on yksi keino. Itselläni oli todella tärkeä koira , joka menehtyi 12 vuotiaana. Kyllä se uusi helpotti asiaa. ns. rutiinit (lenkit tms) säilyi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi. Itsellä vasta 2,5-vuotias kissa mutta jo nyt pelkkä ajatus kissan kuolemasta jonain päivänä tekee surulliseksi, niin rakas siitä on tullut..
En mä pysty ottamaan uutta. En mä kaipaa vain jotain kissaa, vaan tätä yhtä tiettyä kissaa jonka menetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ensinnäkin: otan osaa!
Mutta kissasi siis kuoli EILEN. Totta kai sä nyt suret vielä monivuotista perhesi jäsentä, miksi sun edes pitäisi siitä jo nyt olla selvinnyt?
Se ottaa aikansa. Jos sinulla on ollut elämäsi aikana paljon lemmikkejä, olet jossakin määrin paremmin tottunut siihenkin, että ne eivät elä ikuisesti. Silti silloinkin lemmikkiä - varsinkin pitkäikäistä kuten kissaa - totta kai suree. Koeta keksiä itsellesi lähipäiviksi jotain ohjelmaa, ettet pyöri vaan kotosalla katselemassa paikkoja, joissa lemmikkisi tapasi loikoilla.
Teit kumminkin ainoan inhimillisen ja armollisen teon eli päätit kissasi kärsimykset.
Täällä kanssa eilen jouduttu hyvästelemään yli 15-vuotias kissaherra. Tätä surun ja tuskan määrää on vaikea sanoin kuvailla. Perheenjäsen on poissa. Se pyyteetöön olemus, joka eläimillä on... Ei ole parempaa ystävää, kuin oma lemmikki. Se ei tuomitse, ei arvostele. Saat olla oma repalainen itsesi sen seurassa.
Voi tätä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ajankohtaista mullakin nyt. Menetin vanhan kissani muutama päivä sitten. Tuntuu elämä ja koti niin tyhjältä, että tuntuu ettei tästä pääse yli.
Pienet eläimet jättävät suuren tyhjiön kotiin kun ovat poistuneet ajasta ikuisuuteen. Todettu on. 😔
Kissan kuolemasta selviää ajan kanssa itkemällä ja suremalla tarpeeksi. Jossain vaiheessa tulee ehkä sellaine olo, että voisi jo kestää uuden kissan hankkimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yöllä herään,
oletko se sinä,
joka kehrää?
Tulitko minut herättämään?
Aivan kuin olisit vielä vierelläin,
mutta en vain sinua nää.
Ehkä olemme aina lähekkäin.
Rakkaus kun on pysyvää,
ja rajat ylittää."
Voimia kaikille, jotka ovat menettäneet rakkaan karvakaverinsa. Täällä ollaan samassa veneessä.
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
On jäänyt vissiin lääkkeet ottamatta? Mitä mielihyvää sait suoltaessasi tuollaista kuraa?
Eikös työantaja ole velvoitettu antamaan sairaslomaa lähiomaisen kuoleman johdosta. Ota lomaa ja lepää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
On jäänyt vissiin lääkkeet ottamatta? Mitä mielihyvää sait suoltaessasi tuollaista kuraa?
Miksi sen pitää olla "kuraa", jos on eri mieltä? Ja ilokseni voin todeta, että minulla ei ole lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös työantaja ole velvoitettu antamaan sairaslomaa lähiomaisen kuoleman johdosta. Ota lomaa ja lepää.
Kissa ei ole lähiomainen. Hei halooooo . . .
Täälläkin on sama suru päällä kissan kuolemasta kaksi viikkoa ja neljä päivää sitten. Liian myöhään todettu lymfooma koitui 15 -vuotiaan kisuni kohtaloksi. Onko olosi nyt parempi, mikä on auttanut?