Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä kissan kuolemasta?
11.07.2020 |
Jouduimme eilen lopettamaan kissamme munuaisvaivojen takia. Loppuuko tämä suru ja itku koskaan?
Onneksi jo ens kuussa pääsen ottamaan muisto tatuoinnin meidän vanhuksesta.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
Onko sinussa mitään inhimillisyyttä? Jos on, ei se ainakaan tekstistäsi tule ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Oon ollut aiemmin eläinsuojassa vapaaehtoistöissä ja kyllä sieltäkin osa lähtee lopettavaksi ennen kuin ehtii kotia saada. Surullinen olo tulee siitäkin, olen päättänyt että itse en voisi kissaa ottaa, vaikka tilanne sallisikin. Tällä hetkellä ollaan niin paljon töissä, että ei oteta lemmikkiä, olisi niin paljon yksin ja vielä kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Miten tämä mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä surra lemmikkiä noin.
Toki surullinen voi aikansa olla, mutta jotain rajaa sentään.
Sinähän et sitä määritä, mikä on tervettä. Vaikka ymmärtäähän sen, ettei kaikille ihmisille ole annettu empstiakykyä. Sinä olet yksi sellaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä surra lemmikkiä noin.
Toki surullinen voi aikansa olla, mutta jotain rajaa sentään.
Sinähän et sitä määritä, mikä on tervettä. Vaikka ymmärtäähän sen, ettei kaikille ihmisille ole annettu empstiakykyä. Sinä olet yksi sellaisista.
Etkä sinä määritä sitä, kuka on empaattinen ja kuka ei. Ei tarkoita empatian puutetta se, että suhtautuu asiallisesti ja aikuismaisesti esim. kissan kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Miten tämä mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
Näin sivullisena voisin kommentoida tähän, että hyvin useinhan nämä keskustelut menevät sivuraiteille, mutta minusta tuossa kannattaa kuitenkin huomioida tuo "kissanomistajien asenne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
On jäänyt vissiin lääkkeet ottamatta? Mitä mielihyvää sait suoltaessasi tuollaista kuraa?
Kaikenlaisilla mielipiteillä pitää olla tälläkin palstalla tilaa, vaikkakin täällä toisinajattelijat yritetään usein vähättelemällä tai muutoin vaientaa. Sananvapaus on kuitenkin - onneksi - vielä maassamme voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se suru oikeen koskaan häviä, mutta sen kanssa pystyy elämään. Aika kultaa muistot. Kiva tuo ajatus tatuoinnista.
Kyllä mulla suru on hävinnyt täysin vaikka tosi rakas lemmikki olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Miten tämä mielestäsi liittyy ketjun aiheeseen?
Näin sivullisena voisin kommentoida tähän, että hyvin useinhan nämä keskustelut menevät sivuraiteille, mutta minusta tuossa kannattaa kuitenkin huomioida tuo "kissanomistajien asenne".
Ja se on täysin sama jokaisella kissan omistajalla?
Surullinen toki saa olla, mutta surussa vellominen on epätervettä. Surusta vapautumiseen eivät auta sairaslomat yms. vaan eteenpäin katsominen ja ihmisten kanssa oleminen. Ihan kokemuksesta puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Ihanko oikeasti? Ihmiset tuhoavat maapalloa niin paljon kuin ikinä kerkiävät, mutta tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta? Taitavat kissat olla pelkkä pisara meressä ihmisten rinnalla. Meressä, jossa kelluu käsittämättömiä ihmisten sinne dumppaamia roskalauttoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huolissani monista näistä kommenteista. Menee aivan överiksi. Totta kai on haikeaa, kun lemmikki kuolee, mutta jokin raja pitää suremisessakin olla. Eläin on kuitenkin "vain" eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä. Kissa on ovelan ja tunteettoman oloinen eläin, koirassa sentään on jotakin "inhimillisyyttä". Lisäksi kissa on petoeläin, vaistonsa varassa se tappaa mm. pikkulintuja, mitä en voi sietää. Ymmärrän kissan pidon maalla hiirenpyydystäjänä, muuten en. Lisäksi kissa on "se" eikä "hän" eikä se siirry ajasta ikuisuuteen. Nykyihminen ei usko, että ihmiselle tapahtuisi noin, miten sitten kissalle? Olen itse omistanut kolme koiraa ja niistä aikoinaan luopuminen on tietenkin jättänyt aukon, mutta luonnollisen eläimen elämään kuuluvan aukon.
Monille lemmikki on paljon enemmän kuin vain eläin. On ihmisiä, joilla ei ole ketään hyvää ystävää tai omaista, jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja ainoa "lähimmäinen" saattaa olla se kissa, koira tai jokin muu eläin. Ja kyllä sen lemmikin kanssa usein syntyy hyvin erityinen tunneside varsinkin jos se on kulkenut rinnalla yli vuosikymmenen.
Jokainen suree omalla tavallaan ja toisille eläimen menetys on todella kova pala. Minä olen menettänyt muutaman lemmikin tässä vuosien varrella, mutta omalla kohdallani suruaika on kestänyt päivän tai kaksi minkä jälkeen olen pystynyt jatkamaan lähes normaalia elämää. Se ei tietenkään tarkoita ettenkö olisi rakastanut lemmikkejäni. Minulla vaan surun käsittelyyn meni lyhyt aika ja sen jälkeen olen hymyillen muistellut yhteisiä kävelylenkkejä ja leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kauan kestää. Yhä ikävöin pian 30 v sitten kuollutta kissaani, muttei suru ole enää repivää. En tiedä miten selviän nykyisen kissan kuolemasta. Varmaan katoaa omakin elämänhalu.
Ihmeen yleisiä muuten nuo munuaisvaivat kissoilla.
Se oli vaan kissa. Miksi te niitä otatte jos se niiden kuolema on niin kamalaa? Kai te tiedätte että kissat on eläimiä eikä esineitä? Elävät olennot kuolee, kissat kuolee. Se on vaan kissa. Älä ainakaan uutta ota...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu Hesarissa vuodelta 2015: " Tutkimus: Kissanomistajat aliarvioivat kissojen aiheuttaman ekologisen vahingon. Ulkona vapaasti liikkuvat kissat tappavat vuosittain valtavan määrän lintuja ja pikkunisäkkäitä, ja monet tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta ekosysteemiin. - - Tuore selvitys kissanomistajien asenteista ei kuitenkaan lupaile, että ongelmaan olisi yksinkertaista puuttua." 🤔
Ihanko oikeasti? Ihmiset tuhoavat maapalloa niin paljon kuin ikinä kerkiävät, mutta tutkijat ovat huolissaan kissojen vaikutuksesta? Taitavat kissat olla pelkkä pisara meressä ihmisten rinnalla. Meressä, jossa kelluu käsittämättömiä ihmisten sinne dumppaamia roskalauttoja.
Asenteesi on tyypillinen: miksi minä tekisin mitään, kun muut sotkevat vielä enemmän? Jokaisella pienelläkin teolla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden ja koko ekosysteemin säilymisen kannalta. Omasta ympäristöstä pitää aloittaa, ei voi heti ottaa koko maailmaa haltuun.
Tein kisusta talvihanskat. Muisto elää ja lämmittää!
Halaus, ap, ja kaikki muut karvakaverin menettäneet <3
Mä epäilin, etten ikinä selviäisi, kun lapsuudenperheen kisusta aika jättää, mutta lopulta olikin myös helpotus, kun se vakavasti sairastuttuaan pääsi lepoon. Olin siinä vaiheessa myös tehnyt surutyötä vähän kerrassaan jo viitisen vuotta, kissa kun oli kuollessaan 20-vuotias, ja olin ne viimeiset vuodet jokaisen vaivan kohdalla pelännyt, että nytkö loppu tuli. Toisaalta kyllä nytkin muutama vuosi kuolemasta nousee edelleen kyyneleet silmiin, kun sitä kaveria muistelen, oli maailman paras ystävä. Kun olisikin sen voinut pitää ikuisesti!
Anna itkun tulla, ulvo vaikka aluksi, jos siltä tuntuu. Mun tuli viimeisinä viikkoina itkettyä niin kovasti, että hyvä kun silmien turvotukselta näin mitään. Ajan kanssa pahin tuska muuttuu haikeudeksi ja hyvät muistot nousevat pinnalle. Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Halaus, ap, ja kaikki muut karvakaverin menettäneet <3
Mä epäilin, etten ikinä selviäisi, kun lapsuudenperheen kisusta aika jättää, mutta lopulta olikin myös helpotus, kun se vakavasti sairastuttuaan pääsi lepoon. Olin siinä vaiheessa myös tehnyt surutyötä vähän kerrassaan jo viitisen vuotta, kissa kun oli kuollessaan 20-vuotias, ja olin ne viimeiset vuodet jokaisen vaivan kohdalla pelännyt, että nytkö loppu tuli. Toisaalta kyllä nytkin muutama vuosi kuolemasta nousee edelleen kyyneleet silmiin, kun sitä kaveria muistelen, oli maailman paras ystävä. Kun olisikin sen voinut pitää ikuisesti!
Anna itkun tulla, ulvo vaikka aluksi, jos siltä tuntuu. Mun tuli viimeisinä viikkoina itkettyä niin kovasti, että hyvä kun silmien turvotukselta näin mitään. Ajan kanssa pahin tuska muuttuu haikeudeksi ja hyvät muistot nousevat pinnalle. Voimia <3
Ei kai nyt kannata enää ulvoa, kun tuo ap:n teksti on kirjoitettu 7/2020 😕
"Eläin on kuitenkin vain eläin, ei se voi koskaan korvata ihmistä läheisenä."
Voi kuule, kyllä voi. Ja voi olla 100 x parempi lohduttaja, piristäjä tai mitä tahansa, varsinkin kun vertaa kaltaisiisi ihmisiin. Kerrot myös tekstissäsi miten nykyihminen ei usko, että täältä siirrytään kerran ajasta ikuisuuteen. Tiedoksesi yleissivistyksenä; meitä uskovia on monia. Sinulla on todella suppea ja outo maailmannäkemys. Sinun maailmassasi on vain ateisteja ja koirat on "oikeita" lemmikkejä. Kissat ei ole muka mitään, korkeintaan tunteettomia saalistajia.
Ihanasti oma kissa saapuikin juuri viereeni kehräämään ja puskemaan iloisena.