Psykologia 2021

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään. Maltti on valttia.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

En haluakaan väheksyä muiden ongelmia vaan sanoa että Suomessa on kuitenkin ihmisillä paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia, parempia, omannäköisiä valintoja. Hankkiiko lapsia vai ei, missä iässä, muuttaako, kouluttautuuko uudelleen yms. Yhteiskunta tukee ihan älyttömän hyvin monessa asiassa ja usein löytyy omasta elämästäkin keinoja. Aina niitä muita mahdollisuuksia ei näe itse mutta jonkun toisen avulla saa usein vähän avattua perspektiiviä. Jos tätä ajatusmallia ei hyväksy niin miten sitten ajattelette voivanne psykologina auttaa ihmisiä? Ei pelkkä empaattinen kuuntelu mitään muuta, sitähän osaa ei-ammattilainenkin, vaan se että auttaa ihmistä tiedostamaan omia tunteitaan, ajatuksiaan ja niiden rajoituksia, omia toiveitaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan yms. (Jep, jäi HOT päälle 😁)

Täysin samaa mieltä. Minusta on helpottava ajatus se, että jokainen pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä jollain tapaa. Välillä se ei ole helppoa, mutta esimerkiksi psykologi voi tässä tilanteessa auttaa. En opiskelisi psykologiaa, jos en uskoisi ihmisen kykyyn muuttaa negatiivisia asioita elämässään.

Valmennuskurssien ongelma ei mielestäni ole pelkästään hinta, vaan uhka siitä, ettei opiskelemaan pääsy ole enää mahdollista ilman kaupallisia kursseja. Onneksi pääsykokeita on alettu muuttaa siihen suuntaan, että yhä useammilla on mahdollisuus päästä hakemaansa kouluun riippumatta siitä, onko esimerkiksi rahaa ja aikaa käytettäväksi vuoden valmennuskursseihin. Ja tietysti vielä se seikka, että murto-osa valmennuskurssin käyneistäkään pääsee sisälle suosituimmille aloille, joten on hyvin todennäköistä, että pahimmillaan tonnien "sijoitus tulevaisuuteen" valuukin turhana kankkulan kaivoon.

Varmasti kursseja tulee aina olemaan, mutta onneksi on alettu tehdä töitä sen eteen, että niiden vaikutus sisäänpääsyyn ei olisi niin suuri. Kun valmistautumisaikaa on vain kuukausi ja valmistautuminen perustuu ennakkomateriaaleihin, edes valmennuskurssien pitäjät eivät juurikaan pysty ennustamaan, mitä kokeessa on luvassa, joten ennen materiaalin julkaisua opetus perustuu puhtaasti ennustuksiin (tänä vuonna moni kurssin käynyt taisi "turhaan" maksaa tilaston opiskelusta). Ennakkomateriaalin sisäistämiseen kursseista voi joillekin olla apua, etenkin jos tämä englanninkielisen aineiston suosiminen jatkuu, mutta sanoisin, että valmennuskurssit ei ainakaan tähän kokeeseen tuonut suurta hyötyä kuin niille, joiden englanninkielen taito ei olisi riittänyt materiaalien itsenäiseen opiskeluun (ja toisaalta sitten kokeessa jaettu aineisto tasasi varmaan hyötyjä paljonkin).

Itse tosin olen itsenäinen puurtaja muutenkin, joten uskon että itselleni kurssi olisi ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kursseja käsittääkseni opettaa usein psykan opiskelijat (ymmärtääkseni vain tilaston suhteen olisi "oikeat" opettajat) ja tosiaan heillä myös on käytössä vain tasan se sama materiaali, mikä hakijoillekin jaetaan. Jos itseopiskelutaidot, kuten opiskelutekniikat ja ajanhallinta on kunnossa, ainakin itse koin olevani tasan samalla viivalla kurssin käyneiden kanssa. Ja toki vielä se riski, että tulkintaeroja materiaaleista (etenkin nyt kun ne oli vieraskielisiä) voi syntyä ja toki on myös ihan inhimillisten virheiden mahdollisuus ja näin opettaja voi opettaa asiat väärin, väärät painotukset (esim. se tilasto) jne... Itsehän olin niin epäluuloinen, etten luottanut kuin omaan tulkintaan materiaaleista, enkä siksi uskaltanut lähteä edes mihinkään yhteisten harjoituskysymysten tekemiseen :D

Paljonkohan varasijat todistusvalinnassa vois liikkua kun pääsykoetulokset tulee? Etenkin Joensuun varasijoja pohdin 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään.

Miksi?

  jotkut valittaa ettei jaksa odottaa tuloksia. Sitä on vaikka mitä tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta Oulun tilanteesta. Oulussa oli tänä talvena avoinna 7 koulupsykologin virkaa ja 4 sijaisuutta, joista saatiin täytettyä vain 3 paikkaa! 8 paikkaa jäi siis täyttämättä. Oulussa lapset ja nuoret joutuu odottamaan kuukausia, jopa vuoden sitä, että pääsee psykologin tutkimuksiin. Samaan aikaan psykalle on tuhansia hakijoita, joista valitaan vain murto-osa. Psykalle otetaan niin vähän porukkaa sisälle, että todella monia lahjakkaita, hyviä opiskelijoita jää rannalle. Maisteripaikkoja on koko Suomessa 10. Kymmenen! Maisterihaku on edullinen ja nopea tapa kouluttaa psykologeja. Toki esimerkiksi pääkaupunkiseidulla on jopa ylitarjontaa psykologeista, mutta monilla paikkakunnilla on pulaa erityisesti koulupsykologeista.

Tutustukaapa, mitä Psykologiliitto sanoo asiasta. Paikkoja ei pitäisi lisätä, Suomessa ei ole psykologeista pulaa, ja Oulun koulutuksella ei todennäköisesti ole kovin paljon vaikutusta Pohjois-Suomen psykologitilanteeseen. Tämä asia näyttäytyy erilaisena tietysti sitten, kun on jo opiskelemassa ja varsinkin kun on valmistunut, muistan kyllä itsekin kun ajattelin, että paikkoja pitäisi lisätä.

Oulussa kahdeksaa koulupsykologin paikkaa ei saatu täytettyä ja sanot, että psykologeista ei ole pulaa? Olen itse työskennellyt Oulussa peruskoulussa ja tiedän, miten huutava pula siellä on psykologeista. Tämä on monilla aloilla sama juttu, että alan liitto vastustaa opiskelupaikkojen lisäämistä esim. lääkis. Samaan aikaan lääkäreistä on pulaa. Tiedätkö mistä tämä johtuu? Jos paikkoja lisätään, palkat laskee. Jos alalla on pieni työvoimapula, niin tämä nostaa palkkoja. Psykologiliitto ajaa psykologien asioita ja luonnollisesti he eivät halua, että paikkoja lisätään, koska tämä vaikuttaa palkkoihin. Sama juttu lääkäreillä.

Toki näin, mutta myös se, että tarjonta keskittyy tiettyihin paikkoihin. Sille ei voi millään työllisyys- tai aluepolitiikalla mitään. Samaan aikaan psykologeista on ylitarjontaa Helsingissä. Tulet näkemään sen sitten, kun taistelet itsellesi harkkapaikkaa ja sitä ekaa työpaikkaa. Saatat löytää itsesi Porvoosta tai Lohjalta.

Toivottavasti etätyöt lyövät itsensä vihdoin läpi, ja ihmiset voivat valita asuinpaikkansa vähän vapaammin. Jos puolisona ei satu olemaan lääkäriä tai opettajaa, ei puolisolle välttämättä löydy töitä Oulusta, Joensuusta tai vielä pienemmältä paikkakunnalta.

Ei Oulusta saa lääkärit/hammaslääkärit tai opettajat hyvin töitä koska täällä koulutetaan molempia. Ja itsellä ja lähipiirissä on kokemusta molemmista aloista paljon.

Oulun lähellä on kuntia .

Joissa myös huono työtilanne. Et tiedä mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkohan varasijat todistusvalinnassa vois liikkua kun pääsykoetulokset tulee? Etenkin Joensuun varasijoja pohdin 😁

Mietin samaa, ja varasijat liikkuu varmaan vähän siinäkin kohtaa vielä kun tulee paikan vastaanotto/peruuttaminen. Viime vuonna joku oli päässyt helsinkiin varasijalta 2 siinä kohtaa ku aloitettiin varasijoilta hyväksyminen.

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskurssien ongelma ei mielestäni ole pelkästään hinta, vaan uhka siitä, ettei opiskelemaan pääsy ole enää mahdollista ilman kaupallisia kursseja. Onneksi pääsykokeita on alettu muuttaa siihen suuntaan, että yhä useammilla on mahdollisuus päästä hakemaansa kouluun riippumatta siitä, onko esimerkiksi rahaa ja aikaa käytettäväksi vuoden valmennuskursseihin. Ja tietysti vielä se seikka, että murto-osa valmennuskurssin käyneistäkään pääsee sisälle suosituimmille aloille, joten on hyvin todennäköistä, että pahimmillaan tonnien "sijoitus tulevaisuuteen" valuukin turhana kankkulan kaivoon.

Varmasti kursseja tulee aina olemaan, mutta onneksi on alettu tehdä töitä sen eteen, että niiden vaikutus sisäänpääsyyn ei olisi niin suuri. Kun valmistautumisaikaa on vain kuukausi ja valmistautuminen perustuu ennakkomateriaaleihin, edes valmennuskurssien pitäjät eivät juurikaan pysty ennustamaan, mitä kokeessa on luvassa, joten ennen materiaalin julkaisua opetus perustuu puhtaasti ennustuksiin (tänä vuonna moni kurssin käynyt taisi "turhaan" maksaa tilaston opiskelusta). Ennakkomateriaalin sisäistämiseen kursseista voi joillekin olla apua, etenkin jos tämä englanninkielisen aineiston suosiminen jatkuu, mutta sanoisin, että valmennuskurssit ei ainakaan tähän kokeeseen tuonut suurta hyötyä kuin niille, joiden englanninkielen taito ei olisi riittänyt materiaalien itsenäiseen opiskeluun (ja toisaalta sitten kokeessa jaettu aineisto tasasi varmaan hyötyjä paljonkin).

Itse tosin olen itsenäinen puurtaja muutenkin, joten uskon että itselleni kurssi olisi ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kursseja käsittääkseni opettaa usein psykan opiskelijat (ymmärtääkseni vain tilaston suhteen olisi "oikeat" opettajat) ja tosiaan heillä myös on käytössä vain tasan se sama materiaali, mikä hakijoillekin jaetaan. Jos itseopiskelutaidot, kuten opiskelutekniikat ja ajanhallinta on kunnossa, ainakin itse koin olevani tasan samalla viivalla kurssin käyneiden kanssa. Ja toki vielä se riski, että tulkintaeroja materiaaleista (etenkin nyt kun ne oli vieraskielisiä) voi syntyä ja toki on myös ihan inhimillisten virheiden mahdollisuus ja näin opettaja voi opettaa asiat väärin, väärät painotukset (esim. se tilasto) jne... Itsehän olin niin epäluuloinen, etten luottanut kuin omaan tulkintaan materiaaleista, enkä siksi uskaltanut lähteä edes mihinkään yhteisten harjoituskysymysten tekemiseen :D

Sama. En itekään pystyisi menemään valmiin valmennuskurssin konseptinn mukaan vaan haluan itse miettiä ja päättää mitä luen ja miten paljon. Itehän sitä vastaa omasta pääsystään muutenkin niin syyttäisin itseäni jos menisin kurssille ja päätyisin haaskaamaan aikaa turhiin juttuihin. Ja siellä kuitenkin käytäisiin läpi asioita jotka itse jo osaisin tai joihin en ite tarvis juuri aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään. Maltti on valttia.

Ei voi, olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse tosin olen itsenäinen puurtaja muutenkin, joten uskon että itselleni kurssi olisi ollut enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Kursseja käsittääkseni opettaa usein psykan opiskelijat (ymmärtääkseni vain tilaston suhteen olisi "oikeat" opettajat) ja tosiaan heillä myös on käytössä vain tasan se sama materiaali, mikä hakijoillekin jaetaan. Jos itseopiskelutaidot, kuten opiskelutekniikat ja ajanhallinta on kunnossa, ainakin itse koin olevani tasan samalla viivalla kurssin käyneiden kanssa. Ja toki vielä se riski, että tulkintaeroja materiaaleista (etenkin nyt kun ne oli vieraskielisiä) voi syntyä ja toki on myös ihan inhimillisten virheiden mahdollisuus ja näin opettaja voi opettaa asiat väärin, väärät painotukset (esim. se tilasto) jne... Itsehän olin niin epäluuloinen, etten luottanut kuin omaan tulkintaan materiaaleista, enkä siksi uskaltanut lähteä edes mihinkään yhteisten harjoituskysymysten tekemiseen :D

Tilaston osuutta opettaa matikan tai tilaston opiskelijat. :)

Mitkä teillä oli kokeeseen valmistautumisen sekä itse kokeen kompastuskivet ja vahvuusalueet?

Mulla valmistautumisessa kompastuskivenä oli ajanpuute: en olisi työn ja perheen ohella mitenkään ehtinyt lukea artikkeleita niin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti kuin miten ne kokeessa olisi pitänyt muistaa. En myöskään ehtinyt tutkia juurikaan vanhoja pääsykokeita tai tajunnut harjoitella logiikkaa. Vahvuutena oli enkku (enkunkielinen tutkinto takana muulta alalta): artikkelien lukeminen oli nopeaa eikä niihin tuhrautunut juuri enempää aikaa kuin suomenkielisten tekstien lukemiseen. 

Kokeessa taas kompastuskivenä olivat monimutkaiset ja monitulkintaiset monivalinnat. Aika ei riittänyt niitä jäädä miettimään tarpeeksi hyvin ja tiedän, että esim. tehtävässä 2 on mulla varmasti paljon virheitä. Vahvuutena oli taas tuo enkku, että vaikka aikaa oli vähän, sain suht hyvin poimittua vastauksia tehtävässä 3, että osan ainakin luulen olevan oikein :D. Olin myös mielestäni kuitenkin melko nopea, eli sain koko kokeen tehtyä ilman ihan totaalista vastausten arpomista, mutta oli kyllä lopuksi tarkoitus ollut vielä palata tuohon tehtävään 2, mutten tarkastamiskierrokselle asti kuitenkaan enää ehtinytkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään. Maltti on valttia.

Ei voi, olen töissä.

Olet siis valkokauluksinen toimistotyöläinen, joka saa vain vähän luontoaltistusta töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ulkoilemaan vaikka pyöräilemään. Maltti on valttia.

Ei voi, olen töissä.

Olet siis valkokauluksinen toimistotyöläinen, joka saa vain vähän luontoaltistusta töissä?

Joo. Nyt mulla tosin on reikäinen paita päällä, jolla en voisi mennä toimistoon. Kamerassa reikä ei näy, eikä tänään ole vielä tarvinnut kameraakaan.

Vierailija kirjoitti:

En haluakaan väheksyä muiden ongelmia vaan sanoa että Suomessa on kuitenkin ihmisillä paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia, parempia, omannäköisiä valintoja. Hankkiiko lapsia vai ei, missä iässä, muuttaako, kouluttautuuko uudelleen yms. Yhteiskunta tukee ihan älyttömän hyvin monessa asiassa ja usein löytyy omasta elämästäkin keinoja. Aina niitä muita mahdollisuuksia ei näe itse mutta jonkun toisen avulla saa usein vähän avattua perspektiiviä. Jos tätä ajatusmallia ei hyväksy niin miten sitten ajattelette voivanne psykologina auttaa ihmisiä? Ei pelkkä empaattinen kuuntelu mitään muuta, sitähän osaa ei-ammattilainenkin, vaan se että auttaa ihmistä tiedostamaan omia tunteitaan, ajatuksiaan ja niiden rajoituksia, omia toiveitaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan yms. (Jep, jäi HOT päälle 😁)

Naiivilta kuulostaa. Jo tuo "omannäköisiä" on utopiaa monelle. On hyvinvoinnin edesauttamaa luksusta pohtia, että tämä on nyt mun juttu, tämä on mitä haluan, miten voin saavuttaa sen. Monilla olosuhteiden lisäksi saadut eväät ja voimavarat rajoittavat eksistentiaalista pohdintaa. Jos tarvehierarkia on tuttu juttu. Se on vasta siellä ylätasoilla ja mahdoton saavuttaa ennen alempia portaita.

Empaattinen kuuntelu on tärkeää myös ammatillisia työmenetelmiä käytettäessä, jotta todella päästään tavoittelemaan asiakkaan omia toiveita ja realistisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä epähuomiossa esimerkiksi vaikka sinun tai yhteiskunnan tärkeiksi arvottamia.

Onko täällä maisterihakijoita, joille hakukerta ei ollut ensimmäinen? Kuinka monta kertaa meinaatte yrittää, jollette nytkään pääse? Oletteko harkinneet jo muita vaihtoehtoja, esim. psykoterapeutti -koulutukseen hakemista? Erityisopena on esim. pätevä hakemaan koulutukseen. Koulutus maksaa toki paljon, mutta itse harkitsen vakavasti jollen nyt pääse sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluakaan väheksyä muiden ongelmia vaan sanoa että Suomessa on kuitenkin ihmisillä paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia, parempia, omannäköisiä valintoja. Hankkiiko lapsia vai ei, missä iässä, muuttaako, kouluttautuuko uudelleen yms. Yhteiskunta tukee ihan älyttömän hyvin monessa asiassa ja usein löytyy omasta elämästäkin keinoja. Aina niitä muita mahdollisuuksia ei näe itse mutta jonkun toisen avulla saa usein vähän avattua perspektiiviä. Jos tätä ajatusmallia ei hyväksy niin miten sitten ajattelette voivanne psykologina auttaa ihmisiä? Ei pelkkä empaattinen kuuntelu mitään muuta, sitähän osaa ei-ammattilainenkin, vaan se että auttaa ihmistä tiedostamaan omia tunteitaan, ajatuksiaan ja niiden rajoituksia, omia toiveitaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan yms. (Jep, jäi HOT päälle 😁)

Naiivilta kuulostaa. Jo tuo "omannäköisiä" on utopiaa monelle. On hyvinvoinnin edesauttamaa luksusta pohtia, että tämä on nyt mun juttu, tämä on mitä haluan, miten voin saavuttaa sen. Monilla olosuhteiden lisäksi saadut eväät ja voimavarat rajoittavat eksistentiaalista pohdintaa. Jos tarvehierarkia on tuttu juttu. Se on vasta siellä ylätasoilla ja mahdoton saavuttaa ennen alempia portaita.

Empaattinen kuuntelu on tärkeää myös ammatillisia työmenetelmiä käytettäessä, jotta todella päästään tavoittelemaan asiakkaan omia toiveita ja realistisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä epähuomiossa esimerkiksi vaikka sinun tai yhteiskunnan tärkeiksi arvottamia.

Siis eikö omannäköinen valinta ole juurikin sitä mistä itsekin kirjoitit: asiakkaan omat toiveet ja realistiset vaikutusmahdollisuudet? Samoista asioista kyse mielestäni. Pointtina se, että me jokainen voimme vaikuttaa omaan elämään/tilanteeseen jollain tavalla (joka on aivan mahtava asia!). Yksin se on joskus vaikeaa tai mahdotonta ja siksi tarvitaan ammattiauttajia avuksi. 

t. eri 

Mun vahvuuksia oli kokeessa tyyneys ja hyvä englannin taito. En hätkähtänyt englanninkielistä tieteellistä artikkelia.

Heikkouksia oli se, että en ole opiskellut tai harjoitellut logiikkaa yhtään. Kun yritin ratkoa niitä logiikkatehtäviä hoin koko ajan mielessäni että vihaan näitä kysymyksiä. :D

Toinen heikkouteni oli että luin kysymykset ja vastaukset huolimattomasti. Etukäteen ajattelin, että ympyröin ja alleviivaan tärkeitä sanoja, harkitsen huolella jne. Käytännössä sitten hyvä jos luin kysymykset - oletin että kaikissa monivalinnoissa kysytään suurin piirtein "oliko artikkelin mukaan näin" vaikka siellä oli näitä että oliko johdannon/pohdinnan mukaan näin, mikä oli keskeinen tutkimuskysymys jne. Ensi kerralla sitten hitaammin ja just alleviivaten ne olennaiset asiat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluakaan väheksyä muiden ongelmia vaan sanoa että Suomessa on kuitenkin ihmisillä paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia, parempia, omannäköisiä valintoja. Hankkiiko lapsia vai ei, missä iässä, muuttaako, kouluttautuuko uudelleen yms. Yhteiskunta tukee ihan älyttömän hyvin monessa asiassa ja usein löytyy omasta elämästäkin keinoja. Aina niitä muita mahdollisuuksia ei näe itse mutta jonkun toisen avulla saa usein vähän avattua perspektiiviä. Jos tätä ajatusmallia ei hyväksy niin miten sitten ajattelette voivanne psykologina auttaa ihmisiä? Ei pelkkä empaattinen kuuntelu mitään muuta, sitähän osaa ei-ammattilainenkin, vaan se että auttaa ihmistä tiedostamaan omia tunteitaan, ajatuksiaan ja niiden rajoituksia, omia toiveitaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan yms. (Jep, jäi HOT päälle 😁)

Naiivilta kuulostaa. Jo tuo "omannäköisiä" on utopiaa monelle. On hyvinvoinnin edesauttamaa luksusta pohtia, että tämä on nyt mun juttu, tämä on mitä haluan, miten voin saavuttaa sen. Monilla olosuhteiden lisäksi saadut eväät ja voimavarat rajoittavat eksistentiaalista pohdintaa. Jos tarvehierarkia on tuttu juttu. Se on vasta siellä ylätasoilla ja mahdoton saavuttaa ennen alempia portaita.

Empaattinen kuuntelu on tärkeää myös ammatillisia työmenetelmiä käytettäessä, jotta todella päästään tavoittelemaan asiakkaan omia toiveita ja realistisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä epähuomiossa esimerkiksi vaikka sinun tai yhteiskunnan tärkeiksi arvottamia.

Siis eikö omannäköinen valinta ole juurikin sitä mistä itsekin kirjoitit: asiakkaan omat toiveet ja realistiset vaikutusmahdollisuudet? Samoista asioista kyse mielestäni. Pointtina se, että me jokainen voimme vaikuttaa omaan elämään/tilanteeseen jollain tavalla (joka on aivan mahtava asia!). Yksin se on joskus vaikeaa tai mahdotonta ja siksi tarvitaan ammattiauttajia avuksi. 

t. eri 

Olet oikeassa. Käsitin tuon viestissä "mantrana" käsityksestä ihmisten olemisesta ennen työskentelyä ammattiavun kanssa. Kun pohditaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, on hyvä lähtökohtaisesti myös huomioida niihin vaikuttavat asiat, jotka voivat olla vieraita itselle. Olen itse saanut huomata, että neuvominen on helppoa, auttaminen vaikeampaa. Jälkimmäinen vaatii myös omien uskomusten kyseenalaistamista, palautteen vastaanottamista ja aktiivista kuuntelua tietämisen sijaan. On eri asia teoriassa tietää esim. voimavarojen löytymisestä, toimijuudesta ja persoonallisuudesta ja sitten kohdata ihmisiä uniikkeine mielipiteineen, taustoineen ja uskomuksineen ja niihin vaikuttaviin seikkoihin.

Vielä empaattisen kuuntelun "arkijärkisyydestä". Siihen eivät tosiasiallisesti edes monet ammattilaiset kykene, joten se on teema jota on hyvä oikeasti pohtiakin. Kokemukseni ja palautteen perusteella se on tärkein - ei vähäisin - avun antamisen saamisen edellytys. Ja eniten aiheuttaa mielipahaa sen puuttuminen ammattilaisten kohtaamisessa, vaikka muuten olisi millaista suunnitelmaa ja asiantuntemusta tarjolla. Ohishan tämä oli tähän ketjuun.

Paljon tsemppiä kaikille hakeville!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluakaan väheksyä muiden ongelmia vaan sanoa että Suomessa on kuitenkin ihmisillä paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia, parempia, omannäköisiä valintoja. Hankkiiko lapsia vai ei, missä iässä, muuttaako, kouluttautuuko uudelleen yms. Yhteiskunta tukee ihan älyttömän hyvin monessa asiassa ja usein löytyy omasta elämästäkin keinoja. Aina niitä muita mahdollisuuksia ei näe itse mutta jonkun toisen avulla saa usein vähän avattua perspektiiviä. Jos tätä ajatusmallia ei hyväksy niin miten sitten ajattelette voivanne psykologina auttaa ihmisiä? Ei pelkkä empaattinen kuuntelu mitään muuta, sitähän osaa ei-ammattilainenkin, vaan se että auttaa ihmistä tiedostamaan omia tunteitaan, ajatuksiaan ja niiden rajoituksia, omia toiveitaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan yms. (Jep, jäi HOT päälle 😁)

Naiivilta kuulostaa. Jo tuo "omannäköisiä" on utopiaa monelle. On hyvinvoinnin edesauttamaa luksusta pohtia, että tämä on nyt mun juttu, tämä on mitä haluan, miten voin saavuttaa sen. Monilla olosuhteiden lisäksi saadut eväät ja voimavarat rajoittavat eksistentiaalista pohdintaa. Jos tarvehierarkia on tuttu juttu. Se on vasta siellä ylätasoilla ja mahdoton saavuttaa ennen alempia portaita.

Empaattinen kuuntelu on tärkeää myös ammatillisia työmenetelmiä käytettäessä, jotta todella päästään tavoittelemaan asiakkaan omia toiveita ja realistisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä epähuomiossa esimerkiksi vaikka sinun tai yhteiskunnan tärkeiksi arvottamia.

Kiitos! Ohis, mutta olen itse terapiapotilas, en psykologi tai opiskelija. Kaikkein eniten vointiani on kohentanut ja kuin itsestään uusia näkökulmia ja ovia avannut se, kun terapeutti kuuntelee myötätuntoisesti ja minulle tulee siitä olo, että kokemukseni ja tunteeni ovat ymmärrettäviä, normaaleja reaktioita. Pelkkä toisen hyväksyvä läsnäolo on todella hoitava. Sen sijaan hyödylliseksi en ole kokenut konkreettisia neuvoja tai aina edes ratkaisukeskeisyyttä. Niissä on aina jotenkin painostava pohjavire; minun ja tilanteeni on pakko muuttua. En kelpaa tällaisena.