Sari Kenttämaan Youtube videot

Ohi aiheen, keskity lukemisen ymmärtämiseen. Jatketaan sitten asiasta.

Tismalleen aiheesta. Sarista ei esikuvaksi ole.

Ruuhka-Inkeri katsonut Sarin videoita ja on ihmeissään miten äidille voidaan tehdä näin ja ihmettelee suomen lakia.

Sari kommentoinu tänään jolkekin "Siksi mietin ootko valvoja tai koordinaattori, koska olet yhtä kylmä ja rakkaudeton ja hyvää lapsille ja vanhemmille haluamaton niinkuin hekin ovat" ja "eikä siellä todennäköisesti oikeista syistä montaa vanhempaa ole".

Kuinkahan moni vanki myöntää, että on ihan oikeesta syystä vankilassa ja tuomio on oikein mieluisa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tästä pitää saada keskustella. Älkäätte poistako kommentteja.

Ketään ei ole kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Hengästyttävä meno tämän päivä videossa. Jouluverhot, pöytäliina, valoja monta erilaista, koristeita, lahjat, joulupaidat, muussia, tattaripuuroa, kvinoaa, torttuja, pipareita, karkkia....

Nämä ruuat on aina mielenkiintoisia. Ei koskaan mitään kastiketta.

Jatketaan kommentointia 

Vierailija kirjoitti:

Haluun kastiketta😂

Maailma kaatuu ilman kastiketta..

Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta. Sitä  tämä ko. mamma ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hengästyttävä meno tämän päivä videossa. Jouluverhot, pöytäliina, valoja monta erilaista, koristeita, lahjat, joulupaidat, muussia, tattaripuuroa, kvinoaa, torttuja, pipareita, karkkia....

Nämä ruuat on aina mielenkiintoisia. Ei koskaan mitään kastiketta.

Ihan hyvät ruuat. Sinulle sitä kastiketta pitäisi.

Tuleeko Sari tänään uusia videoita?

Vierailija kirjoitti:

Tänään alkaa tuetut tapaamiset. Videoikohan hän ne.

Veetäkö sinulle kuuluu.. video omaa elämääsi.

Kommentoijien ikä ja sukupuoli? 

Vierailija kirjoitti:

K elarotan uusi elämä.Olipa kerran K elarotta, eli Kalle, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Kalle sai lempinimensä naapureilta

 

Olipa kerran K elarotta, eli Kalle, joka asui pienessä yksiössään betonilähiössä. Kalle sai lempinimensä naapureilta, sillä hän eleli Kelan tuilla ja tuli harvoin nähdyksi tekemässä varsinaista palkkatyötä. Useimmiten hänet tavattiin kerrostalon kellarikerroksesta, jossa hän vietti aikaa muiden "k elarotiksi" kutsuttujen kanssa. Kalle oli kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidettiin vain "K elarottana". Hän halusi kokeilla, miltä tuntuisi tehdä jotain ihan oikeasti ja ehkä päästä elämässä eteenpäin.

Eräänä aamuna Kalle päätti ryhdistäytyä. Hän katseli asuntoaan, jonka nurkkiin oli kertynyt aikamoista sekamelskaa, ja huokaisi. "Tämä ei tästä parane, jos en tee asialle jotain," hän mutisi itsekseen. "Minä menen töihin! Kokeilen ainakin."

Kalle ei ollut käynyt töissä pitkään aikaan, joten hän alkoi etsiä sopivaa työpaikkaa verkosta ja kaupungin ilmoitustauluilta. Hän huomasi kuitenkin pian, että työnhaussa oli ehtinyt tapahtua paljon muutoksia. Avoimissa työpaikoissa vaadittiin kaikenlaista osaamista, mitä Kallella ei ollut, tai sitten työpaikat sijaitsivat niin kaukana, että niihin kulkeminen olisi ollut hankalaa.

Mutta Kalle ei lannistunut. Eräänä päivänä hän huomasi paikallisessa kahvilassa ilmoituksen: *"Apulainen haussa ei kokemusta vaadita!"* "No tämähän kuulostaa juuri sopivalta," Kalle mietti. Hän otti yhteyttä kahvilan omistajaan, rouva Helmiin, ja sai työhaastattelun heti seuraavalle päivälle.

Seuraavana aamuna Kalle asteli kahvilaan hieman hermostuneena, mutta Helmi oli ystävällinen ja ymmärsi Kallen tilanteen. "Kuule Kalle, täällä ei tarvita kummoisia papereita eikä tutkintoja. Jos olet valmis tarttumaan hommiin ja auttamaan meitä kiireessä, niin tervetuloa kokeilemaan!" hän sanoi hymyillen.

Kalle aloitti seuraavana päivänä. Hän oppi nopeasti täyttämään vitriiniä, keittämään kahvia ja siivoamaan pöytiä. Vaikka työ oli raskasta ja välillä stressaavaa, Kalle tunsi itsensä tarpeelliseksi. Palkkapäivänä hän hämmästyi, kun tilille tuli enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Hän otti jopa kuvan pankkitilin saldosta muistoksi ensimmäinen kerta, kun hän oli saanut palkkaa.

Kalle huomasi, että hänen elämänsä muuttui pikkuhiljaa paremmaksi. Hän alkoi herätä aikaisin, piti asuntonsa siistinä ja huomasi jopa nauttivansa kahvilan kiireisestä ilmapiiristä. Naapurustossa monet yllättyivät, kun näkivät "K elarotan" lähtevän joka aamu töihin. Kallelle itselleen tämä oli suuri muutos, ja hän huomasi olevansa ylpeä siitä, että oli tehnyt jotain itselleen tärkeää.

Vähitellen Kalle alkoi säästää rahaa ja haaveilla isommista asioista ehkä hän voisi joskus muuttaa parempaan asuntoon tai opiskella lisää. Vaikka työ oli usein rankkaa, Kalle oli lopulta kiitollinen itselleen siitä, että oli päättänyt antaa mahdollisuuden uudelle alulle. Naapurustossa hän oli yhä "K elarotta", mutta nyt siinä nimityksessä oli enemmän myötätuntoa ja arvostusta Kalle oli näyttänyt, että hänestäkin oli vaikka mihin.

Ja niin Kalle eli eteenpäin, ei enää vain Kelan tuilla, vaan omalla työllään, ja joka päivä hän löysi yhä enemmän iloa uudesta arjestaan.

Hehheh miten tuo vähön muistutti mumtarinaa? Paitsi en ole Kalle  ja paitsi ei ajatukseni elämästä, työnteosta tai rahasta ei ole ollenkasn Kalle  tapaiset. Itseasiassa taustani on täysin eri kun Kallen. 
Kalle ei ehkä ole ollut lukuisten törkeiden rikosten, valheiden ja sabotointien kohde, kuten itse olen.

En lukenut niin tarkkasn  koko juttua, mutta  samantapaisuutta oli siinä, että olin kerran vähän pakotettuna miehen kahvilassa työssä,

Jos joku luuli, että siinä oli jitain muuta järkevää tai ylentävää kun raha niin Hehheh.

Sa sentään jotain  työkkärin rahojen päälle,

Katsos kun ei Kela rottakaan ilmaiseksi tee työtä. 

Miten tämä tapaus on edennyt?

Tylsän oloinen paikka.