Kaverini vaimo on ihannenaiseni. MIten pääsen tästä yli?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet istunut naisen kanssa 3h bussissa vierekkäin niin miten ihmeessä jouduitte tuohon tilanteeseen? Ja sanot että naisella on siskoja jotka ovat erilaisia kuin hän. Tunnetko sitten hyvinkin nämä siskot? Ei yleensä miehen kaveri tunne miehen vaimon siskoja tai sitten hengaatte täysin poikkeavalla kokoonpanolla....

Ehkä ne siskot ovat hyvin erinäköisiä kuin tuo hänen haavenaisensa? Nimim. muutaman kerran kokemusta erinäköisistä siskoista, kun olisi itse yhdestä enemmän tai vähemmän kiinnostunut, mutta minusta kiinnostunut vaikuttaakin olevan hänen siskonsa, josta en itse taas ole niin kovin kiinnostunut.  A tykkää B:stä, ja B:n sisko tykkää A:sta, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kaveri joka itkee erään naisen perään johon on ollut ihastunut vuosia sit. Naisella on jo lapsia miehensä kanssa mutta silti jaksaa ja tuntuu olevan katkera.

Käy vähän sääliksi.

Pitää osata päästää irti ja antaa muillekin mahdollisuus.

Jos olen itse ollut toivottoman ihastunut niin oon koittanut ajatella, että aiemmat suhteenikin on päättyneet, miksi asia olisi eri juuri tämän kanssa. Ja mikä mahdollisuus on sille, että kaikista maailman miljardeista ihmisistä vain tämä olisi mulle sopiva, tuo on jo ajatuksena absurdi. Ihmiset myös eroavat vuosikymmenien liitoista ja löytävät uuden onnen ja ihmisen.

Katsele tilannetta kauempaa ja laita oikeaan perspektiiviin.

Voisitko neuvoa miten tämä irti päästäminen käytännössä tehdään? Fakta on, että olen elämäni aikana tavannut tasan yhden naisen, jonka kanssa oleminen tuntuisi mukavammalta ajatukselta kuin yksin oleminen. Ja hän on tuo kaverini vaimo. Olen tapaillut muita ja ollut jopa seurustelusuhteessa (ennen ja jälkeen tähän ihastukseeni tutustumisen) mutta ne ovat minun puoleltani olleet pelkästään tyytymistä. 

Ap, suosittelen, että menisit keskustelemaan terapiaan tästä asiasta, vaikka miespuolisen terapeutin kanssa. Se voisi auttaa sinua. Voi olla, että pääset näkemään näitä hyviä puolia tästä naisesta näin läheltä, koska hän luottaa sinuun ja kokee turvalliseksi olonsa, koska ei voi kuvitellakaan, että yrittäisit tavoitella häntä. Olethan miehensä ystävä. Todennäköisesti hän olisi järkyttynyt, jos kertoisit tunteistasi, ja et saisi enää olla heidän elämässään. Totuus on kyllä, etteivät nuo tunteet haihdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa ja etäisyyttä. Jos tapaat häntä jatkuvasti, kidutat vain itseäsi. Minustakin tuntuu, että olet maalaillut mielessäsi epärealistisen haavekuvan tästä naisesta, koska olet tutustunut vain hänen hyvään puoleensa. Ehkä se tuntuu turvalliselta, koska hän on saavuttamaton ja siten ei voi hylätä ja torjua sinua? Usko pois, et ole nähnyt koko kuvaa ihmisestä, ja vaikka tyyppi olisikin tosi hyvä, totuus on se, että hän ei ole sinun vaimosi. Ajattelepa, jos alkaisitte suhteeseen, niin millainen alku se olisi: menettäisit ystäväsi ja paljon muita ihmisiä ja suhteenne perustuisi petokselle. Miten mahtaisit ajatella itsestäsi ja naisesta sen jälkeen? Ei ainakaan lisäisi luottamusta. Ihmiset kohtaavat elämänsä aikana usein paljon ihastuksen kohteita, mutta useinkaan niistä ei ole tarkoitus tullakaan mitään sen kummempaa. Hyvä puoli siinä on, että kykenet ihastumaan ja muodostamaan tunneyhteyden toiseen. Kuuntele sisäistä kompassiasi ja toimi arvojesi mukaan. Elä rikon toisen ihmisen elämää omien tunteidesi takia. Tuolla jossain on vapaa nainen, joka odottaa sinua. Nainen, joka on paljon enemmän kuin tuo haaveiden nainen.

Viestissäsi oli paljon hyvää asiaa, mutta tuo loppu ärsytti. Mistä voit tietää, mitä tuolla jossain on tai ei ole? Kaikille ei todellakaan löydy mitään täydellistä puolisoa, ja on vastuutonta luvata kenellekään sellaista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vaikutusta voi olla myös sillä asialla, että puolisot, jotka sopivat hyvin yhteen ja ovat onnellisessa parisuhteessa, niin he ovat unelmapuolisoita.

Oletteko miettineet, että jos tämä unelmien nainen/mies olisi toisen puolison kanssa, niin hän ei ehkä olisi se unelmien nainen/mies?

Tässä tilanteessa täytyisi siis myös miettiä, mikä on miehessä se, että hänen naisesta on tullut unelma. Sama toistepäin.

Unelmanainen/-mies voi muuttua täysin vastakohdaksi parisuhteessa, jos toinen suhteen osapuoli on "vääränlainen".

Juuri tätä minäkin yritin sanoa! Minä vaikutan varmaan unelmapuolisolta, koska olen oman mieheni kanssa. Mieheni on itsenäinen menijä ja aika huono näyttämään tunteitaan tai olemaan romanttinen, johon parikin hänen kaveriaan on tarttunut kuvitellen voivansa tarjota minulle enemmän huomiota ja romantiikkaa. Ihan kuin kaipaisin sitä! Jos joku mies on ns. koiranpentumaisen rakastunut minuun, se tuo minussa esiin pompottelevia luonteenpiirteitä, sillä alan heti pitämään tällaista tyyppiä itsestäänselvyytenä ja pahimmillaan testata rajojani että mihin kaikkeen mies nöyrtyy rakkauden sokaisemana. Minua siis ärsyttää olla sellaisen ihailun ja palvonnan kohde, vaikka jotkut naiset siitä pitävätkin.

PS. Enkä nyt tarkoita että miehen täytyy olla ilkeä tai edes mikään machoilija, alfa tai mistä täällä nyt aina jankutetaan. Enemmänkin se, että on omia menoja, harrastuksia, ystäviä, lomamatkoja eikä koko ajan vinguta sen toisen perään ja että kaikki vapaa-aika pitäisi viettää yhdessä puolison kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tuo on kurja tilanne sille naiselle kun, älä vaan mene sanomaan mitään!

Miehellä on pari kaveria joiden kanssa ei jätä hetkeksikään yksin. Jossain vaiheessa kun ollaan porukalla niin miehen käytös muuttui ahdistavan omistavaksi ja jopa hieman vihamieliseksi. Ihmettelin mitä on tapahtunut niin kaverit on sanoneet olevansa kateellisia naisesta ja mielellään kuulemma ottaisivat itsekin. Nyt mä sit saan tenttausta olenko kiinnostunut ja mies mustasukkailee.

Ahdistavaa.

Pitäkää miehet mölyt mahassanne ja katselkaa sen pienen piirin ulkopuolellekin, naisia on maailma pullollaan.

En menisi ikinä sanomaan. Ei ole mun asia ja en halua rikkoa heidän suhdettaan. Ihailen vain kaukaa ja yritän olla kaverini puolesta onnellinen. Ehkä myös tajuan, että maailmassa on mukavia naisia ja yritän löytää itselleni yhden heistä?

ap

Oletko itse kaverisi kanssa samanlainen? Jos et, niin ehkä kaverisi vaimon kaltainen nainen ei edes sovi sinulle. 

Jos olet, niin kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, niin ainakin tiedät millaista naista etsiä. Tosin voipa joku ihan erilainenkin yllättää. Mistäs sen tietää. 

En ole. Kaverini on itsevarma ja miehinen. Alfa-mies. Mä olen haaveilija ja nörtti.

ap

Noi alfa-puheet sopivat joidenkin muiden eläinlajien tarkkailuun. Ihmisnaaraat ovat sillälailla moniulotteisempia, että harjoittavat myös älyllistä toimintaa kirjallisuudesta ja runoudesta vaikka vanhojen veneiden kunnostamiseen. Se voi olla äly, kädentaidot tai intohimo johonkin yhtenäiseen asiaan, mikä sykähdyttää. Loppu on sitä "kemiaa". Jos se osuisi kovin harvan kanssa yhteen, meitä ei olisi täällä kohta 8 miljardia.

Mutta unohda noi alfa-höpinät, ne ovat harhaanjohtavia ja typeriä.

En oikeasti varmaan ole ikinä käyttänyt sanaa alfa puheessani. Laitoin sen tuohon, koska olen lukenut, että täällä sitä käytetään. Ehkä olisi ollut parempi vain kertoa, että kaverini on miehinen mies, joka on aina viehättänyt naisia? Hän ei ajattele kuin minä. Hän tekee ja toimii.

ap

Ja sinä kuvailit itseäsi nörtiksi, joka lähinnä vain haaveilee.

Olet kaverisi vastakohta. Ystäväsi vaimo turhautuisi kanssasi eikä teidän yhteiselosta tulisi yhtään mitään. Saisit luultavasti hänen huonoimmat puolet esille ja hänellä olisi jatkuvasti ärtynyt olo.

Oikeasti, et voi tietää, millainen se nainen on kotioloissa. Ihmisillä voi olla aika paljon kulisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tuo on kurja tilanne sille naiselle kun, älä vaan mene sanomaan mitään!

Miehellä on pari kaveria joiden kanssa ei jätä hetkeksikään yksin. Jossain vaiheessa kun ollaan porukalla niin miehen käytös muuttui ahdistavan omistavaksi ja jopa hieman vihamieliseksi. Ihmettelin mitä on tapahtunut niin kaverit on sanoneet olevansa kateellisia naisesta ja mielellään kuulemma ottaisivat itsekin. Nyt mä sit saan tenttausta olenko kiinnostunut ja mies mustasukkailee.

Ahdistavaa.

Pitäkää miehet mölyt mahassanne ja katselkaa sen pienen piirin ulkopuolellekin, naisia on maailma pullollaan.

En menisi ikinä sanomaan. Ei ole mun asia ja en halua rikkoa heidän suhdettaan. Ihailen vain kaukaa ja yritän olla kaverini puolesta onnellinen. Ehkä myös tajuan, että maailmassa on mukavia naisia ja yritän löytää itselleni yhden heistä?

ap

Oletko itse kaverisi kanssa samanlainen? Jos et, niin ehkä kaverisi vaimon kaltainen nainen ei edes sovi sinulle. 

Jos olet, niin kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, niin ainakin tiedät millaista naista etsiä. Tosin voipa joku ihan erilainenkin yllättää. Mistäs sen tietää. 

En ole. Kaverini on itsevarma ja miehinen. Alfa-mies. Mä olen haaveilija ja nörtti.

ap

Noi alfa-puheet sopivat joidenkin muiden eläinlajien tarkkailuun. Ihmisnaaraat ovat sillälailla moniulotteisempia, että harjoittavat myös älyllistä toimintaa kirjallisuudesta ja runoudesta vaikka vanhojen veneiden kunnostamiseen. Se voi olla äly, kädentaidot tai intohimo johonkin yhtenäiseen asiaan, mikä sykähdyttää. Loppu on sitä "kemiaa". Jos se osuisi kovin harvan kanssa yhteen, meitä ei olisi täällä kohta 8 miljardia.

Mutta unohda noi alfa-höpinät, ne ovat harhaanjohtavia ja typeriä.

En oikeasti varmaan ole ikinä käyttänyt sanaa alfa puheessani. Laitoin sen tuohon, koska olen lukenut, että täällä sitä käytetään. Ehkä olisi ollut parempi vain kertoa, että kaverini on miehinen mies, joka on aina viehättänyt naisia? Hän ei ajattele kuin minä. Hän tekee ja toimii.

ap

Ja sinä kuvailit itseäsi nörtiksi, joka lähinnä vain haaveilee.

Olet kaverisi vastakohta. Ystäväsi vaimo turhautuisi kanssasi eikä teidän yhteiselosta tulisi yhtään mitään. Saisit luultavasti hänen huonoimmat puolet esille ja hänellä olisi jatkuvasti ärtynyt olo.

Tämä on totta. He ovat mun näkemykseni mukaan hyvä pari toisilleen. En olisi välttämättä sen parempi. Siksi sanonkin, että tämä on mun ongelmani. Pitäisi lopettaa haaveilu ja tunnustaa tosiasiat. En vain vielä ole tähän kyennyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kaveri joka itkee erään naisen perään johon on ollut ihastunut vuosia sit. Naisella on jo lapsia miehensä kanssa mutta silti jaksaa ja tuntuu olevan katkera.

Käy vähän sääliksi.

Pitää osata päästää irti ja antaa muillekin mahdollisuus.

Jos olen itse ollut toivottoman ihastunut niin oon koittanut ajatella, että aiemmat suhteenikin on päättyneet, miksi asia olisi eri juuri tämän kanssa. Ja mikä mahdollisuus on sille, että kaikista maailman miljardeista ihmisistä vain tämä olisi mulle sopiva, tuo on jo ajatuksena absurdi. Ihmiset myös eroavat vuosikymmenien liitoista ja löytävät uuden onnen ja ihmisen.

Katsele tilannetta kauempaa ja laita oikeaan perspektiiviin.

Voisitko neuvoa miten tämä irti päästäminen käytännössä tehdään? Fakta on, että olen elämäni aikana tavannut tasan yhden naisen, jonka kanssa oleminen tuntuisi mukavammalta ajatukselta kuin yksin oleminen. Ja hän on tuo kaverini vaimo. Olen tapaillut muita ja ollut jopa seurustelusuhteessa (ennen ja jälkeen tähän ihastukseeni tutustumisen) mutta ne ovat minun puoleltani olleet pelkästään tyytymistä. 

Ap, suosittelen, että menisit keskustelemaan terapiaan tästä asiasta, vaikka miespuolisen terapeutin kanssa. Se voisi auttaa sinua. Voi olla, että pääset näkemään näitä hyviä puolia tästä naisesta näin läheltä, koska hän luottaa sinuun ja kokee turvalliseksi olonsa, koska ei voi kuvitellakaan, että yrittäisit tavoitella häntä. Olethan miehensä ystävä. Todennäköisesti hän olisi järkyttynyt, jos kertoisit tunteistasi, ja et saisi enää olla heidän elämässään. Totuus on kyllä, etteivät nuo tunteet haihdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa ja etäisyyttä. Jos tapaat häntä jatkuvasti, kidutat vain itseäsi. Minustakin tuntuu, että olet maalaillut mielessäsi epärealistisen haavekuvan tästä naisesta, koska olet tutustunut vain hänen hyvään puoleensa. Ehkä se tuntuu turvalliselta, koska hän on saavuttamaton ja siten ei voi hylätä ja torjua sinua? Usko pois, et ole nähnyt koko kuvaa ihmisestä, ja vaikka tyyppi olisikin tosi hyvä, totuus on se, että hän ei ole sinun vaimosi. Ajattelepa, jos alkaisitte suhteeseen, niin millainen alku se olisi: menettäisit ystäväsi ja paljon muita ihmisiä ja suhteenne perustuisi petokselle. Miten mahtaisit ajatella itsestäsi ja naisesta sen jälkeen? Ei ainakaan lisäisi luottamusta. Ihmiset kohtaavat elämänsä aikana usein paljon ihastuksen kohteita, mutta useinkaan niistä ei ole tarkoitus tullakaan mitään sen kummempaa. Hyvä puoli siinä on, että kykenet ihastumaan ja muodostamaan tunneyhteyden toiseen. Kuuntele sisäistä kompassiasi ja toimi arvojesi mukaan. Elä rikon toisen ihmisen elämää omien tunteidesi takia. Tuolla jossain on vapaa nainen, joka odottaa sinua. Nainen, joka on paljon enemmän kuin tuo haaveiden nainen.

Viestissäsi oli paljon hyvää asiaa, mutta tuo loppu ärsytti. Mistä voit tietää, mitä tuolla jossain on tai ei ole? Kaikille ei todellakaan löydy mitään täydellistä puolisoa, ja on vastuutonta luvata kenellekään sellaista.

-eri

Ei tarvitse suuttua, eri :) Olisin voinut lisätä, että uskon itse näin. (Luulin, että se oli selvää sanomattakin.) Eihän kukaan voi toiselle elämässä antaa mitään varmoja lupauksia. Jos ap päättää sulkeutua kotiinsa loppuelämäkseen, on selvä ettei kukaan tule sieltä hakemaan. Mutta uskon, että jos lähtee maailmalle etsimään mahdollisimman avoimin mielin, voi tehdä hienoja löytöjä. Siihen voi mennä aikaa, mutta uskon niin. Toki jos itse ei usko siihen, niin voi kävellä suljetuin silmin unelmiensa ohitse. On oma valinta uskooko, että mikään ei kuitenkaan onnistu vai että voi onnistua hyvinkin, jos yritän kovasti ja olen jollekin uudelle avoin. Muuten joskus myös ns. paperilla ei-unelmien henkilö voikin sitä käytännössä olla. Emme aina tiedä mikä lopulta kolahtaa ja mitä oikeasti haluammekin ja mikä on meille parhaaksi ennen kuin näemme ja koemme sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tuo on kurja tilanne sille naiselle kun, älä vaan mene sanomaan mitään!

Miehellä on pari kaveria joiden kanssa ei jätä hetkeksikään yksin. Jossain vaiheessa kun ollaan porukalla niin miehen käytös muuttui ahdistavan omistavaksi ja jopa hieman vihamieliseksi. Ihmettelin mitä on tapahtunut niin kaverit on sanoneet olevansa kateellisia naisesta ja mielellään kuulemma ottaisivat itsekin. Nyt mä sit saan tenttausta olenko kiinnostunut ja mies mustasukkailee.

Ahdistavaa.

Pitäkää miehet mölyt mahassanne ja katselkaa sen pienen piirin ulkopuolellekin, naisia on maailma pullollaan.

En menisi ikinä sanomaan. Ei ole mun asia ja en halua rikkoa heidän suhdettaan. Ihailen vain kaukaa ja yritän olla kaverini puolesta onnellinen. Ehkä myös tajuan, että maailmassa on mukavia naisia ja yritän löytää itselleni yhden heistä?

ap

Oletko itse kaverisi kanssa samanlainen? Jos et, niin ehkä kaverisi vaimon kaltainen nainen ei edes sovi sinulle. 

Jos olet, niin kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, niin ainakin tiedät millaista naista etsiä. Tosin voipa joku ihan erilainenkin yllättää. Mistäs sen tietää. 

En ole. Kaverini on itsevarma ja miehinen. Alfa-mies. Mä olen haaveilija ja nörtti.

ap

Noi alfa-puheet sopivat joidenkin muiden eläinlajien tarkkailuun. Ihmisnaaraat ovat sillälailla moniulotteisempia, että harjoittavat myös älyllistä toimintaa kirjallisuudesta ja runoudesta vaikka vanhojen veneiden kunnostamiseen. Se voi olla äly, kädentaidot tai intohimo johonkin yhtenäiseen asiaan, mikä sykähdyttää. Loppu on sitä "kemiaa". Jos se osuisi kovin harvan kanssa yhteen, meitä ei olisi täällä kohta 8 miljardia.

Mutta unohda noi alfa-höpinät, ne ovat harhaanjohtavia ja typeriä.

En oikeasti varmaan ole ikinä käyttänyt sanaa alfa puheessani. Laitoin sen tuohon, koska olen lukenut, että täällä sitä käytetään. Ehkä olisi ollut parempi vain kertoa, että kaverini on miehinen mies, joka on aina viehättänyt naisia? Hän ei ajattele kuin minä. Hän tekee ja toimii.

ap

Ja sinä kuvailit itseäsi nörtiksi, joka lähinnä vain haaveilee.

Olet kaverisi vastakohta. Ystäväsi vaimo turhautuisi kanssasi eikä teidän yhteiselosta tulisi yhtään mitään. Saisit luultavasti hänen huonoimmat puolet esille ja hänellä olisi jatkuvasti ärtynyt olo.

Tämä on totta. He ovat mun näkemykseni mukaan hyvä pari toisilleen. En olisi välttämättä sen parempi. Siksi sanonkin, että tämä on mun ongelmani. Pitäisi lopettaa haaveilu ja tunnustaa tosiasiat. En vain vielä ole tähän kyennyt.

ap

Ap, olet rakkauspsykoosissa, aivojasi et saa resetoitua tästä tilasta nopeasti. Se vie aikaa ja kysyy tahtoa. Sinun tulee myös tehdä oikeita valintoja, kuten ei ryhtyä syvälliseen keskusteluun hänen kanssaan jne. Selviät tästä, se tekee kipeää aikansa, mutta selviät.

Suomipoika... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet istunut naisen kanssa 3h bussissa vierekkäin niin miten ihmeessä jouduitte tuohon tilanteeseen? Ja sanot että naisella on siskoja jotka ovat erilaisia kuin hän. Tunnetko sitten hyvinkin nämä siskot? Ei yleensä miehen kaveri tunne miehen vaimon siskoja tai sitten hengaatte täysin poikkeavalla kokoonpanolla....

Ehkä ne siskot ovat hyvin erinäköisiä kuin tuo hänen haavenaisensa? Nimim. muutaman kerran kokemusta erinäköisistä siskoista, kun olisi itse yhdestä enemmän tai vähemmän kiinnostunut, mutta minusta kiinnostunut vaikuttaakin olevan hänen siskonsa, josta en itse taas ole niin kovin kiinnostunut.  A tykkää B:stä, ja B:n sisko tykkää A:sta, tms.

He ovat erinäköisiä ja mikä tärkeintä, myös eriluonteisia. Mukavia ihmisiä kaikki, mutta vain yksi heistä mua kiehtoo ja kiinnostaa.

ap

Miksi et hommaa omaa vaimoa? EI tarvitsisi kuolata kaverin naisen perään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa omaa vaimoa? EI tarvitsisi kuolata kaverin naisen perään.

Tämä on julmaa pilaa. Sen perusteella mitä ap on kertonut itsestään, ei vaimon hankkiminen todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa omaa vaimoa? EI tarvitsisi kuolata kaverin naisen perään.

Tämä on julmaa pilaa. Sen perusteella mitä ap on kertonut itsestään, ei vaimon hankkiminen todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.

En tiedä mitä olen kertonut itsestäni, että se johtaisi tuohon johtopäätökseen. Kieltämättä vaimon hankkiminen ei ole mikään läpihuutojuttu mulle, koska se vaatisi oikeanlaisen ihmisen ja mulle oikeanlaisia on harvassa. En myöskään vain hankkisi vaimoa hankkimisen takia. Haluaisin kumppanin, joka on mulle se oikea ja mä hänelle.

ap

Minusta tuntuu, että suurin osa näistä tämän ketjun vastauksista tulee parisuhteessa olevilta ihmisiltä, jotka ajattelevat asiaa siitä näkökulmasta, että eivät haluaisi, että joku kolmas ihminen tulee rikkomaan heidän oman parisuhteensa, jonka eteen on mahdollisesti nähty paljonkin vaivaa. Ap:n asetelma on kieltämättä hankalampi, kun vaakakupissa on oma ystävä, ja se on ehkä sellainen asia, jota itse en olisi valmis riskeeraamaan.

Kyllä minullekin toitotettiin samaa kuin tässäkin ketjussa, että unohda nyt se tyyppi ja mene eteenpäin, tai että vielä sinäkin löydät jonkun uuden ihmisen. Joo, niin löysin, ja tämäkin oli varattu. Kävipä vielä niin, että alkoi seurustella ihan paria kuukautta ennen kuin tapasin hänet. Käytännössä siis vain myöhästyin. Mistä siis tiedän, ettei tämä nyt ollut se ihminen, jonka takia olisi pitänyt nähdä vaivaa, miten kukaan ulkopuolinen voi edes päättää sitä? 

En nyt sano että ap:n tapauksessa olisi näin, mutta pohdinpahan vaan "ääneen", että mikä siitä tekee jotenkin aidomman tai arvokkaamman suhteen, että on vain sattunut tapaamaan toisen aiemmin kuin itse? (Ja nyt siis puhun suhteista, joissa ei ole lapsia.) Mistä sen tietää, että molemmat osapuolet ovat suhteessa sen takia, että juuri he kuuluvat yhteen, ihan yhtä hyvin todellinen motiivi voi olla se, että ei nyt paremmastakaan tiedä ja on ihan mukavaa kun toinen jakaa elämisen kustannukset ja seksikin on ihan mukavaa. Harva sitä seurustelua aloittaessa päättää, että tämän kanssa olen elämäni loppuun asti. Pikemminkin se menee niin, että kaiken aloittaminen alusta nähdään jonkun ajan päästä työläänä asiana, vähän ehkä riskinäkin, kun ei voi olla ihan varma, muuttuuko elämä paremmaksi vai huonommaksi, ja on vain helpompaa jäädä siihen olemassa olevaan suhteeseen.

Vähän kyllä särähtää korvaan sekin, että ap:ta ikään kuin jopa moititaan siitä, että hän ei tunne tätä naista kunnolla. Ihan kuin se menisi kaikilla muilla niin, että ensin tunnetaan toinen läpikotaisin ja vasta sitten mennään yksiin. Kyllä se taitaa olla tyypillisempää niin päin, että tutustuminen alkaa oikeasti vasta sitten, kun jo ollaan yhdessä.

Kyllä minä ymmärrän ap:ta. Helppoahan se on niillä tusinatainoilla, jotka kokevat (tai ainakin luulevat kokevansa) jotain hengenheimolaisuutta suunnilleen jokaisen uuden ihmisen kanssa, mutta kun on itse vähän omalaatuinen, ja vihdoin tapaa toisen samalla tavalla omalaatuisen, niin kyllä se silloin vähän sattuu katsoa vierestä, kun tämä toinen hukkaa elämänsä tusinatainan kanssa, koska "näinkin on ihan ok".

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vain päästä. Ehkä kaverin vaimon ystäväpiiristä löytyisi samankaltaisia naisia?

En haluaisi tyytyä melkein samaan, kun tiedän millainen se aito versio on.

ap

Et tiedä kuin pinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hommaa omaa vaimoa? EI tarvitsisi kuolata kaverin naisen perään.

Tämä on julmaa pilaa. Sen perusteella mitä ap on kertonut itsestään, ei vaimon hankkiminen todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.

En tiedä mitä olen kertonut itsestäni, että se johtaisi tuohon johtopäätökseen. Kieltämättä vaimon hankkiminen ei ole mikään läpihuutojuttu mulle, koska se vaatisi oikeanlaisen ihmisen ja mulle oikeanlaisia on harvassa. En myöskään vain hankkisi vaimoa hankkimisen takia. Haluaisin kumppanin, joka on mulle se oikea ja mä hänelle.

ap

Jos toistuvasti huomaa haikailevansa kavereiden ihanien ja täydellisten vaimojen perään, kannattaa hieman tutkiskella itseään ja motiivejaan.

Tuollainen taipumus ei puolla sitä, että itse olisit parasta puolisomateriaalia. On vaara, että jos nyt ihan omin avuin saisitkin jonkun naisen kiinni, hän olisi sinulle aina vain toiseksi paras, koska oikeasti haluat sellaista mitä ei edes ole olemassa muuta kuin mielikuvissasi.

Naisia ja miehiä on maailma täynnä. Lähde etsimään unelmiesi nainen. Kaverisi vaimo ei voi olla unelmiesi vaimo, koska hän on varattu. Yksinkertaista. Etsi joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutusta voi olla myös sillä asialla, että puolisot, jotka sopivat hyvin yhteen ja ovat onnellisessa parisuhteessa, niin he ovat unelmapuolisoita.

Oletteko miettineet, että jos tämä unelmien nainen/mies olisi toisen puolison kanssa, niin hän ei ehkä olisi se unelmien nainen/mies?

Tässä tilanteessa täytyisi siis myös miettiä, mikä on miehessä se, että hänen naisesta on tullut unelma. Sama toistepäin.

Unelmanainen/-mies voi muuttua täysin vastakohdaksi parisuhteessa, jos toinen suhteen osapuoli on "vääränlainen".

Vastasin tuonne alkuun, että olen ollut tilanteessa, jossa mieheni kaveri rakastui ja lähetti rakkauskirjeen, mikä särki koko ystävyyssuhteen. Luin vastauksia vain sieltä täältä, mutta tämä lainaamani viesti osuu asian ytimeen mielestäni. Olen parhaimmillani juuri oman mieheni kanssa, hän edustaa täydellisesti kaikkea sitä mitä mieheltäni toivon. Sen takia tämä nainenkin, johon ap on ihastunut on varmasti parhammillaan. 

Annoin neuvon, että kannattaisi ottaa etäisyyttä. Ainakaan ei kannata ikinä tunnustaa asiaa, jos eroon et pysty ajatuksista pääsemään. Minulle oli hirveä järkytys, että miehen kaverilla on tuollaisia tunteita, koska hän ei ole mitenkään tyyppiäni. Mukava ihminen, mutta en olisi missään olosuhteissa hänen kanssaan muuta kuin ystävä ja nyt en enää sitäkään. Ei-toivottu ihastuminen ei ole millään lailla imartelevaa, vaan todella kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tuo on kurja tilanne sille naiselle kun, älä vaan mene sanomaan mitään!

Miehellä on pari kaveria joiden kanssa ei jätä hetkeksikään yksin. Jossain vaiheessa kun ollaan porukalla niin miehen käytös muuttui ahdistavan omistavaksi ja jopa hieman vihamieliseksi. Ihmettelin mitä on tapahtunut niin kaverit on sanoneet olevansa kateellisia naisesta ja mielellään kuulemma ottaisivat itsekin. Nyt mä sit saan tenttausta olenko kiinnostunut ja mies mustasukkailee.

Ahdistavaa.

Pitäkää miehet mölyt mahassanne ja katselkaa sen pienen piirin ulkopuolellekin, naisia on maailma pullollaan.

En menisi ikinä sanomaan. Ei ole mun asia ja en halua rikkoa heidän suhdettaan. Ihailen vain kaukaa ja yritän olla kaverini puolesta onnellinen. Ehkä myös tajuan, että maailmassa on mukavia naisia ja yritän löytää itselleni yhden heistä?

ap

Eihän sun sille miehelle pidäkään mennä kertomaan mitään. Kerrot sille naiselle vaan. Ehkä hän haluaakin olla kanssasi. Hullumpaakin on maailmassa tapahtunut. Nainen sitten kertoo miehelleen jos haluaa. Tuskin kertoo.

En kerro. Kaverini on onnellinen vaimonsa kanssa. Miksi pilaisin sen?

Mä olen useassa asiassa itsekäs, mutta en tässä ikinä.

ap

Eihän sinun ihastuksesi heidän avioliittoaan pilaa tai pilaisi. Ystävyys vaan loppuisi tähän pariskuntaan melko todennäköisesti, jos saisivat tietää. Olisi myös itsellesi kiusallista.