Lue keskustelun säännöt.
Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..
Puheeksi tulee työt ja sanoin vähän kehuskellen, että nyt onkin pidempi loma tiedossa, en tiedä, että hommaa sitä keksisi kun olen tekevää sorttia.... Ikää mulla 43v.. Yhtäkkiä parturin hetken mietiskelyn jälkeen sanoo et monethan rupee tekemää keikkahommia, vaikka onkin vanhuus eläkkeellä. . Tunsin miten kasvoni lehahtivat punaisiksi ja tosiaankin virkavapaalle olin jäämässä. En enää kehdannut korjata ja tehdä tilanteesta vielä kiusallisempaa. Sanoin vain, että niin tottahan tuo on.. Parturi varmaan ihmetteli miksi olin loppuajan niin hiljainen :0
Kommentit (1690)
Olin noin kolmikymppisenä (31-33) H&M:n miestenosastolla etsimässä vaatteita.
Sellainen anorektinen neitimiesmyyjä tuli viereeni, katsoi pitkään ja sanoi, ettei täällä ole mitään sun ikäiselle ( huom. olen mies ja nykyään naimisissa miehen kanssa) .
Sen jälkeen en ole menkkamekkoon astunut jalallanikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän yli 30 ja uudessa työpaikassa. Työkaveri, n. 45v luuli, että mulla on lapsia (ei siinä, olisi toki voinut ollakin). Mutta sitä oli vaikeampi sulattaa, että hän oli jostain saanut käsityksen, että nämä lapseni ovat yhtä vanhoja kuin hänen - lukioikäisiä.
Olin 17-vuotiaana isäni vaimon äidillä syömässä ja kun otin vettä niin hän huusi "Maitoa lapset juo!" En ollut kyllä muutenkaan juonut maitoa yli 10 vuoteen. Pituuskasvukin oli loppunut viitisen vuotta aikaisemmin ja esim. rinnat oli siinä vaiheessa D-kokoa, että ihan aikuisen kehossakin oli tämä "lapsi"😅
Olin 21-vuotias ja suunnitellusti raskaana. Keikkailin yhdessä työpaikassa pitkästä aikaa, opintojeni loppusuoralla niin kaksi työntekijää ihan kauhistuneena kyseli "Onko sulla joku asunto?" Oltiin asuttu miehen kanssa pari vuotta yhdessä ja muutama kuukausi esikoisen syntymän jälkeen ostettiin eka omistusasuntokin. Kaiken huippu oli se, että toinen näistä kyselijöistä oli saanut esikoisensa 20-vuotiaana, eikä tämä toinenkaan ollut sen vanhempana kuin 25-vuotiaana. Tuli ihan sellainen olo, että he olettivat minut vielä alaikäiseksi tai jotain. Eiköhän suurin osa parikymppisenä lisääntyvistä asu ihan omassa kodissa, eikä vanhempiensa luona😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 57-vuotiaana suorittamassa ekaa velvoitetyöpätkää terveydenhuollossa. Yksi työkaveri, jota en ollut vielä aiemmin tavannut, kysyi, olenko alaa vaihtava opiskelija. Myös toinen, vasta valmistumassa ollut lähihoitaja kysyi, olenko opiskelija. :) Yritin selittää, että pääsen tämän jälkeen ansiosidonnaisen piiriin taas uudestaan. Oli ilmeisesti jäänyt Specsaversin käynti heillä väliin. :)
Vitsailetko? Eikö juuri hoiva-alalle voi päästä vielä yli 50-vuotiaanakin. Ikäisesi tuttavani oli hakeutumassa hoiva-avustajakurssille, kun ei halunnut oman alan paikkoja enää yrittää, ja n. 60 v työkaverini opiskeli lastenhoitajaksi ja jatkaa lastentarhanopettajaksi tms. töiden ohella.
En vitsaile. Onhan se nyt vähän kornia, kun eläkeikää lähestyvää luullaan "opiskelijaksi". :) Eivät siis tienneet tästä velvoitetyö-käsitteestä mitään.
No tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta opiskella voi ja saattaa joutuakin opiskelemaan, jos ei edelliset tutkinnot riitä työllistymiseen eikä omat säästöt tai pääomatulot elämiseen. Laitoin edellä esimerkkejä, ja myös eräs aikasempi työkaveri aktivoitiin kouluavustajaksi yli 60-vuotiaana, joku kurssitus siinäkin oli ensin. Joten ei liittynyt ikään tuo heidän kysymyksensä. 57-vuotiaalla on 7-8 vuotta vielä eläkeikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänteinen tapaus:
Olin kaverini kanssa yläasteella (14-15 vuotiaita) ja tapasimme käydä hänen vanhempiensa kanssa lavatansseissa (ihan 1990-luvulla, ne oli silloin jotenkin "muodissa") niin yhden kerran joku ehkä just 20-kymppinen miesporukka haki meitä aina miesten haulla ja yritti houkutella jatkoille (yäk), eikä ottanut kuuleviin korviinsa kaikkea mitä sanottiin tyyliin "sitten pitäisi kutsua poliisikin sinne jatkoille kun ollaan niin nuoria" yms., mutta sitten kaverin kanssa hoksattiin alkaa sanomaan että "keski-ikäisinäkö te meitä pidätte? eikös teidän pitäisi etsiä omanikäistänne seuraa?" niin loppui heidän hakuintonsa siihen. Viimeinen tanssi (reipas humppa) vedettiin sitten kaverin kanssa kaksistaan ja naurettiin nuorten miesten loukatulle kunnialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jehovantodistajille oven avatessani kysyivät onko vanhempani kotona.
Olin 27 ja asunut omillani jo 10 vuotta niin vähän hassulta tuntui.
Olisin sanonut, että ei ole, ja vanhemmat ovat kieltäneet puhumasta oudoille tuntemattomille.
En muista oonko kommentoinut tähän aiemmin mutta mua luullaan AINA nuoremmaksi. Yksi pahimmista oli kun oltiin ulkomailla perheen kanssa ja mua ja mun pikkusiskoa luultiin kaksosiksi. Meillä on 6 vuotta ikäeroa ja tuolloin olin itse juuri täyttämässä 20 ja siskoni 14Sitten kun todettiin että ei olla, niin kehtasi tyyppi vielä luulla siskoani isosiskoksi!
Itekin oon kyllä tosi huono arvioimaan ihmisten ikää ei siinä. Esim uudessa työpaikassa aloittaessani luulin yhtä kollegaani noin 36-38 vuotiaaksi tämän ollessa 48.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusallisin tilanne oli kun kysyttiin ikääni (22 silloin) ja sitten kovaan ääneen hämmästeltiin että näytän ihan 18-vuotiaalta. Toinen henkilö osallistui keskusteluun sanomalla ettei ihan niin nuorelta näytä. Miten jotkut luulee että iän voi arvioida ulkonäöstä noin tarkkaan? Itse ainakin monesti ajatuksissani veikaan ihmisten iän tyyliin "on noin 27-37v".
Olin äitini, isosiskoni ja siskonpojan kanssa ravintolassa syömässä. Tarjoilija toi vettä pöytään ja mitään kysymättä vaihtoi minulle (silloin 27 v) ja siskonpojalle (7 v) maitolasit viinilasien tilalle. Äitini pidätteli naurua, kun jouduin sanomaan että voisin minäkin sitä viiniä lasillisen ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanikäisen (35 v.) ystäväni kanssa kuntosalilla. Puolituttu sattui myös olemaan siellä ja meidät nähdessään kysyi iloisesti: Onko hän tyttäresi? Hymyilin vaan, että ei, vaan ystävä. Mielessäni olin järkyttynyt, että niinkö rupsahtaneelta näytän!!!!
Vierailija kirjoitti:
En muista oonko kommentoinut tähän aiemmin mutta mua luullaan AINA nuoremmaksi. Yksi pahimmista oli kun oltiin ulkomailla perheen kanssa ja mua ja mun pikkusiskoa luultiin kaksosiksi. Meillä on 6 vuotta ikäeroa ja tuolloin olin itse juuri täyttämässä 20 ja siskoni 14Sitten kun todettiin että ei olla, niin kehtasi tyyppi vielä luulla siskoani isosiskoksi!
Itekin oon kyllä tosi huono arvioimaan ihmisten ikää ei siinä. Esim uudessa työpaikassa aloittaessani luulin yhtä kollegaani noin 36-38 vuotiaaksi tämän ollessa 48.
Olin alta 50-vuotias ja tein jo silloin 30 tuntista työviikkoa ihan omasta halusta (palkka hyvä, riittävä). Meillä kävi osa-aikatöissä pari kollegaa, jotka olivat jo eläkkeellä. Nuori vajaa kolmekymppinen kollega kysyi minulta - kahteen otteeseen - että olenko minäkin eläkkellä. Molemmilla kerroilla oli vastaus, en ole vielä yli 15 vuoteen, ja varmaan senkin jälkeen jatkan vielä työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta 26 vuotias ja työssäni päiväkodissa lapset kyselevät olenko aikuinen ja useimmat arvioivat minun olevan alaikäinen. Yksi lapsista sanoi "toi on teini". Ei se kieltämättä imartele mutta pienikokoisuus ja hyvä ihonhoitorutiini saa minut näyttämään nuorelta ja lisäksi geeneissä on myös nuorelta näyttäminen.
Minuakin luullaan ihan järjestään paljon nuoremmaksi. Usein se menee ihan niin, että kysytään ikä ja sitten naureskellaan, että aaa, luulin 20 vuotta nuoremmaksi. En todellakaan yritä näyttää nuorelta, en edes pukeudu nuorekkaasti. En tiedä vaikuttaako se, etten käytä meikkiä, vaikka toisaalta en ainakaan peitäkään ikääni sillä. Eiköhän se ole vain geenit, joille en voi mitään. Eikä se toisaalta haittaakaan, osallistun vitsailuun ihan vilpittömästi itsekin.
Hassuja tilanteet ovat juuri silloin, kun ikää ei huomata tai kehdata ensin kysyä. Olin esim. reilu kolmekymppinen, kun uusi työkaveri kysyi, että asunko omassa kodissa. Vastasin, että vielä vuokralla, kun hän lisäsikin, että niin siis et enää vanhempien luona. En ihan, kun aika hyvän tovin jo asunut aviomiehen ja lasteni kanssa.
Olin lähemmäs kolmekymppisenä sijaistamassa yhdessä koulussa, ja toinen vanhemmanpuoleinen opettaja tuli häätämään minua ulos välitunnille :D Se oli kummallekin aika kiusallinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ikäkommentteja ei kannata ottaa tosissaan. Moni haluaa tahallaan loukata ihmistä ja käyttää ikää aseena (joko alas- tai ylöspäin).
Entisessä työpaikassa oli eräs eläkeikää lähestyvä nainen, joka oli tunnettu siitä, että kun sukset jonkun kollegan kanssa menivät ristiin, niin hän ilkeili ja puukotti selkään. Samalla hänellä taas oli muutama suosikki, joita hän kohteli hyvin.
Kuulin itse aluksi hänen suosikkeihinsa ja hän oli minulle todella mukava. Puhui siitä, kuinka hän ymmärtää että tuossa isässä (olin 37 v ja vanhin tyttäreni 7 v) on lapsiperheessä paljon meneillään, oli todella sympaattinen, kyseli tytön koulun aloituksesta, puhui aina siitä, kuinka nuori vielä olen, ehdin toteuttaa hyvin haaveitani jne.
Vajaa vuosi tästä olin huomannut eräässä yhteisessä projektissamme hänen tekemänsä suuren virheen, joka onneksi saatiin korjattu ennen kuin virhe pääsi asiakkaan silmiin. Kuten arvata saattaa, en enää kuulunut hänen suosikkeihinsa. Hän alkoi naljailemaan ulkonäöstäni. Puhui suunnilleen siihen tyyliin, että olisimme samanikäisiä. Jos valittelin rankan jumpan jälkeen jumissa olevia lihaksiani, kommentoi hän siihen, että sitä se ikääntyminen teettää. Kaiken huippu oli se, että meillä oli aloittanut minua 7 vuotta nuorempi uusi miestyötekijä (siis 30 vuotias). Hän alkoi puhua jatkuvasti siitä, että kuinka tässä olisi tyttärelleni (siis 7 vuotiaalle!!!) hyvä mies. Yök!
Olin nelikymppinen, kun viisikymppinen pomoni mainitsi jatkuvasti jotain tyyliin "kyllä sinäkin sitten tässä iässä... tässä iässä se on kuule jo eri... huomaat kun tulet tähän ikään..." Kaikkia eriäviä mielipiteitä ja valintojamme hän puolusteli ikäänsä vedoten. Muutenkin puhui kuin parikymppiselle, vaikka ikäeromme ei edes ollut mitenkään huomattava. No nyt olen siinä iässä kuin hän silloin, enkä edelleenkään muistuta häntä millään tavalla. Kunhan piti jollain itseään korostaa, enkä ihan ymmärrä miksi.
Mikä siinä iässä tms. on niin kamalaa? Ihminen on sen ikäinen kuin on ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Olin lähemmäs kolmekymppisenä sijaistamassa yhdessä koulussa, ja toinen vanhemmanpuoleinen opettaja tuli häätämään minua ulos välitunnille :D Se oli kummallekin aika kiusallinen tilanne.
Tosi kiva kuulla, että tämä on tapahtunut toisellekin :D
En vitsaile. Onhan se nyt vähän kornia, kun eläkeikää lähestyvää luullaan "opiskelijaksi". :) Eivät siis tienneet tästä velvoitetyö-käsitteestä mitään.