Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on mulla, 56-vuotiaalla, uusin juttu:

kun ajan autolla hankalaan risteykseen, laitan radion pois päältä. Näen paremmin.

Voi v.

Mä en kestä, sä oot mun kohtalotoveri!!! Ja kun parkkeeraan autoa hankalaan paikkaan, teen saman. Koska totta kai silloinkin näkee paremmin

sama juttu, en näe ellei ole hiljaista. En myöskään nykyään pysty syömään ellen ota silmälaseja pois. En näe ruokaa muutoin. 

:D :D :D Ootte ihania! :D Mutta kyllä, tunnistan itsessäni ihan samaa aistiherkkyyttä tilanteeseen kuulumattomalla aistilla :D

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa, että osin hieman viisikymppisenä hämmentää tämä ketju. Olen ihan sinut vanhenemiseni kanssa, sehän, jos hyvin elämässä käy, on meidän jokaisen kohtalo eikä sitä vastaan tarvitse käydä pakonomaista taistelua saati pyrkiä ikinuorekkuuteen.

Mutta tässä ketjussa on myös joitain alle nelikymppisiä, jotka tyytyvät hartiakolotuksiinsa ja ”eihän sitä nyt tässä iässä enää” ja ”voi tätä nykyaikaa” -taantumukseen ja haaveilevat, että voivat rauhassa lihoa jonkun setähenkisen papparaisen kanssa. Voi apua.

Ihan oikeasti, teillä on noin puolet elämästä vielä jäljellä. Ehditte kyllä kokemaan, mitä se vanhan ihmisen raihnaisuus on. Niin kauan kuin terveyteensä voi itse vielä vaikuttaa omalla asenteellaan ja valinnoillaan, ei kannattaisi hädin tuskin keski-ikäisenä piehtaroida oman ”vanhuutensa” ympärillä.

Todellakin! Järkyttävää lukea miten jopa alle 40v luettelee miten on huono ryhti, "väistämättömiä tätikiloja", aina väsyttää, jne jne, ja nämä johtuisi vain ja ainoastaan iästä eikä niille mahda mitään. Ihan niinkuin tuo olisi normaalia jo tuossa iässä - ei todellakaan ole!

Jos vaikka kiloja kertyy ja ryhti on huono, ja ikää alle 65, niin ei nyt saakeli sitä kannata jäädä vain voivottelemaan väistämättömänä kohtalona vaan silloin laitetaan ruokavalio ja liikunta kuntoon! Ja sitäkin vanhempana näille voi tehdä vielä paljon, vaikkei ihan nuoruuden kuntoon enää voisikaan päästä.

Tulee pitkät ja raihnaiset 40+ vuotta, jos jo tuossa iässä jää vain kotiin makaamaan.

Suomalaisten ylipainon taustalla on varmasti tuo sitkeä käsitys hormonien ja iän tuomasta väistämättömästä ylipainosta. Kuitenkin jopa vaihdevuosien merkitys on vähäinen, mutta lihasta ylläpitävää liikuntaa pitää lisätä. Eli terveellistä ruokaa kohtuudella ja liikuntaa suositusten mukaan.

Hormonit ei pakota sinuakaan olemaan noin tosikko. Löysennä hiukan sitä pantaa, joka kiristää pään ympärillä.

Ostin muumimukeja ja marimekkoa. muki kädessä peilin edessä kukkaleningissäni olin kuolla häpeästä

20vuotiaana töihin päiväkotiin ja olin heti täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tätimäistynyt, enkä aio. N42

Sama täällä. Just tilasin pari minimekkoa.

N40

Hah. Minimekot ei pelasta tätiytymiseltä!!

Joo, ei tod. Tulee aina myötähäpeä, kun katsoo vanhoja tanttoja vesirajamekoissaan, vaikuttavat jotenkin niin epätoivoisilta. Ja en ole ruma läski, vaatteet näyttävät mun päälläni hyvältä edelleen, mutta minimekot jätän suosiolla parikymppisille, koska olen tähän ikään mennessä oppinut pukeutumaan tyylikkäästi.

N46

Tyylissä tarvit kuitenkin sen verran opastusta, että minimekot sopivat hyvin myös venhemmille. Kyse on siitä, miten ne pukee ja asustaa. Esimerkisi vastapainoksi peittävät mustat sukkahousut ja rento pooloneule bootsien tai saappaiden kanssa näyttää ihanalta kaiken ikäisillä. Samoin juhlissa ohuempien sukkisten, peittävämmän paitapuseron ja matalien kenkien parina. Aivan turha rajoittaa pukeutumista vain tietyyn ikään sopivaksi. Napapaidat ovat ehkä ainoa poikkeus. Nekin ovat ok, vaikka bleiserin alta pilkistäen, jos satut olemaan kaikin puolin urheilijan mitoissa, kuten eräs 55v, ystäväni, todellinen kaunotar edelleen.

Minimekot eivät näytä vanhojen ihmisten päällä tyylikkäiltä, vaikka ne asustaisi miten. Aira Samulin on ehkä ainoa poikkeus, mutta keskiverto ja keski-ikäinen av-mamma tuskin on kovin lähellä Airaa persoonaltaan tai ulkonäöltään. Paksut sukkahousut ehkä pelastaisivat jotain, mutta niitähän nämä oman elämänsä Kaijakoot eivät todellakaan käytä.

t. eri

Minimekkojen ostaja on 40!! Ja täällä puhutaan tantoista ja aira samulinista :D

Olen 30 ja minusta tuli täti noin vuosi sitten kun veljeni sai esikoisen. Hehee.

Noh, näen kyllä itsessäni jo paljon tätimäisyyttä ja olen siitä ylpeä. Tädit ne tätäkin maata pystyssä pitää. Pysyy joku roti.

Nuorempia työkavereita kohtelen melko tätimäisesti. Autan ja huolehdin (erityisesti syömisistä). Välillä nuhtelen lempeästi, vaikkapa muistutan koronarajoitusten noudattamisesta. Virkkaan villasukat. Annan elämänneuvoja siinä määrin, mitä tällä kokemuksella voi.

Sukuni tädit ovat rautaa ja isona haluan olla kuin he.

Kaikki kotihommat sujuu kuin tanssi , fiksusti ja tehokkaasti. Olisipa ollut näin kovat tätirutiinit ja taidot kun lapset oli pieniä! En jätä menemättä paikkoihin, joihin haluan mennä, en tekemättä asioita joita haluan tehdä. Arvostan itseäni, olen oppinut rakastamaan itseäni, se on mukavaa. Palkka on parempi kuin nuorena. Päässä on suhteellisuudentajua, pystyn olemaan provosoitumatta pikkuasioista. Toisaalta on pokkaa ottaa kenen kanssa tahansa puheeksi mikä tahansa asia jonka haluan ottaa puheeksi. Niin ja tiedostan että elämästä on yli puolet mennyt, ja alan hahmottaa mikä olikaan oikeasti tärkeää. Nämä kaikki 53 vuoden iän tuomia bonuksia.

Ostin vaaleanpunaisen baskerin Stockmannilta. Oli hyvä alennus, mutta kun esittelin sitä kotona piipahtaneelle pojalleni, niin hän puuskahti:

No, nyttenkö se mummoutuminen alkoi?

En ole sen koommin koskenut koko hattuun.

Nainen 70v kirjoitti:

Ostin vaaleanpunaisen baskerin Stockmannilta. Oli hyvä alennus, mutta kun esittelin sitä kotona piipahtaneelle pojalleni, niin hän puuskahti:

No, nyttenkö se mummoutuminen alkoi?

En ole sen koommin koskenut koko hattuun.

Missä iässä sitten saa mummoutua?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, ap? Ja vielä olennaisempaa: mitä VIKAA tätimäisyydessä muka on? Ei mitään!

Sitä paitsi, ei se pitkä ja ohueksi latvoista kuluva viisikymppisen tukka ole nätti, mieluummin siisti ja paksun näköinen lyhyt.

Itselläni on kyllä ihan ylipainoakin, mutta nää, en viitsi laihduttaa. Kunto on hyvä ja ruokahalu + ruuanlaittotaito erinomaisia, ja nautin niistä nyt. Kunhan jaksaa kävellä ja tehdä töitä, niin kaikki on hyvin. Olen iloinen, ettei minua enää kiinnosta muiden mielipiteet, olen mikä olen,  itseni ja läheisieni vuoksi.

Siinä oli vikaa 20 v sitten, nyt eri arvot, ja silti voi olla huoliteltu niinä päivinä kun tarve :)

Jaa-a, täytin juuri 40 ja minusta on aina ollut ahdistavaa se täti-fiilis (joka tullut nuorempanakin jos on itseä paljon nuorempien seurassa), metaforisesti sellainen että tässä sitä pööpöillään tapahtumien ja kaikenlaisen seksuaalisuuden reunamilla, naamalla koko ajan lievä kestohymy peittämään alemmuuden tunteet, päällä joku muodoton kolttu ja kotona odottaa päivän ainoa aistillinen ilo, kahviin kastettu pulla. Ja koko ajan pitää vaan suhtautua kaikkeen huumorilla ja olla järkevä ja asiallinen koska olenhan Täti.

Vierailija kirjoitti:

Moottoripyörät (nuorena mulla useita) on vaihtuneet nastarenkailla varustettuun työmatkapolkupyörään ja heijastinliiveihin. Festarit ja reilaaminen puolestaan on muuttuneet jazz tai klassisissa konserteissa ja teatterissa juoksemiseen jatkuvasti (onneksi covid vähän rajoitti). Tupakka, viina ja villit miehet - no on todellakin vaihtuneet: vihreä tee, rooibos ja harmaantuva ukko kotona. Viiniäkin juon vain kotona, kun lasin jälkeen jo nukuttaa. Töissä olen salakavalasti yhtäkkiä se vanhin, muistelen työuraani (ennen kollegoiden syntymää) ja nuoremmat kiltisti kuuntelee, vaikkei varmaan kiinnostaa ketään.  Referoin töissä ihan pyytämättä ja loputtomasti Hesarin hyviä juttuja siitä ja siitä aiheesta. Paska selkä (ei kestä yhtään kiloja) ja kilpaurheilun jälkitautina ikuisesti häiriintynyt suhde ruokaan pitävät painon kurissa, mutta ei se estä tätiyittä. Huiveja on loputtomasti ja erilaisia pikkutakkeja. Korkokenkiäkin ostan edelleen, vaikken niitä ikinä käytä.  Mielikuvissa kuljen huikeissa koroissa, vaikka jalassa on oikeasti jotain aivan muuta. Vyötärö ja tissit on kadonneet, vaikka paino on pysynyt samana. Olen normaalipainoinen pötkö. Vaikea sanoa, mitä sukupuolta.  Meikkejäkin ostan toisinaan toiveikkaana, en kuitenkaan jaksa niiden kanssa söhertää. Nykynuorten tekoripset ja teryleenipyllyt näyttävät silmiini todella oudoilta. Oma luottokampaaja on ihana, koska se aina kehuu mun luontuvaa tuuheaa tukkaani, vaikka kumpikin tietää, ettei se nyt ihan niin ole. Myös luottokukkakauppias on  tätinä ollessa tärkeä, aina löytyy sopivat kimput tai kukat hautajaisiin, joissa tulee enenevästi rampattua. 

Hormoneja syön ilolla, muuten ei saa nukuttua lainkaan ja kaikki paikat särkee. Huijaan itseäni ja leikkautin silmät, niin pärjään "nuorekkaasti" ilman laseja toistaiseksi. Tuo autojuttu oli tuttu myös: pakko sammuttaa radio, kun tulee vähän haastavampi liikennetilanne. Muistuta päivä päivältä enemmän äitiäni, samat jutut ja asut, kiinnostuksen kohteet. Erittäin outoa. Kaikilla nuoremmilla naisilla tuntuu olevan tarkat ruokavaliot, minä puolestaan syön, mitä tarjotaan tai eteen sattuu. 

Kiitos tästä! Kuvailit 99,5% minun elämääni. 0,5% jäi uupumaan, kun kotona ei ole harmaantuva ukkoa, se karkasi nuoremman matkaan jo aika päivää sitten.

laita pillifarkut tai pimppileggarit ,paljaat jalat kangaskenkiin .niin olet tosi cool pissis .. ainakin omasta mielestäsi

Nainen 70v kirjoitti:

Ostin vaaleanpunaisen baskerin Stockmannilta. Oli hyvä alennus, mutta kun esittelin sitä kotona piipahtaneelle pojalleni, niin hän puuskahti:
No, nyttenkö se mummoutuminen alkoi?
En ole sen koommin koskenut koko hattuun.

Poikasi on höpsähtänyt ennen aikojaan. Baskeri on klassikko. Osta hänelle joku koottava lentokoneen pienoismalli ja pikaliimaa. Saa aikansa kulumaan paremmin eikä kehtaa päästellä aivopieruja pienoismalli peukalossa.

Haluaisin vaaleanpunaisen baskerin, en vain ole vielä löytänyt sitä oikeaa.

Kiva ketju, kiva, kun joku nosti tän.

Tätinä oleminen on ihmisen parasta aikaa!

Itse tätiydyin jo parikymppisenä useamman sairauden ja kroonistuneen kivun myötä. Korkkarit ja letkeät tennarit vaihtuivat tukeviin ja ergonomisiin eccon nahkakävelykenkiin, joissa on vielä lisäksi mittatilauspohjalliset. Jalassa toki kompressiosukat. Jatkuvan kuumuden tunteen takia jouduin vaihtamaan kaikki kireät ja tekokuituiset vaatteet pois, nyt käytän enää vain ilmavia ja luonnonkuituja, sekä tietenkin hyvälaatuista goretexia. Hiuksetkin harvenivat ja jouduin leikkaamaan polkkatukan. Silmälasitkin tarvitsen ja jatkuvaa hälyä en meinaa jaksaa, joten julkisilla paikoilla käytän vastamelukuulokkeita. Kotoa löytyy jatkuvassa käytössä kasa "apuvälineitä" kuten jumppanauhat, jaloille erilaisia hierontapalloja sekä selälle hierontarulla, lihaksenhuoltovasara, mutjutin, pimennysverhot, tempur-tyyny ja -sijauspatja, laadukas sänky, painava suomenlampaanvillasta tehty unitäkki, puuvillasatiinilakanat ja ergonominen sohva monella selkää tukevalla tyynyllä höystettynä.
Ruokavaliossa taas on paljon erilaisia kasviksia, siemeniä, leseitä, marjoja, pähkinöitä viherjauheita, papuja ja linssejä. Maha kestää päivittäin max yhden kupin kahvia ja vain vähän rasvaista ruokaa, suu toki haluaisi enemmän. Lisäksi vihreää teetä, alkoholia en pysty käyttämään ollenkaan; alkaa vain väsyttää, mutta yönet menevät kuitenkin pilalle, joten olen sitten väsynyt monta päivää.
Rahaa käytän teatteriin, hierojalla käymisiin, psykoterapiaan, fysioterapiaan, (yksityisilläkin) lääkäreillä ravaamiseen, kuntosaliin ja kissoihini. Meditaatiota opettelen, neulomisen aloittaminen houkuttelee ja pilates on osa kuntosalitreeniäni. Riekkua ei viitsi kaupungilla kovin myöhään (21 jälkeen ainakaan), sillä unirytmistä kiinnipitäminen on tärkeää. Matkustelua en enää oikein jaksa. Ikää on tosiaan vasta 27, mutta onneksi ystävinä on muitakin monisairaita, joidenka kanssa vaihdamme aina kuulumisia uusimmista hoitomuodoista ja viimeisimmistä kolotuksista. Elämä on onneksi suht mallillaan, vaikka "nuori" en ole kokenut olevani enää pitkään aikaan. Siihen määritelmään olen liian väsynyt ja raihnainen.

Tätinä olen myös alkanut nauttia palveltavana olemisesta ihan täysillä esim. kaupoissa. Asiantuntevat ja taitavat myyjät tai asiakaspalvelijat ovat ihania, mä vaan esitän toiveita tai ajatuksiani ja nämä jeesii, tarjoilee vaihtoehtoja ja antaa ideoita. Nuorena en osannut tai uskaltanut palvelusta nauttia, melkein ahdisti, kun myyjät lähestyi. Tätinä myös helposti alan lässyttää tuntemattomille pienille ihmisille tai vauvoille. Ylipäätään mietin kovin vähän, mitä muut minusta ajattelee, koska tuskin ketään kiinnostaa. Olen myös sillä tavoin onnekas täti, että nykyään mulla on hyvät tulot ja kun ei enää ole lapsia elätettävänä (pärjäävät aikuisina ihan hyvin omillaan..), niin käytän surutta rahaa asioihin jotain halutessani. Ostin tosi kalliin (muka)ekoauton, vaikka en sitä juuri tarvitse. Nuorena ja lasten ollessa pieniä joutui aina penniä venyttämään, niin ehkä tää on joku vastareaktio. Ei mitenkään järkevää, mutta mä en yritäkään olla mitenkään järkevä asioissa, missä ei ole pakko. Sohvatyynyjen ja leikkokukkien osteluun on myös jatkuva pakkomielle, mitä pidän tätisyndroomaan kuuluvana oireena.

Olen 56-vuotias. 50 vuotta kun olin täyttänyt, huomasin selvästi ympäristössä että olin "täti" tai "vanhempi rouva". Ensin hämmästyin, mutta parissa vuodessa sopeuduin ja aloin nauttimaan tilanteesta. Minulle sanottiin mm.taloyhtiön talkoissa: "Eihän sinulla varmaan enää ole pitkä aika eläkkeeseen?" Bussikuski ei lähde liikkeelle, ennen kun olen istunut paikoilleni. Erehdyin kerran bussissa tarjoamaan istumapaikkaa mielestäni vanhemmalle miehelle, joka loukkaantuneena vastasi "Rouva istuu ihan itse vaan". Sit vasta tajusin, herra oli varmaan ikäiseni. Tänä lumisena talvena menin kapeaa polkua pitkin lähikauppaan, kun vastaan tuli narkkari joka kysyi: "Kumpi väistää?" Vastasin että voin ihan hyvin siirtyä hangen puolelle, johon hän: "Se oli vitsi, et tietenkään, vanhoille rouville annetaan aina tietä". Näitä tapauksia on tullut niin paljon viime vuosina, että eiköhän tähän tarttisi sen sopeutumiseläkkeen. Lenkkeilen, jumppaan ja pidän muutenkin kunnostani huolta, mutta ei se biologiselle ikääntymiselle ihmeitä tee. 

Mennään kaikki vaan eteenpäin ihan oman ikäisenämme!

Täällä on ihania juttuja.

Tätimäistuminen alkoi tasan samalla sekunnilla n 46 v kun jouduin eroamaan miesystävästäni vasten tahtoani, lopetin e pillereiden syömisen ja vaihdevuosioireet alkoi. Niin alkoi lihominen, ärtyisyys, fyysinen veltostuminen ja henkinen tympääntyminen.
Buutsit, farkut ja mokkatakki vaihtui leveämpilestisiin mataliin kenkiin, kuminauhavyötäröisiin housuihin ja villakangastakkiin. Työpaikalla jakkupuku ja paitapusero vaihtui trikoopuseroon ja neuletakkiin. Korut jäi piirongin laatikkoon. Kauniit laitetut geelikynnet vaihtui naturelliin malliin.

Kovat äänet ja ihmispaljous ärsyttää, introvertit piirteet korostuu vuosi vuodelta.
Alkaa varoa huomaamqttaan erilaisia paikkoja tqi tilanteita joissa voi satuttaa itsensä.

Mutta miten ihanaa kun voi taas viiskymppisenä käydä kaupassa ihan hyvällä omalla tunnolla ulkoiluvaatteissa tukka laittamattomana, kun ei välitä enää pätkääkään mitä joku ventovieras ajattelee minusta - se on tosi vapauttavaa.... "aivan sama"

Ehdotonta täti-stailia on seuraavaa:

Lyhyt poikatukka tai pöyhitty tukka yhdistettynä ylipainoon. Huom. ylipaino yhdistetty superlyhyeen tukkaan. Hoikilla, kaunisluustoisilla sirolla naisilla ei näytä pahalta yhtään.

Vaappuva kävely

Nanso, Marimekko, värikäs kukkakuviointi, raitapaita

Caprit

Venekaula-aukko

Kulahtanut ruusutatatuointi

Merkki rokkitädistä. Yrittää olla nuorekas ja kapinallinen. Aiheuttaa myötähäpeää. Näyttää nololta.

Kulttuuriset harrastukset

Mitä enemmän osuvia kohtia, enemmän olet täti.