Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju

Huomasin viime syksynä, että minusta on tullut täti, kun en tiennyt, mitä tähtiä puolet TTK-tanssijoista oli. Ennen se oli yksi lempiohjelmistani.

N 69 v

Aika ihana ketju ja sai ajattelemaan entistä työkaveriani, joka on mua 10 v vanhempi. Hän oli eka, joka töissä alkoi käyttää farkkuja merkkijakkujen kanssa ja ensimmäinen, jolla näin kotelomekon kanssa tennarit.

Ajattelin, että wau vitsi mikä rohkeus olla ensimmäisenä erottumassa siitä "paremman firman konttori"-pukeutumisesta.

Kerran sitten tuli tämä asia puheeksi ja häntä nauratti: hyvät farkut on mukavammat kuin vyötäröltä kirraava kynähame ja tennareista ei varmaan erikseen tarvitsekaan puhua. Että ihan kuulemma oli mukavuuttaan valinnut nämä.

Vein hänelle artikkelin, joka kertoi näistä trendeistä maailmalla, jotka suomalainen täti oli jo käyttöön ottanut.

Nyt tuli häntä ikävä, oli ihanaa, kun työkaverina reipas täti, jolla oli aina ratkaisu kaikkeen ja sanoi, että äläpäs, katotaas rauhassa, kun mä aloin skitsoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri hankkinut potkukelkan. Liukkaalla kelillä on niin hankala lenkkeillä. Potkuttelen kauppaan ja myös huvikseni, on hyvää liikuntaa ja tuntuu tosi kivalla tavalla tätimäiseltä. 

Tässä on kyllä ihan huisia täti-energiaa!

Ihana ja käytännöllinen idea, pitäisiköhän huomenna lähteä potkuri-ostoksille...

Kiitos kivasta kommentista ja hyvästä ideasta:)

Ehdottomasti kiva idea! Toivelistalle lisätty aiemmassa viestissä mainitut Kuoma-kengät ja nyt vielä potkukelkka. 

Mä annan teille lisää ajattelemisen aihetta: näin yhdellä tädillä värikkäät, virkatut tyynynoloiset potkurissa, eli siinä etuosassa ja istuinosassa.

Kadehdin sitä tätiä koko loppupäivän!

Tädit on verrattavissa setämiehiin. 

Nuoria miehiä alkoi kummasti kiinnostaa lemmen puuhat. Sehän taitaa olla sitä että ilmasiks vois käytellä silloin tällöin ja olisi imarreltu. Että tantat ei tajua muka.

Oon tainnut aina olla täti. Tai mummo. Aika monessa työpaikassakin olin se, jolla oli aina särkylääkettä ja laastaria käsilaukussa ja lohduttava sana jos sellaisen tarvitsi. Oon auttanut usein  nuorempia työkavereita (miehiä) käytännön jutuissa (veroilmoitukset, deittiprofiilin laatiminen, vaatteiden valinta tiettyyn tilaisuuteen, naisen logiikan ymmärtäminen) . Ei tätiydessä mitään vikaa ole.  Jokaisella on roolinsa ja kaikki nyt vaan eivät voi olla niitä uhkeita ja kauniita viettelijättäriä, jotka sekoittavat maailman. Neutraalia ja näkymättömiä tätihahmoja tarvitaan myös

Vierailija kirjoitti:

Aika ihana ketju ja sai ajattelemaan entistä työkaveriani, joka on mua 10 v vanhempi. Hän oli eka, joka töissä alkoi käyttää farkkuja merkkijakkujen kanssa ja ensimmäinen, jolla näin kotelomekon kanssa tennarit.

Ajattelin, että wau vitsi mikä rohkeus olla ensimmäisenä erottumassa siitä "paremman firman konttori"-pukeutumisesta.

Kerran sitten tuli tämä asia puheeksi ja häntä nauratti: hyvät farkut on mukavammat kuin vyötäröltä kirraava kynähame ja tennareista ei varmaan erikseen tarvitsekaan puhua. Että ihan kuulemma oli mukavuuttaan valinnut nämä.

Vein hänelle artikkelin, joka kertoi näistä trendeistä maailmalla, jotka suomalainen täti oli jo käyttöön ottanut.

Nyt tuli häntä ikävä, oli ihanaa, kun työkaverina reipas täti, jolla oli aina ratkaisu kaikkeen ja sanoi, että äläpäs, katotaas rauhassa, kun mä aloin skitsoamaan.

Oi tämä olisi voinut olla mun työkaveri! Tosin omasta työkaveristani kyllä minä olin enemmän täti kuin hän, ajatteli kaikista asioista jotenkin tosi joustavasti ja löysi ihan kokemuksensa perusteella erilaisia näkökulmia, mä koin monesti itseni paljon jämähtäneemmäksi kuin hän, vaikkai ikäeroa oli noin 15 v.

Nyt olenkin sitten jo antanut periksi kaikenlaiselle tätiydelle niin vaatteiden kuin kaiken muunkin suhteen. Monesti vain huomaan ajattelevani tätä työkaveria ja nythän mä tajuan, että olenkin koko ajan hakenut ratkaisuja ja elämälle suuntaa miettimällä, mitä Täti tekisi!

Nuttura kireällä

Ihania tarinoita!

Mulla on yksi, jota en bongannut, vaikka monta omaa löysinkin: raot hampaiden välissä. Mitä siis hittoa, että ennen tiivis hammasväli, johon ei lankaa saanut tungettua väkivalloinkaan, on nyt harottava rivi, jossa etuhampaidenkin välissä on rako???

Johtuuko tämä siitä, että ämmä on kieltämättä leukojaan louskuttanut...?

Tätimiehet on verrattavissa setämiehiin.

20-vuotiaana tutustuin mieheen, joka sanoi olevansa 28 v. Ajattelin, että vähän vanhan näköinen. Viihdyttiin kuitenkin hyvin yhdessä. Hän sanoi tekevänsä töitä ohjelmistosuunnittelijana isossa yrityksessä.

Merkillinen tapaus tuli kuitenkin vastaan, kun olin miehen luona viikonloppukylässä ja lähdettiin pubiin. Hänen vanha kaverinsa tuli tervehtimään ja kyseli ihan omituisia työasioista. En julkisella palstalla viitsi tarkemmin kertoa, mutta millään tavalla ne työjutut ei liittyneet ohjelmistosuunnitteluun.

Sitten jossain vaiheessa tuli pommi, kun tämä kaveri sanoi minulle, että he ovat olleet lukiossa samaan aikaan ja alkoi muistella, että mites se nyt oli, kirjoitettiinko me vuonna x vai y. Minä aloin miettiä päässäni, että en ollut edes syntynyt niinä vuosina.

Kun päästiin sen miehen asunnolle, hän kyseli, mikä minua vaivaa, kun olen niin hiljainen. Sanoin, että mikäli hän ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi alle kouluikäisenä, niin on tainnut aika rankasti valehdella ikänsä ja myös mitä tekee työkseen. Törkein ikinä vastaan tullut kommentti tuli heti sen jälkeen: kaikkihan ikänsä valehtelee, miksi se olisi jokin naisten etuoikeus. Jos noin 40-vuotias valehtelee olevansa 28 v., niin ei todellakaan ole ok, oli sukupuoli mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihania tarinoita!

Mulla on yksi, jota en bongannut, vaikka monta omaa löysinkin: raot hampaiden välissä. Mitä siis hittoa, että ennen tiivis hammasväli, johon ei lankaa saanut tungettua väkivalloinkaan, on nyt harottava rivi, jossa etuhampaidenkin välissä on rako???

Johtuuko tämä siitä, että ämmä on kieltämättä leukojaan louskuttanut...?

Mulla taas on hampaat ajautuneet tiiviimmäksi. Outoa! Vinksottavat hieman.

Vierailija kirjoitti:

20-vuotiaana tutustuin mieheen, joka sanoi olevansa 28 v. Ajattelin, että vähän vanhan näköinen. Viihdyttiin kuitenkin hyvin yhdessä. Hän sanoi tekevänsä töitä ohjelmistosuunnittelijana isossa yrityksessä.

Merkillinen tapaus tuli kuitenkin vastaan, kun olin miehen luona viikonloppukylässä ja lähdettiin pubiin. Hänen vanha kaverinsa tuli tervehtimään ja kyseli ihan omituisia työasioista. En julkisella palstalla viitsi tarkemmin kertoa, mutta millään tavalla ne työjutut ei liittyneet ohjelmistosuunnitteluun.

Sitten jossain vaiheessa tuli pommi, kun tämä kaveri sanoi minulle, että he ovat olleet lukiossa samaan aikaan ja alkoi muistella, että mites se nyt oli, kirjoitettiinko me vuonna x vai y. Minä aloin miettiä päässäni, että en ollut edes syntynyt niinä vuosina.

Kun päästiin sen miehen asunnolle, hän kyseli, mikä minua vaivaa, kun olen niin hiljainen. Sanoin, että mikäli hän ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi alle kouluikäisenä, niin on tainnut aika rankasti valehdella ikänsä ja myös mitä tekee työkseen. Törkein ikinä vastaan tullut kommentti tuli heti sen jälkeen: kaikkihan ikänsä valehtelee, miksi se olisi jokin naisten etuoikeus. Jos noin 40-vuotias valehtelee olevansa 28 v., niin ei todellakaan ole ok, oli sukupuoli mikä tahansa.

Apua, ihan kamala!

Vierailija kirjoitti:

Tädit on verrattavissa setämiehiin. 

Hauskoissa, lempeissä, kivoissa ja huumorintajuisissa setämiehissä ei ole mitään vikaa sen enempää kuin vastaavissa tädeissä!

Olen vähän yli 30 ja toistaiseksi vielä enemmän vain aikuinen kuin täti. Ymmärrän kuitenkin tätejä, olen itsekin mm. erittäin mukavuudenhaluinen ja kotona on kivaa.

Olen aina ollut vähintään pyöreä, eli lihavuus ei tule olemaan se, mistä tätiytymiseni huomaan. Uskon toki, että vanhemmiten kilot tarttuvat vielä herkemmin. Olen haaveillut sauvakävelyn aloittamisesta, mutta miten sillä lajilla onkin niin tätimaine (ja mitä väliä sillä on?)... Mutta mulla ei ole mahdollisuutta kaivata mitään nuoruuden timmiä kroppaa, kun ei sellaista ollutkaan, eikä kotonani valitettavasti opetettu rakastamaan omaa kehoa missä koossa tahansa. Mutta toivon ikävuosien vahvistavan näkemystä siitä, mikä on tärkeintä. Ystävät, mielekkäät harrastukset, hyvä ravinto ja niin edelleen. Ei sen peilikuvan syynääminen. 

Ihania viestejä täällä. Nostan hattuni kaikille tädeille, jotka keskittyvät olennaiseen ja osaavat nauraa muuttuvalle kropalleen. Ja on tietysti ihan normaalia myös olla allapäin muutoksista, elämme nuoruutta palvovassa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tätimäistynyt, vaikka täytin juuri 45v. Kroppa on hyvässä kunnossa, treenaan monipuolisesti. Oon aina tykännyt vaatteista, joten tykkään seurata trendejä

Miksette liiku jos ylipainoa on tullut?

Jos katsot yhtään ympärillesi, huomaat että 50 ikävuoden jälkeen painoa alkaa kertyä, vaikka kuinka liikkuisi. Vain himourheilijat ja poikkeusgeeneillä varustetut säästyvät.

Höpö höpöä taas. Ei ole mikään pakko lihottaa itseään vanhempanakaan, ihan itse sitä ruokaa tunget suuhusi valitsemasi määrän. Jos lihot, on se merkki siitä että olet syönyt liikaa. Olen 38-vuotias mies ja painan nyt saman verran (noin 60 kg) kuin 20 vuotta sitten kun olin armeijassa ja en ole aikeissa lihottaa itseäni vanhempanakaan. En ole himourheilija, autoa minulla ei tosin ole koskaan ollut, mutta pyöräilen työmatkani (yhteensä 12 km ja työ on ruumiillista) ja muutenkin liikun yleensä polkupyörällä. Syön enimmäkseen kasvisruokaa ja paljon rasvaa, syön joskus lihaakin, mutta se ei ole mikään herkkuni. Lihoisin, jos mättäisin suuhuni vastaavia määriä sokeri- ja hiilarimössöjä kuin nämä ylipainoiset. En kyllä kerralla paljoa edes pysty syömään, koska vatsani täyttyy niin nopeasti ja en pidä siitä ähkyntunteesta.

Mikä hapannaama se tuli tänne hyvänmielenketjuun. Löysäisit sinäkin vähän sitä sädekehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 40 ja perheellinen. Lasten jäljiltä pömppömaha jne. Kyllä kai kaikki tän ikäiset on jo vähän tätejä?

Avainsana on tuo LASTEN jäljiltä. Raskaudet tekevät oikeasti pahaa jälkeä monen kropalle. Kyseessä kuitenkin on nimenomaan LASTEN TEKEMISEN aiheuttamat muutokset, ei vielä iän, kun puhutaan alle vaihdevuosi-ikäisistä.

Jos lapseton nainen pitää huolta kunnostaan ja ihostaan (ei liho, hoitaa aurinkosuojauksen jne), ei oikeasti 40v erotu millään lailla 20v kropasta. Terveellä ihmisellä mikään ei pitäisi siinä iässä vielä lösähtää. Vasta vaihdevuodet aiheuttavat hormonitoiminnan muutoksia jotka näkyvät kropassa jokaisella.

Mieluummin liikakiloja kuin jankuttava luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, reisitaskuhousut on muotia, niin eikös silloin sellaiset retkeilyhousu-tyyppiset capripituisetkin oo? Meinaan löysin kaapista ja ne näyttää hyvältä päällä. Uskokaa tai älkää  :P

Joku nuori siellä kyselee, aito täti ei kursaile käyttää vaatekaappinsa löytöjä. Vuodesta 1990 on vain vuosikymmen aikaa ja vaatekaappi on klassinen. Tai jos ei ole, on vain nuorekkaan räväkkää pukeutua samoin kuin teininä tai parikymppisenä. Harmillisesti vain harva edes viime kesän vaatteista on välttänyt kutistumisen.

anteeksi vaan mutta vuosi 1990 oli 30v sitten :DD

Tottahan tuo on, miksi alapeukut? Eri 

Missasit pointin. Siksi.

En ole tätimäistynyt, enkä aio. N42

Jotenkin ymmärrän tätä tätiytymisprosessia. Oma tyyli on ollut aina rento, ja on edelleen, farkut ja hupparilinjalla mennään. Mutta ei sitä viehkouden yrittämistä jaksa ikuisuuksiin. Toisaalta ihan sama, vaikka ei edes yritä. Harrastukseni veisi minut helposti sosiaalisiin ympyröihin, jossa on paljon esim. nuoria miehiä. On vaan nykyään ihan toisenlaista, kuinka nuoret suhtautuvat. He suhtautuvat minuun vanhana tylsänä tätinä, oli päällä ihan mitä vaan. Usein ovat jopa tylyjä, koska minusta ei ole heille sinänsä mitään iloa ja hyötyä. Niinpä sitä sitten mieluummin vaan vetäytyy, tätiytyy, antaa jotenkin periksi. 

Kotioloissa voi olla vaikka kuinka villi, mutta jos vien tuon saman villiyden "ulos", olen vaan nolo, wannabe-mummo tai jotain muuta vastaavaa. Suomessa on tiukat lokerot eri ikäkausille. Eri ikäiset eivät vain jotenkin kohtaa. Täällä ei ole latinalaisen maailman "big happy family"-perinteitä. 

Nuoret naiset ovat meille tädeille ihania, ehkäpä tytöt ja naiset ovat luontojaan empaattisempia. Pointti on kuitenkin, että ihan sama mitä on päällä tai onko tätimäistynyt. Täti-iässä sitä on kuitenkin.