HS: Onnellisuuden salaisuus on kiltteys muita kohtaan
https://dynamic.hs.fi/a/2020/wellbeing/
Juttu on maksumuurin takana, mutta lyhyesti ihmisen tekee onnelliseksi se, että hän tekee asioita joiden tietää ilahduttavan muita. Jos lisäksi vielä osaa olla kiitollinen pienistäkin asioista eikä vertaile itseään muihin esim. somessa on jo pitkällä. Vähemmän somea, enemmän toisten huomioimista.
Kommentit (144)
Juuri tuli dokumentti samasta aiheesta:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.
Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.
Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.
Ei ei ei.
Ihminen hukkaa itsensä miellyttämällä muita.
Se on muutenkin tuhoon tuomittu yritys: vaikka kumartelisit joka suuntaan, kaikki ei susta tykkää. Masennut lopulta.
Kiltteys ei ole aikuisen toivottava ominaisuus. Ystävällisyys, empatia, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, rohkeus, hyväkäytöksisyys taas ovat.
Ihmisen tulee kunnioittaa omia arvojaan ja
olla itselleen hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmasti, että on olemassa ihmisiä joiden kanssa mielellään viettäisi aikaa milloin vain. Aloin omalla kohdallani pohtimaan, mikä näitä ihmisiä yhdistää. He ovat usein hyväntuulisia, ovat läsnä hetkessä, tsemppaavat ja kannustavat. Ovat rakentavia. Eivät marise jatkuvasti, anna kateuden paistaa rivien välistä jne. Olen viime aikoina tietoisesti kiinnittänyt enemmän huomiota siihen miten reagoi muiden ihmisten viesteihin ja sanomisiin. Olen yrittänyt olla hyväntuulisempi, kannustaa ja tsempata - en kuitenkaan liioitellen. Lisäksi olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota arjen pieniin hyviin asioihin ja mahdollisuuksiin, kuten kauniiseen päivään, hyvään ruokaan, seuraan jne. Käyn vähintään kolmena päivänä kävelyllä rannalla. Lähden siitä, että uni, ravinto ja liikunta ovat kaiken hyvinvoinnin perusta. Kun ne kolme asiaa ovat pääsääntöisesti kohtuullisella tolalla voi keskittyä olemaan muita kohtaan hyväntuulinen, kannustava ja samalla itse nähdä asioita positiivisemmassa valossa.
Yksi tekemistäni muutoksista on siis ollut se, että pyrin olemaan muita kohtaan hyväntuulisempi, kannustavampi, iloita heidän onnistumisista sen sijaan että kokisi toisen onnen olevan itseltä pois. Tämä kehityssuunta yhdessä muiden tekemieni muutosten kanssa on minun mielestäni lisännyt myös omaa hyvinvointiani. Hyvyys muita kohtaan todella tuntuu antavan hyvää myös takaisinpäin.
Tuosta samastahan on kyse esimerkiksi buddhalaisuudessa ja kristinuskonnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.
Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.
Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.
En ymmärrä, mitä haet takaa. Lähtökohtaisesti sinun on luotettava toiseen, mikäli haluat parisuhteen onnistuvan. Sitten voi selvitä muuta. Entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Ei koskaan voikaan tietää. Pitääkö sinun mielestäsi olla kaikille ilkeö, koska koskaan ei voi tietää käytetäänkö hyväksi?
Muita halventavaa lässytystä tuo on.
Minä haluaisin nähdä sen ihmisen, joka pystyy olemaan onnellinen, kun ympärillä on vain ilkeyttä ja pahuutta. Oletko, ap. valmis sanomaan kaiken tuon ihmiselle, jota hyväksikäytetään ja pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti?
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei.
Ihminen hukkaa itsensä miellyttämällä muita.
Se on muutenkin tuhoon tuomittu yritys: vaikka kumartelisit joka suuntaan, kaikki ei susta tykkää. Masennut lopulta.Kiltteys ei ole aikuisen toivottava ominaisuus. Ystävällisyys, empatia, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, rohkeus, hyväkäytöksisyys taas ovat.
Ihmisen tulee kunnioittaa omia arvojaan ja
olla itselleen hyvä.
Juuri näin!
Kirjoittanut naistoimittaja, joka ei voisi tietää vähempää klttimiehen elämästä.
Elämässä menestyvät parhaiten itsekkäät ksipäät ja muut narskut. Ja klttikset kaikkein heikoiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.
Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.
Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.
Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Ei koskaan voikaan tietää. Pitääkö sinun mielestäsi olla kaikille ilkeö, koska koskaan ei voi tietää käytetäänkö hyväksi?
Ei, vaan voin olla huomaavainen toisia kohtaan ja auttaa, jos huomaan, että toinen on selvästi pulassa. Esim. jos mummo kaatuu kadulla, niin varmistan kyllä että hän pärjää. Mutta eikö nämä ole vain normaaleja käytöstapoja? Minkä takia pitäisi vielä enemmän olla kiltti muille ja mitä sillä sitten tarkoitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei.
Ihminen hukkaa itsensä miellyttämällä muita.
Se on muutenkin tuhoon tuomittu yritys: vaikka kumartelisit joka suuntaan, kaikki ei susta tykkää. Masennut lopulta.Kiltteys ei ole aikuisen toivottava ominaisuus. Ystävällisyys, empatia, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, rohkeus, hyväkäytöksisyys taas ovat.
Ihmisen tulee kunnioittaa omia arvojaan ja
olla itselleen hyvä.
Kiltteys ja miellyttäminennon kaksi eri asiaa.
Kiltteys on pyyteetöntä. Halutaan tehdä hyvää, vaikka mitään ei saisi vastineeksi.
Miellyttäminen lähtee pelosta; olen kiva, jotta minusta pidettäisiin eikä hylättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Ei koskaan voikaan tietää. Pitääkö sinun mielestäsi olla kaikille ilkeö, koska koskaan ei voi tietää käytetäänkö hyväksi?
Ei, vaan voin olla huomaavainen toisia kohtaan ja auttaa, jos huomaan, että toinen on selvästi pulassa. Esim. jos mummo kaatuu kadulla, niin varmistan kyllä että hän pärjää. Mutta eikö nämä ole vain normaaleja käytöstapoja? Minkä takia pitäisi vielä enemmän olla kiltti muille ja mitä sillä sitten tarkoitetaan?
Tuo on juuri sitä kiltteyttä. Kiltteys on niiden auttamista, jotka auttamista tarvitsevat. Ja hyvän olon tuottamista muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Kaikki käyttävät kilttiä hyväkseen. Aina. Lukuunottamatta toisia kilttejä, jotka eivät sitä tietenkään tee.
Hyvät tavat on perusasia jota raamatussakin korostetaan, näin vältytään turhilta konflikteilta.
Sen sijaan sinisilmäinen kiltteys voi johtaa katkeruuteen, koska olet uhrannut omaasi jollekin joka ei sitä arvostanut eikä olisi edes ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei.
Ihminen hukkaa itsensä miellyttämällä muita.
Se on muutenkin tuhoon tuomittu yritys: vaikka kumartelisit joka suuntaan, kaikki ei susta tykkää. Masennut lopulta.Kiltteys ei ole aikuisen toivottava ominaisuus. Ystävällisyys, empatia, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, rohkeus, hyväkäytöksisyys taas ovat.
Ihmisen tulee kunnioittaa omia arvojaan ja
olla itselleen hyvä.
Osittain samaa mieltä, mutta kiltteys ei ole muiden miellyttämistä tai omista rajoista luopumista. Puhut siis jostakin muusta kuin kiltteydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?
Kaikki käyttävät kilttiä hyväkseen. Aina. Lukuunottamatta toisia kilttejä, jotka eivät sitä tietenkään tee.
Juu, kaikki hyväksikäyttäjät käyttävät. Sellaisia ei minun elämässäni ole ainuttakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?
Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.
Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.
Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.
Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.
Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.
Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.
Onnellinen ihminen tietää rajansa, eikä anna muiden ylittää niitä. Kaikki voivat joutua selkäänpuukotetuksi kerran, mutta sen jälkeen suojelee itseään.