HS: Onnellisuuden salaisuus on kiltteys muita kohtaan

Ok meidän siis pitää maksaa niin paljon Italian velkoja kuin laki sallii.

Kilttimiehillä sittenkin jotain mahdollisuuksia?

Luin juuri jutun. Tuo on siis Yalen yliopiston kurssi. Metodit ja ohjeet pohjautuvat tieteeseen.

Selfhelp kirjallisuus kirjoittaa täsmälleen samoista asioista. Samat metodit ja ohjeet. Miksi selfhelppiä kuitenkin halveksutaan?

Vierailija kirjoitti:

Kilttimiehillä sittenkin jotain mahdollisuuksia?

Olisi siis, jos naiset haluaisivat olla onnellisia.

Tiedätte varmasti, että on olemassa ihmisiä joiden kanssa mielellään viettäisi aikaa milloin vain. Aloin omalla kohdallani pohtimaan, mikä näitä ihmisiä yhdistää. He ovat usein hyväntuulisia, ovat läsnä hetkessä, tsemppaavat ja kannustavat. Ovat rakentavia. Eivät marise jatkuvasti, anna kateuden paistaa rivien välistä jne. Olen viime aikoina tietoisesti kiinnittänyt enemmän huomiota siihen miten reagoi muiden ihmisten viesteihin ja sanomisiin. Olen yrittänyt olla hyväntuulisempi, kannustaa ja tsempata - en kuitenkaan liioitellen. Lisäksi olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota arjen pieniin hyviin asioihin ja mahdollisuuksiin, kuten kauniiseen päivään, hyvään ruokaan, seuraan jne. Käyn vähintään kolmena päivänä kävelyllä rannalla. Lähden siitä, että uni, ravinto ja liikunta ovat kaiken hyvinvoinnin perusta. Kun ne kolme asiaa ovat pääsääntöisesti kohtuullisella tolalla voi keskittyä olemaan muita kohtaan hyväntuulinen, kannustava ja samalla itse nähdä asioita positiivisemmassa valossa.

Yksi tekemistäni muutoksista on siis ollut se, että pyrin olemaan muita kohtaan hyväntuulisempi, kannustavampi, iloita heidän onnistumisista sen sijaan että kokisi toisen onnen olevan itseltä pois. Tämä kehityssuunta yhdessä muiden tekemieni muutosten kanssa on minun mielestäni lisännyt myös omaa hyvinvointiani. Hyvyys muita kohtaan todella tuntuu antavan hyvää myös takaisinpäin.

Ihminen on onnellinen jos ensinnäkin tekee asioita joita itse pitää ja jos lisäksi vielä löytää ympärilleen ihmisiä jotka kaipaavat niitä asioita mitä itse tykkää tehdä.

Lisäksi armollisuus itseä ja muita kohtaan on melko tärkeää ihan tutkitusti onnellisuuden kannalta.

Onnellisuus on mielentila ennen kaikkea. Jos koko ajan "etsii onnea", niin sitä ei kyllä löydä koskaan.

Minut tekee onnelliseksi raha ja kauneus. Olenko narsisti sitten vai?

Vierailija kirjoitti:

Tiedätte varmasti, että on olemassa ihmisiä joiden kanssa mielellään viettäisi aikaa milloin vain. Aloin omalla kohdallani pohtimaan, mikä näitä ihmisiä yhdistää. He ovat usein hyväntuulisia, ovat läsnä hetkessä, tsemppaavat ja kannustavat. Ovat rakentavia. Eivät marise jatkuvasti, anna kateuden paistaa rivien välistä jne. Olen viime aikoina tietoisesti kiinnittänyt enemmän huomiota siihen miten reagoi muiden ihmisten viesteihin ja sanomisiin. Olen yrittänyt olla hyväntuulisempi, kannustaa ja tsempata - en kuitenkaan liioitellen. Lisäksi olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota arjen pieniin hyviin asioihin ja mahdollisuuksiin, kuten kauniiseen päivään, hyvään ruokaan, seuraan jne. Käyn vähintään kolmena päivänä kävelyllä rannalla. Lähden siitä, että uni, ravinto ja liikunta ovat kaiken hyvinvoinnin perusta. Kun ne kolme asiaa ovat pääsääntöisesti kohtuullisella tolalla voi keskittyä olemaan muita kohtaan hyväntuulinen, kannustava ja samalla itse nähdä asioita positiivisemmassa valossa.

Yksi tekemistäni muutoksista on siis ollut se, että pyrin olemaan muita kohtaan hyväntuulisempi, kannustavampi, iloita heidän onnistumisista sen sijaan että kokisi toisen onnen olevan itseltä pois. Tämä kehityssuunta yhdessä muiden tekemieni muutosten kanssa on minun mielestäni lisännyt myös omaa hyvinvointiani. Hyvyys muita kohtaan todella tuntuu antavan hyvää myös takaisinpäin.

Hyvä! Tämä on siinä "kiltteydessä" pointtina - itsekin käyttäisin sanaa "hyvyys" sillä kiltteydestä tulee valitettavasti sellainen negatiivinen pohjajuonne siitä että ei pidä omaa puoltaan. Hyvä ihminen taas pitää puolensa vaikka onkin mukava muille.

Itsekin pyrin olemaan hyvä ihminen, aikalailla samoilla ajatuksilla kuin yllä on kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Minut tekee onnelliseksi raha ja kauneus. Olenko narsisti sitten vai?

Estetiikka kuului jo antiikin hyveisiin.

Raha ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta sen jälkeen, kun sitä on riittävästi. Palkkatasossa raja menee viiden tonnin tienoilla.

Olemalla kiltti läheiselle voit auttaa häntä tuhoamaan elämäänsä, tai vastavuoroisesti annat läheisellesi luvan käyttää sinua hyväksi. Jos oikeasti haluat ottaa vastuuta lähimmäisestäsi, pelkkä kiltteys ei riitä, rajat on oltava.

Nykyaikana ongelmia ei kohdata, ne ulkoistetaan yhteiskunnalle.

Minä olen onnellinen ja onnellisuuttani lisää ”kiltteys” ja avuliaisuus muita kohtaan, sekä se, ett ylipäänsä on mahdollista auttaa muita. Mutta en usko, että se toimii pakottamalla. Siis että jos olisi katkera pissipää luonteeltaan, niin tuskin tulisi onnelliseksi sillä, että pakottautuu auttamaan muita. Toki katkeruus varmaan vähitellen vähentyisi uusien kokemusten myötä, mutta voisi se aikaa viedä, koska katkeruudella on tapana värjätä sinänsä hyvätkin kokemukset ikäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut tekee onnelliseksi raha ja kauneus. Olenko narsisti sitten vai?

Estetiikka kuului jo antiikin hyveisiin.

Raha ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta sen jälkeen, kun sitä on riittävästi. Palkkatasossa raja menee viiden tonnin tienoilla.

No minulla ei ole riittävästi, ei ole tuon vertaa. Parasta kumminkin olisi, että sitä rahaa olisi niin paljon ettei koskaan tarvitsisi siitä huolehtia.

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Artikkelissa kerrottiin tutkimuksesta, jossa ihmisille annettiin 20 e. Toisen puolen piti käyttää raha itseensä, toisen muiden hyväksi. Jälkimmäiset olivat onnellisempia.

Kun minä ostan itselleni vaikka ruusuja, niin kyllä minä ajattelen tuon kukkakaupan mummoa. En osta niitä vain itselleni, vaan auttaakseni sitä mummoa. Ja ajattelen näin, vaikka ostan ne ruusut prismasta. Se, että minä kulutan, tuottaa töitä toisille ihmisille.

Ajatteleeko kukaan muu näin?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

En oikein ymmärrä. Jokainen voi olla peruskohtelias ja hyvätapainen toisia tuntemattomia kohtaan. Mutta kiltteyden tekoja ja avuliaisuutta ehkä kannattaa lähteä enemmän jakelemaan sitten, kun tietää, että toinen on yhtä hyväntahtoinen.

Siis ihan pieniä kiltteyden tekoja kannattaa tehdä kaikille, mutta eikö se nyt ole jo itsestäänselvää? Sen sijaan suurempia kiltteyden tekoja ei kannata jaella ympäriinsä, sellaisia, joissa itse menettää paljon aikaa, rahaa ja energiaa. Eikö sekin ole itsestäänselvää? Vai olenko mä sitten jälkimmäisessä väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Ei se ole oikeaa kiltteyttä, jos et itse hakua sitä. Se on vain alistumista. Kiltteys tekee onnellieksi, ei alistuminen tai passiivisuus.

Ja k-lttimiehillekin tekisi hyvää erottaa nämä toisistaan.

Siinä tapauksessa tälle palstalle eivät kirjoita onnelliset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Ei se ole oikeaa kiltteyttä, jos et itse hakua sitä. Se on vain alistumista. Kiltteys tekee onnellieksi, ei alistuminen tai passiivisuus.

Ja k-lttimiehillekin tekisi hyvää erottaa nämä toisistaan.

Tarkoitin nyt tilannetta, jossa itse on kiltti, mutta toinen puukottaa selkään.

Onnellisen on helppo olla ystävällinen muille. Kumpi on syy ja kumpi seuraus