HS: Onnellisuuden salaisuus on kiltteys muita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.

Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.

Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.

Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.

Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.

Mitä tekemistä tuolla on kiltteydellä? Lääkäri tekee virheitä, vaikka et olisi kiltti ja identiteettisi voidaan varastaa, vaikka olisit maailman vittumaisin ihminen.

Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Ei joudu. Olen 52 v, olen kiltti, enkä olen koskaan joutunut pahuuden kohteeksi.

Itsekkyyden ja manipuloinnin kohteeksi olen kyllä joutunut, mutta kiltteyteni ei estä minua asettamasta rajoja. Olen kiltti kaikille, myös itselleni. Ja se, että olen kiltti itselleni tarkoittaa, etten anna muiden ihmisten satuttaa minua.

Ei ole käynyt mielessä, että on saattanut olla hyvää tuuriakin pelissä? No turha varmaan jankuttaa, jos toinen on noin kaiken yläpuolella ihan aiheesta mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri jutun. Tuo on siis Yalen yliopiston kurssi. Metodit ja ohjeet pohjautuvat tieteeseen.

Selfhelp kirjallisuus kirjoittaa täsmälleen samoista asioista. Samat metodit ja ohjeet. Miksi selfhelppiä kuitenkin halveksutaan?

Positiivista psykologiaa, joka on kehittynyt perinteisen ”kärsimyksen psykologian” rinnalle. Eli keskitytään ihmisen voimavaroihin, kehitys ja muutospotentiaaliin, hyveisiin jne. Juu, self helpistä tuttua onnellisuuskulttuurin maisemaa. Onnellisuutta kyllä ihan on tutkittu paljon eli sitä, mikä kaikki rakentaa hyvää ja tyytyväistä elämää. Kyllä ne aika pitkälle korvienvälijjuttuja on. Se miten hallitsee tunteitaan ja ympäristöstä tulevaa kielteistä kuormaa säilyttäen silti realistisuuden.

Self help oikoo usein mutkia suoriksi eikä muista miten erilaista kasvutaustoista ihmiset tulevat.

Persoonallisuuden perusrakenteet ovat ihmisillä erilaisia. Turvallisen ja rakastavan lapsuuden saanut on yhden sortin lottovoittaja, vaikka olisi muuten vaikeasti vammainen. Toisaalta korjaustyö on useimmiten mahdollista elämänaikana. Joidenkin luonnehäiriöiden/psykoosisairauksien tosin sanotaan olevan liki mahdotonta hoitaa.

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tavat on perusasia jota raamatussakin korostetaan, näin vältytään turhilta konflikteilta.

Sen sijaan sinisilmäinen kiltteys voi johtaa katkeruuteen, koska olet uhrannut omaasi jollekin joka ei sitä arvostanut eikä olisi edes ansainnut.

Raamatussa ei sanota, että pitää olla kiltti, että saisi muiden arvostuksen. Raamatussa ei sanota, että ihmisen pitää ansaita hyvä kohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätte varmasti, että on olemassa ihmisiä joiden kanssa mielellään viettäisi aikaa milloin vain. Aloin omalla kohdallani pohtimaan, mikä näitä ihmisiä yhdistää. He ovat usein hyväntuulisia, ovat läsnä hetkessä, tsemppaavat ja kannustavat. Ovat rakentavia. Eivät marise jatkuvasti, anna kateuden paistaa rivien välistä jne. Olen viime aikoina tietoisesti kiinnittänyt enemmän huomiota siihen miten reagoi muiden ihmisten viesteihin ja sanomisiin. Olen yrittänyt olla hyväntuulisempi, kannustaa ja tsempata - en kuitenkaan liioitellen. Lisäksi olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota arjen pieniin hyviin asioihin ja mahdollisuuksiin, kuten kauniiseen päivään, hyvään ruokaan, seuraan jne. Käyn vähintään kolmena päivänä kävelyllä rannalla. Lähden siitä, että uni, ravinto ja liikunta ovat kaiken hyvinvoinnin perusta. Kun ne kolme asiaa ovat pääsääntöisesti kohtuullisella tolalla voi keskittyä olemaan muita kohtaan hyväntuulinen, kannustava ja samalla itse nähdä asioita positiivisemmassa valossa.

Yksi tekemistäni muutoksista on siis ollut se, että pyrin olemaan muita kohtaan hyväntuulisempi, kannustavampi, iloita heidän onnistumisista sen sijaan että kokisi toisen onnen olevan itseltä pois. Tämä kehityssuunta yhdessä muiden tekemieni muutosten kanssa on minun mielestäni lisännyt myös omaa hyvinvointiani. Hyvyys muita kohtaan todella tuntuu antavan hyvää myös takaisinpäin.

Ihana lukea tällaista! Arvostan, että pyrit kehittämään itseäsi.

Paitsi ystävällisyys, läsnäolo ja kannustavuus minua viehättää ihmisissä kyky keskustella ja pohtia elämää ja sen ilmiötä. Sellaiset ihmiset vetävät minua puoleensa, etenkin kun siihen yhdistyy vielä huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

Hyvin tiivistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tavat on perusasia jota raamatussakin korostetaan, näin vältytään turhilta konflikteilta.

Sen sijaan sinisilmäinen kiltteys voi johtaa katkeruuteen, koska olet uhrannut omaasi jollekin joka ei sitä arvostanut eikä olisi edes ansainnut.

Minä olen kiltti. Vältän pahoittamasta muiden mieltä. Autan, jos toinen tarvitsee.

Kohtelen itseäni samoin. En suostu tekemään asioita, joissa mieleni pahoittuu ja pyydän apua, jos sitä tarvitsen.

Mitä tekemistä tällä on itsensä uhraamisen kanssa?

Ylikilteillä on heikot rajat ja he miellyttävät liikaa muita. Terve kiltteys vaatii myös kykyä sanoa ei eli kieltäytyä auttamisesta, etenkin jos näkee toisen kiittämättömyyden tai hyväksikäyttötaipumuksen. Kiltti ei siis ole (automaattisesti) naiivi tai tyhmä.

Kilttejä voi kutsua myös empaatikoiksi. He ovat herkkiä muiden kärsimykselle. Jotta kiltti kukoistaa, hänen on oltava tarkka oman jaksamisensa suhteen. Moni auttamistyössä ole uupuu muuten. Sanotaan myötätuntoväsymykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

OK, mutta kun tulee turpiin ja kukaan ei ole lähellä tukemassa, niin eikö kiltti tipu korkealta ja romahda?

Vierailija kirjoitti:

Muita halventavaa lässytystä tuo on. 

Minä haluaisin nähdä sen ihmisen, joka pystyy olemaan onnellinen, kun ympärillä on vain ilkeyttä ja pahuutta. Oletko, ap. valmis sanomaan kaiken tuon ihmiselle, jota hyväksikäytetään ja pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti?

Ihminen näkee sen minkä haluaa. Omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa. Parisuhde on valinta.

Kaikki tämä vaikuttaa omaan onnellisuuteen.

Jos kuvaamasi henkilön elämä on hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä, asialle pitää tehdä jotain. Apua ulkopuolelta nyt ainakin.

Ei-ap

minä vii.n jopa lyön minua ei hyväksi käytetetä

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Voi sinua. Heti pitää etsiä jotain negatiivista. Yritä olla kuukauden ajan kiltti ja katso mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

 

Itse asiassa ilkeitä ja itsekkäitä käytetään vähemmän hyväksi muutamasta syystä.

Ensinnäkin, heitä pelätään. Heistä tiedetään jo etukäteen, että vastaisku tulee.

Toisekseen he eivät alunperinkään anna sitä pikkusormea, jonka avulla voisi viedä koko käden.

Kolmanneksi he osaavat ennakoida hyväksikäytön paremmin, koska olettavat toisten olevan ilkeitä ja itsekkäitä, kun itsekin ovat.

Mutta totta kyllä se, että ilkeääkin voidaan silti hyväksikäyttää ja että ilkeydellä ja itsekkyydellä voidaan sulkea itseltä pois myös hyviä sattumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

OK, mutta kun tulee turpiin ja kukaan ei ole lähellä tukemassa, niin eikö kiltti tipu korkealta ja romahda?

Minusta kiltteys ei liity siihen kuinka korkealta tipahtaa vaan se, mitä hyvää elämästä otettiin pois tai mitä pahaa siihen lisättiin. Sitten joko elämä romuttuu tai noustaan tuhkasta. 

Elin ensimmäiset 25 vuotta todella vaikeasti ja olin silloinkin kiltti, mutta kuoressani ja muurien sisällä. Silloin kiltteys oli nöyryyttä ja vaitioloa ja kärsimistä muiden puolesta ja itsensä laittamista viimeiseksi. Seuraavat 20 vuotta olen elänyt ihan eri asenteella ja ollut hyväsydäminen ja lämmin läheinen muille, avulias, tsemppaava, hyväkäytöksinen, sovitteleva jne. ja koen itseni onnelliseksi, vaikka elämässä on ollut vaikeita tapahtumia ja hetkittäin tyytmättömyys ja ahdistus ja miksi-kysymykset nousevat ilmaan. Silloin olotilani huononee välittömästi ja pitää huomata muuttaa asennetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

OK, mutta kun tulee turpiin ja kukaan ei ole lähellä tukemassa, niin eikö kiltti tipu korkealta ja romahda?

Ei. Terveen itsetunnon omaava ihminen suree aikansa ja jatkaa eteenpäin. Hetkellinen romahdus siis mutta tarpeellinen pettymyksen käsittelylle.

Itse koin kantapään kautta tämän. Vuosien kokemus negatiivisten tunteiden hautaamisesta aiheutti kamalan kriisin, jossa jokaikinen vääryys, pettymys, nöyryytys ja häpeä oli käsiteltävä.

Sittemmin olen oppinut että nopea käsittely ja paluu normaaliin päiväjärjestykseen on tehokkaampi ja toimivampi tapa ja vaikuttaa myös omaan onnellisuuteen kun itseinho, häpeä, katkeruus ja viha ei vaivaa.

Voin paremmin ja olen onnellisempi kun vältän ilkeitä sukulaisia.

Esim. anopin tavattuani mulla oli aina 3 päivää todella kamala olo.

Sanakirjan mukaan kiltti on yhtä kuin hyväkäytöksinen, ystävällinen, tottelevainen ja avulias.

Näistä ainakaan tottelevaisuus ei ole mikään pelkästään positiivinen ominaisuus, paitsi koirassa.

Vierailija kirjoitti:

Sanakirjan mukaan kiltti on yhtä kuin hyväkäytöksinen, ystävällinen, tottelevainen ja avulias.

Näistä ainakaan tottelevaisuus ei ole mikään pelkästään positiivinen ominaisuus, paitsi koirassa.

Kiltti ihminen noudattaa sopimuksia ja sääntöjä. Se on tottelevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös ilkeitä ja itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi. Ja jos sinulla on aina suojamuurit ylhäällä, eivät ne hyvätkään asiat pääse sen läpi eli kun suojaat itsesi pahuudelta, estät myös hyvyyttä tulemasta elämääsi. 

Ehkä kilttiyden tietty naiivius on se onnelliseksi tekevä asia, haluaa uskoa maailmasta ja ihmisistä hyvää, jolloin näkee kaiken kauniimpana. Ja kun tulee turpiin, uskoo jonkun olevan lähellä tukemassa toipumisessa. 

OK, mutta kun tulee turpiin ja kukaan ei ole lähellä tukemassa, niin eikö kiltti tipu korkealta ja romahda?

Minusta kiltteys ei liity siihen kuinka korkealta tipahtaa vaan se, mitä hyvää elämästä otettiin pois tai mitä pahaa siihen lisättiin. Sitten joko elämä romuttuu tai noustaan tuhkasta. 

Elin ensimmäiset 25 vuotta todella vaikeasti ja olin silloinkin kiltti, mutta kuoressani ja muurien sisällä. Silloin kiltteys oli nöyryyttä ja vaitioloa ja kärsimistä muiden puolesta ja itsensä laittamista viimeiseksi. Seuraavat 20 vuotta olen elänyt ihan eri asenteella ja ollut hyväsydäminen ja lämmin läheinen muille, avulias, tsemppaava, hyväkäytöksinen, sovitteleva jne. ja koen itseni onnelliseksi, vaikka elämässä on ollut vaikeita tapahtumia ja hetkittäin tyytmättömyys ja ahdistus ja miksi-kysymykset nousevat ilmaan. Silloin olotilani huononee välittömästi ja pitää huomata muuttaa asennetta. 

Jos on uskonut maailmasta ja ihmisistä aiheettomasti hyvää ja se johtaa tuohon turpiintulemistilanteeseen,niin kyllä siinä tippuu korkeammalta kuin se, joka ei uskonut niin paljon maailman ja ihmisten hyvyyteen. Tämän jälkeen kiltti ei välttämättä voi uskoa maailmaan ja ihmisiin yhtä naiivisti, joten eikö hän ole viisastunut? Tai sitten kiltti rakentaa edellisen maailmankuvansa takaisin sillä perusteella, että nyt tapahtui näin, mutta se oli epätodennäköistä, koska suurin osa ihmisistä ovat vieläkin hyviä.

Tutkimuksen mukaanhan ilmeisesti kiltteys on yleisesti ottaen toimivampi uskomusjärjestelmä. Oikeastihan maailma on sekä hyvä että huono paikka ja ihmisiä on sekä hyviä että pahoja - tämän lisäksi hyvissäkin ihmisissä on pahaa ja pahoissa hyvää, joten koskaan ei voi todellisuudessa tietää, mitä seuraavaksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanakirjan mukaan kiltti on yhtä kuin hyväkäytöksinen, ystävällinen, tottelevainen ja avulias.

Näistä ainakaan tottelevaisuus ei ole mikään pelkästään positiivinen ominaisuus, paitsi koirassa.

Kiltti ihminen noudattaa sopimuksia ja sääntöjä. Se on tottelevaisuutta.

Mutta eihän sopimuksien ja sääntöjen noudattaminen aina kannata.

Itse olen ollut aina peruspositiivinen, kannustava ja kuunteleva. Se ei ole auttanut minua ihmisten kanssa yhtään, vaan päinvastoin: jään aina rannalle ystävyyssuhteissa, jään ulkopuoliseksi kehuista ja kiitoksista, enkä oikein meinaa päästä sisään mihinkään yhteisöön. 

Ja ei, en kerjää kehuja ja mielistele muita. Vasta nyt, kohta nelikymppisenä, olen pysähtynyt miettimään tätä, ja antanut itseni surra sitä, että minussa on joku paha valuvika, kun en kelpaa. Siis tähän asti jaksoin olla oma itseni, nyt on ollut pakko sulkeutua ja vetäytyä, ettei aina sydän särkyisi toisten ihmisten kanssa.