HS: Onnellisuuden salaisuus on kiltteys muita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tavat on perusasia jota raamatussakin korostetaan, näin vältytään turhilta konflikteilta.

Sen sijaan sinisilmäinen kiltteys voi johtaa katkeruuteen, koska olet uhrannut omaasi jollekin joka ei sitä arvostanut eikä olisi edes ansainnut.

Minä olen kiltti. Vältän pahoittamasta muiden mieltä. Autan, jos toinen tarvitsee.

Kohtelen itseäni samoin. En suostu tekemään asioita, joissa mieleni pahoittuu ja pyydän apua, jos sitä tarvitsen.

Mitä tekemistä tällä on itsensä uhraamisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Kilttiyttä ei pysty käyttämään hyväksi. Jos ihminen on tyhmä, tyhmyyttä käytetään hyväksi, samoin sitä kun oman voiton tavoittelija esittää kilttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.

Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.

Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.

Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.

Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.

Mitä tekemistä tuolla on kiltteydellä? Lääkäri tekee virheitä, vaikka et olisi kiltti ja identiteettisi voidaan varastaa, vaikka olisit maailman vittumaisin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Ei se ole oikeaa kiltteyttä, jos et itse hakua sitä. Se on vain alistumista. Kiltteys tekee onnellieksi, ei alistuminen tai passiivisuus.

Ja k-lttimiehillekin tekisi hyvää erottaa nämä toisistaan.

Tarkoitin nyt tilannetta, jossa itse on kiltti, mutta toinen puukottaa selkään.

Onnellinen ihminen tietää rajansa, eikä anna muiden ylittää niitä. Kaikki voivat joutua selkäänpuukotetuksi kerran, mutta sen jälkeen suojelee itseään.

Miten niin kerran :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.

Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.

Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.

Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.

Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.

Mitä tekemistä tuolla on kiltteydellä? Lääkäri tekee virheitä, vaikka et olisi kiltti ja identiteettisi voidaan varastaa, vaikka olisit maailman vittumaisin ihminen.

Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Muita halventavaa lässytystä tuo on. 

Minä haluaisin nähdä sen ihmisen, joka pystyy olemaan onnellinen, kun ympärillä on vain ilkeyttä ja pahuutta. Oletko, ap. valmis sanomaan kaiken tuon ihmiselle, jota hyväksikäytetään ja pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti?

Pahoititko mielesi itsesi vuoksi vai siksi että jollain on kuitenkin asiat huonosti, ja siksi kannattaa olla katkera ja ilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Ei se ole oikeaa kiltteyttä, jos et itse hakua sitä. Se on vain alistumista. Kiltteys tekee onnellieksi, ei alistuminen tai passiivisuus.

Ja k-lttimiehillekin tekisi hyvää erottaa nämä toisistaan.

Tarkoitin nyt tilannetta, jossa itse on kiltti, mutta toinen puukottaa selkään.

Onnellinen ihminen tietää rajansa, eikä anna muiden ylittää niitä. Kaikki voivat joutua selkäänpuukotetuksi kerran, mutta sen jälkeen suojelee itseään.

Miten niin kerran :D

Tarkoitin saman ihmisen taholta.

Tai ehkä voi tulla toistamiseenkin puukotetuksi, mutta mitä tekemistä sillä onnkiltteyden kanssa? Sellainen ihminen puukottaa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.

Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.

Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.

Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.

Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.

Mitä tekemistä tuolla on kiltteydellä? Lääkäri tekee virheitä, vaikka et olisi kiltti ja identiteettisi voidaan varastaa, vaikka olisit maailman vittumaisin ihminen.

Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Ei joudu. Olen 52 v, olen kiltti, enkä olen koskaan joutunut pahuuden kohteeksi.

Itsekkyyden ja manipuloinnin kohteeksi olen kyllä joutunut, mutta kiltteyteni ei estä minua asettamasta rajoja. Olen kiltti kaikille, myös itselleni. Ja se, että olen kiltti itselleni tarkoittaa, etten anna muiden ihmisten satuttaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Muita halventavaa lässytystä tuo on. 

Minä haluaisin nähdä sen ihmisen, joka pystyy olemaan onnellinen, kun ympärillä on vain ilkeyttä ja pahuutta. Oletko, ap. valmis sanomaan kaiken tuon ihmiselle, jota hyväksikäytetään ja pahoinpidellään niin henkisesti kuin ruumiillisesti?

Minä haluan nähdä sen ihmisen vaihtavan maisemaa ja etsivän ympärilleen parempia ihmisiä. Niin se tapahtuu.  

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittanut naistoimittaja, joka ei voisi tietää vähempää klttimiehen elämästä.

Elämässä menestyvät parhaiten itsekkäät ksipäät ja muut narskut. Ja klttikset kaikkein heikoiten.

Teeskennelty kiltteys ei aina toimi, jos katkeruus ja itseinho paistaa läpi. Ei myöskään yleensä silloin, kun yrittää olla kiltti ihmiselle, joka ei itse ole kiltti.

Joko asenne ei ole kohdillaan tai kohde on väärä. Kannattaa työstää tätä ajatusta. Ei pidä olla tyhmä vaikka on kiltti.

Mitä kiltille tapahtuu kun hän jää yksin?

Ei ole ketään heijastuspintana.

Mistä hän sitten hakee hyväksyntänsä?

Maailma on täynnä kilttejä onnettomia ihmisiä.

Mulla on uutinen: kiltteydestä ei saa palkintoa. Mutta kun väsyt lopulta, sut hylätään. Eihän sinusta pidetä itsesi takia, vaan koska olet käyttökelpoinen.

Testaapa kerran mitä tapahtuu, kun heivaat

kiltteytesi nurkkaan ja sanot että mä en jää tänään tiskaamaan/siivoamaan jne.

Häviääkö kaverit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mutta joskushan ihmiset vedättää pitkiäkin aikoja. Eikö saata vtuttaa enemmän, jos itse on panostanut paljon kiltteyttä esim. työ- tai parisuhteeseen, ja selviää yllättävällä tavalla että toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen? Jäähän siitä puhdas omatunto itselle, mutta ei muuta.

Esimerkiksi serkulleni eräs eksä aiheutti suuret velat (en tiedä miten tämä tapahtui), hän joutui tekemään kahta työtä jonkin aikaa ennenkuin selvisi pulasta, johon hänet oli saatu. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi kannattanut olla kiltti vasta sitten, kun tuntee toisen kunnolla, eli parin-kolmen vuoden päästä. Jos on aina järkevä varman päälle, eikä laita omaa aikaa, rahaa jne. peliin ennen kuin tietää toisesta tarkasti, niin se alkaa olla jo sama asia kuin ei-kiltteys minun mielestäni.

Silloin jos homma kusee, niin kiltteys on jälkitarkasteltuna lähinnä tyhmyyttä. Silloin jos asiat menee hyvin, se on ok.

Edelleen, se että annat vetää itsesi tilanteisiin, joissa omat voimavarasi eivät riitä, ei ole kiltteyttä, vaan alistumista ja passiivisuutta.

Edelleen sä et voi etukäteen tietää, aikooko se toinen käyttää sinun kiltteyttäsi hyväksi. Puhut nyt ihan niinkuin toisten takia vaikeuksiin joutuneet ihmiset olisivat ihan vaan tyhmiä. Tiesitkö, että maailmassa on satoja viattomia ihmisiä, jotka istuvat elinkautista rikoksista, joita he eivät ole tehneet? Tiesitkö, että jostain roskiin heittämästäsi paperista joku voi urkkia tietosi, varastaa identiteettisi ja pistää sinut velkoihin? Tiesitkö, että luotettavamaineinen lääkäri saattaa tehdä huolimattomuusvirveen, jonka takia terveytesi menee loppuelämäksi pilalle, mutta et saa korvauksia koskaan? On lukemattomia tapoja joutua suuren vääryyden uhriksi ilman, että tekee itse yhtään mitään väärin. Se, että on normaalia kiltimpi, lisää entistestään riskiä joutua pahuuden kohteeksi, vaikka kiltteydellä voi hyviäkin asioita saavuttaa.

Riippuu lopputuloksesta, kannattiko. Ja sitä kun ei voi tietää etukäteen.

Ei minun tarvitse tietää, mitä se toinen aikoo. Minun tarvitsee vain tietää, mihin minun voimavarani riittävät. Jälkimmäinen ei riipu millään lailla ensimmäisestä.

Voisiko tämän kääntää luottamukseksi muihin ihmisiin? Kiltteys vaihtuu itsekkyyteen silloin kun pelkää tulevansa hyväksikäytetyksi. Onnellisuuden salaisuus on siis eliminoida itsekkäät ja epäluotettavat ihmiset läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kiltille tapahtuu kun hän jää yksin?

Ei ole ketään heijastuspintana.

Mistä hän sitten hakee hyväksyntänsä?

Maailma on täynnä kilttejä onnettomia ihmisiä.

Mulla on uutinen: kiltteydestä ei saa palkintoa. Mutta kun väsyt lopulta, sut hylätään. Eihän sinusta pidetä itsesi takia, vaan koska olet käyttökelpoinen.

Testaapa kerran mitä tapahtuu, kun heivaat

kiltteytesi nurkkaan ja sanot että mä en jää tänään tiskaamaan/siivoamaan jne.

Häviääkö kaverit?

Kiltteys ja positiivisuus on asenne. Ei se, että tekee palveluksia toisille ja ostaa hyväksyntää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?

Kaikki käyttävät kilttiä hyväkseen. Aina. Lukuunottamatta toisia kilttejä, jotka eivät sitä tietenkään tee.

Ei, vaan moni käyttää hyväkseen ihmistä, jolla on huono itsetunto, ja joka antaa käyttää itseään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun sitä kiltteyttä käytetään hyväksi? Onko sitten onnellinen mieli?

Edellinen vastaaja yllä vastaa hyvin, että pakottamalla tapahtuva kiltteys ei tuota onnellisuutta. Jos sinua käytetään hyväksi, niin eihän paha olo tee onnelliseksi.

Mistä voi muka etukäteen tietää, käytetäänkö hyväksi?

Ei koskaan voikaan tietää. Pitääkö sinun mielestäsi olla kaikille ilkeö, koska koskaan ei voi tietää käytetäänkö hyväksi?

Ei, vaan voin olla huomaavainen toisia kohtaan ja auttaa, jos huomaan, että toinen on selvästi pulassa. Esim. jos mummo kaatuu kadulla, niin varmistan kyllä että hän pärjää. Mutta eikö nämä ole vain normaaleja käytöstapoja? Minkä takia pitäisi vielä enemmän olla kiltti muille ja mitä sillä sitten tarkoitetaan?

Tuo on juuri sitä kiltteyttä. Kiltteys on niiden auttamista, jotka auttamista tarvitsevat. Ja hyvän olon tuottamista muille.

Se on hyvien tapojen noudattamista ja Suomen lain noudattamista.

En tiedä, miksi minulla olisi arjessa erityistä tarvetta olla sen kiltimpi muita kuin perhettä kohtaan, sillä jälkikasvuun kohdistettu kiltteys ei mene hukkaan. Itse asiassa jälkikasvuakaan kohtaan ei usein kannata olla kiltti, vaan jämerä ja realistinen heitä maailmaan valmistaessa.

Ja suuri osa ihmisistä ei ole kovin hyviä, vaikka olisikin perusystävällisiä toisille. Ei minulla ole mielestäni oikeutta sanoa, että olisin kiltti, jos hoidan perusvelvollisuudet enkä huvikseni v*ttuile toisille pahoittaen heidän mielensä. Enhän esimerkiksi auta viattomia eläimiä, vaan käytän ylimääräistä rahaa pääasiassa itseeni ja perheen turvaamiseen. Jos suostuisin kulkemaan rumalla tukalla, niin voisin vaikka maksaa löytöeläintalossa jonkun eläimen lääkärikulut. Olen kumminkin yleensä itsekäs niinkuin suuri osa muistakin.

Vai olisikohan niin, että onnellisen ihmisen on helpompi olla kiltti muille ja tehdä asioita muidenkin hyväksi? Huonosti voivalla ihmisellä ei ole tähän voimavaroja samalla tavalla kuin onnellisella, tyytyväisellä ihmisellä. En toki kiellä sitä, etteikö toisten kohteleminen hyvin lisäisi omaakin hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä. Jokainen voi olla peruskohtelias ja hyvätapainen toisia tuntemattomia kohtaan. Mutta kiltteyden tekoja ja avuliaisuutta ehkä kannattaa lähteä enemmän jakelemaan sitten, kun tietää, että toinen on yhtä hyväntahtoinen.

Siis ihan pieniä kiltteyden tekoja kannattaa tehdä kaikille, mutta eikö se nyt ole jo itsestäänselvää? Sen sijaan suurempia kiltteyden tekoja ei kannata jaella ympäriinsä, sellaisia, joissa itse menettää paljon aikaa, rahaa ja energiaa. Eikö sekin ole itsestäänselvää? Vai olenko mä sitten jälkimmäisessä väärässä?

Ei kiltteys tarkoita sitä, että pitää antaa rahaa aina kun joku pyytää. Kilttikin saa sanoa ei.

Kiltteys ja ystävällisyys on myös sisäisen maailman ulkoista heijastumaa. Jos päiväsi on herästi pilalla, tunnet vihaa ja aggressioa, on vaikea olla ystävällinen muille, etenkään hankalissa tilanteissa. 

Joskus tasapainoisellakin ihmisellä menee elämä ja hermosto tilttiin liian pahassa tai kuormittavassa elämänvaiheessa ja se pitää tietoisesti palauttaa. Kai tähän vaikuttaa myös synnynnäinen temperamentti ja helpommin ärsyyntyvien pitää aktiivisesti etsiä rauhoituskeinoja vaikkapa meditaatiosta tms. hermoston rauhoittamisesta. 

Miten näin monella on kiltteydestä väärä käsitys? Miksi luulette, että kiltteys tarkoittaa alistumista muiden tahtoon, rakkauden ostamista miellyttämällä, omien halujensa ja omien tunteiden ohittamista uhraamalla itsensä muiden hyväksi???