Tapailen ihanaa miestä, mutta hän huomauttelee syömisistäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??

Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.

Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosi3a tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.

Jaha, ap:n mies löysi paikalle? Kuule, jatkuva piikikäs huomauttelu samasta asiasta ei ole mitään huumoria. Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen huomaa kumppanista, että kyseisestä aiheesta huomauttelu alkaa jo rassata. Siinä vaiheessa jatkaminen on passiivis-aggressiivista, korkeintaan ohuesti huumoriksi naamioitua alistamista ja ilkeilyä. Selittelyn määrästä päätellen kyllä sinäkin nämä toisistaan erotat. Omasta mielestäsi sinulla pitäisi vaan olla pyhä oikeus olla kumppanille ilkeä, kunhan muistat joka piikin päätteeksi lausua maagiset taikasanat "vitsi, vitsi". Tai sitten sinä et vaan kertakaikkiaan yhtään ymmärrä mistä täällä puhutaan.

Olen se ketä lainasit. En ole ap:n mies tietenkään, mutta se ei oleellisesti muuttaisi asiaa, vaikka olisinkin. Ymmärrän täysin ajattelusi, ja olen samaa mieltä osapuilleen kaikesta teeseistäsi. Se missä ajatusmaailmamme eroavat on toiminnan analogisuus ja jatkuvuus samoilla premisseillä. Selko-suomella: viestissäni ei ollut kyse tilanteesta, jossa mies jatkuvasti ja samasta aiheesta jatkaa piikittelyä maskeeraten sen huumoriksi. Tällöin on totta tosiaan kyse passiivis-aggressiivisesta toiminnasta, ja sian jättö voi olla ihan validi ratkaisu. Tilanne ja toiminnot, mistä puhuin koskee vuorovaikutusta, jossa kumppanin "kaskukommentit" vaihtavat ensinnäkin aihetta joka kerta sekä ovat luonteva ja verbaalisesti sulava irrallinen lisäys. Eli se ei ole jatkuvaa millään tavalla. Toivottavasti selvensin perspektiiviäni sinulle. T. ap:n mies :)

Joo, näinkin varmasti on, että jotkut ottavat vähän turhan herkästi nokkiinsa hyväntahtoiseksi tarkoitetusta huumorista. Tulkitsin aloituksesta, että nimenomaan ruokaan liittyvä huomauttelu on heillä ollut toistuvaa ja siten se kuulosti ainakin omaan korvaan pikemminkin tuolta piiloaggressiiviselta kontrolloinnilta kuin huumorilta. Mutta tietysti ketjussa on esitetty vain toisen osapuolen näkemys.

Parisuhteessa ei "huomautella" asioista. "Kevyen leikkisästi" tai "huolehtimalla toisen terveydestä". Tai "olemalla huolissaan" jostain kumppanin piirteestä tai ominaisuudesta.

Siis hyvässä ja tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Kumppani ei ole lapsi tai asia jonka omistat tai olet yläpuolella.

Lastakaan ei saa ikävästi tai ilkeästi, saati huumoriin vedoten huomauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitan miehelleni syömisistä joskus ja kontrolloin hänen namin mässytystään. Itsekin otan palautetta vastaan. Koetan pitää itseni siinä kunnossa, että mies tykkää. Haluan olla mieliksi hänelle. Miksi hän muuten olisi mun mies! En ole silti alistuvainen. Minusta normaalia yrittåä miellyttää puolisoaan. Toki rajansa kaikella. Senkus lynkkaatte ja alapeukutatte!

Jos miehesi jaksaa kuunnella sipseistä ja makkarasta nalkuttamista, niin se on toki hänen asiansa. Oletan keskustelun koskevan sellaisia ihmisiä, joista tuo alituinen huomauttelu tuntuu pahalta. Silloin se pitää lopettaa tai etsiä sellainen kumppani jonka on valmis kokonaisena ihmisenä hyväksymään.

Toiseksi, minusta on yksi asia toivoa pitkässä suhteessa toisen pysymistä edes suunnilleen siinä kokoluokassa kuin tavatessa. On sen sijaan täysin eri asia alkaa tuoreessa suhteessa vaatimaan muuttumista sellaisissa asioissa, jotka on tavatessakin olleet tiedossa. Kyllä lähtökohta on se, että sitä suhdetta lähdetään virittelemään vain sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa halutaan olla. Ei niin, että muuten ok, kunhan saan siitä nalkutettua laihemman, rikkaamman, raittiimman jne jne...

Ihanaa..?

Joka ikinen nainen kyllä on aina muuttamassa miestään, vaatetuksesta alkaen. 

Naisten kaksoisstandardit. 

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen nainen kyllä on aina muuttamassa miestään, vaatetuksesta alkaen. 

Naisten kaksoisstandardit. 

Täyttä pa.kaa. Miksi muuttaisin miehessäni mitään kun rakastuin häneen juuri tuollaisena?

Sä vaan puhut sen ukon kanssa ton asian.

Puhukaa. Kerro miltä tuntuu. Kerro ja kysy, yrittääkö sinua muuttaa tai sinun käytöstäsi?

Kero mitä toivot. Kysy mitä se toinen toivoo.

Ei ole hirmu iso asia, mutta siitä tulee, jos vaan lakaset sen maton alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa tarvitset enemmän, herkkuja vai sitä miestä.

Valitsisin herkut, koska niiden avulla olen jaksanut pienestä asti. Toisaalta en ole ylipainoinen. Mutta miehet voivat tulla ja mennä.

Voi olla, että mies tarkoittaa hyvää ja haaveilee yhteisestä terveellisestä tulevaisuudesta, tai sitten ei.

Siis voiko muka joku sokeriherkku vaikkapa suklaa olla näin iso osa elämää josta ei voi mitenkään luopua? Puhutaan kuin jostain heroiiniriippuvuudesta. Olen ymmärtänyt että tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ettei jotain sokerimässäämistä muka voi korvata millään muulla kun tietää vieläpä sen haitat

Sanopa jollekin miehelle, että on loppuelämänsä ilman alkoholia tai tupakkaa. Luuletko valtaosan miehistä valitsevan naisen vai alkoholin?

Luulen, että valitsee naisen.

Niin mun tädin mies teki.

Harva nainen vaan uskaltaa pistää panokset Noi koviksi.

Olisi aihetta pistää.

Ilman viinaa pärjää hyvin. Ilman toista ihmistä moni mies ei pärjää oikein hyvin.

Ai miehesi niitä joille nainen palkintopokaali jonka oltava esittelykunnossa?

Tule esiin. Olet kuplassa. Jossain vaiheessa haluat kuitenkin autonomiaa.

Et kuitenkaan ole pelkkä muusa. Vai?

En jatkaisi suhdetta. Tuollaiset huomauttelut nakertavat hiljalleen itsetuntoa ja voivat vääristää suhdetta kehoon ja ruokailuun todella paljon (jos on vähänkään taustalla kipuilua näiden asioiden kanssa.) Itselläni kesti vuosia alkaa hiljalleen hyväksyä itseni tuollaisen suhteen jälkeen. Nykyinen kumppanini (10 v.) ei ole koskaan maininnut mitään negatiivista ulkonäöstäni tai syömisestäni.

Päästä menemään. Ehkä henkistä väkivaltaa, ehkä hyvin kurinalainen tyyppi. Edellisessä kelvoton, jälkimmäisessä vaatinee samanlaisen kumppanin, neuroottisen fitness-ihmisen.

Miks on alkanut seurustelemaan sun kanssa joka olet pyöreä jos itse on urheilullinen, tuossa on joku muu homma takana esim yrittää pitää sut kunnossa et sustakin tulis hoikka

Mun mies on entinen aktiiviurheilija (kestävyysurheilu). Hän oli aika hukassa, kun joutui jättämään aktiiviurheilun vammojen/kremppojen vuoksi. Se heijastui kyllä käytökseenkin.

Itse olen normaalipainoinen, BMI 20,5. Mun mies huomatteli ennen usein mun syömisistä ja liikunnan määrästä, mikä oli häiritsevää. Annoin aika tiukkaa palautetta, ja nykyisin hän osaa elää ja antaa toisten elää "normi-ihmisen standardein". Välillä hän yhä huomauttelee lähinnä siskolleen, joka on hieman pyöreä, ja saa kyllä korjaavaa palautetta näistä.

Mutta - on muutoin todella hyvä mies. Eli ei mun mielestä kannata myöskään vetää liian suoria johtopäätöksiä, mikä on henkistä väkivaltaa tms. Palautettahan voi antaa puolin ja toisin, ja jokainen itse päättää, miten toimii.

Toki kannattaa kysyä itseltään ja olla itselleen rehellinen, onko suhteessa yleisesti ottaen hyvä olla ja millainen on tunnelma. Ja uskallatko tehdä omia linjauksia oman halun mukaan, vai tunnetko miellyttämisen tarvetta tai jopa pelkoa ja teet niin kuin toinen sanoo.

Jätä se sika!

Jopa hoikat naiset joutuu syömisiä kontrolloivan miehen kohteeksi, suurin osa miehistä toivoo varmaan seurustelevan luurangon kanssa

Alussahan se alkaa noin pienestä et huomauttelee "eiköhän tää nyt riitä" jos esim haluaa ostaa sipsipussin viikonlopuksi yms

Esim. Mun entinen huomautteli jos söin ennemän kuin yhden lautasellisen : etkö sä jo oo tosi täynnä, säästetään nyt huomiseks ruokaa,, ja itse saattoi vetää reilusti puol kattilaa ja sen päälle monta voileipä palaa

Annas olla jos itse halusin enemmän kuin yhden voileivän kinkun, juuston tms päällisen kanssa....

Herkkujen ostoa katsoi tuimasti, huokaili ja pyöritti silmiään, herranjestas jos kerran tai viikossa halusi syödä suklaata, karkkia, jäätelöä niin tuntui olevan maailman loppu

Suhteen loppuvaiheessa söin välillä salaa eli napostelin

Eksäni heitot alkoivat samalla tavalla. 

Olisi pitänyt jo ensimmäisen yhteisen kaverireissun jälkeen ymmärtää viheltää peli poikki miehen sairaalloisen kontrolloivuuden takia, mutta enpä laittanut ja kaduttaa edelleen. Kaveri, joka oli lentämässä seuraavana aamuna saksaan, tuli ylimääräisenä hotellihuoneeseemme. Ex oli ensimmäisenä vahtimassa, etten vahingossakaan kärytä respassa ylimääräistä asukasta, enkä ymmärtänyt alkuunkaan mistä hän oli keksinyt, että möläyttelisin yhtään mitään kun halusin nopeasti vessaan. Se kontrollointi jatkui koko reissun. Milloin hän puhisi kaupan hyllyjen välissä, kun olin sanonut jotain hänen mielestään väärää, milloin hän repi minua jatkuvasti kauemmaksi tai piti minulle palaveria käytöstavoistani. 

Vuosi myöhemmin olin aivan ihmisraunio ja stressasin kaikkia ihmisten tapaamisia niin paljon, etten pystynyt kohtaamaan ketään, koska joka ikinen kerta eksäni palautti minut maan alle aloittamalla kertomalla kohtaamisten jälkeen miten olin taas mokannut tai sanonut jotain väärää. Monesti kun kysyin näiltä ihmisiltä ihan suoraan, että olinko sanonut jotain tyhmää ja kerroin mitä eksäni oli sanonut, niin nämä tyypit olivat ihan ihmeissään. 

Lyhyesti: älä kuuntele miestä ja sano hänelle suoraan, että tuo huomauttelu ei ole tervettä ja päätät aikuisena ihmisenä, mitä syöt ja kuinka paljon. Muistan vieläkin kun eka poikaystäväni huomautteli minulle tavastani syödä makaronia ketsupilla, ja olin silloin 42 kiloinen. "Tosi terveellistä ja lihottavaa". Tyyppi on nykyisin toimistorusketuksella varustettu kaljamahainen tyyppi, joten hän kohdisti näitä minuun itsensä sijaan. Nykytietämyksellä sanoisin, että tuollaisille tehdään heti selväksi että pää kiinni.

Haluaisin joskus tietää mitä nämä aivan ihanat miehet ovat? Mikä heistä tekee ihanan? 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus tietää mitä nämä aivan ihanat miehet ovat? Mikä heistä tekee ihanan? 

Juuri näin. Mistä löytää näitä ihania miehiä, jotka ovat ihan vaan vähän ilkeitä, piikitteleviä ja kontrolloivia? Jos tuollainen mies on ihana, niin millä perusteella se ihanuus määritellään, kun luonne ei siinä ainakaan ole tärkeä?

Vai että pyöreä, mutta ei ylipainoinen? Tuollaista ei ole olemassakaan.

Mies varmaan siis huomauttaa kuitenkin ihan asiasta. Mutta mun mielestä suhteeseen ei pidä ruveta kenenkään kanssa, jos ei hyväksy toista sellaisena kuin on. Miehelle hoikkuus on tärkeää, ap:lle ei. Suhde on tuomittu epäonnistumaan.