Lue keskustelun säännöt.
Tapailen ihanaa miestä, mutta hän huomauttelee syömisistäni
24.05.2020 |
Olen hieman pyöreä, en ylipainoinen kuitenkaan. Hän on hyvin urheilullinen ja hoikka. Meillä on todella kivaa yhdessä ja ei koskaan sano ilkeästi mistään ja on muuten fiksu ja ihana. Mutta syömisistäni huomauttaa, esim. "muru, eiköhän tuo pizzapala ole sitten viimeinen" ja jos yritän kaupasta ostaa suklaata, niin hän sanoo, että "ethän sä mun kanssa suklaata tarvitse". Ja muuta tuollaista. Hän tekee paljon ruokaa ja päättää, mitä ostetaan. Emme ole enää ihan nuoria, joten toisaalta hyvä, mutta tietysti vähän ärsyttää.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Voit tietysti myös ottaa - olen mikä ole- pääsi pois hanurista, lopettaa kehopositiivistelyn ja jättää ne herkut pois.
Mies haluaa olla kanssasi. Pohtinee varmaan vaan että koska olet nyt jo ylipainoinen, suklaata menee niin tilanne ei parannu ainakaan.
Tai sitten vaan jatkat ylväästi pää pystyssä linjallasi, onhan sinulla siihen oikeus, ja jossain vaiheessa suhteenne hyytyy ja loppuu.
Miehesi vaihtaa toiseen ja sinä keskivartalolihavaan rekkakuskiin.
Ääliö. Ap ei ollut ylipainoinen. Opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tietysti myös ottaa - olen mikä ole- pääsi pois hanurista, lopettaa kehopositiivistelyn ja jättää ne herkut pois.
Mies haluaa olla kanssasi. Pohtinee varmaan vaan että koska olet nyt jo ylipainoinen, suklaata menee niin tilanne ei parannu ainakaan.
Tai sitten vaan jatkat ylväästi pää pystyssä linjallasi, onhan sinulla siihen oikeus, ja jossain vaiheessa suhteenne hyytyy ja loppuu.
Miehesi vaihtaa toiseen ja sinä keskivartalolihavaan rekkakuskiin.Ääliö. Ap ei ollut ylipainoinen. Opettele lukemaan.
"Hieman pyöreä" =suuri rasvaprosentti painosta huolimatta. Naisilla ei poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
En ole laiska pullukka. Olen ihan liikunnallinen ja reipas nainen, mutta en ole laiha, en myöskään ylipainoinen. Ennemminkin sellainen hieman pyöre, muodokas ja lyhyt. Ja urheilemme miehen kanssa paljon yhdessä. Mies on oikeasti todella hyvä ja olen todella syvästi ihastunut häneen.
Paljo penkki? Se kertoo enemmän kuin mitkää selittelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti sanotaan että pullukan naisen voi ottaa ns projektiksi mutta tässähän se nähdään että ei se tule toimimaan, naisella joko on motivaatiota laihtua ja se ei muutu edes urheilullisen miehen avustuksella.
missä näin sanotaan?
Tämän haluaisin minäkin tietää. Harvoin ehdotetaan naisille, että ota pitkäaikaistyötön ja nalkuta se juristiksi. Tai ota alkkis ja nalkuta se raittiiksi. Mutta kumma kyllä miehillä tuntuu olevan joku sitkeä harhaluulo, että olisi jotenkin fiksu idea iskeä inhoamaansa naistyyppiin kuuluva tyttöystävä ja v*ttuilla siitä unelmien emäntä. Hei, ilmainen neuvo pojat, ei toimi.
Voihan se olla että pitää hieman pyöreämmistä naisista muttei kuitenkaan lihavista. Moni pyöreä nainen lihoaa parisuhteessa sinne lihavan puolelle. Eikä ap:n viestistä saanut kuvaa että naisen pitäisi laihtua, ainoastaan pitää kohtuu roskaruoan määrässä. Onko tämä liikaa vaadittu?
JätkäLahest kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tämän ketjun miesten kommentteja, ja miettiä hyvin tarkkaan millaisia ovat niiden miesten salatut mietteet, jotka kokevat täysin normaaliksi ja asialliseksi huomautella kumppanille ruokavaliosta. Haluatko oikeasti seurustella ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta näin?
Ehkä ei halua että nainen kärsii diabeteksestä ja muista sairauksista 10 vuoden kuluessa? Sellaisia saa jos vetää herkkuja naamaan eikä liiku ollenkaan
Ap kertoi olevansa normaalipainoinen ja liikkuvansa paljon. Ja jos ei halua 10 vuoden päästä elää diabeetikon kanssa, niin kannattaa muutenkin valita se valmiiksi hoikka ja liikunnallinen kumppani eikä yrittää mäkättämällä muuttaa sitä sohvaperunaa fitnessbabeksi. Ja kannattaa muuten tarkistaa kumppaniehdokkaan sukurasite - ei kaikki diabeetikot ole lihavia.
Sitäpaitsi tuo on pelkkä rasittava tekosyy. Kukaan, KUKAAN ei tuoreessa suhteessa auo päätään toisen syömisistä joku kymmenen vuoden päästä puhkeava diabetes mielessä. Älä viitsi edes esittää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti sanotaan että pullukan naisen voi ottaa ns projektiksi mutta tässähän se nähdään että ei se tule toimimaan, naisella joko on motivaatiota laihtua ja se ei muutu edes urheilullisen miehen avustuksella.
missä näin sanotaan?
Tämän haluaisin minäkin tietää. Harvoin ehdotetaan naisille, että ota pitkäaikaistyötön ja nalkuta se juristiksi. Tai ota alkkis ja nalkuta se raittiiksi. Mutta kumma kyllä miehillä tuntuu olevan joku sitkeä harhaluulo, että olisi jotenkin fiksu idea iskeä inhoamaansa naistyyppiin kuuluva tyttöystävä ja v*ttuilla siitä unelmien emäntä. Hei, ilmainen neuvo pojat, ei toimi.
Voihan se olla että pitää hieman pyöreämmistä naisista muttei kuitenkaan lihavista. Moni pyöreä nainen lihoaa parisuhteessa sinne lihavan puolelle. Eikä ap:n viestistä saanut kuvaa että naisen pitäisi laihtua, ainoastaan pitää kohtuu roskaruoan määrässä. Onko tämä liikaa vaadittu?
On. Jos sinua häiritsee normaalipainoisen kumppanin pizzansyönti, niin etsi sellainen nainen joka syö vain niitä sinun sallimiasi ruokia. Älä yritä mäkättämällä muokata kumppanistasi unelmapuolisoa, vaan etsi sellainen joka kelpaa sinulle jo valmiiksi. Elämäntapoineen ja ruokavalioineen päivineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tämän ketjun miesten kommentteja, ja miettiä hyvin tarkkaan millaisia ovat niiden miesten salatut mietteet, jotka kokevat täysin normaaliksi ja asialliseksi huomautella kumppanille ruokavaliosta. Haluatko oikeasti seurustella ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta näin?
Mikä ihme siinä on ettei naiselle saa syömisestä huomauttaa? Kyllä miehelle saa huomauttaa syömisestä, juomisesta, pelaamisesta jne. mutta naisille tuo syöminen on todella pyhä asia. En siis syyttele vaan olen aidosti utelias. Parin naisen kanssa on mennyt välit poikki kun olen erehtynyt puhumaan heille ruoasta kuten puhuisin ruoasta miesten kanssa.
No ei se kuule naisellekaan ole mikään fiksu idea yrittää nalkuttaa juoppoa raittiiksi. Valmiiksi sellainen kumppani joka kelpaa omana itsenään, kaikki muu on tuhoon tuomittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teini-iässä mun syömisiä kommentoi samaan tyyliin bodari. "Sä syöt kuin norsu, älä nyt enää ota lisää. Ota vaikka hedelmä leivän sijaan". Ja vartaloa: "sun kroppa on ihan hyvä muuten, mutta tuosta vois vähän lähteä. Oho, oot kevyempi kuin miltä näytät" jne. Painoindeksi oli tuolloin 19 ja juoksin lähes päivittäin 5-10km. Kiitos hänelle, sairastin toistakymmentä vuotta syömishäiriötä.
Miksi tapailla miestä, joka mahdollisesti sairastuttaa sut kommenteillaan?
Ot, mutta pohjat syömishäiriölle sinulla on ollut jo ennestään. Terve, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei anna arvostella vartaloaan tai jättää kritiikin huvittuneena omaan arvoonsa 😊 T. Anoreksiasta parantunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??
Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.
Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosia tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.
Aamen.
Minä olen tänään, siis yhden ainoan päivän aikana, sanonut miehelleni mm. näin:
"Hyi hemmetti, miten voit syödä tuollaista makkaraa mistä rasva oikein tirskuu"
"Häh, joko maistuu jätski vaikka just syötiin munkit"
"Illalla syödään kyllä jotain terveellistä kun on mässäilty koko päivä"
Mies on röhkinyt vastaukseksi, sitten on pussattu ja naurettu. Että henkistä väkivaltaa? Anna mun kaikki kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??
Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.
Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosia tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.
Aamen.
Minä olen tänään, siis yhden ainoan päivän aikana, sanonut miehelleni mm. näin:
"Hyi hemmetti, miten voit syödä tuollaista makkaraa mistä rasva oikein tirskuu"
"Häh, joko maistuu jätski vaikka just syötiin munkit"
"Illalla syödään kyllä jotain terveellistä kun on mässäilty koko päivä"
Mies on röhkinyt vastaukseksi, sitten on pussattu ja naurettu. Että henkistä väkivaltaa? Anna mun kaikki kestää.
Niin, sinäkin taidat puhua vähän eri asiasta kuin ap. Se että teillä on tuollaista huumoria ei poista sitä, että jossakin toisessa suhteessa syömisten tarkkailu ja kommentointi voi olla myös henkisen vallankäytön muoto.
Pakkomielteiseltä vaikuttaa, ja kontrollifriikiltä, kun suhteen alussa jo tuollaista jauhaa.
Olen itse hoikahko/normaalipainoinen nainen, enkä kuuntelisi yhtään tuollaista. Aikuisena ihmisenä osaan kyllä tehdä ihan itse päätökseni siitä, mitä syön, milloin ja millaisia määriä. Ketään en tarvitse viereen valvomaan. Mulle syöminen on suuri nautinto, joka menee pilalle, jos joku nalkuttaa korvan juuressa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tämän ketjun miesten kommentteja, ja miettiä hyvin tarkkaan millaisia ovat niiden miesten salatut mietteet, jotka kokevat täysin normaaliksi ja asialliseksi huomautella kumppanille ruokavaliosta. Haluatko oikeasti seurustella ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta näin?
Mikä ihme siinä on ettei naiselle saa syömisestä huomauttaa? Kyllä miehelle saa huomauttaa syömisestä, juomisesta, pelaamisesta jne. mutta naisille tuo syöminen on todella pyhä asia. En siis syyttele vaan olen aidosti utelias. Parin naisen kanssa on mennyt välit poikki kun olen erehtynyt puhumaan heille ruoasta kuten puhuisin ruoasta miesten kanssa.
Ei miehenkään tarvitse kuunnella nalkutusta kaljanjuonnista, jos sitä olutta kuluu tyyliin vain kaksi tölkkiä viikon aikana, eikä kyseessä ole alkoholiongelma tai kaljamahan kasvatus.
Samoin jos pelaa siedettävän määrän, sanotaan nyt vaikka puoli tuntia päivässä, ja aikaa jää kuitenkin perheelle / kumppanille / kotitöiden tekoon jne, niin kyllähän pelaamisesta huomauttelu olisi silloin ihan turhaa = kontrollointia.
Mutta jos toinen huomauttelee kumppanin syömisestä jo tapailun alussa, niin siinä mennään niin henkilökohtaiselle alueelle niin pian, että se kuulostaa pakonomaiselta kontrollointitarpeelta. Tai sairaalloiselta lihomisen pelolta.
Ehkä jos on oltu jo 5 vuotta yhdessä ja toinen alkaa yhtäkkiä lihoa silmissä, niin asiasta voisi asiallisesti keskustella. Mutta huomauttelu toisen syömisestä ilman syytä (eli kun ei ole edes mitään merkkejä siitä, että syöminen olisi liiallista ja aiheuttaisi jotain haittaa)... se on vain turhaa kontrollointia ja ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??
Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.
Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosia tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.
Aamen.
Minä olen tänään, siis yhden ainoan päivän aikana, sanonut miehelleni mm. näin:
"Hyi hemmetti, miten voit syödä tuollaista makkaraa mistä rasva oikein tirskuu"
"Häh, joko maistuu jätski vaikka just syötiin munkit"
"Illalla syödään kyllä jotain terveellistä kun on mässäilty koko päivä"
Mies on röhkinyt vastaukseksi, sitten on pussattu ja naurettu. Että henkistä väkivaltaa? Anna mun kaikki kestää.
Keskinäinen humoristinen huulenheitto ja se, että toinen tosissaan huomauttelee tosin syömisistä jatkuvasti ovat kaksi aivan eri asiaa. Taidat olla sosiaalisesti rajoittunut (autismin kirjolla kenties?) jos et tätä eroa ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän tuomitsevia kommentteja. Ja herkkähipiäisiä.
Jos toinen on toisen mielestä liian pyöreä, niin siitä pitäisi voida sanoa suoraan ilman, että siitä mielensä pahoittaa. Tuo vihjaileva kommentointi kertoo vain miehen uskalluksen puutteesta. Tietää toisen loukkaantuvan, vaikka ihan ymmärrettävästä asiasta sanookin.
En itsekään keksi miten voisi hyvällä tavalla kannustaa toista pieneenkään painonpudotukseen. Kaikki vihjeet mitä tällä palstalla on aiemmin annettu, ovat aivan yhtä passiivisagressiivisia, vaikka muuta väitätte.
Ja tosiaan ap, jos sinulla ei ole kiinnostusta pienentää pyöreyttäsi ja se on hänelle jokin ongelma, niin turha teidän on jatkaa yhdessä. Et arvosta silloin toista tarpeeksi, kuten ei hänkään arvosta sinun elintapojasi.
Tässä tapauksessa mies toivoo että ap laihtuisi?
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteiseltä vaikuttaa, ja kontrollifriikiltä, kun suhteen alussa jo tuollaista jauhaa.
Olen itse hoikahko/normaalipainoinen nainen, enkä kuuntelisi yhtään tuollaista. Aikuisena ihmisenä osaan kyllä tehdä ihan itse päätökseni siitä, mitä syön, milloin ja millaisia määriä. Ketään en tarvitse viereen valvomaan. Mulle syöminen on suuri nautinto, joka menee pilalle, jos joku nalkuttaa korvan juuressa aiheesta.
Ap sanoi olevansa hieman pyöreä. Eihän tuo miehen kommentointi tuollaista olisi, jos ap olisi sinun mitoissasi. Mikä siinä on niin vaikea käsittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole laiska pullukka. Olen ihan liikunnallinen ja reipas nainen, mutta en ole laiha, en myöskään ylipainoinen. Ennemminkin sellainen hieman pyöre, muodokas ja lyhyt. Ja urheilemme miehen kanssa paljon yhdessä. Mies on oikeasti todella hyvä ja olen todella syvästi ihastunut häneen.
Paljo penkki? Se kertoo enemmän kuin mitkää selittelyt.
Eikä kerro. Mulla penkki 65kg, juoksen puolimaratoneita, treenaan 5-6 päivänä viikossa. Kertooko tää sulle että olen hoikka himotreenaaja?
Vain jälkimmäinen on totta, eli trenaan kovaa mutta olen bmi 31 ja painoa 87kg.
T. Sporttimamma
Vierailija kirjoitti:
Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??
Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.
Varsinkin yhdistettynä siihen tietoon, että on näyttäytynyt niin ihanana muuten. Tuo on kokeilua, mitä nainen sietää. Jos olisin naisen asemassa, sanoisin että huolehdin itse painostani ja jos se niin vaivaa miestä hän voi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tämän ketjun miesten kommentteja, ja miettiä hyvin tarkkaan millaisia ovat niiden miesten salatut mietteet, jotka kokevat täysin normaaliksi ja asialliseksi huomautella kumppanille ruokavaliosta. Haluatko oikeasti seurustella ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta näin?
Mikä ihme siinä on ettei naiselle saa syömisestä huomauttaa? Kyllä miehelle saa huomauttaa syömisestä, juomisesta, pelaamisesta jne. mutta naisille tuo syöminen on todella pyhä asia. En siis syyttele vaan olen aidosti utelias. Parin naisen kanssa on mennyt välit poikki kun olen erehtynyt puhumaan heille ruoasta kuten puhuisin ruoasta miesten kanssa.
Ei miehenkään tarvitse kuunnella nalkutusta kaljanjuonnista, jos sitä olutta kuluu tyyliin vain kaksi tölkkiä viikon aikana, eikä kyseessä ole alkoholiongelma tai kaljamahan kasvatus.
Samoin jos pelaa siedettävän määrän, sanotaan nyt vaikka puoli tuntia päivässä, ja aikaa jää kuitenkin perheelle / kumppanille / kotitöiden tekoon jne, niin kyllähän pelaamisesta huomauttelu olisi silloin ihan turhaa = kontrollointia.
Mutta jos toinen huomauttelee kumppanin syömisestä jo tapailun alussa, niin siinä mennään niin henkilökohtaiselle alueelle niin pian, että se kuulostaa pakonomaiselta kontrollointitarpeelta. Tai sairaalloiselta lihomisen pelolta.
Ehkä jos on oltu jo 5 vuotta yhdessä ja toinen alkaa yhtäkkiä lihoa silmissä, niin asiasta voisi asiallisesti keskustella. Mutta huomauttelu toisen syömisestä ilman syytä (eli kun ei ole edes mitään merkkejä siitä, että syöminen olisi liiallista ja aiheuttaisi jotain haittaa)... se on vain turhaa kontrollointia ja ahdistavaa.
Ai olutta saa juoda kaks tölkkiä viikossa mutta suklaata pitää saada mutustaa vaikka joka päivä koska kaikki muu on henkistä väkivaltaa :D Ei jumalauta täällä kirjoittelee sekavaa porukkaa.
Mikä ihme siinä on ettei naiselle saa syömisestä huomauttaa? Kyllä miehelle saa huomauttaa syömisestä, juomisesta, pelaamisesta jne. mutta naisille tuo syöminen on todella pyhä asia. En siis syyttele vaan olen aidosti utelias. Parin naisen kanssa on mennyt välit poikki kun olen erehtynyt puhumaan heille ruoasta kuten puhuisin ruoasta miesten kanssa.