Tapailen ihanaa miestä, mutta hän huomauttelee syömisistäni

Vierailija kirjoitti:

Hmm olen samanlaisessa tilanteessa, paitsi olen siis tuo mies. Naisystävä muuten todella mukava ja seksikäskin, mutta syö kun hevoinen. Pelkään että ennen pitkää johtaa lihavuuteen. Kerran kävimme pitsalla karvakäsipaikassa, ja hän söi yhdellä istumalla kokonaisen rullakebabin. En ole ennen nähnyt yhdenkään naisen moista pistelevän poskeensa ykkösellä.

M28

Miten syödään kuin hevoinen? En ole kuullut moisesta eläimestä, viitsitkö kuvailla?

Eksä teki samaa, huomautteli syömisistä ja pikkuhiljaa kaikesta muustakin. Keitin jopa veden hänen mielestään väärin, kahvin myös :D. Kun ärsyynnyin syömisen huomauttelusta (olen hoikka ja urheilullinen eli ei olisi edes ollut syytä huomautella), mies raivostui ja kiukutteli, etten ymmärrä että se oli vain huumoria. Ja yht äkkiä minä olin epävakaa, kun sanoin hänelle siitä, että minä haluan että minulle puhutaan kauniisti ja kunnioittavasti, eikä jatkuvasti arvostella ja yritetä muuttaa.

Onneksi on eksä, suhde oli yhtä helvettiä. Toivun vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??

Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.

Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosia tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa tarvitset enemmän, herkkuja vai sitä miestä.

Valitsisin herkut, koska niiden avulla olen jaksanut pienestä asti. Toisaalta en ole ylipainoinen. Mutta miehet voivat tulla ja mennä.

Voi olla, että mies tarkoittaa hyvää ja haaveilee yhteisestä terveellisestä tulevaisuudesta, tai sitten ei.

Siis voiko muka joku sokeriherkku vaikkapa suklaa olla näin iso osa elämää josta ei voi mitenkään luopua? Puhutaan kuin jostain heroiiniriippuvuudesta. Olen ymmärtänyt että tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ettei jotain sokerimässäämistä muka voi korvata millään muulla kun tietää vieläpä sen haitat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole laiska pullukka. Olen ihan liikunnallinen ja reipas nainen, mutta en ole laiha, en myöskään ylipainoinen. Ennemminkin sellainen hieman pyöre, muodokas ja lyhyt. Ja urheilemme miehen kanssa paljon yhdessä. Mies on oikeasti todella hyvä ja olen todella syvästi ihastunut häneen.

Millä h***tin mittarilla hän on OIKEASTI hyvä?! Et voi olla tosissasi. 

No tämä kertoo vain siitä, että kontrolloiva narsisti osaa valita uhrinsa. Juuri ne naiset, jotka eivät tunnista alistavaa käytöstä ajoissa, vaan valittavat sivulauseessa ehkä kavereille miten "muuten hyvällä miehellä" on nyt vain tämä yksi erikoinen piirre. Parissa vuodessa eskaloituu eikä miehessä muuta olekaan kuin näitä erikoisia piirteitä. Ja oikein valittu uhri ajattelee edelleen, ettei viitsi erota kun mies on muuten niiiin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa tarvitset enemmän, herkkuja vai sitä miestä.

Valitsisin herkut, koska niiden avulla olen jaksanut pienestä asti. Toisaalta en ole ylipainoinen. Mutta miehet voivat tulla ja mennä.

Voi olla, että mies tarkoittaa hyvää ja haaveilee yhteisestä terveellisestä tulevaisuudesta, tai sitten ei.

Siis voiko muka joku sokeriherkku vaikkapa suklaa olla näin iso osa elämää josta ei voi mitenkään luopua? Puhutaan kuin jostain heroiiniriippuvuudesta. Olen ymmärtänyt että tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ettei jotain sokerimässäämistä muka voi korvata millään muulla kun tietää vieläpä sen haitat

Olen eri, mutta ihan sama mikä ruoka-aine olisi kyseessä, jos sen syömisestä pitäisi kuunnella huomautuksia koko lopun ikänsä, ei olisi nuorisolaisittain ns. ”wörtti”.

Jos joku yrittäisi kieltää minua syömästä vaikka tomaatteja, saisi lähteä kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??

Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.

Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosi3a tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.

Jaha, ap:n mies löysi paikalle? Kuule, jatkuva piikikäs huomauttelu samasta asiasta ei ole mitään huumoria. Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen huomaa kumppanista, että kyseisestä aiheesta huomauttelu alkaa jo rassata. Siinä vaiheessa jatkaminen on passiivis-aggressiivista, korkeintaan ohuesti huumoriksi naamioitua alistamista ja ilkeilyä. Selittelyn määrästä päätellen kyllä sinäkin nämä toisistaan erotat. Omasta mielestäsi sinulla pitäisi vaan olla pyhä oikeus olla kumppanille ilkeä, kunhan muistat joka piikin päätteeksi lausua maagiset taikasanat "vitsi, vitsi". Tai sitten sinä et vaan kertakaikkiaan yhtään ymmärrä mistä täällä puhutaan.

Hevoinen :D

Mies ei ole ihana, tuo on henkistä väkivaltaa ja tulee suhteen edetessä pahenemaan. En katselisi hetkeäkään.

Näin tuollaista jopa vieraiden läsnäollessa. Älä ota enää juustoa, ota pienempi annos jne. 

Törkeää minusta eikä ollenkaan kiinni ylipainosta tuossakaan tapauksessa. Vähintään mies ilmaisee noin ettei pidä ulkonäöstäsi ja pahimmillaan on henkistä väkivaltaa ja alistamista myös muissa asioissa luvassa. 

Eron päälle saat vielä huonon itsetunnon tuollaisen suhteen seurauksena ja syömishäiriön. Todella ikävää kuunnella tuollaista käytöstä sivusta, myös mieheni oli sitä mieltä, että törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano koskaan ilkeästi ja naljailee syömisistäsi??

Puhut aivan puutaheinää. Juokse hyvä nainen kun vielä ehdit, miehen käytös on henkistä väkivaltaa.

Ei ole henkistä väkivaltaa nähnytkään. Ei edes etäisesti. Eihän nykyään omalle kumppanille saa sanoa yhtään mitään kritiikkiä, huumoria, letkautusta tai vinoilua, kun kaikki leimataan aiheetta henkiseksi väkivallaksi. Miten tällä palstalla oleilevien käsitys reaalimaailmasta voi olla noin hämärtynyt, distortoitunut ja eskapistinen? Ei se vaan oikeassa elämässä mene niin, että voitte syyttää omista ongelmistanne kumppanin täysin triviaaleja tekosi3a tai sanomisia. Kehittäkää sitä omanarvontunnetta niin ei tarvitse ahdistua huumorista, jonka tarkoitus EI ole loukata, vaan olla kevyt lohkaisu. Jos ei naurata, niin kumppanille voi todeta sarkastisesti "hahaha tosi hyvä läppä" ja jatkaa elämää unohtaen koko bagatellin. Nyt tulette laumoittain tänne keksimään ongelmia täysin normaalista kanssakäymisestä, jotta teidän ei tarvitsisi kohdata ongelmianne. Tekisi vielä mieli kehottaa, että hävetkää lapsellisuuttanne, mutta poistoon menisi denialistien toimesta. Menee kyllä oletettavasti muutenkin.

Jaha, ap:n mies löysi paikalle? Kuule, jatkuva piikikäs huomauttelu samasta asiasta ei ole mitään huumoria. Normaalit sosiaaliset taidot omaava ihminen huomaa kumppanista, että kyseisestä aiheesta huomauttelu alkaa jo rassata. Siinä vaiheessa jatkaminen on passiivis-aggressiivista, korkeintaan ohuesti huumoriksi naamioitua alistamista ja ilkeilyä. Selittelyn määrästä päätellen kyllä sinäkin nämä toisistaan erotat. Omasta mielestäsi sinulla pitäisi vaan olla pyhä oikeus olla kumppanille ilkeä, kunhan muistat joka piikin päätteeksi lausua maagiset taikasanat "vitsi, vitsi". Tai sitten sinä et vaan kertakaikkiaan yhtään ymmärrä mistä täällä puhutaan.

Olen se ketä lainasit. En ole ap:n mies tietenkään, mutta se ei oleellisesti muuttaisi asiaa, vaikka olisinkin. Ymmärrän täysin ajattelusi, ja olen samaa mieltä osapuilleen kaikesta teeseistäsi. Se missä ajatusmaailmamme eroavat on toiminnan analogisuus ja jatkuvuus samoilla premisseillä. Selko-suomella: viestissäni ei ollut kyse tilanteesta, jossa mies jatkuvasti ja samasta aiheesta jatkaa piikittelyä maskeeraten sen huumoriksi. Tällöin on totta tosiaan kyse passiivis-aggressiivisesta toiminnasta, ja sian jättö voi olla ihan validi ratkaisu. Tilanne ja toiminnot, mistä puhuin koskee vuorovaikutusta, jossa kumppanin "kaskukommentit" vaihtavat ensinnäkin aihetta joka kerta sekä ovat luonteva ja verbaalisesti sulava irrallinen lisäys. Eli se ei ole jatkuvaa millään tavalla. Toivottavasti selvensin perspektiiviäni sinulle. T. ap:n mies :)

Vierailija kirjoitti:

Onpas palstalla paljon läskejä. Näkeehän sen kyllä katukuvassakin, millaisia barbababoja suomalaiset naiset oikeasti on. Mikä siinä laihduttamisessa on niin vaikeaa? Nämä "hiukan pyörä ja muodokas"-naiset on todellisuudessa niitä purkukuulan kokoisia. 

Ottamatta kantaa siihen, mikä siinä on niin vaikeaa niin luuletko, että katukuva olisi täynnä barbababoja, jos se laiduttaminen olisi niin helppoa?

Itse asiassa laihduttaminen on helppoa tai ainakin paljon helpompaa kuin tuloksen ylläpitäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas palstalla paljon läskejä. Näkeehän sen kyllä katukuvassakin, millaisia barbababoja suomalaiset naiset oikeasti on. Mikä siinä laihduttamisessa on niin vaikeaa? Nämä "hiukan pyörä ja muodokas"-naiset on todellisuudessa niitä purkukuulan kokoisia. 

Ensinnäkin, se on barbaPAPA, sinä sivistymätön sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa tarvitset enemmän, herkkuja vai sitä miestä.

Valitsisin herkut, koska niiden avulla olen jaksanut pienestä asti. Toisaalta en ole ylipainoinen. Mutta miehet voivat tulla ja mennä.

Voi olla, että mies tarkoittaa hyvää ja haaveilee yhteisestä terveellisestä tulevaisuudesta, tai sitten ei.

Siis voiko muka joku sokeriherkku vaikkapa suklaa olla näin iso osa elämää josta ei voi mitenkään luopua? Puhutaan kuin jostain heroiiniriippuvuudesta. Olen ymmärtänyt että tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ettei jotain sokerimässäämistä muka voi korvata millään muulla kun tietää vieläpä sen haitat

Sanopa jollekin miehelle, että on loppuelämänsä ilman alkoholia tai tupakkaa. Luuletko valtaosan miehistä valitsevan naisen vai alkoholin?

https://images.app.goo.gl/CSGi5G2dpjsumZ7y5

Olen "hieman pyöreä" mutta en ylipainoinen 😄😄😄

Aloituksesi luettuani sanon vaan, että minusta tuo mies ei ole ollenkaan ihana. Hän ei hyväksy sinua sellaisena kuin nyt olet, ja se on aika huono lähtökohta suhteelle. Toista kontrolloimaan pyrkivä käytös ja tuollainen huomauttelu nujertaa itsetuntosi ja saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi.

Hmm. Mä lihoin koronan takia 5 kg ja nyt on hamsteriposket. Aloin laihduttamaan takaisin normaalipainoon ja mies yrittää suunnilleen pakkosyöttää kun on huolissaan mun verensokerista. Mutta itsehän tiedät parhaiten kuinka ihana miehesi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa tarvitset enemmän, herkkuja vai sitä miestä.

Valitsisin herkut, koska niiden avulla olen jaksanut pienestä asti. Toisaalta en ole ylipainoinen. Mutta miehet voivat tulla ja mennä.

Voi olla, että mies tarkoittaa hyvää ja haaveilee yhteisestä terveellisestä tulevaisuudesta, tai sitten ei.

Siis voiko muka joku sokeriherkku vaikkapa suklaa olla näin iso osa elämää josta ei voi mitenkään luopua? Puhutaan kuin jostain heroiiniriippuvuudesta. Olen ymmärtänyt että tupakoinnin ja alkoholin lopettaminen voi olla vaikeaa mutta ettei jotain sokerimässäämistä muka voi korvata millään muulla kun tietää vieläpä sen haitat

Olen eri, mutta ihan sama mikä ruoka-aine olisi kyseessä, jos sen syömisestä pitäisi kuunnella huomautuksia koko lopun ikänsä, ei olisi nuorisolaisittain ns. ”wörtti”.

Jos joku yrittäisi kieltää minua syömästä vaikka tomaatteja, saisi lähteä kiertoon.

Sama juttu. Ei kyse ole siitä pärjääkö ilman jotain, vaan siitä että täysivaltainen aikuinen huolehtii valinnoistaan itse. Pärjään varsin mainiosti loppuelämäni ilman vaikkapa ruusukaalia ja omenamehua, mutta en silti katselisi kumppania joka katsoo asiakseen määrätä näiden syömisestä.

Valitan miehelleni syömisistä joskus ja kontrolloin hänen namin mässytystään. Itsekin otan palautetta vastaan. Koetan pitää itseni siinä kunnossa, että mies tykkää. Haluan olla mieliksi hänelle. Miksi hän muuten olisi mun mies! En ole silti alistuvainen. Minusta normaalia yrittåä miellyttää puolisoaan. Toki rajansa kaikella. Senkus lynkkaatte ja alapeukutatte!

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mä lihoin koronan takia 5 kg ja nyt on hamsteriposket. Aloin laihduttamaan takaisin normaalipainoon ja mies yrittää suunnilleen pakkosyöttää kun on huolissaan mun verensokerista. Mutta itsehän tiedät parhaiten kuinka ihana miehesi on.

Minullekin tuli viimeisen kahden kuukauden aikana stressistä möhömaha ja posket. Solumineraalivoide (tai tabletit) nro 9  auttaa, jos haluat edesauttaa niistä eroonpääsemistä. 

https://solumineraali.com/solumineraali-voide