Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana o7n se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Meillä taas mies jää kotiin, jos lapset sairastuvat. Itse opiskelen ja en halua ehdointahdoin viivästyttää valmistumistani, tietyillä kursseilla on läsnäolo pakollista.
Puolison työehtosopimuksessa oli siten, että kotiin voi jäädä hoitamaan sairasta lasta korvausta vastaan vain jos puoliso joutuisi sen takia olemaan pois palkkatyöstä. Puolison opiskelu ei tuohon riittänyt syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työnantajanhan ei ole lain mukaan pakko maksaa palkkaa työntekijälle, joka on kotona hoitamassa sairasta lasta (tosin useimpiin työehtosopimuksiin tämä kuuluu). ehkä tämä käytäntö toisi tasa-arvoa, siis ettei tulisi työnantajalle kustannuksia, kun rasitetta kerran tulee poissaoloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
No kysytään näin, oletko mielestäsi ammatillisesti samalla viivalla sellaisten kanssa, joilla on neljä vuotta oikeaa työkokemusta noista tehtävistä?
Jos olet, sun pitää osata perustella tämä sille työnantajalle siinä työhaastattelussa.
Kyllä olen, koska minulla on paljon enemmän kuin neljä vuotta oman alani työkokemusta.
No sitten sun pitää pystyä se perustelemaan. Oikeastaanhan sun pitäisi perustella, miksi olet parempi kuin ne muuta hakijat, miksi juuri sinut pitäisi valita siihen työhön. Niin kaikki muutkin haastattelussa tekevät.
Luonnollisesti olen tehnyt näin, mutta en voi mitään sille, jos työnantajilla on yhtä pahoja asenneongelmia kuin tähän keskusteluun osallistujilla, jotka saavat suosimaan miehiä silloinkin, kun työkokemusta jostain tehtävästä on heillä selvästi vähemmän kuin minulla.
Voi olla asenneongelma. Tai sitten sillä valitulla oli jotain osaamista ja annettavaa, jonka he kokivat tärkeämmäksi. Jos sulla on viisi henkilöä, joista kaikki täyttävät työn asettamat vaatimukset, miten valitset heistä sen parhaan? Pelkän työkokemuksen perusteella?
Luonnollisesti miinuksia, mutta kukaan ei vastannut kysymykseen.
Kun on viisi pätevää hakijaa, miten niistä teidän mielestä pitäsi valita paras? Arvalla? Kukaanhan meistä ei luonnollisesti tiedä, miten kukainenkin hakija haastattelussa on onnistunut työnantajan vakuuttamaan siitä, että on sopivin tyyppi kyseiseen hommaan.
Älä jaksa tuupata tänne väsyneitä kehäpäätelmiäsi siitä, että naisten hankaluudet työllistyä yhtä hyvin kuin miesten tarkoittaisivat naisten olevan työnhakijoina ja -tekijöinä miehiä huonompia. Kuten jo tästä ketjusta voi huomata, niin aika nurjasti naisiin miehiin verrattuna työmarkkinoilla lähtökohtaisesti sukupuolensa takia suhtaudutaan.
Mulla on erilaiset kokemukset naisena työnhausta. Olen saanut töitä ja olen ollut saamatta töitä. Olen ollut huonompi hakija ja parempi hakija. Kyllä mä ensisijaisesti mietin, mikä mun osaamisessa oli puutteellista, jos työpaikkaa en saanut. Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi.
Tulit sitten tänne keräämään irtopisteitä? Kiva juttu, jos sinua ei ole vastaavalla tavalla syrjitty työmarkkinoilla. Se ei silti tee minun kokemuksiani yhtään sen vähemmän totta kuin sinun.
Toin toista näkökulmaa esille. Pahoittelen, jos se noin kovasti loukkaa.
Kirjoitit näin: "Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi."
Aika monta vuotta olen tätä menoa katsellut ennen kuin olen nostanut kokemuksiani esiin. Näistä asioista on tarpeellista puhua ääneen, jotta työmarkkinoiden vinoutunut toiminta ymmärretään laajasti.
En syytä, enkä syytä jatkossakaan. Etätyön lisääntyminen mahdollistaa myös naisten parempaa työllistymistä, kun useammissa työpaikoissa voi lasten sairastaessa tehdä töitä kotona. Onhan se nyt työnantaja kannalta ymmärrettävää, että hän odottaa työntekijän hoitavan hommansa. Ja kollegat odottavat myös, että työkaverin työt ei kasaannu heille lapsen sairastaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse (äitinä) olen työhaastattelussa vakuuttanut työnantajan näillä sanoilla:
Meillä molemmat vanhemmat ottavat tasapuolisesti vastuuta jälkikasvusta ja lisäksi meitä auttavat lähellä asuvat isovanhemmat.
Tämä selkeästi poisti työnantajan pelon. Näin sen siinä hetkessä, että haastattelijat olivat helpottuneita.
Olen myös todistanut tämän käytännössä, ja viiteen vuoteen ollut yhden päivän pois töistä lapsen sairauden takia (hyvä tuuri kyllä ollut terveyden kanssa).
Varmaan, jos tasapäisiä hakijoita on pilvin pimein, ohitse kiritään aukottomalla työputkella. Sehän on ihan selvä.
Työnantajana kuitenkin kannattaisi tarkkaan syynätä oikea osaaminen, jota voi olla ihan eri tavalla vuosista riippumatta. Hakija voi itse vaikuttaa lopputulokseen siis tuomalla osaamisensa tarpeeksi hyvin esiin.
Ap tässä. Olen toistanut samaa mantraa lähellä asuvista aktiivisista isovanhemmista, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. En tiedä sitten onko kyse siitä, että miesvaltaisella alalla asenteet naisia kohtaan ovat niin vanhanaikaisia.
Ja mikähän ala on kyseessä? Olet töissä mutta silti sinua ei valita? Miten tämä nyt menee?
En aio keskustella tämän enempää siitä mikä ala on kyseessä. Olen jo aiemmin ketjussa maininnut, että piirit ovat pienet ja ala miesvaltainen. En halua tulla tunnistetuksi tästä ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
No kysytään näin, oletko mielestäsi ammatillisesti samalla viivalla sellaisten kanssa, joilla on neljä vuotta oikeaa työkokemusta noista tehtävistä?
Jos olet, sun pitää osata perustella tämä sille työnantajalle siinä työhaastattelussa.
Kyllä olen, koska minulla on paljon enemmän kuin neljä vuotta oman alani työkokemusta.
No sitten sun pitää pystyä se perustelemaan. Oikeastaanhan sun pitäisi perustella, miksi olet parempi kuin ne muuta hakijat, miksi juuri sinut pitäisi valita siihen työhön. Niin kaikki muutkin haastattelussa tekevät.
Luonnollisesti olen tehnyt näin, mutta en voi mitään sille, jos työnantajilla on yhtä pahoja asenneongelmia kuin tähän keskusteluun osallistujilla, jotka saavat suosimaan miehiä silloinkin, kun työkokemusta jostain tehtävästä on heillä selvästi vähemmän kuin minulla.
Voi olla asenneongelma. Tai sitten sillä valitulla oli jotain osaamista ja annettavaa, jonka he kokivat tärkeämmäksi. Jos sulla on viisi henkilöä, joista kaikki täyttävät työn asettamat vaatimukset, miten valitset heistä sen parhaan? Pelkän työkokemuksen perusteella?
Luonnollisesti miinuksia, mutta kukaan ei vastannut kysymykseen.
Kun on viisi pätevää hakijaa, miten niistä teidän mielestä pitäsi valita paras? Arvalla? Kukaanhan meistä ei luonnollisesti tiedä, miten kukainenkin hakija haastattelussa on onnistunut työnantajan vakuuttamaan siitä, että on sopivin tyyppi kyseiseen hommaan.
Älä jaksa tuupata tänne väsyneitä kehäpäätelmiäsi siitä, että naisten hankaluudet työllistyä yhtä hyvin kuin miesten tarkoittaisivat naisten olevan työnhakijoina ja -tekijöinä miehiä huonompia. Kuten jo tästä ketjusta voi huomata, niin aika nurjasti naisiin miehiin verrattuna työmarkkinoilla lähtökohtaisesti sukupuolensa takia suhtaudutaan.
Mulla on erilaiset kokemukset naisena työnhausta. Olen saanut töitä ja olen ollut saamatta töitä. Olen ollut huonompi hakija ja parempi hakija. Kyllä mä ensisijaisesti mietin, mikä mun osaamisessa oli puutteellista, jos työpaikkaa en saanut. Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi.
Tulit sitten tänne keräämään irtopisteitä? Kiva juttu, jos sinua ei ole vastaavalla tavalla syrjitty työmarkkinoilla. Se ei silti tee minun kokemuksiani yhtään sen vähemmän totta kuin sinun.
Toin toista näkökulmaa esille. Pahoittelen, jos se noin kovasti loukkaa.
Kirjoitit näin: "Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi."
Aika monta vuotta olen tätä menoa katsellut ennen kuin olen nostanut kokemuksiani esiin. Näistä asioista on tarpeellista puhua ääneen, jotta työmarkkinoiden vinoutunut toiminta ymmärretään laajasti.
En syytä, enkä syytä jatkossakaan. Etätyön lisääntyminen mahdollistaa myös naisten parempaa työllistymistä, kun useammissa työpaikoissa voi lasten sairastaessa tehdä töitä kotona. Onhan se nyt työnantaja kannalta ymmärrettävää, että hän odottaa työntekijän hoitavan hommansa. Ja kollegat odottavat myös, että työkaverin työt ei kasaannu heille lapsen sairastaessa.
Mikä helvetin aivopieru tämä on? Sairaan lapsen hoito on täyttä työtä, ei jotain mikä tehdään oman työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse (äitinä) olen työhaastattelussa vakuuttanut työnantajan näillä sanoilla:
Meillä molemmat vanhemmat ottavat tasapuolisesti vastuuta jälkikasvusta ja lisäksi meitä auttavat lähellä asuvat isovanhemmat.
Tämä selkeästi poisti työnantajan pelon. Näin sen siinä hetkessä, että haastattelijat olivat helpottuneita.
Olen myös todistanut tämän käytännössä, ja viiteen vuoteen ollut yhden päivän pois töistä lapsen sairauden takia (hyvä tuuri kyllä ollut terveyden kanssa).
Varmaan, jos tasapäisiä hakijoita on pilvin pimein, ohitse kiritään aukottomalla työputkella. Sehän on ihan selvä.
Työnantajana kuitenkin kannattaisi tarkkaan syynätä oikea osaaminen, jota voi olla ihan eri tavalla vuosista riippumatta. Hakija voi itse vaikuttaa lopputulokseen siis tuomalla osaamisensa tarpeeksi hyvin esiin.
Ap tässä. Olen toistanut samaa mantraa lähellä asuvista aktiivisista isovanhemmista, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. En tiedä sitten onko kyse siitä, että miesvaltaisella alalla asenteet naisia kohtaan ovat niin vanhanaikaisia.
Ja mikähän ala on kyseessä? Olet töissä mutta silti sinua ei valita? Miten tämä nyt menee?
Olen töissä huonolla palkalla ja siksi yritän työllistyä muualle, koska työnantaja ei palkkauksesta suostu neuvottelemaan.
Ja olet töissä missä? Se ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse (äitinä) olen työhaastattelussa vakuuttanut työnantajan näillä sanoilla:
Meillä molemmat vanhemmat ottavat tasapuolisesti vastuuta jälkikasvusta ja lisäksi meitä auttavat lähellä asuvat isovanhemmat.
Tämä selkeästi poisti työnantajan pelon. Näin sen siinä hetkessä, että haastattelijat olivat helpottuneita.
Olen myös todistanut tämän käytännössä, ja viiteen vuoteen ollut yhden päivän pois töistä lapsen sairauden takia (hyvä tuuri kyllä ollut terveyden kanssa).
Varmaan, jos tasapäisiä hakijoita on pilvin pimein, ohitse kiritään aukottomalla työputkella. Sehän on ihan selvä.
Työnantajana kuitenkin kannattaisi tarkkaan syynätä oikea osaaminen, jota voi olla ihan eri tavalla vuosista riippumatta. Hakija voi itse vaikuttaa lopputulokseen siis tuomalla osaamisensa tarpeeksi hyvin esiin.
Ap tässä. Olen toistanut samaa mantraa lähellä asuvista aktiivisista isovanhemmista, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. En tiedä sitten onko kyse siitä, että miesvaltaisella alalla asenteet naisia kohtaan ovat niin vanhanaikaisia.
Ja mikähän ala on kyseessä? Olet töissä mutta silti sinua ei valita? Miten tämä nyt menee?
En aio keskustella tämän enempää siitä mikä ala on kyseessä. Olen jo aiemmin ketjussa maininnut, että piirit ovat pienet ja ala miesvaltainen. En halua tulla tunnistetuksi tästä ketjusta.
Eli koko keskustelu on täysin yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse (äitinä) olen työhaastattelussa vakuuttanut työnantajan näillä sanoilla:
Meillä molemmat vanhemmat ottavat tasapuolisesti vastuuta jälkikasvusta ja lisäksi meitä auttavat lähellä asuvat isovanhemmat.
Tämä selkeästi poisti työnantajan pelon. Näin sen siinä hetkessä, että haastattelijat olivat helpottuneita.
Olen myös todistanut tämän käytännössä, ja viiteen vuoteen ollut yhden päivän pois töistä lapsen sairauden takia (hyvä tuuri kyllä ollut terveyden kanssa).
Varmaan, jos tasapäisiä hakijoita on pilvin pimein, ohitse kiritään aukottomalla työputkella. Sehän on ihan selvä.
Työnantajana kuitenkin kannattaisi tarkkaan syynätä oikea osaaminen, jota voi olla ihan eri tavalla vuosista riippumatta. Hakija voi itse vaikuttaa lopputulokseen siis tuomalla osaamisensa tarpeeksi hyvin esiin.
Ap tässä. Olen toistanut samaa mantraa lähellä asuvista aktiivisista isovanhemmista, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. En tiedä sitten onko kyse siitä, että miesvaltaisella alalla asenteet naisia kohtaan ovat niin vanhanaikaisia.
Ja mikähän ala on kyseessä? Olet töissä mutta silti sinua ei valita? Miten tämä nyt menee?
En aio keskustella tämän enempää siitä mikä ala on kyseessä. Olen jo aiemmin ketjussa maininnut, että piirit ovat pienet ja ala miesvaltainen. En halua tulla tunnistetuksi tästä ketjusta.
Eli koko keskustelu on täysin yhtä tyhjän kanssa.
Minulle on aivan samantekevää miten sinä aikasi käytät. Minulla on oikeus yksityisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketju on aivan älytön. Jo aloituksessa osuu silmään kommentti, jossa haastattelussa on kyselty lapsista. Yksikään lain tunteva haastattelija ei kysele perhesuhteista tai lapsista. Niistä ei yksinkertaisesti voi eikä saa kysyä. Hakija itse voi toki kertoa halutessaan. Pakko ei ole.
Jos APn väite pitää paikkansa, hän voisi riitauttaa työnhakijan valinnan väittämällä, että häntä on syrjitty perhesuhteiden vuoksi. Se on aika raskas argumentti jos noin on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä erot ihmisten poissaoloista ovat paljon enemmän riippuvaisia sen henkilön terveydentilasta kuin lapsista. Ahkera "saikuttaja" voi olla monta viikkoa vuodessa poissa kun se pienen lapsen vanhempi on pari päivää lapsen takia ja pari päivää oman sairauden takia.
On aika lailla harhaa että rekrytointitilanteessa voisi luotettavasti arvioida sitä, paljonko kyseinen henkilö tulee olemaan poissa. Oman kokemukseni mukaan pienten lasten vanhemmat ovat keskimäärin todella tunnollisia työntekijöitä jotka eivät juuri ole turhia päiviä poissa. Poissa ollaan vain todellisesta tarpeesta.
Tunnen yhden tällaisen "ahkeran saikuttajan" ja tilanne on todellakin valitetettava sekä hänen että työnantajan kannalta. Hän meni rekryssä monen maisterin ohi, vaikka itse on käynyt vain lukion. Ikää oli 20 kun sai tämän työpaikan, hänet palkattiin vähän sellaisena tulevaisuuden lupauksena. Mutta ikävä kyllä hänellä on perussairaus, johon ei ole vielä löydetty hyvää hoitotasapainoa ja ensimmäisen työvuoden aikana hänellä oli kolme neljän viikon sairauslomaa. Vaikka hän ei itse sairaudelleen mitään mahda, niin onhan tuo työnantajalle todella ikävä tilanne ja luonnollisesti vaikuttaa myös siihen, millaisia tehtäviä hänelle voi antaa. Työnantaja itsekin on ilmaissut, että mieluummin olisi töissä kolme päivää viikossa kuin 9kk vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on aivan älytön. Jo aloituksessa osuu silmään kommentti, jossa haastattelussa on kyselty lapsista. Yksikään lain tunteva haastattelija ei kysele perhesuhteista tai lapsista. Niistä ei yksinkertaisesti voi eikä saa kysyä. Hakija itse voi toki kertoa halutessaan. Pakko ei ole.
Jos APn väite pitää paikkansa, hän voisi riitauttaa työnhakijan valinnan väittämällä, että häntä on syrjitty perhesuhteiden vuoksi. Se on aika raskas argumentti jos noin on käynyt.
Jos alkaa julkisesti riidellä työnantajien kanssa, niin mahdollisuudet työllistyä jatkossa heikentyvät entisestään. Eivät muutkaan halua työllistää sellaista ihmistä, jonka kanssa voi päätyä käräjille.
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on aivan älytön. Jo aloituksessa osuu silmään kommentti, jossa haastattelussa on kyselty lapsista. Yksikään lain tunteva haastattelija ei kysele perhesuhteista tai lapsista. Niistä ei yksinkertaisesti voi eikä saa kysyä. Hakija itse voi toki kertoa halutessaan. Pakko ei ole.
Jos APn väite pitää paikkansa, hän voisi riitauttaa työnhakijan valinnan väittämällä, että häntä on syrjitty perhesuhteiden vuoksi. Se on aika raskas argumentti jos noin on käynyt.
kysyä voi monella tapaa, kautta rantain. haastattelija lukee sitten rivien välistä, kun hakijan on kuitenkin jotain vastattava. harva haastattelija kysyy suoraan nykypäivänä. teoriassa näitä asioita voi viedä eteenpäin, on aivan eri asia kannattaako se.
itse lapsettomana naisena olen sitä mieltä, että lapsia pitää pystyä tekemään ja käymään töissä, MUTTA olen sitä mieltä ettei työnantajien pidä näitä kustannuksia maksaa, ne rahat kuuluisi tulla jostain yhteisestä potista. JA olen myös sitä mieltä, ettei lapsista sinänsä saisi tulla etuja työpaikalla, esim. loma-aikojen jaossa. sairaslomissa on se puoli, että joku ne työt tekee joka tapauksessa, sen takia on vähän outoa, että lasten vanhemmat on poissa täydellä palkalla aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Nykyään ei lisääntymistä rajoiteta. Toivottavasti ihmiset silti miettisivät monelta kantilta onko henkilökohtaisesti valmiuksia vanhemmuuteen jo ennen kuin lasten hankintaa yritetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Miten tilanne muuttuu, jos nainen on kuljetusyrittäjä ja mies lastentarhanopettaja? Ei mitenkään. Tilanne on sama kummassakin tapauksessa, ennen raskaaksi tuloa on vanhempien yhdessä mietittävä, miten lapsen asiat hoidetaan päivähoidon alettua. Ei se mene niin, että lähimpänä kotoa oleva joutuu aina jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Kaikki päivät kotona oleva työtön tietenkin hoitaa sairaan lapsensa, mutta kurssilla tai työharjoittelussa olevan ei tarvitse olla aina hoitovuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse (äitinä) olen työhaastattelussa vakuuttanut työnantajan näillä sanoilla:
Meillä molemmat vanhemmat ottavat tasapuolisesti vastuuta jälkikasvusta ja lisäksi meitä auttavat lähellä asuvat isovanhemmat.
Tämä selkeästi poisti työnantajan pelon. Näin sen siinä hetkessä, että haastattelijat olivat helpottuneita.
Olen myös todistanut tämän käytännössä, ja viiteen vuoteen ollut yhden päivän pois töistä lapsen sairauden takia (hyvä tuuri kyllä ollut terveyden kanssa).
Varmaan, jos tasapäisiä hakijoita on pilvin pimein, ohitse kiritään aukottomalla työputkella. Sehän on ihan selvä.
Työnantajana kuitenkin kannattaisi tarkkaan syynätä oikea osaaminen, jota voi olla ihan eri tavalla vuosista riippumatta. Hakija voi itse vaikuttaa lopputulokseen siis tuomalla osaamisensa tarpeeksi hyvin esiin.
Ap tässä. Olen toistanut samaa mantraa lähellä asuvista aktiivisista isovanhemmista, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään. En tiedä sitten onko kyse siitä, että miesvaltaisella alalla asenteet naisia kohtaan ovat niin vanhanaikaisia.
Ja mikähän ala on kyseessä? Olet töissä mutta silti sinua ei valita? Miten tämä nyt menee?
En aio keskustella tämän enempää siitä mikä ala on kyseessä. Olen jo aiemmin ketjussa maininnut, että piirit ovat pienet ja ala miesvaltainen. En halua tulla tunnistetuksi tästä ketjusta.
Eli koko keskustelu on täysin yhtä tyhjän kanssa.
Hei, sain idean! Kerro sinä tänne mahdollisimman yksityiskohtaisesti mitä teet työksesi, niin voimme täällä arvailla kuka olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketju on aivan älytön. Jo aloituksessa osuu silmään kommentti, jossa haastattelussa on kyselty lapsista. Yksikään lain tunteva haastattelija ei kysele perhesuhteista tai lapsista. Niistä ei yksinkertaisesti voi eikä saa kysyä. Hakija itse voi toki kertoa halutessaan. Pakko ei ole.
Jos APn väite pitää paikkansa, hän voisi riitauttaa työnhakijan valinnan väittämällä, että häntä on syrjitty perhesuhteiden vuoksi. Se on aika raskas argumentti jos noin on käynyt.
kysyä voi monella tapaa, kautta rantain. haastattelija lukee sitten rivien välistä, kun hakijan on kuitenkin jotain vastattava. harva haastattelija kysyy suoraan nykypäivänä. teoriassa näitä asioita voi viedä eteenpäin, on aivan eri asia kannattaako se.
itse lapsettomana naisena olen sitä mieltä, että lapsia pitää pystyä tekemään ja käymään töissä, MUTTA olen sitä mieltä ettei työnantajien pidä näitä kustannuksia maksaa, ne rahat kuuluisi tulla jostain yhteisestä potista. JA olen myös sitä mieltä, ettei lapsista sinänsä saisi tulla etuja työpaikalla, esim. loma-aikojen jaossa. sairaslomissa on se puoli, että joku ne työt tekee joka tapauksessa, sen takia on vähän outoa, että lasten vanhemmat on poissa täydellä palkalla aina välillä.
Minä olen ollut muutamassa työpaikassa ainoa juuri sen alan töitä tekevä. Ainoastaan kesälomien ajaksi minä sain tuuraajan, yleensä kesätyöntekijän, mutta muuten työt odotti minun paluutani. Olen itse käynyt lapsen sairastaessa illalla ja viikonloppuna tekemässä töitäni, samoin omilta sairauslomilta olen palannut töihin ennen sairausloman loppua lääkärin luvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Miten tilanne muuttuu, jos nainen on kuljetusyrittäjä ja mies lastentarhanopettaja? Ei mitenkään. Tilanne on sama kummassakin tapauksessa, ennen raskaaksi tuloa on vanhempien yhdessä mietittävä, miten lapsen asiat hoidetaan päivähoidon alettua. Ei se mene niin, että lähimpänä kotoa oleva joutuu aina jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Kaikki päivät kotona oleva työtön tietenkin hoitaa sairaan lapsensa, mutta kurssilla tai työharjoittelussa olevan ei tarvitse olla aina hoitovuorossa.
Eli yhteiskunnan ei tarvitsekaan puuttua lastenhoitoon? Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
En epäile aloittajan kertomusta hänen kohdallaan mutta minulla on kyllä ihan päinvastaisia kokemuksia. Tuntui että 30-vuotias nainen jolla oli jo lapset tehtynä, oli aika haluttua työvoimaa. Sain oman alani unelmapaikan joka oli avoimessa haussa ja hakijoita yli 200. Toki kyselivät miten järjestän lasten hoidon ja poissaolot mutta kun kerroin että lasten sairastuessa puolet päivistä hoitaa mies niin asia oli sillä selvä. Ja näin olemme myös toimineen.
"Jolla on jo lapset tehtynä?" Mikä ihmeen oletus se on, että kaikki hankkisivat kakaroita vielä vuonna 2020?
Alue: Aihe vapaa
Hienosti sait tämänkin asian naisten syyksi :D Mikseivät äidit? Mikseivät isät??