Mitä tehdä? Uusperheasiaa

Laita tulemaan postilla tänne tuollainen "leimahtelija".

Aa eli mies siis suuttuu?? Sellainenhan on ihan luonnollista, varsinkin jos suuttuu aiheesta (lapsi sotkee tahallaan/lällättelee tms). Lapselle voi selittää, että joskus huono käytös suututtaa aikuisia. Sekin on hyödyllistä kertoa, että suuttumus menee myös ohi. Ehkä voitte yhdessä miettiä, mitä voi tehdä, jos suututtaa toisen.

Jos miehen suuttumus on lapsen käytökseen ja ikään nähden ihan kohtuuttoman ylimitoitettua, siinä tapauksessa juttelisin miehen kanssa ja selvittäisin, onko hänellä joku hätänä.

Mies suuttuu kyllä, mutta suuttuessaaan on siis lyhyen aikaa hyvin uhkaava, esim. toteaa melko pienelle lapselle "minun kanssani ei sitten pelleillä" ja "pitääkö sua kouluttaa". Tilanne ei kestä kauaa, ehkä osin siksikin, että olen itse aina läsnä. Korkeintaan muutamia minuutteja ja mies hakeutuu itse pois tilanteesta. En ole aivan satavarma, että kykenee pidättelemään itseään, ts. ettei esim. tukistaisi lasta tai vastaavaa. Mies ei siis kuitenkaan hyväksy väkivaltaa eikä ole sitä ikinä lapsiin tai minuun kohdistanut. Toki olen tästä huolissani, koska en voi hyväksyä, että lapselle puhutaan näin. Mies on itsekin pahoillaan asiasta, mutta tilanteet toistuvat aina puolen vuoden välein.

niin on sun tehtävä pitää oma kakaras kurissa...

Siis tietysti kasvatan omaa lastani, melko tiukastikin tarvittaessa, ja mieskin saa kasvattaa. Mutta nuo tilanteet ovat pelottavia ja mies on uhkaava. ap

Kuulostaa ihan tavalliselta mieheltä.

Itsekin elän uusperheessä ja meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Nyt kaikki täysi-ikkäisiä. Minun toinen lapseni oli hyvin vaikea lapsi. Kovakalloinen, ehkä nepsykin, teini-iässä masentui ja sekoili oikein urakalla.

Lapseni kävi hermoilleni kunnolla. Tuntui, että kuolen siihen kaikkeen. Silti - kun mies vain sanoi poikkipuolisen sanan lapsestani, niin otin nokkiini.... vaikka objektiivisesti katsottuna mies oli täysin oikeassa.

Eli tuon kertomasi mukaan minä vain tarkastelisin omaa pääkoppaani. En miestä laisinkaan.

Siis minun mielestäni mies saa suuttua toki, mutta nuo hänen "pitääkö sua kouluttaa" -juttunsa ovat yksiselitteisesti väärin. Eli on tilanteessa uhkaava ja puhuu myös uhkailevasti. Se on aivan eria asia kuin vaikka kiroisi ja sanoisi, että nyt ottaa päähän.

ap

Tuon takia yhteen muuttaminen ei ollut itselleni optio silloin, kun minulla oli kotona asuva lapsi. Ei tullut mieleenikään, että hänen pitäisi joutua elämään saman katon alla isäpuolen ja mahdollisten sisaruspuolten kanssa.

Ei ole liian myöhäistä teidänkään muuttaa asumaan erilleen.

No mä sanon pitäskö sua kouluttaa mun lapsille harvase päivä ja räjähtelen ja huudan myös miehelle. Luikkivat sitten kuka minnekin.

Vierailija kirjoitti:

Siis minun mielestäni mies saa suuttua toki, mutta nuo hänen "pitääkö sua kouluttaa" -juttunsa ovat yksiselitteisesti väärin. Eli on tilanteessa uhkaava ja puhuu myös uhkailevasti. Se on aivan eria asia kuin vaikka kiroisi ja sanoisi, että nyt ottaa päähän.

ap

Se on hänen tapansa reagoida tilanteisiin. Ja se on miehinen tapa reagoida. Minusta tuo vain kertoo, että sinulla on kotona alfa.

Se kertoo myös sen, että mies on oikeasti suuttunut.

Muistathan, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Tuo ei ole oikein eikä väärin, jos hän ei käy henkisesti eikä fyysisesti pahoinpitelemään ketään. Eli ei käy käsiksi, mutta ei myöskään solvaa.

Mun ex - jonka kanssa kasvatamme lasta edelleen yhdessä - teki joskus samoin. En pitänyt siitä, olin huolissani. Mutta: sun täytyy ap hyväksyä, että erilaiset ihmiset ovat sosiaalisissa suhteissa omilla ehdoillaan... Isällä on oikeus tehdä selväksi, että hänen kanssaan ei "PELLEILLÄ". Kun lapsi on sinun kanssasi saanut tehdä asioita eri tavalla, häntä voi stressata, että toisen kanssa ei saa, mutta siitä hän oppii että kotonakin voi olla eri "säännöt": eri ihmisten kanssa ollaan ainutlaatuisella tavalla, jota ei voi ulopuolinen täysin kontrolloida. Sinun on annettava heidän löytää oma suhteensa omalla tavallaan.

mitä lapsi oikein tekee? Mitä sinä teet, vai seuraatko pelkästään?

Todella kesyä. Lapset eivät mene rikki, vaikka aikuinen suuttuu. Et nyt kerro, että miten tyttösi suhtautuu näihin ns.leimahteluihin. Ne on ylimitoitettuja vasta siinä vaiheessa kun lapsi pelkää miestä. Sitä paitsi lasten on hyvä oppia että ihmiset eivät ole robotteja, jotka jaksavat ja kestävät kaiken pelleilyn ja huonon käytöksen. Johonkin pitää vetää raja. Eikä vain sanoittamalla. Se on jotenkin kammottavan kolkko kasvatustapa. Aina vain jutellaan ja halaillaan. Ei ihmiset ole semmoisia. Hänhän purskahtaa itkuun kun jossain työpaikalla kohtaa ensimmäisen kerran tulisen työnjohtajan.

Meillä myös uusperhe ja lapseni on todella kovapäinen. Hän testailee miestäni paljon enemmän kuin minua ja mielestäni on erittäin hyvä että mieheni vetää rajan. Huolestuisin vasta jos lapseni ei haastaisi miestä. Silloin hän ei luottaisi, että se on turvallista.

Komppaan edellistä.

Joskus jossain Sinkkosen jutussa hän mainitsi, että on tarpeellista että lapsi näkee että vanhemmallakin on rajat, eikä vain loputtomasti kärsivällisyyttä. Tärkeämpää on että suuttumuksen ja "yli keittämisen" jälkeen asiat selvitetään ja sovitaan. Tämä on juuri aitä että lasta ei voi kasvattaa koko ajan mukavuusalueella. Ristiriidat ja hankalatkin tunteet on opittava kohtaamaan ja selvittämään.