Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Se johtuu realiteeteista. On äärimmäisen harvinaista, ainakin meillä että "Pekka" on poissa koska lapsella kuumetta, kyllä se yleensä on "Pirjo" joka on siitä syystä pois töistä.
Itsehän ne omat työt joutuu tekemään, vaikka lapsi sairastaisi, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Ei toimistotöissä ole mitään tuuraajia, vaan jokainen tekee oman alueensa, vaikka olisi sairaanakin. Joutuu vaan tekemään tehokkaammin töitä muina päivinä.
Neljä vuotta pois työelämästä on hirveän kauan, erityisesti jos on vain kaksi lasta. Tuossa ajassa olisi voinut hankkia ne neljä lasta.
Yläpeukku alkuosalle, alapeukku lopulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Miten tilanne muuttuu, jos nainen on kuljetusyrittäjä ja mies lastentarhanopettaja? Ei mitenkään. Tilanne on sama kummassakin tapauksessa, ennen raskaaksi tuloa on vanhempien yhdessä mietittävä, miten lapsen asiat hoidetaan päivähoidon alettua. Ei se mene niin, että lähimpänä kotoa oleva joutuu aina jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Kaikki päivät kotona oleva työtön tietenkin hoitaa sairaan lapsensa, mutta kurssilla tai työharjoittelussa olevan ei tarvitse olla aina hoitovuorossa.
Eli yhteiskunnan ei tarvitsekaan puuttua lastenhoitoon? Niinkö?
Kyllä siinä tapauksessa, kun vanhemmat ovat samassa tilanteessa vaikkapa tekevät samaa työtä samassa työpaikassa. Siinä tapauksessa ei ole mitään perustetta nakittaa hoitovelvoitetta vain toiselle. Sinä aloit kääntää asiaa vinoon keksimällä esimerkin, jossa toinen vanhemmista on yrittäjä ja toisella puolella Suomea.
Ja sinun esimerkkisi onkin todella luonteva.
Montakos lasta olet synnyttänyt?
Etkö sinä tunne yhtään pariskuntaa, jotka ovat samassa työpaikassa? Minä tunnen ja vieläpä sellaisia, joilla on sama ammattinimike.
Minulla on kaksi lasta. Kuinka monta sinulla on?
En todellakaan tunne, eikä kovin moni muukaan.
Montako vuotta sinä elätit miestäsi , kun mies hoiti kotona lapsianne?
Miten tämä elättäjähomma tähän keskusteluun edes kuuluu? Meistä kumpikaan ei ole ollut työttömänä vaan kumpikin on osallistunut perheen elatukseen.
Ihan kuule siten, että koko ketjun mitalta valitatte kuinka miehet eivät ota vastuuta lapsista.
Siltikään ette mene töihin tienaamaan ja elättämään perhettä, ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
No kysytään näin, oletko mielestäsi ammatillisesti samalla viivalla sellaisten kanssa, joilla on neljä vuotta oikeaa työkokemusta noista tehtävistä?
Jos olet, sun pitää osata perustella tämä sille työnantajalle siinä työhaastattelussa.
Kyllä olen, koska minulla on paljon enemmän kuin neljä vuotta oman alani työkokemusta.
No sitten sun pitää pystyä se perustelemaan. Oikeastaanhan sun pitäisi perustella, miksi olet parempi kuin ne muuta hakijat, miksi juuri sinut pitäisi valita siihen työhön. Niin kaikki muutkin haastattelussa tekevät.
Luonnollisesti olen tehnyt näin, mutta en voi mitään sille, jos työnantajilla on yhtä pahoja asenneongelmia kuin tähän keskusteluun osallistujilla, jotka saavat suosimaan miehiä silloinkin, kun työkokemusta jostain tehtävästä on heillä selvästi vähemmän kuin minulla.
Voi olla asenneongelma. Tai sitten sillä valitulla oli jotain osaamista ja annettavaa, jonka he kokivat tärkeämmäksi. Jos sulla on viisi henkilöä, joista kaikki täyttävät työn asettamat vaatimukset, miten valitset heistä sen parhaan? Pelkän työkokemuksen perusteella?
Luonnollisesti miinuksia, mutta kukaan ei vastannut kysymykseen.
Kun on viisi pätevää hakijaa, miten niistä teidän mielestä pitäsi valita paras? Arvalla? Kukaanhan meistä ei luonnollisesti tiedä, miten kukainenkin hakija haastattelussa on onnistunut työnantajan vakuuttamaan siitä, että on sopivin tyyppi kyseiseen hommaan.
Älä jaksa tuupata tänne väsyneitä kehäpäätelmiäsi siitä, että naisten hankaluudet työllistyä yhtä hyvin kuin miesten tarkoittaisivat naisten olevan työnhakijoina ja -tekijöinä miehiä huonompia. Kuten jo tästä ketjusta voi huomata, niin aika nurjasti naisiin miehiin verrattuna työmarkkinoilla lähtökohtaisesti sukupuolensa takia suhtaudutaan.
Mulla on erilaiset kokemukset naisena työnhausta. Olen saanut töitä ja olen ollut saamatta töitä. Olen ollut huonompi hakija ja parempi hakija. Kyllä mä ensisijaisesti mietin, mikä mun osaamisessa oli puutteellista, jos työpaikkaa en saanut. Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi.
Tulit sitten tänne keräämään irtopisteitä? Kiva juttu, jos sinua ei ole vastaavalla tavalla syrjitty työmarkkinoilla. Se ei silti tee minun kokemuksiani yhtään sen vähemmän totta kuin sinun.
Toin toista näkökulmaa esille. Pahoittelen, jos se noin kovasti loukkaa.
Kirjoitit näin: "Enkä heti syytä työmarkkinoita sovinistisiksi."
Aika monta vuotta olen tätä menoa katsellut ennen kuin olen nostanut kokemuksiani esiin. Näistä asioista on tarpeellista puhua ääneen, jotta työmarkkinoiden vinoutunut toiminta ymmärretään laajasti.
En syytä, enkä syytä jatkossakaan. Etätyön lisääntyminen mahdollistaa myös naisten parempaa työllistymistä, kun useammissa työpaikoissa voi lasten sairastaessa tehdä töitä kotona. Onhan se nyt työnantaja kannalta ymmärrettävää, että hän odottaa työntekijän hoitavan hommansa. Ja kollegat odottavat myös, että työkaverin työt ei kasaannu heille lapsen sairastaessa.
Mikä helvetin aivopieru tämä on? Sairaan lapsen hoito on täyttä työtä, ei jotain mikä tehdään oman työn ohella.
Mutta voit tehdä töitäsi kotoa lapsen nukkuessa tai toisen vanhemman tullessa töistä.
Ei se voi mennä vain niin, että pelkästään työnantaja ja kollegat joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Eri, mutta työantajana tuosta on kohta 30 vuoden kokemus; pienten lasten äidit ovat enemmän poissa töistä kuin muut.
Se ei ole mikään tuulesta temmattu stereotypia vaan fakta.
Ts. äiti-ihminen on kalliimpi työntekijä kuin lapseton nainen tai isä.
Tuo on totta ja se on hullua. Kuvittelevatko äidit olevansa korvaamattomia sairaan lapsen kanssa? Vai isät niin itsekkäitä, etteivät tahdo olla pois? Tähän on tultava muutos ja pian! Poissaolot jaettava.
Mitenköhän tämä sinun feministi-ideologiasi toteutuu silloin, kun mies on kuljetusyrittäjä joka ajaa rekkaa Helsingistä Ivaloon ja äippyli on lastentarhantäti? Kumman on helpompaa ja järkevämpää jäädä kotiin?
Tämä teidän ideologianne ajaminen on aika pakkomielteistä.
Ratkaisu on se, että kuljetusyrittäjä ei tee lapsia, kun ei ehdi heistä huolehtimaan. Muuten lastentarhanopettajan jäädessä pois töistä voi käydä niin, että joku toinen kuljetusyrittäjä joutuu jäämään kotiin, kun lapselle ei olekaan hoitajaa.
Kerro ihmeessä feministin näkökulmasta, ketkä saavat lisääntyä? Nyt ollaan jo mielenkiintoisten asioiden äärellä. Saako työtön nainen lisääntyä?
Miten tilanne muuttuu, jos nainen on kuljetusyrittäjä ja mies lastentarhanopettaja? Ei mitenkään. Tilanne on sama kummassakin tapauksessa, ennen raskaaksi tuloa on vanhempien yhdessä mietittävä, miten lapsen asiat hoidetaan päivähoidon alettua. Ei se mene niin, että lähimpänä kotoa oleva joutuu aina jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Kaikki päivät kotona oleva työtön tietenkin hoitaa sairaan lapsensa, mutta kurssilla tai työharjoittelussa olevan ei tarvitse olla aina hoitovuorossa.
Eli yhteiskunnan ei tarvitsekaan puuttua lastenhoitoon? Niinkö?
Kyllä siinä tapauksessa, kun vanhemmat ovat samassa tilanteessa vaikkapa tekevät samaa työtä samassa työpaikassa. Siinä tapauksessa ei ole mitään perustetta nakittaa hoitovelvoitetta vain toiselle. Sinä aloit kääntää asiaa vinoon keksimällä esimerkin, jossa toinen vanhemmista on yrittäjä ja toisella puolella Suomea.
Ja sinun esimerkkisi onkin todella luonteva.
Montakos lasta olet synnyttänyt?
Etkö sinä tunne yhtään pariskuntaa, jotka ovat samassa työpaikassa? Minä tunnen ja vieläpä sellaisia, joilla on sama ammattinimike.
Minulla on kaksi lasta. Kuinka monta sinulla on?
En todellakaan tunne, eikä kovin moni muukaan.
Montako vuotta sinä elätit miestäsi , kun mies hoiti kotona lapsianne?
Miten tämä elättäjähomma tähän keskusteluun edes kuuluu? Meistä kumpikaan ei ole ollut työttömänä vaan kumpikin on osallistunut perheen elatukseen.
Ihan kuule siten, että koko ketjun mitalta valitatte kuinka miehet eivät ota vastuuta lapsista.
Siltikään ette mene töihin tienaamaan ja elättämään perhettä, ja mies jää kotiin hoitamaan lapsia.
Ei meillä mies ei ollut päivääkään yksin maksamassa perheen kuluja, koska minulla on aina ollut jotain tuloja. Tulottomia kotirouvia on Suomessa hyvin vähän. Töissä pääsee helpommalla mitä lasten kanssa kotona, siitä minä sekä mies ollaan samaa mieltä. Joku yksittäinen päivä voi olla helppo, mutta silloin iso osa hommista vain siirtyy seuraaville päiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on se, että lapsen sairastuessa äiti on yleensä se joka jää kotiin hoitamaan lasta. Onhan se toisaalta ihan bebusta, mutta itsekin palkkaisin mielummin miehen.
Sinulla on hyvin stereotyyppinen suhtautuminen asiaan. Mistä se johtuu?
Se johtuu realiteeteista. On äärimmäisen harvinaista, ainakin meillä että "Pekka" on poissa koska lapsella kuumetta, kyllä se yleensä on "Pirjo" joka on siitä syystä pois töistä.
Itsehän ne omat työt joutuu tekemään, vaikka lapsi sairastaisi, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Ei toimistotöissä ole mitään tuuraajia, vaan jokainen tekee oman alueensa, vaikka olisi sairaanakin. Joutuu vaan tekemään tehokkaammin töitä muina päivinä.
Neljä vuotta pois työelämästä on hirveän kauan, erityisesti jos on vain kaksi lasta. Tuossa ajassa olisi voinut hankkia ne neljä lasta.
Neljä vuotta pitkä aika, jos tällöin on hankittu kaksi lasta ja ylempi korkeakoulututkinto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Vaikutat naisten vihaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Vaikutat naisten vihaajalta.
Ei, vaan minä olen se nainen joka teki kollegankin työt kun tämän lapset oli jatkuvasti sairaana. Ko. työssä oli pöydän pakko olla tyhjä joka ilta kun kotiin lähti, ei siis ollut mahdollista että daami olisi tehnyt työnsä kun tuli takaisin.
Pääsin onneksi itse valkkaamaan sen tilalle uutta sitten. Otettiin nainen, jolla oli lapset jo teini-iässä. Valitettavasti niidenkin kanssa piti puhua työpäivän aikana puhelimessa, eihän teini-ikäinen itse osaa voileipää tehdä ellei mamma neuvo.
Tunnen muuten naisia, jotka ovat ne kotonaolovuodet hyödyntäneet tekemällä väitöskirjan. Sillä nyt ehkä voi lesota, sillä että tekee ylemmän korkeakoulututkinnon jos taustalla on amk, ei niinkään. Useimmathan tekee tuon amk->ylempi -opiskelun työn ohessa... Aika monella on lapsia JA työ, kun sen tekevät, joten ei ole kummoinen saavutus jos on kotona lasten kanssa ja tuon verran opiskelee.
Plus että opiskelu EI ole työntekoa. Vaikka opiskelisi, on työhistoriassa silti neljän vuoden aukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Vaikutat naisten vihaajalta.
Ei, vaan minä olen se nainen joka teki kollegankin työt kun tämän lapset oli jatkuvasti sairaana. Ko. työssä oli pöydän pakko olla tyhjä joka ilta kun kotiin lähti, ei siis ollut mahdollista että daami olisi tehnyt työnsä kun tuli takaisin.
Pääsin onneksi itse valkkaamaan sen tilalle uutta sitten. Otettiin nainen, jolla oli lapset jo teini-iässä. Valitettavasti niidenkin kanssa piti puhua työpäivän aikana puhelimessa, eihän teini-ikäinen itse osaa voileipää tehdä ellei mamma neuvo.
Tunnen muuten naisia, jotka ovat ne kotonaolovuodet hyödyntäneet tekemällä väitöskirjan. Sillä nyt ehkä voi lesota, sillä että tekee ylemmän korkeakoulututkinnon jos taustalla on amk, ei niinkään. Useimmathan tekee tuon amk->ylempi -opiskelun työn ohessa... Aika monella on lapsia JA työ, kun sen tekevät, joten ei ole kummoinen saavutus jos on kotona lasten kanssa ja tuon verran opiskelee.
Plus että opiskelu EI ole työntekoa. Vaikka opiskelisi, on työhistoriassa silti neljän vuoden aukko.
Osa naisista on asenteiltaan todella sovinistisia. Sisko, sinä olet yksi heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Vaikutat naisten vihaajalta.
Ei, vaan minä olen se nainen joka teki kollegankin työt kun tämän lapset oli jatkuvasti sairaana. Ko. työssä oli pöydän pakko olla tyhjä joka ilta kun kotiin lähti, ei siis ollut mahdollista että daami olisi tehnyt työnsä kun tuli takaisin.
Pääsin onneksi itse valkkaamaan sen tilalle uutta sitten. Otettiin nainen, jolla oli lapset jo teini-iässä. Valitettavasti niidenkin kanssa piti puhua työpäivän aikana puhelimessa, eihän teini-ikäinen itse osaa voileipää tehdä ellei mamma neuvo.
Tunnen muuten naisia, jotka ovat ne kotonaolovuodet hyödyntäneet tekemällä väitöskirjan. Sillä nyt ehkä voi lesota, sillä että tekee ylemmän korkeakoulututkinnon jos taustalla on amk, ei niinkään. Useimmathan tekee tuon amk->ylempi -opiskelun työn ohessa... Aika monella on lapsia JA työ, kun sen tekevät, joten ei ole kummoinen saavutus jos on kotona lasten kanssa ja tuon verran opiskelee.
Plus että opiskelu EI ole työntekoa. Vaikka opiskelisi, on työhistoriassa silti neljän vuoden aukko.
Jos jatkuvasti nukkuu pienten lasten takia huonosti, niin opintojen saattaminen loppuu on iso saavutus.
Naisia vihaavat naiset ovat todella vastenmielinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti. Sinun pitäisi hyvin tietää se, että naiselle lapset on riski työnantajan silmissä ja miehelle lapset on meriitti ja johtaa parempaan palkkakehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nollaa, mutta tottakai sinua verrataan muihin hakijoihin. Jos et työskentele työvoimapula-alalla, on hakijoita kymmeniä tai jopa satoja.
Kun valittavissa on sinä, jolla vuosien tauko ja kaksi pientä lasta (kaikki tietävät kuinka ne sairastavat), vs kymmenen hakijaa joilla aukoton työhistoria ja ei lapsia / ei pieniä lapsia / vain yksi lapsi, niin miksi he palkkaisivat sinut? Ei sinua siinä verrata sun viiden vuoden takaiseen tilanteeseen ja katsota että olisit "huonompi", sinua verrataan niihin kymmeniin muihin hakijoihin joilla on pidempi kokemus ja vähemmän haittatekijöitä.
Aika monilla on lapsia. Jostain syystä vain naisille lapset / mahdolliset lapset tulevaisuudessa lasketaan miinukseksi.
Samasta "jostain syystä" se nainen on paljon enemmän poissa töistä lapsen saamisen aikana ja sairastumisten yhteydessä.
Näin se vaan näin menee, meillä on töissä 11 henkilöä joista kaksi naisia - toinen näistä naisista on saikuttanut vuoden sisällä enemmän kuin me muut yhteensä, mukaan lukien tämä toinen nainen. Kyllä se kiristää tunnelmaa myös työntekijöiden keskuudessa kun työt kaatuvat muiden niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Silti työnantajat jaksavat maukua työntekijäpulaa. Ei tunnu olevan, kun lailliset äitiysvapaat pilaavat työntekijän koko loppuelämän ajaksi. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta vaikka hän olisi nelikymppinen, niin hänellä on silti 30 vuotta työelämää jäljellä. Aika iso hinta tuli lapsista maksettavaksi. Lasten hankkiminen on naisille riski, joten olen ilolla seurannut syntyvyyden alenemista. Työnantajat taputtavat pieniä karvaisia käsiään, kun enää ei ole huolta työntekijöiden poissaoloista lasten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nollaa, mutta tottakai sinua verrataan muihin hakijoihin. Jos et työskentele työvoimapula-alalla, on hakijoita kymmeniä tai jopa satoja.
Kun valittavissa on sinä, jolla vuosien tauko ja kaksi pientä lasta (kaikki tietävät kuinka ne sairastavat), vs kymmenen hakijaa joilla aukoton työhistoria ja ei lapsia / ei pieniä lapsia / vain yksi lapsi, niin miksi he palkkaisivat sinut? Ei sinua siinä verrata sun viiden vuoden takaiseen tilanteeseen ja katsota että olisit "huonompi", sinua verrataan niihin kymmeniin muihin hakijoihin joilla on pidempi kokemus ja vähemmän haittatekijöitä.
Aika monilla on lapsia. Jostain syystä vain naisille lapset / mahdolliset lapset tulevaisuudessa lasketaan miinukseksi.
Samasta "jostain syystä" se nainen on paljon enemmän poissa töistä lapsen saamisen aikana ja sairastumisten yhteydessä.
Näin se vaan näin menee, meillä on töissä 11 henkilöä joista kaksi naisia - toinen näistä naisista on saikuttanut vuoden sisällä enemmän kuin me muut yhteensä, mukaan lukien tämä toinen nainen. Kyllä se kiristää tunnelmaa myös työntekijöiden keskuudessa kun työt kaatuvat muiden niskaan.
Siis onko sairaana ollut teidän työntekijä vai hänen lapsensa? Jos hänen lapsensa, niin nainen lienee ainoa perheellinen koko porukasta. Muutenhan tekstistäsi saa sen kuvan, että miehillekään ei ole luvallista olla pois töistä lasten sairastaessa. Ei ihme, että eivät uskalla jäädä kotiin.
Miten tämä voi olla sinulle yllätys, että näin on? Tuleeko sekin yllätyksenä, että ne lapset maksavat sinulle 100 t€ / kpl?
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla sinulle yllätys, että näin on? Tuleeko sekin yllätyksenä, että ne lapset maksavat sinulle 100 t€ / kpl?
Koetko tämän olevan ainoastaan henkilökohtainen ongelmani? Et näe tätä yhteiskunnan näkökulmasta mitenkään ongelmalliseksi ilmiöksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä voi olla sinulle yllätys, että näin on? Tuleeko sekin yllätyksenä, että ne lapset maksavat sinulle 100 t€ / kpl?
Koetko tämän olevan ainoastaan henkilökohtainen ongelmani? Et näe tätä yhteiskunnan näkökulmasta mitenkään ongelmalliseksi ilmiöksi?
En. Noin on ollut aina ja todennäköisesti tulee aina olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Ymmärrän työnantajia, sulla kumminkin 4v aukko työhistoriassa. En sano että se olisi oikein, mutta jos itse joutuisin valitsemaan vastavalmistuneen miehen tai 4v kotona olleen ja kahden pienen lapsen äidin välillä niin varsin helposti ottaisin sen vastavalmistuneen.
Sama. Varsinkin kun olen itse istunut siellä rekrytoijan penkillä kuuntelemassa mamman selityksiä siitä, miten omien lasten hoitaminen kotona on opettanut organisointikykyä ja multitaskaamista.
Kaikkihan me tiedämme että multitaskaaminen on tehottomuutta ja jos organisointikyky on ollut alunperin noin huono, että ihan omien kahden lapsen hoitaminen sitä kehittää, se on tuskin nytkään kovin korkealla tasolla.
Mutta joo, neljän vuoden aukko työhistoriassa on aika paha juttu. Ihan sama työnantajan kannalta johtuuko se työttömyydestä vai lasten tekemisestä.
Silti työnantajat jaksavat maukua työntekijäpulaa. Ei tunnu olevan, kun lailliset äitiysvapaat pilaavat työntekijän koko loppuelämän ajaksi. Aloittaja ei kertonut ikäänsä, mutta vaikka hän olisi nelikymppinen, niin hänellä on silti 30 vuotta työelämää jäljellä. Aika iso hinta tuli lapsista maksettavaksi. Lasten hankkiminen on naisille riski, joten olen ilolla seurannut syntyvyyden alenemista. Työnantajat taputtavat pieniä karvaisia käsiään, kun enää ei ole huolta työntekijöiden poissaoloista lasten vuoksi.
Olen kolmikymppinen, joten työelämää on vielä pitkään jäljellä. Kai lasten syntymän jälkeistä huonoa urakehitystä myös hävetään. Ei tästä oikein ole mukava tuttujen kanssa puhua, että lasten syntymän jälkeen tulotaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka teki opintojakin edistääkseen työllistymistään.
Itsehän ne omat työt joutuu tekemään, vaikka lapsi sairastaisi, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Ei toimistotöissä ole mitään tuuraajia, vaan jokainen tekee oman alueensa, vaikka olisi sairaanakin. Joutuu vaan tekemään tehokkaammin töitä muina päivinä.
Neljä vuotta pois työelämästä on hirveän kauan, erityisesti jos on vain kaksi lasta. Tuossa ajassa olisi voinut hankkia ne neljä lasta.