Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?
14.05.2020 |
Tuli siis tuosta Sami Kurosen tilanteesta mieleen.
Elatusmaksua perustellaan etävanhemman osallistumisena lapsen kuluihin. Mutta jos tilanne onkin se että vanhemmat maksavat kulut muutenkin puoliksi Koska lapset viettävät puolet ajasta kummankin luona. Niin mitä tuolla elatusmaksulla enää oo virkaa?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Jos se vanhemman varakkuus on tullut pitkillä työpäivillä, ylitöillä tai työmatkoilla, niin tulothan pienenevät, jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Jokainen tilanne on aina omansa. Riippuu hieman kumpaisenkin lapsen vanhemman elatuskyvystä. - Jos kumppani on nollauloinen tai hyvin vähätuloinen ja vielä mahd. aiemmin tukenut exänsä uralla etenemistä mm. jäämällä yhteiseen kotiin ja ollut siellä mahd. vuosia ellei vuosikymmeniä, niin jos paremmin tienaava kumppani sitten lähtee parisuhteesta syystä ta toisesta ja kenteis vielä turvannaut omaisuutensa avoehdolla, niin on minusta reilua, jos hän maksaa yhteisen lapsen kuluista isomman osan, vaikka lapsen huolto jaettaisiin vuoroviikoin tapahuvaksi.
Sinkkumies
Tunnustan olevani tuollainen mies. Vaimo oli kotona lasten kanssa ja minä loin uraani ja tienaan 4 kertaa enemmän kuin hän. Tuli ero minun aloitteesta ja vaimo oli paineessa, että mitäs nyt. On hän töissä nykyään kaupassa ja saa palkkaa, mutta minä sanoin suoraan että ei tarvitse rimpuilla noilla tuloilla. Maksan elarit ja lasten kaikki harrastukset ja vaatteet, luurit, tietokoneet jne. Jos ruokit ne kun ovat luonasi ja laitat kouluun ne, niin onko hyvä diili. Oli se. Hän on kuitenkin hyvä nainen ja vaimo johon rakastuin. Ei liittynyt eroon draamaa, mutta en vaan enää pystynyt elämään yhteistä elämää. Ollaan hyvissä väleissä ja ollaan juteltu asioista mikä johti siihen, että halusin eron ja exä ymmärtää kaiken nykyään, vaikka shokki olikin. Eroa en nyt tässä ala selittää, mutta kolmatta osapuolta tai pettämistä ei ole ollut eikä erosta ole siitä kyse.
Käydään me välillä ns perheenä tekemässä asioita, mutta ei sen enempää. Haluan, että kaikilla kolmella on hyvä olla ilman strsessiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos entinen puolisoni ansaitsisi selvästi vähemmän kuin minä, niin että lapsella olisi joka toinen viikko aivan erilainen elintaso, haluaisin mielellään tasata tilannetta. Haluasin, että lapsi saa kunnollista ruokaa, vaatteita, lääkkeet, vitamiinit, hygieniatarvikkeet, oman huoneen/tilan, kirjoja, leluja tai muuta ikävaiheen mukaista viihdykettä molempiin koteihin.
En vihaa entistä puolisoani, en halua, että hän on "huono" vanhempi lasten silmissä. Sellainen, jonka luona ei saa juuri koskaan herkkuja tai joudutaan odottamaan palkkapäivää, ennen kuin ostetaan uudet talvihanskat rikkimenneiden tilalle. Ei se ole lasten tai minunkaan etuni.
Olemme ex-puolison kanssa aika tasaväkisessä tilanteessa tulojen puolesta, mutta yritän muistuttaa häntä esim. lapsille mieleisistä välipaloista ja selittää teinitytöt mielenkiemuroita. Minä haluan, että lapsilla on hyvä olla molemmissa kodeissa.
Lapsilisä yh-korotuksella plus elarit riittää kyllä aivan hyvin lapsen hyvään ravitsemukseen hänen ollessaan exälläsi, MIKÄLI nämä rahat käytetään oikeasti siihen lapseen. Sinähän voit sitten maksaa suoraan lapsen harrastuksia ja muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta tällaiselle ihmiselle sinä kuitenkin annat lapsesi joka toiseksi viikoksi, tietäen että siellä ei sitten hoideta, ei pestä hampaita, ei kuljeteta harrastuksiin, ei huolehdita lääkäreistä ja neuvoloista?
Niin, ne on ne isän oikeudet jotka jyräävät lapsen oikeudet :) pitää sitten omalla viikolla hoitaa kaikki lääkärit ja neuvolat, harrastuksiin ei tosiaan pääse isäviikoilla ja hampaat vihloo kun tulee kotiin. Minkäs teet kun laki määrää antamaan hänet sinne.
Ansaitsisit vankilatuomion siitä että ensin lisäännyt väkisin miehen kanssa josta ei ole isäksi, ja sen jälkeen jätät tämän isän vielä pitkiksi ajoiksi hoidotta tämän ihmisen luo. Ajatteletko lastasi yhtään, vai vain itseäsi??? Hyi helkutta.
Trollolloo vaan sinnekin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Äidin pitää mennä tekemään töitä, eikä juoda kaikkia lapsen rahoja itse, niin on sitten varaa ostaa se pyörä. Elareista kuuluu säästää, ne on mitoitettu riittämään kyllä, mutta tarkoitus ei ole saada käytettyä joka penniä joka kuu, vaan niin ett äkun talvivaatteita tarvitaan niin sitten ostetaan niillä säästetyillä rahoilla.
Tässä ketjussahan on aiheena se, että elareita ei makseta vaan lapsen kulut jaetaan. Entä jos toinen vanhempi on sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse pyörää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan rehellisiä. Normaali alakoululaiseen menee n. 200 €/kk. Yläasteikäiseen ehkä 300 €/kk. Ruokaan ja vaatteisiin ei mene juuri tuon enempää. Yläasteikäisillä menee n. 20 €/kk viikkorahaan. Ylimenevät saa kustantaa vaikka itse omalla työllään. Isommat kuluerät kuten tietokoneen hankinta kustannetaan yhdessä. Ja yhdellä tietokoneen hankinnalla pärjää jo yläasteen ja lukion.
Eikö sun mielestä koululainen tarvitse muuta kuin ruuan, vaatteet ja viikkorahan? Alakouluikäinen tekemään töitä ja maksamaan esim. silmälasit itselleen?
Kyllähän se näin on että pääsääntöisesti ihminen tulee näillä toimeen. Noita kertahankintoja tulee tietysti silloin tällöin mutta eivät nekään nosta kuukausikuluja satoihin euroihin.
Jo pelkät harrastukset maksaa helposti 200-400 per kk. Eikä välillä riitä tämäkään.
Kukaan lapsi ei tarvitse 400en harrastusta. Ei kukaan. Jos haluat välttämättä moista ylellisyyttä, niin kustanna se toki itse. Älä toisten rahoilla.
Mikä harrastus maksaa 400 euroa kuussa?
Meillä yhden urheiluharrastus maksaa 1700/vuosi ja kahden muun 1200/vuosi.
Riippuu paljon siitäkin, että miten tavoitteellisesti tai millä tasolla harrastaa. Jos harrastukseen kuuluu edes jonkun verran jotain kisa- tai turnausmatkoja, ulkomaan tai kotimaan leirejä tms. niin hinnat nousee helposti tuosta ylikin.
Jännä miten samaan harrastukseen ei ollut varaa kun elettiin vielä yhtenä perheenä, mutta sen jälkeen kun aloit saamaan "ilmaista rahaa" niin yhtäkkiä lapselle kaikki harrastukset on hintansa puolesta mahdollisia. Samalla saa kyykäyttää exää, ei miten ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Äidin pitää mennä tekemään töitä, eikä juoda kaikkia lapsen rahoja itse, niin on sitten varaa ostaa se pyörä. Elareista kuuluu säästää, ne on mitoitettu riittämään kyllä, mutta tarkoitus ei ole saada käytettyä joka penniä joka kuu, vaan niin ett äkun talvivaatteita tarvitaan niin sitten ostetaan niillä säästetyillä rahoilla.
Että isän ei tarvitsekaan osallistua millään tavalla lapsen kuluihin? :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuet pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken jos lapsi on vuoro viikko systeemillä. Eli lakeihin pitäisi saada tältä osin muutos. Ja kun lapsi on puoliksi vanhemmilla, niin elatusmaksujakaan ei tarvita, kun kulut menevät puoliksi.
Ilmeisesti kumpikin vanhemmista maksaa omat vakuutukset lapsesta ja kaikki vaatteet ja tarvikkeet on kummassakin kodissa erikseen. Lukiolaisen koulukirjatkin on sitten kahtena kappaleena, toinen äidin ja toinen isän luona. Samoin tietokone, kännykkä, pyörä, urheilu- ja harrastusvälineet, kaverisynttäreiden lahjat ja mitä nyt onkaan. Äidin viikoilla lapsi ei saa käyttää iskän ostamaa bussikorttia. Kumpi tulee lopulta halvemmaksi, elatusmaksu vai kaiken maksaminen yksin?
Onko tullut mieleen, että kirjat jne. isommat hankinnat voi maksaa myös puoliksi? Toinen maksaa esim. ajokortin ja toinen lukion kirjat jne. Tasataan menot. Ei ole kovin vaikeaa. Ihan ala-asteen matematiikalla siitä selviää.
Entä jos toinen sanoo, että ajokortti on ihan turha ja hänen vanhoilla lukiokirjoilla vuodelta 1982 pärjää nykyäänkin? Jos jo parisuhteen aikana on riidelty lapsen talvihaalarien hinnasta, niin se riitely ei lopu eron jälkeenkään.
Kun asioista ei pysty sopimaan, kannattaa ne elarit oikeudenkautta hakea.
Justhan sinä sanoit, että elatusmaksuja ei tarvita vaan kaikki menot maksetaan puoliksi. Eikö silloin oikeudesta haeta menojen puolittamista eikä elareita? Siellä tuomari pohtii, onko lapsen rippileirimaksu tarpeellinen vai tarpeeton meno ja saako rippikakun ostaa leipomosta vai pitääkö se leipoa itse.
Menojen puolittaminen ei ole reilua, mikäli vanhempien elatuskyvyissä on eroa. Oikeudessa katsotaan mikä on kenenkin elatuskyky ja kuka maksaa minkä verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex halusi erota minusta. Ex halusi vuoroviikkovanhemmuuden. Ex on ollut sitä mieltä, ettei hänen kuulu maksaa elareita koska minulla on hyvät tulot ja varallisuutta. Hänellä on itsellään enemmän varallisuutta, ja ihan ok tulot, toki hieman omiani pienemmät.
On aika käsittämätöntä että tässä tilanteessa monen mielestä en saisi vaatia elareita ja että pitäisi kiltisti maksaa kaikki lasten kulut yksin. Olen kuitenkin taloudessani ainut aikuinen, ja maksan asumisen yksin. En saa muita tukia kuin lapsilisän.
Ainut syy, miksi hän halusi vuoroviikkovanhemmuuden on se että ajatteli ettei silloin tarvitse maksaa elareita. Väärässäpä oli. Ja niin olin minäkin kun luulin että ilman elareita onnistuisi vastata kuluista yhdessä.
Nyt saan kahdesta lapsesta yhteensä 110€. Se on aika vähän, mutta sentään parempi kuin 0€. Maksan KAIKKI lasten kulut, poislukien ruoan isäviikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuet pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken jos lapsi on vuoro viikko systeemillä. Eli lakeihin pitäisi saada tältä osin muutos. Ja kun lapsi on puoliksi vanhemmilla, niin elatusmaksujakaan ei tarvita, kun kulut menevät puoliksi.
Tarvitaanpa silloin kun toisen vanhemman elatuskyky on alempi. Tällöin kulujen tasajakokaan ei ole reilua. Ei ole reilua, että toinen vanhemmista joutuu käyttämäön suuremman osan tuloistaanyhteisenlapsen elättämiseen kuin toinenvanhempi. Lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaannäiden elatuskyvyn mukaan.
Kato se on ihan reilua, kun oman tulotasonsa voi valita itse.
Tässä on nyt kysymys lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan näiden elatuskyvyn mukaan ja se jolla on parempi elatuskyky maksaa enemmän.
Toivottavasti naiset ymmärtävät tämän eivätkä suostu itselleen epäreiluun tilanteeseen. Ymmärrän että monet yrittää päästä pskasta miehestä eroonmahdollisimman helposti ja nopeasti, mutta lapsen oikeuksista pitäisi silti jaksaa pitää kiinni.
Maksaa enemmän joo, mutta LAPSELLE, ei lapsen ÄIDILLE. Siinä on iso ero makseleeko äiti rahoilla asuntovelkansa pois, vai meneekö se kaikki isän antama raha, sanotaan nyt vaikka tonni kuussa, siihen lapseen pelkästään. Suomessa ei käsittääkseni pitäisi joutua maksamaan elatusapua EXÄLLE, mutta näin se kuitenkin käytännössä on. Jos etä on varakkaampi, lapset hänen luokseen asumaan, ja saa loinen maksaa vain oman elonsa, pärjää pikkuyksiössä, eikä tarvitse etän maksaa hänelle taloa "koska lapset"! Tai sitten niin, että etä maksaa kalliit jutut kuten ne jokaisen pikkulapsen tarvitsemat 500 euron silmälasit.
Puhut nyt erittäin harvinaisesta tilanteesta.
https://www.minilex.fi/a/elatusapu-keskim%C3%A4%C3%A4rin
Huomattavasti normaalimpaa on, että vanhemmilla on melko samat tulot tai isällä jonkun verran paremmat. Molemmat vanhemmat haluavat, että äiti on lähivanhempi, koska äiti on jo ennen avioeroa käyttänyt enemmän aikaa lasten ja kodinhoitoon.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-…
Äiti on tottunut huolehtimaan lasten kuluista ja hankinnoista, ja koska sama toimii molemmille myös jatkossa, isä maksaa äidille lasten kuluja varten elatusmaksua.
Tässähän ei mitään vikaa olekaan, ja tilanne sopii kaikille, muuta iitähän lainaamasi henkilö ei kirjoittanut, eli vastasit väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Kyllä se on sen tehtävä koluta ne Kirpparit joka on sitä mieltä että sieltä halvalla hyvä haalari löytyy. Jos toinen on kuitenkin valmis maksamaan uudesta puolet, ehdottomasti näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Tietenkin se, joka asettaa rajoituksia vaatteiden hinnalle kuten talvihaalari max 20 euroa, myös etsii sen hintaisen talvihaalarin. Kun se on niin, että niitä sopivia ei vaan kävele joka kirpparilla vastaan eikä toista voi velvoittaa kiertämään kaikki paikkakunnan kirpparit 2-3 kertaa viikossa. Lapsi tarvitsee asianmukaiset vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
No samalla tavalla se hyödyttäisi sitä lapsen toista vanhempaa, kuin se nyt hyödyttää sinua? Eli mitä hyödyttää ett äsinä saat lapsesta tuet joita et käytä lapseen, ja etä maksaa sinulle enemmän?? Ihan sama tilanne, mutta toisinpäin.
Et ymmärrä lukemaasi? Minä käytän rahat lapseen, etä ei käytä, eikä käyttäisi yhtään enempää vaikka saisi enemmän rahaa.
Eli myönnät siis lisääntyneesi ihan tarkoituksella ihmisen kanssa joka ei ole lasta halunnut, ei halua nytkään, ja vielä pakotat tätä täysin halutonta ihmistä edelleen lapsen kanssa olemaan ja siitä maksamaan? Ei hyvää päivää taas!!! Ajatteletko piirun vertaa lastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Haluatko sinä lapsellesi talvihaalarin, joka on sopivan kokoinen, pitää pakkasen ja kosteuden ulkopuolella eikä hiota vai sen kaupan halvimman, josta menee kuukaudessa polvet puhki ja joka kastuu helposti ja kuivaa hitaasti? Miten usein kirppareilla täytyy käydä, että sopiva tulee vastaan? Lähi kyllä osallistuu panoksellaan lapseen paljon enemmän kuin etä.
Yleensä se, joka ei ole parisuhteen aikana osallistunut millään tavalla lapsen hankintoihin alkaa eron jälkeen valittaa hinnoista. Lapset tarvitsevat sopivat vaatteet eri tilanteisiin ja niitä joutuu ostamaan usein, kun entiset jäävät pieneksi. Vaatteet myös kuluvat hetkessä esimerkiksi polvista, jos lapsen antaa leikkiä. Rikkinäisiä vaatteita ei kukaan osta.
Mielestäsi siis kallein kaupasta ostettu on ainoa joka lapselle kelpaa. No maksa se sitten itse.
Yleensä se muuten valittaa rahojen riittämättömyydestä kalliisiin luksustuotteisiin on se, joka itse maksaa lapsen kuluja mahdollisimman vähän, ja maksattaa ne toisella. Näin ei tule ymmärrystä siitä kuinka paljon sen rahan ansaitsemiseen käytetään aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
No samalla tavalla se hyödyttäisi sitä lapsen toista vanhempaa, kuin se nyt hyödyttää sinua? Eli mitä hyödyttää ett äsinä saat lapsesta tuet joita et käytä lapseen, ja etä maksaa sinulle enemmän?? Ihan sama tilanne, mutta toisinpäin.
Et ymmärrä lukemaasi? Minä käytän rahat lapseen, etä ei käytä, eikä käyttäisi yhtään enempää vaikka saisi enemmän rahaa.
Eli myönnät siis lisääntyneesi ihan tarkoituksella ihmisen kanssa joka ei ole lasta halunnut, ei halua nytkään, ja vielä pakotat tätä täysin halutonta ihmistä edelleen lapsen kanssa olemaan ja siitä maksamaan? Ei hyvää päivää taas!!! Ajatteletko piirun vertaa lastasi?
Joo kun suunniteltiin lasta niin mies kertoi että eron jälkeen ei aio kuljettaa lasta lääkäriin tai ostaa tälle harrastusvälineitä, juuri näin se meni ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Jos se vanhemman varakkuus on tullut pitkillä työpäivillä, ylitöillä tai työmatkoilla, niin tulothan pienenevät, jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
Samalla ne menot pienenevät, kun ei tarvitse maksaa itsensä ja lapsen lisäksi vielä eksälle elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Jokainen tilanne on aina omansa. Riippuu hieman kumpaisenkin lapsen vanhemman elatuskyvystä. - Jos kumppani on nollauloinen tai hyvin vähätuloinen ja vielä mahd. aiemmin tukenut exänsä uralla etenemistä mm. jäämällä yhteiseen kotiin ja ollut siellä mahd. vuosia ellei vuosikymmeniä, niin jos paremmin tienaava kumppani sitten lähtee parisuhteesta syystä ta toisesta ja kenteis vielä turvannaut omaisuutensa avoehdolla, niin on minusta reilua, jos hän maksaa yhteisen lapsen kuluista isomman osan, vaikka lapsen huolto jaettaisiin vuoroviikoin tapahuvaksi.
Sinkkumies
Tunnustan olevani tuollainen mies. Vaimo oli kotona lasten kanssa ja minä loin uraani ja tienaan 4 kertaa enemmän kuin hän. Tuli ero minun aloitteesta ja vaimo oli paineessa, että mitäs nyt. On hän töissä nykyään kaupassa ja saa palkkaa, mutta minä sanoin suoraan että ei tarvitse rimpuilla noilla tuloilla. Maksan elarit ja lasten kaikki harrastukset ja vaatteet, luurit, tietokoneet jne. Jos ruokit ne kun ovat luonasi ja laitat kouluun ne, niin onko hyvä diili. Oli se. Hän on kuitenkin hyvä nainen ja vaimo johon rakastuin. Ei liittynyt eroon draamaa, mutta en vaan enää pystynyt elämään yhteistä elämää. Ollaan hyvissä väleissä ja ollaan juteltu asioista mikä johti siihen, että halusin eron ja exä ymmärtää kaiken nykyään, vaikka shokki olikin. Eroa en nyt tässä ala selittää, mutta kolmatta osapuolta tai pettämistä ei ole ollut eikä erosta ole siitä kyse.
Käydään me välillä ns perheenä tekemässä asioita, mutta ei sen enempää. Haluan, että kaikilla kolmella on hyvä olla ilman strsessiä.
Taas jonkun katkeran naisen fantasia :D :D :D
Vaikka olisi sm-tason urheilustakin kyse, niin esim. pituushyppy ja jääkiekko eroavat aika merkittävästi kustannusten suhteen toisistaan.