Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?

Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin? 

Haluatko sinä lapsellesi talvihaalarin, joka on sopivan kokoinen, pitää pakkasen ja kosteuden ulkopuolella eikä hiota vai sen kaupan halvimman, josta menee kuukaudessa polvet puhki ja joka kastuu helposti ja kuivaa hitaasti? Miten usein kirppareilla täytyy käydä, että sopiva tulee vastaan? Lähi kyllä osallistuu panoksellaan lapseen paljon enemmän kuin etä.

Yleensä se, joka ei ole parisuhteen aikana osallistunut millään tavalla lapsen hankintoihin alkaa eron jälkeen valittaa hinnoista. Lapset tarvitsevat sopivat vaatteet eri tilanteisiin ja niitä joutuu ostamaan usein, kun entiset jäävät pieneksi. Vaatteet myös kuluvat hetkessä esimerkiksi polvista, jos lapsen antaa leikkiä. Rikkinäisiä vaatteita ei kukaan osta.

Mielestäsi siis kallein kaupasta ostettu on ainoa joka lapselle kelpaa. No maksa se sitten itse. 

Yleensä se muuten valittaa rahojen riittämättömyydestä kalliisiin luksustuotteisiin on se, joka itse maksaa lapsen kuluja mahdollisimman vähän, ja maksattaa ne toisella. Näin ei tule ymmärrystä siitä kuinka paljon sen rahan ansaitsemiseen käytetään aikaa.

Sinä jaksat jankuttaa kaupan kalleimmasta haalarista, minä puolestani olen moneen kertaan kertonut, että haalarin pitää olla lapselle sopiva. Jos olet kertaakaan ostanut lapselle haalaria, niin olet huomannut, miten lapsissa ja haalareissa on eroja mitoituksen osalta. Se, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Ne halvimmat haalarit on valmistettu jossain missäliemaassa ja mitoitus voi olla ihan pielessä. Sellainen haalari on turha ostos vaikka olisi halpakin, jossa lapsi ei pysty liikkumaan kunnolla kun se kinnaa sieltä ja löpsöttää täältä. Sellaisellakaan haalarilla ei tee mitään, joka kastuu hetkessä, kuivuu hitaasti ja jossa saumat ja vetoketjut alkavat repsottaa pari viikkoa myöhemmin.

Sinä itse jankkaat muutaman eruon kirpparihaalarista joka on rikki heti. Ei maksa minunkaan vaivaa puhua muusta kuin kalleimmasta. Jos et nä yhtään että on välimallejakin, niin se on sama kuin seinille puhuisi. Eli niin kauan kuin itse puhut resuisesta kirpparihaalarista, minä puhun kaupan kalleimmasta uudesta tuotteesta.

Minä olen puhunut kaupan halvimmista haalareista. Ne on yleensä laadultaan huonoja. Kaksi huonoa haalaria maksaa enemmän mitä yksi kunnollinen. Hyvällä tuurilla kirpparilta löytyy hyväkuntoinen ja hyvälaatuinen haalari, mutta kun se on ihan tuurista kiinni sattuuko sellaisen löytämään.  Kiva, jos sinulla on maaginen kyky sattua kirpparille samaan aikaan kun sellainen tulee myyntiin tai sitten kiertelet siellä kaikki päivät. Työssäkäyvä ei ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Maksan entiselle miehelleni 150e/lapsi/3 lasta/kk vaikka lapset ovat viikko viikko.

Ei varmasti tarvitsisi, mut haluan et heilläkin on varaa joskus tehdä jotain ekstraa ja kaikki pennit ei mene siihen että yrittää edes ruoassa pysyä.

Maksan niitä lasten vuoksi. Mulle ei ole ongelma laittaa rahaa omiin lapsiini.

Tässä huomaa etä-äidin ja etäisän eron. Äitiä ei haittaa vaikka lapsiin menee rahaa, vaikka se meneekin sinne eksän tilille. Miehet taas kostonjanoissaan eivät halua elatusta lapsistaan maksaa.

Naiset tinkivät omista menoistaan lasten hyväksi, miehet taas käyttävät rahat mieluummin itseensä ja tinkivät lasten menoista. Näin se yleensä menee, joten turha alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan entiselle miehelleni 150e/lapsi/3 lasta/kk vaikka lapset ovat viikko viikko.

Ei varmasti tarvitsisi, mut haluan et heilläkin on varaa joskus tehdä jotain ekstraa ja kaikki pennit ei mene siihen että yrittää edes ruoassa pysyä.

Maksan niitä lasten vuoksi. Mulle ei ole ongelma laittaa rahaa omiin lapsiini.

Tässä huomaa etä-äidin ja etäisän eron. Äitiä ei haittaa vaikka lapsiin menee rahaa, vaikka se meneekin sinne eksän tilille. Miehet taas kostonjanoissaan eivät halua elatusta lapsistaan maksaa.

Jep, ei tulisi mieleenkään että eksä ajelee tuolla 150e kk jollain limusiinilla ympyrää niinkuin täällä lähiäideistä puhuttiin :,D kyllä se ihan uppoaa jo lasten kuukauden ruokiin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ovat jokaisella omansa, mutta laki lähtee siitä että lapsella on oikeus elatukseen.

Laki ei turvaa sitä oikeutta etävanhemman luona. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen talouteni hyväksi, mutta en pysty maksamaan edes lasten syömisiä omilla viikoillani, JOS maksan kaikki pakolliset kuluni. Syynä on paha velkavankeus talosta muuttotappioalueella, koska ex-vaimo jätti omat velvoitteensa hoitamatta. Etävanhempana en ole oikeutettu mihinkään tukiin lapsista ja sossusta en saa avustusta samaisen talon (omaisuuden) takia. Lasten menoihin en toki saisi apua sieltäkään, vaikka taloa ei olisikaan, koska olen "vain" etävanhempi.

Tuloni myöskin saattaisivat estää sossuavun, koska niiden perusteella joudun maksamaan elatusapuakin kolminumeroisen summan, VAIKKA olen todistanut lastenvalvojan luona aukottomasti, ettei minulla jää pakollisten kulujen jälkeen euroakaan edes lasten ruokkimiseen. Kaikkia menoja ei laskuri nimittäin huomioi, riippumatta siitä, voiko niitä välttää.

Lapseni saavat kyllä ruokaa luonani, kun lykkään velkojeni maksua. Loputtomiin en tietenkään pysty näin jatkamaan.

Sama tarina ties monettako kertaa tuli kirjoitettua, mutta kun se kerran on todellisuutta minulle, niin menköön. Ehkä joku fiksu kansanedustaja ottaa joskus kopin ja alkaa ajaa etävanhemman asiaa. Siis tukien kanssa ja siinä, että elatusapulaskurin pitäisi huomioida TODELLISET menot, vaikka ne suuret ovatkin. Tilanteet kun eivät ole aina samanlaisia tai itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ovat jokaisella omansa, mutta laki lähtee siitä että lapsella on oikeus elatukseen.

Laki ei turvaa sitä oikeutta etävanhemman luona. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen talouteni hyväksi, mutta en pysty maksamaan edes lasten syömisiä omilla viikoillani, JOS maksan kaikki pakolliset kuluni. Syynä on paha velkavankeus talosta muuttotappioalueella, koska ex-vaimo jätti omat velvoitteensa hoitamatta. Etävanhempana en ole oikeutettu mihinkään tukiin lapsista ja sossusta en saa avustusta samaisen talon (omaisuuden) takia. Lasten menoihin en toki saisi apua sieltäkään, vaikka taloa ei olisikaan, koska olen "vain" etävanhempi.

Tuloni myöskin saattaisivat estää sossuavun, koska niiden perusteella joudun maksamaan elatusapuakin kolminumeroisen summan, VAIKKA olen todistanut lastenvalvojan luona aukottomasti, ettei minulla jää pakollisten kulujen jälkeen euroakaan edes lasten ruokkimiseen. Kaikkia menoja ei laskuri nimittäin huomioi, riippumatta siitä, voiko niitä välttää.

Lapseni saavat kyllä ruokaa luonani, kun lykkään velkojeni maksua. Loputtomiin en tietenkään pysty näin jatkamaan.

Sama tarina ties monettako kertaa tuli kirjoitettua, mutta kun se kerran on todellisuutta minulle, niin menköön. Ehkä joku fiksu kansanedustaja ottaa joskus kopin ja alkaa ajaa etävanhemman asiaa. Siis tukien kanssa ja siinä, että elatusapulaskurin pitäisi huomioida TODELLISET menot, vaikka ne suuret ovatkin. Tilanteet kun eivät ole aina samanlaisia tai itsestä kiinni.

Eli maksat omaa velkaasi pois niin suurella summalla ettei jää lasten elareihin ja ruokaan rahaa...? Tietenkään tälläistä ei oteta huomioon, muutenhan kaikki erotessa alkaisivat vaan maksaa velkojaan pois niin ettei hups, jää kyllä yhtään rahaa lapsille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostavaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Ensinnäkin, lähivanhempi saa kaikki tuet lapsista ja hänellä on myös oma elatusvastuu. Tukien ei tarvitse riittää kaikkeen, vaan myös lähivanhemman on laitettava omaa rahaa elatukseen.

Viikko-viikko systeemissä tukien saajan kuuluisi ne vaatteet maksaa. Toki lähivanhemmankaan ei kannata kohtuuttomuuksiin suostua, mutta lähtökohtaisesti näin. Kyllähän se etä jo omat viikkonsa elättää kokonaan ilman tukia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostavaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Ensinnäkin, lähivanhempi saa kaikki tuet lapsista ja hänellä on myös oma elatusvastuu. Tukien ei tarvitse riittää kaikkeen, vaan myös lähivanhemman on laitettava omaa rahaa elatukseen.

Viikko-viikko systeemissä tukien saajan kuuluisi ne vaatteet maksaa. Toki lähivanhemmankaan ei kannata kohtuuttomuuksiin suostua, mutta lähtökohtaisesti näin. Kyllähän se etä jo omat viikkonsa elättää kokonaan ilman tukia.

-eri

Kaikki tuet eli lapsilisän ja yh korotuksen, 158e kuukaudessa ja tämän takia etän ei tarvi osallistua mihinkään vaate tai muihin kuluihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ovat jokaisella omansa, mutta laki lähtee siitä että lapsella on oikeus elatukseen.

Laki ei turvaa sitä oikeutta etävanhemman luona. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen talouteni hyväksi, mutta en pysty maksamaan edes lasten syömisiä omilla viikoillani, JOS maksan kaikki pakolliset kuluni. Syynä on paha velkavankeus talosta muuttotappioalueella, koska ex-vaimo jätti omat velvoitteensa hoitamatta. Etävanhempana en ole oikeutettu mihinkään tukiin lapsista ja sossusta en saa avustusta samaisen talon (omaisuuden) takia. Lasten menoihin en toki saisi apua sieltäkään, vaikka taloa ei olisikaan, koska olen "vain" etävanhempi.

Tuloni myöskin saattaisivat estää sossuavun, koska niiden perusteella joudun maksamaan elatusapuakin kolminumeroisen summan, VAIKKA olen todistanut lastenvalvojan luona aukottomasti, ettei minulla jää pakollisten kulujen jälkeen euroakaan edes lasten ruokkimiseen. Kaikkia menoja ei laskuri nimittäin huomioi, riippumatta siitä, voiko niitä välttää.

Lapseni saavat kyllä ruokaa luonani, kun lykkään velkojeni maksua. Loputtomiin en tietenkään pysty näin jatkamaan.

Sama tarina ties monettako kertaa tuli kirjoitettua, mutta kun se kerran on todellisuutta minulle, niin menköön. Ehkä joku fiksu kansanedustaja ottaa joskus kopin ja alkaa ajaa etävanhemman asiaa. Siis tukien kanssa ja siinä, että elatusapulaskurin pitäisi huomioida TODELLISET menot, vaikka ne suuret ovatkin. Tilanteet kun eivät ole aina samanlaisia tai itsestä kiinni.

Eli maksat omaa velkaasi pois niin suurella summalla ettei jää lasten elareihin ja ruokaan rahaa...? Tietenkään tälläistä ei oteta huomioon, muutenhan kaikki erotessa alkaisivat vaan maksaa velkojaan pois niin ettei hups, jää kyllä yhtään rahaa lapsille..

Ei, en maksa. Velkani on pienentynyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana yhteensä noin 4000€. Tietenkin olen maksanut sitä huomattavasti enemmän, mutta käytännössä uudella velalla, koska tuloni eivät ole riittäneet elämiseen. En siis koskaan tule veloistani eroon pääsemään. Sinnittelen vain siihen asti, että lapseni kasvavat täysi-ikäisiksi ja pääsevät omilleen. Sitten luovutan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ovat jokaisella omansa, mutta laki lähtee siitä että lapsella on oikeus elatukseen.

Laki ei turvaa sitä oikeutta etävanhemman luona. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen talouteni hyväksi, mutta en pysty maksamaan edes lasten syömisiä omilla viikoillani, JOS maksan kaikki pakolliset kuluni. Syynä on paha velkavankeus talosta muuttotappioalueella, koska ex-vaimo jätti omat velvoitteensa hoitamatta. Etävanhempana en ole oikeutettu mihinkään tukiin lapsista ja sossusta en saa avustusta samaisen talon (omaisuuden) takia. Lasten menoihin en toki saisi apua sieltäkään, vaikka taloa ei olisikaan, koska olen "vain" etävanhempi.

Tuloni myöskin saattaisivat estää sossuavun, koska niiden perusteella joudun maksamaan elatusapuakin kolminumeroisen summan, VAIKKA olen todistanut lastenvalvojan luona aukottomasti, ettei minulla jää pakollisten kulujen jälkeen euroakaan edes lasten ruokkimiseen. Kaikkia menoja ei laskuri nimittäin huomioi, riippumatta siitä, voiko niitä välttää.

Lapseni saavat kyllä ruokaa luonani, kun lykkään velkojeni maksua. Loputtomiin en tietenkään pysty näin jatkamaan.

Sama tarina ties monettako kertaa tuli kirjoitettua, mutta kun se kerran on todellisuutta minulle, niin menköön. Ehkä joku fiksu kansanedustaja ottaa joskus kopin ja alkaa ajaa etävanhemman asiaa. Siis tukien kanssa ja siinä, että elatusapulaskurin pitäisi huomioida TODELLISET menot, vaikka ne suuret ovatkin. Tilanteet kun eivät ole aina samanlaisia tai itsestä kiinni.

Eli maksat omaa velkaasi pois niin suurella summalla ettei jää lasten elareihin ja ruokaan rahaa...? Tietenkään tälläistä ei oteta huomioon, muutenhan kaikki erotessa alkaisivat vaan maksaa velkojaan pois niin ettei hups, jää kyllä yhtään rahaa lapsille..

Ehket aivan sisäistänyt lukemaasi: MAKSAN kyllä sekä elarit että lasten ruoat. Velkarahalla. Lainanlyhennyksiä en ole suurentanut koskaan. Se on kirjattu myös lakiin, ettei sillä keinolla edes pysty luistamaan elatusmaksuista, joten kommenttisi oli siltäkin osin turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Mikä hemmetin isä. Vaatteet voivat ilmestyä parempituloisen toimesta. Älkää sekoittako tasinkoa yhteisten lasten elatukseen. Että olisi jokin automaatio rahavirta parempituloiselta pienempituloisemmalle ei ole tosiasiallinen. Eihän lapsesta oteta eroa. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuet pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken jos lapsi on vuoro viikko systeemillä. Eli lakeihin pitäisi saada tältä osin muutos. Ja kun lapsi on puoliksi vanhemmilla, niin elatusmaksujakaan ei tarvita, kun kulut menevät puoliksi.

Tarvitaanpa silloin kun toisen vanhemman elatuskyky on alempi. Tällöin kulujen tasajakokaan ei ole reilua. Ei ole reilua, että toinen vanhemmista joutuu käyttämäön suuremman osan tuloistaanyhteisenlapsen elättämiseen kuin toinenvanhempi. Lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaannäiden elatuskyvyn mukaan.

Kato se on ihan reilua, kun oman tulotasonsa voi valita itse.

Tässä on nyt kysymys lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan näiden elatuskyvyn mukaan ja se jolla on parempi elatuskyky maksaa enemmän.

Toivottavasti naiset ymmärtävät tämän eivätkä suostu itselleen epäreiluun tilanteeseen. Ymmärrän että monet yrittää päästä pskasta miehestä eroonmahdollisimman helposti ja nopeasti, mutta lapsen oikeuksista pitäisi silti jaksaa pitää kiinni.

Maksaa enemmän joo, mutta LAPSELLE, ei lapsen ÄIDILLE. Siinä on iso ero makseleeko äiti rahoilla asuntovelkansa pois, vai meneekö se kaikki isän antama raha, sanotaan nyt vaikka tonni kuussa, siihen lapseen pelkästään. Suomessa ei käsittääkseni pitäisi joutua maksamaan elatusapua EXÄLLE, mutta näin se kuitenkin käytännössä on. Jos  etä on varakkaampi, lapset hänen luokseen asumaan, ja saa loinen maksaa vain oman elonsa, pärjää pikkuyksiössä, eikä tarvitse etän maksaa hänelle taloa "koska lapset"!  Tai sitten niin, että etä maksaa kalliit jutut kuten ne jokaisen pikkulapsen tarvitsemat 500 euron silmälasit. 

Puhut nyt erittäin harvinaisesta tilanteesta. 

https://www.minilex.fi/a/elatusapu-keskim%C3%A4%C3%A4rin

Huomattavasti normaalimpaa on, että vanhemmilla on melko samat tulot tai isällä jonkun verran paremmat. Molemmat vanhemmat haluavat, että äiti on lähivanhempi, koska äiti on jo ennen avioeroa käyttänyt enemmän aikaa lasten ja kodinhoitoon.

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-…

Äiti on tottunut huolehtimaan lasten kuluista ja hankinnoista, ja koska sama toimii molemmille myös jatkossa, isä maksaa äidille lasten kuluja varten elatusmaksua. 

Tässähän ei mitään vikaa olekaan, ja tilanne sopii kaikille, muuta iitähän lainaamasi henkilö ei kirjoittanut, eli vastasit väärin.

Ei, vaan kommentoin sitä, että harvassa avioerossa on kyse loisäidistä, joka haluaisi elatusapua 1000 € kuussa ja käyttäisi sen lapsen sijaan omiin kuluihinsa. Tai että se "kärsivä isä raukka" oikeasti pistäisi hanttiin, koska haluaa lapsen parasta. 

Jos kommentoijan kohdalle on sattunut tällainen tilanne, se on valitettavaa, mutta en lähtisi silti muuttamaan lainsääsäntöä, joka on useimpien lasten edun mukainen. 

Ja aina voi erota sovussa ja sopia asiat kahden kesken. Niin minä tein kun erosin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Mikä hemmetin isä. Vaatteet voivat ilmestyä parempituloisen toimesta. Älkää sekoittako tasinkoa yhteisten lasten elatukseen. Että olisi jokin automaatio rahavirta parempituloiselta pienempituloisemmalle ei ole tosiasiallinen. Eihän lapsesta oteta eroa. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolien kanssa.

Lue koko viestiketju niin tiedät mistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteet ovat jokaisella omansa, mutta laki lähtee siitä että lapsella on oikeus elatukseen.

Laki ei turvaa sitä oikeutta etävanhemman luona. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen talouteni hyväksi, mutta en pysty maksamaan edes lasten syömisiä omilla viikoillani, JOS maksan kaikki pakolliset kuluni. Syynä on paha velkavankeus talosta muuttotappioalueella, koska ex-vaimo jätti omat velvoitteensa hoitamatta. Etävanhempana en ole oikeutettu mihinkään tukiin lapsista ja sossusta en saa avustusta samaisen talon (omaisuuden) takia. Lasten menoihin en toki saisi apua sieltäkään, vaikka taloa ei olisikaan, koska olen "vain" etävanhempi.

Tuloni myöskin saattaisivat estää sossuavun, koska niiden perusteella joudun maksamaan elatusapuakin kolminumeroisen summan, VAIKKA olen todistanut lastenvalvojan luona aukottomasti, ettei minulla jää pakollisten kulujen jälkeen euroakaan edes lasten ruokkimiseen. Kaikkia menoja ei laskuri nimittäin huomioi, riippumatta siitä, voiko niitä välttää.

Lapseni saavat kyllä ruokaa luonani, kun lykkään velkojeni maksua. Loputtomiin en tietenkään pysty näin jatkamaan.

Sama tarina ties monettako kertaa tuli kirjoitettua, mutta kun se kerran on todellisuutta minulle, niin menköön. Ehkä joku fiksu kansanedustaja ottaa joskus kopin ja alkaa ajaa etävanhemman asiaa. Siis tukien kanssa ja siinä, että elatusapulaskurin pitäisi huomioida TODELLISET menot, vaikka ne suuret ovatkin. Tilanteet kun eivät ole aina samanlaisia tai itsestä kiinni.

Eli maksat omaa velkaasi pois niin suurella summalla ettei jää lasten elareihin ja ruokaan rahaa...? Tietenkään tälläistä ei oteta huomioon, muutenhan kaikki erotessa alkaisivat vaan maksaa velkojaan pois niin ettei hups, jää kyllä yhtään rahaa lapsille..

Ehket aivan sisäistänyt lukemaasi: MAKSAN kyllä sekä elarit että lasten ruoat. Velkarahalla. Lainanlyhennyksiä en ole suurentanut koskaan. Se on kirjattu myös lakiin, ettei sillä keinolla edes pysty luistamaan elatusmaksuista, joten kommenttisi oli siltäkin osin turha.

Sittenhän ksikki on juuri niinkuin kuuluu, todelliset tulosi ja menosi on otettu huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkevintä olisi varmaan niin, että lapsia varten perustetaan tili, jonne menee lapsilisät, ja sitten molemmat laittaa vaikka suhteessa omiin tuloihinsa sinne tietyn summan, ja sieltä maksetaan ihan kaikki lasten juoksevat kulut, poislukien ruokakulut.

Vai?

No tämä tuntuisi kaikkein järkevimmältä.

Kuten täällä on sanottu, niin viikko-viikko -systeemi ei takaa sitä, että kaikki perushankinnat jakautuvat tuossa 50-50-suhteessa. Toisaalta vaikka lapsi asuisikin selvästi enemmän toisen vanhemman luona, ei se automaattisesti tarkoita sitä että lähivanhempi hoitaisi perushankinnat elatusmaksuilla ja omilla rahoillaan.

Kyllä se tosiaankin tarkoittaa sitä, jos kerran lähi elatusapua saa, niin maksavan ei tarvitse yhtään enempää kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.

Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.

Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?

Tuo ei ole kiinnostavaa. Kysy mieluummin monenko suurituloisemman vanhemman tiedät huolehtivan esimerkiksi lastensa vaateostoksista vapaaehtoisesti vaikka teoriassa rahan pitäisi kulkea elatusmaksun nimellä pienempituloisemman vanhemman pankkitilin kautta.

Ihmiset toimivat käytännössä järkevämmin kuin mitä laki sanoo. Ja lakikin lopulta tottelee ihmisten tekemiä sopimuksia kyllä. Kyseenalaistan siis koko kaanonin jossa pienempituloisen tilille muka pitää alkaa jostakin käsittämättömästä syystä kertyä "elatusmaksuja". Pähkähullua! Noin oli 50-luvulla.

Ei ole kiinnostaa suostuuko isä maksamaan lapsen vaatteita, mutta on kiinnostavaa ettei tarvisi maksaa yhtään mitään sille lähille joka sitten ostaisi ne vaatteet? Mistä ne vaatteet sitten ilmestyy......?

Mikä hemmetin isä. Vaatteet voivat ilmestyä parempituloisen toimesta. Älkää sekoittako tasinkoa yhteisten lasten elatukseen. Että olisi jokin automaatio rahavirta parempituloiselta pienempituloisemmalle ei ole tosiasiallinen. Eihän lapsesta oteta eroa. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolien kanssa.

Lue koko viestiketju niin tiedät mistä puhutaan.

Katso nyt tätä ketjua vain. Mikä on siinä väärin jos lapsi asuu tasapuolisesti molemmilla vanhemmillaan ja se kenen luona asuu hoitaa päivittäistavaroiden kustannukset. Tämän lisäksi suurempituloinen hoitaa kaikki lapsen muut hankinnat siten, että raha ei käy missään vaiheessa pienempituloisen tilillä vaikka lain 50-lukulainen henki saattaisi jotakin muuta puoltaa. Mikä tässä väärin lapsen kannalta? Toisin sanoen elatusmaksuja ei makseta mutta lapsen taloudelliset tarpeet turvataan loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Jokainen tilanne on aina omansa. Riippuu hieman kumpaisenkin lapsen vanhemman elatuskyvystä. - Jos kumppani on nollauloinen tai hyvin vähätuloinen ja vielä mahd. aiemmin tukenut exänsä uralla etenemistä mm. jäämällä yhteiseen kotiin ja ollut siellä mahd. vuosia ellei vuosikymmeniä, niin jos paremmin tienaava kumppani sitten lähtee parisuhteesta syystä ta toisesta ja kenteis vielä turvannaut omaisuutensa avoehdolla, niin on minusta reilua, jos hän maksaa yhteisen lapsen kuluista isomman osan, vaikka lapsen huolto jaettaisiin  vuoroviikoin tapahuvaksi.

Sinkkumies     

Normaalit ihmiset toimii näin. Valitettavasti osa vanhemmista haluaa eron jälkeen luikerrella eroon elatusvastuustaan.

Kiitos. -Omaa kokemusta minulla ei ole, enkä ennättänyt kaikkia keskusteluun osallistuneita kommentteja lukemaan mutta sen, mitä ennätin lukea niin mielikuvaksi jäi, että taitaa nykyän olla harvinaistumaan päin tämä, mistä käytit ilmaisua: normaalien ihmisten tapa toimia...

Sinkkumies  

On reilua jos on eri tulot. Enemmän ansaitseva maksaa lapsen elatuksesta isomman osan tulojen suhteessa.