Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?
14.05.2020 |
Tuli siis tuosta Sami Kurosen tilanteesta mieleen.
Elatusmaksua perustellaan etävanhemman osallistumisena lapsen kuluihin. Mutta jos tilanne onkin se että vanhemmat maksavat kulut muutenkin puoliksi Koska lapset viettävät puolet ajasta kummankin luona. Niin mitä tuolla elatusmaksulla enää oo virkaa?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Siis tässähän on paljon mahdollisuuksia hoitaa asia. Jos vanhemmat eivät kerta kaikkiaan pääsee hankinnoista yhteisymmärrykseen, niin elarien maksaminen saattaa olla vaivattomin tapa. Aika usein vuoroviikkovanhemmat kuitenkin pystyvät rahasta sopimaan.
Meillä tehdään niin, että molemmat huolehtivat oman asuntonsa asumiskustannuksista, huonekaluista ym. sekä ruoasta lapsiviikoilla. Lisäksi jos haluaa tehdä lasten kanssa vaikka matkan omalla viikollaan, niin se maksetaan tietenkin itse.
Kaikki muu maksetaan puoliksi. Myös lapsilisä jaetaan. Käytännössä kumpi vaan voi tehdä hankinnan, ja se kirjataan yhteiseen taulukkoon. Sieltä sitten tasataan tilit säännöllisin väliajoin. Jos toinen vanhempi on jossain kuussa maksellut enemmän, niin toinen hoitaa sitten seuraavan kuun jne.
Tämä toimii erittäin hyvin. Meillä vanhemmilla on melko sama tulotaso, mikä osaltaan helpottaa asiaa. Jos tuloero on suuri, niin silloin on reilua jakaa kustannukset maksukyvyn mukaan. Tiedän perheitä, joissa esim. toinen vanhempi maksaa 70% ja toinen 30%.
Ihana järkevä nainen olet! Huomaa ettet ole katkera exmiehen pussilla vieraileva käki, vaan itsellinen omista asioista huolta pitävä nainen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Olisipa enemmän kaltaisiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta riippuu tilanteesta. Joskus se voi olla kätevä ratkaisu, jos on sovittu, että toinen vanhempi hoitaa lasten vaatehankinnat ja ostaa harrastusvälineet - tällöin voi olla helpompaa, että toinen kuittaa osuutensa elatusmaksuilla, sen sijaan että kuitteja siirrellään ja summia laskeskellaan. Tämä toki toimii silloin, jos maksettavaa kuitenkin tulee suunnilleen yhtä paljon (ainakin tuloihin suhteutettuna) kummallekin. Toinen vaihtoehto olisi, että sovitaan, kuka maksaa mitäkin, tai sit vaan maksetaan puoliksi asioita.
Meillä Kela maksaa elatusmaksut, joten ne ovat suoraan lisä lasten elatukseen. Jos toinen vanhempi maksaisi, ne olisivat tavallaan myös lapsilta pois. Elatusmaksujen merkitys on sitä pienempi, mitä parempituloisia vanhemmat ovat, ja hyvätuloinenhan ei mitään asumistukia saisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa ole kyllä mitään järkeä. Ja se on yleensä vielä äitä, jonka kirjoilla lapsi on. Elatusmaksujen lisäksi hän saa vielä isomman asumistuen, mahdollisesti korotetun toimeentulotuen, yh-lapsilisä. Näistä etuuksista tulee helposti 1 000 euroa nettorahaa. Lapsi voi kuitenkin olla 50 / 50 kummallakin ja menot maksetaan puoliksi.
Millä ihmeen matematiikalla tuo on mahdollista? 1000 e nettorahaa lisää etuuksilla vain lähivanhemman yh-statuksen myötä ei oikein onnistu millään.
2 lapsella tulee tuo tonni. 167e kelan minimi elarit kertaa 2, lapsilisät yh korotuksella 326e, ja vielä 300e asumistukea.
Totta, ja jos on 15 lasta, niin saa helposti melkein 8000 e/kk ilmaista rahaa.
Alunpitäen keskusteltiin yhdestä ainoasta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tässähän on paljon mahdollisuuksia hoitaa asia. Jos vanhemmat eivät kerta kaikkiaan pääsee hankinnoista yhteisymmärrykseen, niin elarien maksaminen saattaa olla vaivattomin tapa. Aika usein vuoroviikkovanhemmat kuitenkin pystyvät rahasta sopimaan.
Meillä tehdään niin, että molemmat huolehtivat oman asuntonsa asumiskustannuksista, huonekaluista ym. sekä ruoasta lapsiviikoilla. Lisäksi jos haluaa tehdä lasten kanssa vaikka matkan omalla viikollaan, niin se maksetaan tietenkin itse.
Kaikki muu maksetaan puoliksi. Myös lapsilisä jaetaan. Käytännössä kumpi vaan voi tehdä hankinnan, ja se kirjataan yhteiseen taulukkoon. Sieltä sitten tasataan tilit säännöllisin väliajoin. Jos toinen vanhempi on jossain kuussa maksellut enemmän, niin toinen hoitaa sitten seuraavan kuun jne.
Tämä toimii erittäin hyvin. Meillä vanhemmilla on melko sama tulotaso, mikä osaltaan helpottaa asiaa. Jos tuloero on suuri, niin silloin on reilua jakaa kustannukset maksukyvyn mukaan. Tiedän perheitä, joissa esim. toinen vanhempi maksaa 70% ja toinen 30%.
Hienoa, että teillä toimii homma hyvin vapaaehtoisesti. Monet unohtaa että kyseessä on sen oman lapsenelämä ja tarpeet kun yritetään kiusata ja alistaa sitä ex-puolisoa.
Kyllä ne hommat toimii kun toinen ei ole kateellinen ja katkera rahanvarastaja, vaan normaalilla älyllä varustettu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa ole kyllä mitään järkeä. Ja se on yleensä vielä äitä, jonka kirjoilla lapsi on. Elatusmaksujen lisäksi hän saa vielä isomman asumistuen, mahdollisesti korotetun toimeentulotuen, yh-lapsilisä. Näistä etuuksista tulee helposti 1 000 euroa nettorahaa. Lapsi voi kuitenkin olla 50 / 50 kummallakin ja menot maksetaan puoliksi.
Millä ihmeen matematiikalla tuo on mahdollista? 1000 e nettorahaa lisää etuuksilla vain lähivanhemman yh-statuksen myötä ei oikein onnistu millään.
Asumistuessa kun on kaksi henkeä ruokakunnassa, niin asumistukea saa 200-400 €/kk enemmän tukea, lapsilisä 160 €/kk, elatusapu 400 €/kk, toimentulotukea jos hakee niin lapsi korottaa tätä. Helposti tulee tonni imutustukia vanhemmelle, jonka nimissä lapsi on. Jos kaks lasta, niin 2 000 euroa nettorahaa, joka vastaa jo perusduunarin Bruttopalkkaa 2 700 euroa kuukaudessa. Eli kahdella lapsella saa imutettua yhden duunarin palkan ihan vain sillä, että lapset on omassa kodissa kirjoilla, vaikka lapset olisi kummallakin vanhemmalla yhtä paljon ja kulut puoliksi. Sitten jos tulisi vielä jotain vammaistukia ym. niin nämä rahat myös kaikki sille vanhemmalle nettona tilille, jossa lapsi on kirjoilla.
Nyt meni laskut kyllä vähän pieleen.. ei se asumistuki kaksinkertaistu jos lapsia onkin 2 yhden sijaan ja aikamoiset tulot saa olla että maksaa lapsista 400e kk elatustukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan rehellisiä. Normaali alakoululaiseen menee n. 200 €/kk. Yläasteikäiseen ehkä 300 €/kk. Ruokaan ja vaatteisiin ei mene juuri tuon enempää. Yläasteikäisillä menee n. 20 €/kk viikkorahaan. Ylimenevät saa kustantaa vaikka itse omalla työllään. Isommat kuluerät kuten tietokoneen hankinta kustannetaan yhdessä. Ja yhdellä tietokoneen hankinnalla pärjää jo yläasteen ja lukion.
Eikö sun mielestä koululainen tarvitse muuta kuin ruuan, vaatteet ja viikkorahan? Alakouluikäinen tekemään töitä ja maksamaan esim. silmälasit itselleen?
Kyllähän se näin on että pääsääntöisesti ihminen tulee näillä toimeen. Noita kertahankintoja tulee tietysti silloin tällöin mutta eivät nekään nosta kuukausikuluja satoihin euroihin.
Jo pelkät harrastukset maksaa helposti 200-400 per kk. Eikä välillä riitä tämäkään.
Kukaan lapsi ei tarvitse 400en harrastusta. Ei kukaan. Jos haluat välttämättä moista ylellisyyttä, niin kustanna se toki itse. Älä toisten rahoilla.
Mikä harrastus maksaa 400 euroa kuussa?
Meillä yhden urheiluharrastus maksaa 1700/vuosi ja kahden muun 1200/vuosi.
Riippuu paljon siitäkin, että miten tavoitteellisesti tai millä tasolla harrastaa. Jos harrastukseen kuuluu edes jonkun verran jotain kisa- tai turnausmatkoja, ulkomaan tai kotimaan leirejä tms. niin hinnat nousee helposti tuosta ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Äidin pitää mennä tekemään töitä, eikä juoda kaikkia lapsen rahoja itse, niin on sitten varaa ostaa se pyörä. Elareista kuuluu säästää, ne on mitoitettu riittämään kyllä, mutta tarkoitus ei ole saada käytettyä joka penniä joka kuu, vaan niin ett äkun talvivaatteita tarvitaan niin sitten ostetaan niillä säästetyillä rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta tällaiselle ihmiselle sinä kuitenkin annat lapsesi joka toiseksi viikoksi, tietäen että siellä ei sitten hoideta, ei pestä hampaita, ei kuljeteta harrastuksiin, ei huolehdita lääkäreistä ja neuvoloista?
Niin, ne on ne isän oikeudet jotka jyräävät lapsen oikeudet :) pitää sitten omalla viikolla hoitaa kaikki lääkärit ja neuvolat, harrastuksiin ei tosiaan pääse isäviikoilla ja hampaat vihloo kun tulee kotiin. Minkäs teet kun laki määrää antamaan hänet sinne.
Ansaitsisit vankilatuomion siitä että ensin lisäännyt väkisin miehen kanssa josta ei ole isäksi, ja sen jälkeen jätät tämän isän vielä pitkiksi ajoiksi hoidotta tämän ihmisen luo. Ajatteletko lastasi yhtään, vai vain itseäsi??? Hyi helkutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa ole kyllä mitään järkeä. Ja se on yleensä vielä äitä, jonka kirjoilla lapsi on. Elatusmaksujen lisäksi hän saa vielä isomman asumistuen, mahdollisesti korotetun toimeentulotuen, yh-lapsilisä. Näistä etuuksista tulee helposti 1 000 euroa nettorahaa. Lapsi voi kuitenkin olla 50 / 50 kummallakin ja menot maksetaan puoliksi.
Millä ihmeen matematiikalla tuo on mahdollista? 1000 e nettorahaa lisää etuuksilla vain lähivanhemman yh-statuksen myötä ei oikein onnistu millään.
Asumistuessa kun on kaksi henkeä ruokakunnassa, niin asumistukea saa 200-400 €/kk enemmän tukea, lapsilisä 160 €/kk, elatusapu 400 €/kk, toimentulotukea jos hakee niin lapsi korottaa tätä. Helposti tulee tonni imutustukia vanhemmelle, jonka nimissä lapsi on. Jos kaks lasta, niin 2 000 euroa nettorahaa, joka vastaa jo perusduunarin Bruttopalkkaa 2 700 euroa kuukaudessa. Eli kahdella lapsella saa imutettua yhden duunarin palkan ihan vain sillä, että lapset on omassa kodissa kirjoilla, vaikka lapset olisi kummallakin vanhemmalla yhtä paljon ja kulut puoliksi. Sitten jos tulisi vielä jotain vammaistukia ym. niin nämä rahat myös kaikki sille vanhemmalle nettona tilille, jossa lapsi on kirjoilla.
Ei jeesus sentään. Nyt menin minäkin ihan sanattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuet pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken jos lapsi on vuoro viikko systeemillä. Eli lakeihin pitäisi saada tältä osin muutos. Ja kun lapsi on puoliksi vanhemmilla, niin elatusmaksujakaan ei tarvita, kun kulut menevät puoliksi.
Tarvitaanpa silloin kun toisen vanhemman elatuskyky on alempi. Tällöin kulujen tasajakokaan ei ole reilua. Ei ole reilua, että toinen vanhemmista joutuu käyttämäön suuremman osan tuloistaanyhteisenlapsen elättämiseen kuin toinenvanhempi. Lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaannäiden elatuskyvyn mukaan.
Kato se on ihan reilua, kun oman tulotasonsa voi valita itse.
Tässä on nyt kysymys lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan näiden elatuskyvyn mukaan ja se jolla on parempi elatuskyky maksaa enemmän.
Toivottavasti naiset ymmärtävät tämän eivätkä suostu itselleen epäreiluun tilanteeseen. Ymmärrän että monet yrittää päästä pskasta miehestä eroonmahdollisimman helposti ja nopeasti, mutta lapsen oikeuksista pitäisi silti jaksaa pitää kiinni.
Maksaa enemmän joo, mutta LAPSELLE, ei lapsen ÄIDILLE. Siinä on iso ero makseleeko äiti rahoilla asuntovelkansa pois, vai meneekö se kaikki isän antama raha, sanotaan nyt vaikka tonni kuussa, siihen lapseen pelkästään. Suomessa ei käsittääkseni pitäisi joutua maksamaan elatusapua EXÄLLE, mutta näin se kuitenkin käytännössä on. Jos etä on varakkaampi, lapset hänen luokseen asumaan, ja saa loinen maksaa vain oman elonsa, pärjää pikkuyksiössä, eikä tarvitse etän maksaa hänelle taloa "koska lapset"! Tai sitten niin, että etä maksaa kalliit jutut kuten ne jokaisen pikkulapsen tarvitsemat 500 euron silmälasit.
Puhut nyt erittäin harvinaisesta tilanteesta.
https://www.minilex.fi/a/elatusapu-keskim%C3%A4%C3%A4rin
Huomattavasti normaalimpaa on, että vanhemmilla on melko samat tulot tai isällä jonkun verran paremmat. Molemmat vanhemmat haluavat, että äiti on lähivanhempi, koska äiti on jo ennen avioeroa käyttänyt enemmän aikaa lasten ja kodinhoitoon.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-…
Äiti on tottunut huolehtimaan lasten kuluista ja hankinnoista, ja koska sama toimii molemmille myös jatkossa, isä maksaa äidille lasten kuluja varten elatusmaksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
No samalla tavalla se hyödyttäisi sitä lapsen toista vanhempaa, kuin se nyt hyödyttää sinua? Eli mitä hyödyttää ett äsinä saat lapsesta tuet joita et käytä lapseen, ja etä maksaa sinulle enemmän?? Ihan sama tilanne, mutta toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
No niinpä... monen vuoroviikkovuoden kokemuksella jaettaviin kuluihin eli MUUHUN kuin asumiseen ja ruokaan menee meillä vajaat 2000 euroa vuodessa/lapsi. Eli alle 200 euroa kuukaudessa per lapsi ja lapset ovat teinejä.
Ihmiset tuntuu laskevan lapsiin meneviä kustannuksia vähän eri tavalla. Jonkun mielestä kustannuksia ei ole kuin ruoka ja vaatteet, joku toinen laskee niihin myös harrastusmaksut, harrastusvälineet, vakuutukset, matkat, vapaa-ajanviettoon kuluneita maksuja, viikkorahat jne.
Meillä kuuluu tuohon jaettavaan 200 euroon välttämättömät vaatteet, vakuutukset, koulutarvikkeet, harrastusmaksut, harrastustarvikkeet, polkupyörät, bussiliput, puhelimet, puhelinlaskut, tietokoneet, ajokortit, kampaakäynnit, lääkärikäynnit jne.
Siihen EI kuulu ruoka, asumiskulut, huonekalut, matkat, ulkona syöminen eikä leffassa tms. käynti eikä viikkorahat. Nämä kumpikin vanhempi hoitaa omilla viikoillaan itse.
Lisäksi lapsilla on käytössään hieman omaa rahaa, josta ostetaan ns. ylimääräiset vaatteet, meikit ja muu pieni ekstra. Lisäksi vanhin saa jo hieman opintotukea josta hän ostaa lukiokirjat.Kuulostaa erikoiselta:
- autokoulu n. 1200 € -> jyvitettynä 100 €/kk
- puhelinlasku 15 €/kk- tietokone 400 € -> 33 €/kk
- kampaajakäynti 50 € (käynti jokatoinen kuukausi 25 €/kk)
- harrastusmaksu 30 €/kk
... näistä tulee jo yli 200 €. Joku ei nyt oikein täsmää...
200 euroa on keskiarvo useamman viime vuoden ajalta per lapsi per kuukausi.
Noihin mainitsemiisi esimerkkeihin: Opetuslupa on reilusti halvempi kuin autokoulu, ja tämä on ajankohtaista jokaisella lapsella vain kerran. Viimeiselle 1,5 vuodelle jaettuna kustannus on ollut 40 e/kk ja nyt tulee taas taukoa, eli esim. 3 vuoden keskiarvo on 20 e/kk
Puhelinlasku on tuon 15 euroa
Tietokonetta ei myöskään osteta joka vuosi eikä edes joka toinen vuosi, eli 400 euron kone maksaa esim. 3 vuodessa 11 e/kk
Kampaajalla käydään ammattikoululla 3-4 krt vuodessa, se on 15 euroa/kerta eli keskimäärin 5 e/kk
Harrastukset maksavat keskimäärin 100 euroa kuussa, eli se on suurin kuluerä.
Näistä tulee 151 euroa/kk. Ja kuten mainitsin, tämä on keskiarvo useammalta vuodelta. Tietenkin jossain yksittäisessä kuussa menee enemmän, ja sitten taas seuraavassa kuussa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan rehellisiä. Normaali alakoululaiseen menee n. 200 €/kk. Yläasteikäiseen ehkä 300 €/kk. Ruokaan ja vaatteisiin ei mene juuri tuon enempää. Yläasteikäisillä menee n. 20 €/kk viikkorahaan. Ylimenevät saa kustantaa vaikka itse omalla työllään. Isommat kuluerät kuten tietokoneen hankinta kustannetaan yhdessä. Ja yhdellä tietokoneen hankinnalla pärjää jo yläasteen ja lukion.
Eikö sun mielestä koululainen tarvitse muuta kuin ruuan, vaatteet ja viikkorahan? Alakouluikäinen tekemään töitä ja maksamaan esim. silmälasit itselleen?
Kyllähän se näin on että pääsääntöisesti ihminen tulee näillä toimeen. Noita kertahankintoja tulee tietysti silloin tällöin mutta eivät nekään nosta kuukausikuluja satoihin euroihin.
Jo pelkät harrastukset maksaa helposti 200-400 per kk. Eikä välillä riitä tämäkään.
Kukaan lapsi ei tarvitse 400en harrastusta. Ei kukaan. Jos haluat välttämättä moista ylellisyyttä, niin kustanna se toki itse. Älä toisten rahoilla.
Mikä harrastus maksaa 400 euroa kuussa?
Meillä yhden urheiluharrastus maksaa 1700/vuosi ja kahden muun 1200/vuosi.
Riippuu paljon siitäkin, että miten tavoitteellisesti tai millä tasolla harrastaa. Jos harrastukseen kuuluu edes jonkun verran jotain kisa- tai turnausmatkoja, ulkomaan tai kotimaan leirejä tms. niin hinnat nousee helposti tuosta ylikin.
Lapseni on sm-tason urheilija ja kustannus on tuo 1700. Sisältää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
No samalla tavalla se hyödyttäisi sitä lapsen toista vanhempaa, kuin se nyt hyödyttää sinua? Eli mitä hyödyttää ett äsinä saat lapsesta tuet joita et käytä lapseen, ja etä maksaa sinulle enemmän?? Ihan sama tilanne, mutta toisinpäin.
Et ymmärrä lukemaasi? Minä käytän rahat lapseen, etä ei käytä, eikä käyttäisi yhtään enempää vaikka saisi enemmän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Haluatko sinä lapsellesi talvihaalarin, joka on sopivan kokoinen, pitää pakkasen ja kosteuden ulkopuolella eikä hiota vai sen kaupan halvimman, josta menee kuukaudessa polvet puhki ja joka kastuu helposti ja kuivaa hitaasti? Miten usein kirppareilla täytyy käydä, että sopiva tulee vastaan? Lähi kyllä osallistuu panoksellaan lapseen paljon enemmän kuin etä.
Yleensä se, joka ei ole parisuhteen aikana osallistunut millään tavalla lapsen hankintoihin alkaa eron jälkeen valittaa hinnoista. Lapset tarvitsevat sopivat vaatteet eri tilanteisiin ja niitä joutuu ostamaan usein, kun entiset jäävät pieneksi. Vaatteet myös kuluvat hetkessä esimerkiksi polvista, jos lapsen antaa leikkiä. Rikkinäisiä vaatteita ei kukaan osta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysymys ole reiluudesta, vaan Suomen lainsäädänmöstä, sillä lain edessä molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia tulojensa suhteessa.
Jos lapsi asuu vuoroviikoinen vanhempiensa luona, niin ei kait se poista laissa määrättyä elatusvelvollisuutta, kun lapsi tarvitsee muutakin kuin katon pään päälle ja ruokaa.
Esim. hoitomaksut, vaatteet, kengät, lääkkeet, harrastukset, polkupyörät jne. Jotka on suurempi kuluerä kuin ruoka ja asuminen.
Meillä lapsi asuu vuoroviikon ja molemmat maksavat lapsen elatusmaksua lapsen kulutilille 2 x200€/kk jolla katetaan nuo kulut, eikä rahaa ole lapsen kulutilillä kuukauden lopussa. Ja sen luona missä lapsi on maksaa lisäksi ruuan ja asumiseen liittyvät jutut.
Melko kallis lapsi teillä jos lapseen menee kuukaudessa rahaa 400 euroa ruokakulujen päälle. Moni aikuinen elää tuolla summalla sisältäen ruokakulut.
Jos lapsella on vaikka parikin harrastusta lisenssi-, kausi-, reissu- ja välinemaksuineen niin niihin menee kyllä helposti esim. 200-300 €/kk. Lapsi tarvitsee myös jatkuvasti uusia vaatteita, kenkiä, kännyköitä jne. En tarkoita, että joka kuukausi uutta kännykkää tms. mutta aika usein jotain. Jos joltain kuulta jää rahaa käyttämättä, niin seuraavassa kuussa saattaa mennä vähän enemmän. Aikuiseen on huono verrata, koska aikuiset ei ole kasvuiässä ja samat vaatteet ja harrastuskamat jne. menee vuosikausia.
Lapsen harrasteista sovitaan vanhempien kanssa YHDESSÄ, eikä niin että äiti määrää ja isä maksaa. Myös lastenvalvoja tämän sinulle kertoo, eli et voi päättää että pirkkopetterisi pelaa jääkiekkoa ja ratsastaa, sekä käy baletissa ja laskuvarjohyppäämässä, kyllä isä maksaa.
Meidän Pirkko-Petteri harrastaa jääkiekkoa ja minä äiti maksan kaikki kulut tuosta harrastuksesta. Siksi isä on ilmoittanut, että koska minulla on moiseen varaa, ei hän anna euroakaan elareita vaan vaatii, että maksan hänelle siitä, että hän etävanhempana ottaa lapsen luokseen yhtenä viikonloppuna kuukaudessa.
Mitä oikeus sanoi tähän miehen aivopieruun?
Onhan sinulla hyvin vitten varaa, jos pystyt elättämään lapsen kokonaan ja vielä kalliin harrastuksen päälle.
Mikä harrastus maksaa 400 euroa kuussa?
Meillä yhden urheiluharrastus maksaa 1700/vuosi ja kahden muun 1200/vuosi.