Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?
14.05.2020 |
Tuli siis tuosta Sami Kurosen tilanteesta mieleen.
Elatusmaksua perustellaan etävanhemman osallistumisena lapsen kuluihin. Mutta jos tilanne onkin se että vanhemmat maksavat kulut muutenkin puoliksi Koska lapset viettävät puolet ajasta kummankin luona. Niin mitä tuolla elatusmaksulla enää oo virkaa?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Äidin pitää mennä tekemään töitä, eikä juoda kaikkia lapsen rahoja itse, niin on sitten varaa ostaa se pyörä. Elareista kuuluu säästää, ne on mitoitettu riittämään kyllä, mutta tarkoitus ei ole saada käytettyä joka penniä joka kuu, vaan niin ett äkun talvivaatteita tarvitaan niin sitten ostetaan niillä säästetyillä rahoilla.
Että isän ei tarvitsekaan osallistua millään tavalla lapsen kuluihin? :,D
Jos et pidä isän tilillesi maksamaa kuukausittaista elaria minään, niin anna isän toki pitää rahansa. Hänellä on niille varmasti käyttöä, toisin kuin sinulla, joka et edes huomaa että ne on tarkoitettu lapsen elättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
Mikä siinä on huvittavaa? Meille on tärkeää, että lapsemme saavat esim. harrastaa itselleen tärkeitä asioita. ja että harrastusvälineet on hyvät. Mikään ei syö harrastusmotivaatiota niin hyvin kuin umpisurkeat ja sopimattomat välineet. Haluamme tarjota lapsille myös uusia kokemuksia matkustelun, erilaisten leirien tms. muodossa. Nämä ovat siis ihan ylimääräisiä juttuja vaatteiden ja perustarvikkeiden (esim. kännykkä) lisäksi, joihin myöskin menee rahaa.
Lapset voi vaikka kiipeillä puussa. Ei maksa mitään. Tässä nähdään nämä pilallehemmoitellut yh äidit ja kakara. Britanniassakin puhuttiin jo Thatcherin aikana welfare momeista jotka ajelivat elatusrahoilla limusiineilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Haluatko sinä lapsellesi talvihaalarin, joka on sopivan kokoinen, pitää pakkasen ja kosteuden ulkopuolella eikä hiota vai sen kaupan halvimman, josta menee kuukaudessa polvet puhki ja joka kastuu helposti ja kuivaa hitaasti? Miten usein kirppareilla täytyy käydä, että sopiva tulee vastaan? Lähi kyllä osallistuu panoksellaan lapseen paljon enemmän kuin etä.
Yleensä se, joka ei ole parisuhteen aikana osallistunut millään tavalla lapsen hankintoihin alkaa eron jälkeen valittaa hinnoista. Lapset tarvitsevat sopivat vaatteet eri tilanteisiin ja niitä joutuu ostamaan usein, kun entiset jäävät pieneksi. Vaatteet myös kuluvat hetkessä esimerkiksi polvista, jos lapsen antaa leikkiä. Rikkinäisiä vaatteita ei kukaan osta.
Mielestäsi siis kallein kaupasta ostettu on ainoa joka lapselle kelpaa. No maksa se sitten itse.
Yleensä se muuten valittaa rahojen riittämättömyydestä kalliisiin luksustuotteisiin on se, joka itse maksaa lapsen kuluja mahdollisimman vähän, ja maksattaa ne toisella. Näin ei tule ymmärrystä siitä kuinka paljon sen rahan ansaitsemiseen käytetään aikaa.
Sinä jaksat jankuttaa kaupan kalleimmasta haalarista, minä puolestani olen moneen kertaan kertonut, että haalarin pitää olla lapselle sopiva. Jos olet kertaakaan ostanut lapselle haalaria, niin olet huomannut, miten lapsissa ja haalareissa on eroja mitoituksen osalta. Se, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Ne halvimmat haalarit on valmistettu jossain missäliemaassa ja mitoitus voi olla ihan pielessä. Sellainen haalari on turha ostos vaikka olisi halpakin, jossa lapsi ei pysty liikkumaan kunnolla kun se kinnaa sieltä ja löpsöttää täältä. Sellaisellakaan haalarilla ei tee mitään, joka kastuu hetkessä, kuivuu hitaasti ja jossa saumat ja vetoketjut alkavat repsottaa pari viikkoa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos entinen puolisoni ansaitsisi selvästi vähemmän kuin minä, niin että lapsella olisi joka toinen viikko aivan erilainen elintaso, haluaisin mielellään tasata tilannetta. Haluasin, että lapsi saa kunnollista ruokaa, vaatteita, lääkkeet, vitamiinit, hygieniatarvikkeet, oman huoneen/tilan, kirjoja, leluja tai muuta ikävaiheen mukaista viihdykettä molempiin koteihin.
En vihaa entistä puolisoani, en halua, että hän on "huono" vanhempi lasten silmissä. Sellainen, jonka luona ei saa juuri koskaan herkkuja tai joudutaan odottamaan palkkapäivää, ennen kuin ostetaan uudet talvihanskat rikkimenneiden tilalle. Ei se ole lasten tai minunkaan etuni.
Olemme ex-puolison kanssa aika tasaväkisessä tilanteessa tulojen puolesta, mutta yritän muistuttaa häntä esim. lapsille mieleisistä välipaloista ja selittää teinitytöt mielenkiemuroita. Minä haluan, että lapsilla on hyvä olla molemmissa kodeissa.
Lapsilisä yh-korotuksella plus elarit riittää kyllä aivan hyvin lapsen hyvään ravitsemukseen hänen ollessaan exälläsi, MIKÄLI nämä rahat käytetään oikeasti siihen lapseen. Sinähän voit sitten maksaa suoraan lapsen harrastuksia ja muita.
Se plus elarithan on juuri se mistä puhutaan, että pitääkö niitä maksaa. Minun mielestäni kun pelkkä lapsilisä ei riitä tasaamaan kahden kodin tuloeroja lapsen kuluissa.
Urheilevan teinitytön ruuat, harrastuksen vaatimat matkat, omat shampoot, hoitoaineet ja kosmetiikka, siteet, tampoonit, särkylääkkeet jne. Kaikenlaista sälää niin kuin vesipulloja ja hiuslenksuja pitää olla molemmissa kodeissa, vaikka vaatteita voisikin osittain kuljettaa kahden kodin väliä. Pikkupuroista kertyy isompia summia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Äidin pitää mennä tekemään töitä, eikä juoda kaikkia lapsen rahoja itse, niin on sitten varaa ostaa se pyörä. Elareista kuuluu säästää, ne on mitoitettu riittämään kyllä, mutta tarkoitus ei ole saada käytettyä joka penniä joka kuu, vaan niin ett äkun talvivaatteita tarvitaan niin sitten ostetaan niillä säästetyillä rahoilla.
Että isän ei tarvitsekaan osallistua millään tavalla lapsen kuluihin? :,D
Jos et pidä isän tilillesi maksamaa kuukausittaista elaria minään, niin anna isän toki pitää rahansa. Hänellä on niille varmasti käyttöä, toisin kuin sinulla, joka et edes huomaa että ne on tarkoitettu lapsen elättämiseen.
Koko ketjussa on puhe siitä ettei elareita makseta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Tietenkin se, joka asettaa rajoituksia vaatteiden hinnalle kuten talvihaalari max 20 euroa, myös etsii sen hintaisen talvihaalarin. Kun se on niin, että niitä sopivia ei vaan kävele joka kirpparilla vastaan eikä toista voi velvoittaa kiertämään kaikki paikkakunnan kirpparit 2-3 kertaa viikossa. Lapsi tarvitsee asianmukaiset vaatteet.
Tällä logiikalla se, joka asettaa rajoituksia, eli vain kalleinta ja uutena kaupasta, maksaa myös itse sen kalleimman uuden.
Maksan entiselle miehelleni 150e/lapsi/3 lasta/kk vaikka lapset ovat viikko viikko.
Ei varmasti tarvitsisi, mut haluan et heilläkin on varaa joskus tehdä jotain ekstraa ja kaikki pennit ei mene siihen että yrittää edes ruoassa pysyä.
Maksan niitä lasten vuoksi. Mulle ei ole ongelma laittaa rahaa omiin lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
No samalla tavalla se hyödyttäisi sitä lapsen toista vanhempaa, kuin se nyt hyödyttää sinua? Eli mitä hyödyttää ett äsinä saat lapsesta tuet joita et käytä lapseen, ja etä maksaa sinulle enemmän?? Ihan sama tilanne, mutta toisinpäin.
Et ymmärrä lukemaasi? Minä käytän rahat lapseen, etä ei käytä, eikä käyttäisi yhtään enempää vaikka saisi enemmän rahaa.
Eli myönnät siis lisääntyneesi ihan tarkoituksella ihmisen kanssa joka ei ole lasta halunnut, ei halua nytkään, ja vielä pakotat tätä täysin halutonta ihmistä edelleen lapsen kanssa olemaan ja siitä maksamaan? Ei hyvää päivää taas!!! Ajatteletko piirun vertaa lastasi?
Joo kun suunniteltiin lasta niin mies kertoi että eron jälkeen ei aio kuljettaa lasta lääkäriin tai ostaa tälle harrastusvälineitä, juuri näin se meni ;)
No niin se nyt vain elämässä menee, että noin tyhmästä valinnastasi joudutkin kärsimään. Näin pitää ollakin, muuten et opi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
Mikä siinä on huvittavaa? Meille on tärkeää, että lapsemme saavat esim. harrastaa itselleen tärkeitä asioita. ja että harrastusvälineet on hyvät. Mikään ei syö harrastusmotivaatiota niin hyvin kuin umpisurkeat ja sopimattomat välineet. Haluamme tarjota lapsille myös uusia kokemuksia matkustelun, erilaisten leirien tms. muodossa. Nämä ovat siis ihan ylimääräisiä juttuja vaatteiden ja perustarvikkeiden (esim. kännykkä) lisäksi, joihin myöskin menee rahaa.
Lapset voi vaikka kiipeillä puussa. Ei maksa mitään. Tässä nähdään nämä pilallehemmoitellut yh äidit ja kakara. Britanniassakin puhuttiin jo Thatcherin aikana welfare momeista jotka ajelivat elatusrahoilla limusiineilla.
Juu, limusiineilla ajeluhan on suomalaisten yh-äitien suurin rahareikä. Nainen saa käyttää omia palkkatulojaan myös tuohon, jos haluaa ja varaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Jos se vanhemman varakkuus on tullut pitkillä työpäivillä, ylitöillä tai työmatkoilla, niin tulothan pienenevät, jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
Samalla ne menot pienenevät, kun ei tarvitse maksaa itsensä ja lapsen lisäksi vielä eksälle elintasoa.
Elareissa maksat lapsesi elintasoa. Miksi lapsesi pitää mielestäsi elää köyhyydessä vain koska haluat keljuilla exällesi?
En maksa, koska lapsi asuu minun, eli varakkaamman vanhemman luona. Exä voi puolestani elää omaa elintasoaan ja nostaa tai laskea sitä mikäli haluaa. En halua häneltä lapselle penniäkään koska pärjään ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kysymys ole reiluudesta, vaan Suomen lainsäädänmöstä, sillä lain edessä molemmat vanhemmat ovat lapsen elatusvelvollisia tulojensa suhteessa.
Jos lapsi asuu vuoroviikoinen vanhempiensa luona, niin ei kait se poista laissa määrättyä elatusvelvollisuutta, kun lapsi tarvitsee muutakin kuin katon pään päälle ja ruokaa.
Esim. hoitomaksut, vaatteet, kengät, lääkkeet, harrastukset, polkupyörät jne. Jotka on suurempi kuluerä kuin ruoka ja asuminen.
Meillä lapsi asuu vuoroviikon ja molemmat maksavat lapsen elatusmaksua lapsen kulutilille 2 x200€/kk jolla katetaan nuo kulut, eikä rahaa ole lapsen kulutilillä kuukauden lopussa. Ja sen luona missä lapsi on maksaa lisäksi ruuan ja asumiseen liittyvät jutut.
Melko kallis lapsi teillä jos lapseen menee kuukaudessa rahaa 400 euroa ruokakulujen päälle. Moni aikuinen elää tuolla summalla sisältäen ruokakulut.
Melko kallis lapsi? Jo päiväkodin hoitomaksu nielaisee 300€/kk.
Oletko tietoinen että yli 6-vuotiaasta ei mene enää tarhamaksuja? Miten perustelet ekalle siirryttäessä ylisuuret elätusavut?
Koulun alkaessa lastenkin elämä laajenee. Aletaan harrastaa, tarvitaan jatkuvasti uusia pyöriä, kännyköitä,vaatteita yms. Kulut kasvaa iän myötä. Sinulla ei taida olla lapsia? Ei ne alakouluikäiset nykyään enää käpylehmillä leiki ja kaikki maksaa. Haluat kasvattaa lapsestasi yhtä sosiaalisesti syrjäytyneen kuin itse olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Tietenkin se, joka asettaa rajoituksia vaatteiden hinnalle kuten talvihaalari max 20 euroa, myös etsii sen hintaisen talvihaalarin. Kun se on niin, että niitä sopivia ei vaan kävele joka kirpparilla vastaan eikä toista voi velvoittaa kiertämään kaikki paikkakunnan kirpparit 2-3 kertaa viikossa. Lapsi tarvitsee asianmukaiset vaatteet.
Tällä logiikalla se, joka asettaa rajoituksia, eli vain kalleinta ja uutena kaupasta, maksaa myös itse sen kalleimman uuden.
Etä alkaa siellä vaan koluta kirppareita.. annan kyllä sen 2.5e kun löydät viitosella hyvän haalarin! Hop hop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.
Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Haluatko sinä lapsellesi talvihaalarin, joka on sopivan kokoinen, pitää pakkasen ja kosteuden ulkopuolella eikä hiota vai sen kaupan halvimman, josta menee kuukaudessa polvet puhki ja joka kastuu helposti ja kuivaa hitaasti? Miten usein kirppareilla täytyy käydä, että sopiva tulee vastaan? Lähi kyllä osallistuu panoksellaan lapseen paljon enemmän kuin etä.
Yleensä se, joka ei ole parisuhteen aikana osallistunut millään tavalla lapsen hankintoihin alkaa eron jälkeen valittaa hinnoista. Lapset tarvitsevat sopivat vaatteet eri tilanteisiin ja niitä joutuu ostamaan usein, kun entiset jäävät pieneksi. Vaatteet myös kuluvat hetkessä esimerkiksi polvista, jos lapsen antaa leikkiä. Rikkinäisiä vaatteita ei kukaan osta.
Mielestäsi siis kallein kaupasta ostettu on ainoa joka lapselle kelpaa. No maksa se sitten itse.
Yleensä se muuten valittaa rahojen riittämättömyydestä kalliisiin luksustuotteisiin on se, joka itse maksaa lapsen kuluja mahdollisimman vähän, ja maksattaa ne toisella. Näin ei tule ymmärrystä siitä kuinka paljon sen rahan ansaitsemiseen käytetään aikaa.
Sinä jaksat jankuttaa kaupan kalleimmasta haalarista, minä puolestani olen moneen kertaan kertonut, että haalarin pitää olla lapselle sopiva. Jos olet kertaakaan ostanut lapselle haalaria, niin olet huomannut, miten lapsissa ja haalareissa on eroja mitoituksen osalta. Se, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Ne halvimmat haalarit on valmistettu jossain missäliemaassa ja mitoitus voi olla ihan pielessä. Sellainen haalari on turha ostos vaikka olisi halpakin, jossa lapsi ei pysty liikkumaan kunnolla kun se kinnaa sieltä ja löpsöttää täältä. Sellaisellakaan haalarilla ei tee mitään, joka kastuu hetkessä, kuivuu hitaasti ja jossa saumat ja vetoketjut alkavat repsottaa pari viikkoa myöhemmin.
Sinä itse jankkaat muutaman eruon kirpparihaalarista joka on rikki heti. Ei maksa minunkaan vaivaa puhua muusta kuin kalleimmasta. Jos et nä yhtään että on välimallejakin, niin se on sama kuin seinille puhuisi. Eli niin kauan kuin itse puhut resuisesta kirpparihaalarista, minä puhun kaupan kalleimmasta uudesta tuotteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Jos se vanhemman varakkuus on tullut pitkillä työpäivillä, ylitöillä tai työmatkoilla, niin tulothan pienenevät, jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
Samalla ne menot pienenevät, kun ei tarvitse maksaa itsensä ja lapsen lisäksi vielä eksälle elintasoa.
Elareissa maksat lapsesi elintasoa. Miksi lapsesi pitää mielestäsi elää köyhyydessä vain koska haluat keljuilla exällesi?
En maksa, koska lapsi asuu minun, eli varakkaamman vanhemman luona. Exä voi puolestani elää omaa elintasoaan ja nostaa tai laskea sitä mikäli haluaa. En halua häneltä lapselle penniäkään koska pärjään ilmankin.
No miksi sitten osallistut koko keskusteluun kun kerta tässä keskustellaan täysin toisenlaisista tilanteista? Miten sinun tapauksesi näihin muihin tapauksiin liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Tietenkin se, joka asettaa rajoituksia vaatteiden hinnalle kuten talvihaalari max 20 euroa, myös etsii sen hintaisen talvihaalarin. Kun se on niin, että niitä sopivia ei vaan kävele joka kirpparilla vastaan eikä toista voi velvoittaa kiertämään kaikki paikkakunnan kirpparit 2-3 kertaa viikossa. Lapsi tarvitsee asianmukaiset vaatteet.
Tällä logiikalla se, joka asettaa rajoituksia, eli vain kalleinta ja uutena kaupasta, maksaa myös itse sen kalleimman uuden.
Oletko sinä oikeasti noin änkyrä? Kaupoissa on vaatteissa valinnanvaraa, kirpparilla ei. Kaupassa on kaupan hinnat ja kirpparilla kirpparin hinnat. Et sinäkään osta itsellesi XXXL-kokoisia vaatteita, jos oma kokosi on S. Miksi lapselle pitäisi ostaa liian pientä tai suurta vaatetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Edes se 50-50 kulujen jako ei ole reilua mikäli vanhempien elatuskyvyt ovat erilaiset. Kulut jaetaan elatuskyvyn mukaan. On se ihme, miten kärkkäästi isompituloiset ovat loisimassa pienempituloisen kukkarolla. Tällaisessa tilanteessa pienempituloisen kannattaa heittäytyä opiskelijaksi niin saa haettua kunnon elarit elatuskyvyn alentuessa.
Sekoitatkohan nyt eronneen puolison elintason ja yhteisen lapsen elatuksen. Eihän tuossakaan tapauksessa raha kulje pienempituloisen vanhemman tilin kautta missään vaiheessa. MIksi pitäisikään. Suurempituloinen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa kaikki hankinnat ja pienempituloinen osallistuu suhteellisella osuudellaan. Tästä täysin riippumatta lapsi voi asua "aina" pienituloisemman vanhemman kanssa.
Tässä puhutaan tapauksesta jossa isä on suurituloisempi kuin lähiäiti. Monenko miehen tiedät huolehtivan esimerkiksi lasten vaateostoksista vapaaehtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Kyllä lapsen etu on tuollaisessa tilanteessa asua sen varakkaamman vanhemman luona. Tavatkoon toista sitten lapsitapaamisilla.
Jos se vanhemman varakkuus on tullut pitkillä työpäivillä, ylitöillä tai työmatkoilla, niin tulothan pienenevät, jos lapsi muuttaa hänen luokseen.
Samalla ne menot pienenevät, kun ei tarvitse maksaa itsensä ja lapsen lisäksi vielä eksälle elintasoa.
Elareissa maksat lapsesi elintasoa. Miksi lapsesi pitää mielestäsi elää köyhyydessä vain koska haluat keljuilla exällesi?
En maksa, koska lapsi asuu minun, eli varakkaamman vanhemman luona. Exä voi puolestani elää omaa elintasoaan ja nostaa tai laskea sitä mikäli haluaa. En halua häneltä lapselle penniäkään koska pärjään ilmankin.
No miksi sitten osallistut koko keskusteluun kun kerta tässä keskustellaan täysin toisenlaisista tilanteista? Miten sinun tapauksesi näihin muihin tapauksiin liittyy?
Et sä puhu itsekään siitä mistä tässä mielestäsi pitäisi. Keljuttaa varmaan kun ei voi määrätä mitä muut saa sanoa. Noh, semmoista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin?
Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?
Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?
Tietenkin se, joka asettaa rajoituksia vaatteiden hinnalle kuten talvihaalari max 20 euroa, myös etsii sen hintaisen talvihaalarin. Kun se on niin, että niitä sopivia ei vaan kävele joka kirpparilla vastaan eikä toista voi velvoittaa kiertämään kaikki paikkakunnan kirpparit 2-3 kertaa viikossa. Lapsi tarvitsee asianmukaiset vaatteet.
Tällä logiikalla se, joka asettaa rajoituksia, eli vain kalleinta ja uutena kaupasta, maksaa myös itse sen kalleimman uuden.
Oletko sinä oikeasti noin änkyrä? Kaupoissa on vaatteissa valinnanvaraa, kirpparilla ei. Kaupassa on kaupan hinnat ja kirpparilla kirpparin hinnat. Et sinäkään osta itsellesi XXXL-kokoisia vaatteita, jos oma kokosi on S. Miksi lapselle pitäisi ostaa liian pientä tai suurta vaatetta?
Ja miksi ihmeessä sen haalarin etsiminen kirpparilta olisi sen homma joka on valmis maksamaan kalliimmasta puolet, kuin sen joka on sitä mieltä että halvalla saa kirpparilta hyvän??
Elareissa maksat lapsesi elintasoa. Miksi lapsesi pitää mielestäsi elää köyhyydessä vain koska haluat keljuilla exällesi?