Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa ymmärrän jos esimerkiksi kaikki lapsen vaatekulut ja muut tarvikehankinnat jätetään aina sopivasti vain toisen vanhemman hoidettavaksi. Toinen vanhempi olettaa, että riittää kun lapsella on hänen luonaan ruokaa ja stten se toinen maksaa myös omalla viikollaan ruoat mutta siihen päälle myös lapsen vaatteet, harrastusmaksut, harrastuksissa tarvittavat välineet, uuden pyörän pieneksi jääneen tilalle. Ei ole aivan reilua että toinen kattaa yksin kaikki nämä kulut ja toinen maksaa vaan ruoat omilla viikoillaan. Toki näistä voi vaikka sopia että äiti hoitaa vaateostokset ja isä vastaa harrastuksen kuluista mutta jos sopiminen ei onnistu kun toinen käskee sanoa hankinnoista aina sille toiselle vanhemmalle jonka kontolle kaikki hankinnat jäävät niin sitten ne voidaan hoitaa elarien muodossa. 

Kiitos kiitos. Vihdoin ymmärrät miksi niitä elareita myös maksetaan vaikka 50/50.

Kyllä varmaan tuollaisesssa hyvin harvinaisessa poikkeustapauksessa on paikallaan. Pienempituloinen voi maksaa tulojensa suhteessa elatusmaksua mikäli muuten ei homma kerran toimi.

Hyvin harvinainen poikkeustapaus ettei isä eron jälkeen halua antaa rahaa lastensa elatukseen.. no, elä sinä sellaisessa maailmassa.

Mikä hemmetin isä. Puhuin parempituloisesta ja pienempituloisesta. Tasinko erossa on eri asia kuin yhteisten lasten elatus. Pääsääntönä olisi varmaan parasta että pienempituloinen maksaisi tulojensa suhteessa parempituloisen tilille yhteisen lapsensa osuutensa muista kuin päivittäiskustannuksista. Lienee hyvin harvinaista että pienempituloinen tekee kaikki nämä hankinnat eron jälkeen. Täysin nurinkurista ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa ymmärrän jos esimerkiksi kaikki lapsen vaatekulut ja muut tarvikehankinnat jätetään aina sopivasti vain toisen vanhemman hoidettavaksi. Toinen vanhempi olettaa, että riittää kun lapsella on hänen luonaan ruokaa ja stten se toinen maksaa myös omalla viikollaan ruoat mutta siihen päälle myös lapsen vaatteet, harrastusmaksut, harrastuksissa tarvittavat välineet, uuden pyörän pieneksi jääneen tilalle. Ei ole aivan reilua että toinen kattaa yksin kaikki nämä kulut ja toinen maksaa vaan ruoat omilla viikoillaan. Toki näistä voi vaikka sopia että äiti hoitaa vaateostokset ja isä vastaa harrastuksen kuluista mutta jos sopiminen ei onnistu kun toinen käskee sanoa hankinnoista aina sille toiselle vanhemmalle jonka kontolle kaikki hankinnat jäävät niin sitten ne voidaan hoitaa elarien muodossa. 

Kiitos kiitos. Vihdoin ymmärrät miksi niitä elareita myös maksetaan vaikka 50/50.

Kyllä varmaan tuollaisesssa hyvin harvinaisessa poikkeustapauksessa on paikallaan. Pienempituloinen voi maksaa tulojensa suhteessa elatusmaksua mikäli muuten ei homma kerran toimi.

Hyvin harvinainen poikkeustapaus ettei isä eron jälkeen halua antaa rahaa lastensa elatukseen.. no, elä sinä sellaisessa maailmassa.

Mikä hemmetin isä. Puhuin parempituloisesta ja pienempituloisesta. Tasinko erossa on eri asia kuin yhteisten lasten elatus. Pääsääntönä olisi varmaan parasta että pienempituloinen maksaisi tulojensa suhteessa parempituloisen tilille yhteisen lapsensa osuutensa muista kuin päivittäiskustannuksista. Lienee hyvin harvinaista että pienempituloinen tekee kaikki nämä hankinnat eron jälkeen. Täysin nurinkurista ajattelua.

Pienempituloisen pitäisi maksaa elareita isompituloiselle joka ei suostu ostamaan lapsilleen vaatteita tai maksamaan harrastusmaksuja...? Aivan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Paitsi sitten nousisi kohu, jos joku nainen joutuisi vastaavassa tilanteessa maksamaan elarit miehelle.

Luuletko, ettei niitä makseta? 😂 Kyllä ne naistenkin urat ovat eroja aiheuttaneet.

Ura se on laittaa kela maksamaan elaritkin...

Puhu sä omasta viiteryhmästäsi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa ymmärrän jos esimerkiksi kaikki lapsen vaatekulut ja muut tarvikehankinnat jätetään aina sopivasti vain toisen vanhemman hoidettavaksi. Toinen vanhempi olettaa, että riittää kun lapsella on hänen luonaan ruokaa ja stten se toinen maksaa myös omalla viikollaan ruoat mutta siihen päälle myös lapsen vaatteet, harrastusmaksut, harrastuksissa tarvittavat välineet, uuden pyörän pieneksi jääneen tilalle. Ei ole aivan reilua että toinen kattaa yksin kaikki nämä kulut ja toinen maksaa vaan ruoat omilla viikoillaan. Toki näistä voi vaikka sopia että äiti hoitaa vaateostokset ja isä vastaa harrastuksen kuluista mutta jos sopiminen ei onnistu kun toinen käskee sanoa hankinnoista aina sille toiselle vanhemmalle jonka kontolle kaikki hankinnat jäävät niin sitten ne voidaan hoitaa elarien muodossa. 

Kiitos kiitos. Vihdoin ymmärrät miksi niitä elareita myös maksetaan vaikka 50/50.

Kyllä varmaan tuollaisesssa hyvin harvinaisessa poikkeustapauksessa on paikallaan. Pienempituloinen voi maksaa tulojensa suhteessa elatusmaksua mikäli muuten ei homma kerran toimi.

Hyvin harvinainen poikkeustapaus ettei isä eron jälkeen halua antaa rahaa lastensa elatukseen.. no, elä sinä sellaisessa maailmassa.

Mikä hemmetin isä. Puhuin parempituloisesta ja pienempituloisesta. Tasinko erossa on eri asia kuin yhteisten lasten elatus. Pääsääntönä olisi varmaan parasta että pienempituloinen maksaisi tulojensa suhteessa parempituloisen tilille yhteisen lapsensa osuutensa muista kuin päivittäiskustannuksista. Lienee hyvin harvinaista että pienempituloinen tekee kaikki nämä hankinnat eron jälkeen. Täysin nurinkurista ajattelua.

Pienempituloisen pitäisi maksaa elareita isompituloiselle joka ei suostu ostamaan lapsilleen vaatteita tai maksamaan harrastusmaksuja...? Aivan...

Tällaisissa harvinaisissa poikkeustapauksissa voi olla muukin menettely. Pääasia kuitenkin lapsen etu.

Miksi tappelette tästä?

Nykyäänhän nämä asiat saa sopia aivan kuten haluaa eikä tarvitse tehdä samalla tavalla kuin naapurin eroperhe. Saa sopia elareista tai olla sopimatta. Lastenvalvojallakaan ei ole pakko käydä.

Tehkää perhana miten parhaaksi näätte ja lakatkaa mussuttamasta!

Vierailija kirjoitti:

Ollaan rehellisiä. Normaali alakoululaiseen menee n. 200 €/kk. Yläasteikäiseen ehkä 300 €/kk. Ruokaan ja vaatteisiin ei mene juuri tuon enempää. Yläasteikäisillä menee n. 20 €/kk viikkorahaan. Ylimenevät saa kustantaa vaikka itse omalla työllään. Isommat kuluerät kuten tietokoneen hankinta kustannetaan yhdessä. Ja yhdellä tietokoneen hankinnalla pärjää jo yläasteen ja lukion.

No, ollaanpa rehellisiä. Pelkkään tokaluokkalaisen iltapäiväkerhoon esimerkiksi menee 140,-

Ymmärrän hyvin, että monilla elämä on juuri ja juuri selviämistä rahallisesti, mutta ei se mikään normaali tilanne ole. Pari ihan tavallista mukavaa harrastusta ja kuukausilippu bussiin ovat normaalia elämää. Kilvoittelu siitä, kuinka niukalla suinkin voi tulla toimeen, ei ole.

Tosi pienituloisella se ei ole valinta, heidän on pakko. Mun ei ole pakko karsia kaikkea pois, joten laitan tuohon tokaluokkalaiseeni helposti viisisataa kuukaudessa, vaikka hän asuukin joka toisen viikon toisella vanhemmalla.

Ihan itse tienaamiani rahoja muuten, ja vielä jää säästöönkin.

Ei ole reilua. Olisi vanhemmointi kuinka yh-menoa niin en elareita pyytäisi.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi ottaa elatusmaksut pois.

Zinc

Kun tehdään lapsia, on tehty sitoumus myös kasvattaa ne yhdessä. Ei siinä tarvita mitään elatusmaksuja, jotka mahdollistavat håroilun ympäri kyliä.

Ja vanhempi ei ole velvollinen elättämään lapsensa? Pitääkö lapsen sitten elättää itsensä? Elatusmaksuja määrittäessä lasketaan molempien vanhempien tulot ja lapsen elatuksen tarve. Onneksi asiaa saa viedä oikeuteen ilman kustannuksia.

Suomimiehet tekee kaikkensa ettei tarvitsisi maksaa lapsen elatuksesta mitään..Ei ne oikeasti mitään maksa vaikka olisi 3  teini-ikäistä .  Isä lähti   yllätysilmoituksella toisen matkaan.  Oli 18 vuotta ollut naimisissa.  Vain yksi lapsista suostuu edes tapaamisiin.  Ei tule vuokratuloa eikä   tt-tukea omassa asunnossa asuvalle.   E iole isä muistaanut näitäkään lapsia.

"Elatusmaksut mahdollistavat huorailun pitkin kylää. "     Tässä  ilmenee        eronneen miehen katkeruus   ja kaikki viha  lapsiaan kohtaan. Saattaa syyllisyys eroon painaa omaatuntoa.  Eihän lapsperheet ihan pienestä ota eroa,   vaimo saattaa kestää kurjaa miestään monta vuotta, kunnes elämästä vasta tulee   vaarallista.

Nykyaika ei ikävä kyllä ole reilua

Parasta kai olisi tehdä lapsi yksinhuoltajana ja sanoa ettei ole tietoa isästä.  Silloin ei tarvise olla riippuvaunen rahattomasta tai saidasta isästä.  Saa silloin takuuvarmasti itselleen aina sen minimielatusmaksun eikä tarvitse välttämättä riidellä sen" muka" isän kanssa yhtään mistään. Yksinhuoltaja lapsilisä tulee korotuksella loput riippuu sitten omista tuloista. Silloin voi elää rauhassa ja matkustella, eikä ole kyyläyksen  ja uhkailun alla. Kukaan ei sitten syö yllätyksenä lapsen vanukkaita. Tiedän muutaman äidin, joka on aluperin  ollut näin viisas. laki ei meillä auta äitiä paljon missään,  jos isästä tuleekin   yllättäen täysi paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jos eronneilla on suuri tuloero. 

Millä perustein?

Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.

Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?

Ostetaanko kaikki kalleinta mahdollista ja uutena kaupasta etän piikkiin, mikäli etävanhempi ei kolua kaikkia halvennuksia? Missä on se lähin velvollisuus osallistua vähän panoksellaan lapsensa asioihin? 

Et vastannut tuohon ylemmän esittämään kysymykseen. Miten toimitaan siinä tilanteessa kun toisen vanhemman mielestä kirpparilta saa hyvän ja halvan haalarin, mutta hän ei itse käy sitä ostamassa?

Ja sä et vastannut siihen onko se joka kerta etän tehtävä koluta kirpparit, koska muuten lähillä on oikeus ostaa etän rahoilla kalleinta uutta kaupasta?

No mielestäni sillä, joka sen hankinnan lopulta tekee ja näkee vaivan, on oikeus viime kädessä päättää siitä hankinnasta. Etä kolutkoon niitä kirppareita ja kauppoja jolloin pystyy vaikuttamaan hankintaa.