Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne reilua että viikko-viikko vanhemmuudessa maksetaan elatusmaksuja?
14.05.2020 |
Tuli siis tuosta Sami Kurosen tilanteesta mieleen.
Elatusmaksua perustellaan etävanhemman osallistumisena lapsen kuluihin. Mutta jos tilanne onkin se että vanhemmat maksavat kulut muutenkin puoliksi Koska lapset viettävät puolet ajasta kummankin luona. Niin mitä tuolla elatusmaksulla enää oo virkaa?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuet pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken jos lapsi on vuoro viikko systeemillä. Eli lakeihin pitäisi saada tältä osin muutos. Ja kun lapsi on puoliksi vanhemmilla, niin elatusmaksujakaan ei tarvita, kun kulut menevät puoliksi.
Ilmeisesti kumpikin vanhemmista maksaa omat vakuutukset lapsesta ja kaikki vaatteet ja tarvikkeet on kummassakin kodissa erikseen. Lukiolaisen koulukirjatkin on sitten kahtena kappaleena, toinen äidin ja toinen isän luona. Samoin tietokone, kännykkä, pyörä, urheilu- ja harrastusvälineet, kaverisynttäreiden lahjat ja mitä nyt onkaan. Äidin viikoilla lapsi ei saa käyttää iskän ostamaa bussikorttia. Kumpi tulee lopulta halvemmaksi, elatusmaksu vai kaiken maksaminen yksin?
Onko tullut mieleen, että kirjat jne. isommat hankinnat voi maksaa myös puoliksi? Toinen maksaa esim. ajokortin ja toinen lukion kirjat jne. Tasataan menot. Ei ole kovin vaikeaa. Ihan ala-asteen matematiikalla siitä selviää.
Entä jos toinen sanoo, että ajokortti on ihan turha ja hänen vanhoilla lukiokirjoilla vuodelta 1982 pärjää nykyäänkin? Jos jo parisuhteen aikana on riidelty lapsen talvihaalarien hinnasta, niin se riitely ei lopu eron jälkeenkään.
Kun asioista ei pysty sopimaan, kannattaa ne elarit oikeudenkautta hakea.
Justhan sinä sanoit, että elatusmaksuja ei tarvita vaan kaikki menot maksetaan puoliksi. Eikö silloin oikeudesta haeta menojen puolittamista eikä elareita? Siellä tuomari pohtii, onko lapsen rippileirimaksu tarpeellinen vai tarpeeton meno ja saako rippikakun ostaa leipomosta vai pitääkö se leipoa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Siis tässähän on paljon mahdollisuuksia hoitaa asia. Jos vanhemmat eivät kerta kaikkiaan pääsee hankinnoista yhteisymmärrykseen, niin elarien maksaminen saattaa olla vaivattomin tapa. Aika usein vuoroviikkovanhemmat kuitenkin pystyvät rahasta sopimaan.
Meillä tehdään niin, että molemmat huolehtivat oman asuntonsa asumiskustannuksista, huonekaluista ym. sekä ruoasta lapsiviikoilla. Lisäksi jos haluaa tehdä lasten kanssa vaikka matkan omalla viikollaan, niin se maksetaan tietenkin itse.
Kaikki muu maksetaan puoliksi. Myös lapsilisä jaetaan. Käytännössä kumpi vaan voi tehdä hankinnan, ja se kirjataan yhteiseen taulukkoon. Sieltä sitten tasataan tilit säännöllisin väliajoin. Jos toinen vanhempi on jossain kuussa maksellut enemmän, niin toinen hoitaa sitten seuraavan kuun jne.
Tämä toimii erittäin hyvin. Meillä vanhemmilla on melko sama tulotaso, mikä osaltaan helpottaa asiaa. Jos tuloero on suuri, niin silloin on reilua jakaa kustannukset maksukyvyn mukaan. Tiedän perheitä, joissa esim. toinen vanhempi maksaa 70% ja toinen 30%.
Hienoa, että teillä toimii homma hyvin vapaaehtoisesti. Monet unohtaa että kyseessä on sen oman lapsenelämä ja tarpeet kun yritetään kiusata ja alistaa sitä ex-puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
Alakoulu onkin varmaan keskimäärin sitä lapsuuden halvinta aikaa, kun ei ole enää vaippa- ja päivähoitomaksuja, ei vielä ehkä harrasteta kovin paljon tai tavoitteellisesti, eivät syö vielä kuin kasvavat teinit, samat vaatteet saattavat mennä useamman vuoden kun kasvu ei ole vielä niin hurjaa, kouluun ei vaadita omia tietokoneita...
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tapauksessa olisi varmaankin syytä laittaa elatusmaksuja saavan vanhemman kustannettavaksi kaikki isommat perushankinnat esim. urheiluvälineet, vakuutusmaksut ja sen semmoiset. Elatusmaksuja maksava vanhempi voi olettaa maksujen saavan hoitavan nämä ja keskittyvän vain lapsesta omassa hoidossa aiheutuviin kuluihin ja mikäli lapsella on esim. oma vaatevarasto "etävanhemman" luona.
Yleensä se onkin niin. Toinen vanhemmista maksaa ja hoitaa suurinpiirtein kaikki lasten asiat, vaikka lapset olisi viikko viikko systeemillä. Vaatteetkin kulkee lasten mukana ja toinen hoitaa niiden hankinnan. Näin olen sen nähnyt elävässä elämässä. Ja yksi tuttuni on etä-äiti. Silti hän hoitaa enimmäkseen lasten kaikkia asiat ja maksaa elarit. Siinä ajattelen, että se on epäreilua. Isä on niin hirveän kontrolloiva ja saanut kaiken läpi lasten kustannuksella. Äiti yrittää ajatella lasten parasta. Isä vain haluaa itselleen kaiken. Isä käy töissä, seurustelee ja käy punttisalilla ja omissa riennoissa täysipäiväisesti. Lapset ovat lähiviikoilla paljon yksin. Ja usein kyläilevät etä-äidillä, joka asuu lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
No niinpä... monen vuoroviikkovuoden kokemuksella jaettaviin kuluihin eli MUUHUN kuin asumiseen ja ruokaan menee meillä vajaat 2000 euroa vuodessa/lapsi. Eli alle 200 euroa kuukaudessa per lapsi ja lapset ovat teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Lue nyt koko ketju, lapselle on muutakin hankittavaa kuin vaatteet. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lapsi tarvitsee uuden talvihaalarin ja toinen on sitä mieltä, että ahkerasti kirppareita kiertämällä kyllä löytyy sopiva, mutta hän itse ei sitä kuitenkaan tee? Voiko tuossa tapauksessa ostaa kaupasta ihan uuden? Kumpi päättää, millainen on sopiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Oikeasti et ymmärrä? Jos lapsi tarvitsee uuden pyörän ja äidillä ei ole varaa sitä ostaa niin kenen kuuluu se ostaa a) naapurin mummon. B) yhteiskunnan vai c) lapsen isän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta tällaiselle ihmiselle sinä kuitenkin annat lapsesi joka toiseksi viikoksi, tietäen että siellä ei sitten hoideta, ei pestä hampaita, ei kuljeteta harrastuksiin, ei huolehdita lääkäreistä ja neuvoloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta tällaiselle ihmiselle sinä kuitenkin annat lapsesi joka toiseksi viikoksi, tietäen että siellä ei sitten hoideta, ei pestä hampaita, ei kuljeteta harrastuksiin, ei huolehdita lääkäreistä ja neuvoloista?
Niin, ne on ne isän oikeudet jotka jyräävät lapsen oikeudet :) pitää sitten omalla viikolla hoitaa kaikki lääkärit ja neuvolat, harrastuksiin ei tosiaan pääse isäviikoilla ja hampaat vihloo kun tulee kotiin. Minkäs teet kun laki määrää antamaan hänet sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta tällaiselle ihmiselle sinä kuitenkin annat lapsesi joka toiseksi viikoksi, tietäen että siellä ei sitten hoideta, ei pestä hampaita, ei kuljeteta harrastuksiin, ei huolehdita lääkäreistä ja neuvoloista?
Niin, ne on ne isän oikeudet jotka jyräävät lapsen oikeudet :) pitää sitten omalla viikolla hoitaa kaikki lääkärit ja neuvolat, harrastuksiin ei tosiaan pääse isäviikoilla ja hampaat vihloo kun tulee kotiin. Minkäs teet kun laki määrää antamaan hänet sinne.
Eli eipä se lapsen hyvinvointi sitten kiinnostanutkaan. Yksinhuoltajuutta saa hakea. Perusteet näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jos eronneilla on suuri tuloero.
Millä perustein?
Ei ole parempituloisen kontolla nostaa exän elintasoa. Lapsen elatushan tässä on kyseessä, ei sen ex-puolison. Jos lapsi on puolet ja puolet hoidossa, jakaantuu elatuskulut suunnilleen puoliksi. Vaatehankinnat voidaan sopia. Koko laki on antiikkinen ja täysin puolueellinen lähivanhemmalle.
Olen samaan mieltä siinä tapauksessa, jos myös pienempituloinen pystyy kuitenkin tarjoamaan lapsille ok puitteet, esimerkiksi tarpeeksi ison kodin ja osallistumaan kohtuullisiin kuluihin. Siinä tapauksessa en minäkään näe, että isompituloisen pitäisi muuten vain nostaa exän elintasoa.
Jos taas pienempituloinen on oikeasti tiukilla eikä parempaa ole tiedossa (esim. sairauseläkkeellä) niin on reilua isompituloiselta osallistua sen verran, ettei toisen vanhemman luona tarvitse nähdä nälkää.
Eli järki ja terve harkintakyky päähän, sillä pääsee pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
Lähivanhempi vastaa lapsen kuluista. Sinä maksat elatusavun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten kaikilla menee ikään katsomatta lasten kuluihin 800-1500€/kk. Meillä on kolme lasta (alakouluikäisiä) ja ei todellakaan missään nimessä mene noin paljoa rahaa. Tämä tarkoittaisi että meillä menisi lasten elatukseen 2400-4500€/kk :D
No niinpä... monen vuoroviikkovuoden kokemuksella jaettaviin kuluihin eli MUUHUN kuin asumiseen ja ruokaan menee meillä vajaat 2000 euroa vuodessa/lapsi. Eli alle 200 euroa kuukaudessa per lapsi ja lapset ovat teinejä.
Ihmiset tuntuu laskevan lapsiin meneviä kustannuksia vähän eri tavalla. Jonkun mielestä kustannuksia ei ole kuin ruoka ja vaatteet, joku toinen laskee niihin myös harrastusmaksut, harrastusvälineet, vakuutukset, matkat, vapaa-ajanviettoon kuluneita maksuja, viikkorahat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen aina näitä eronneita, jotka eivät tule siinä määrin toimeen keskenään, että pääsisivät raha-asioista sopuun, mutta vuoroviikot silti käytössä. Siinä kun joutuu hoitamaan niin paljon muutakin yhteisellä sopimuksella.
Samoin ihmettelen aina niitä lähivanhempia, jotka valittaa, että etä ei maksa riittävästi lapsen kuluja, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan lähivanhemmuutta sille etälle. Sehän ratkaisisi ongelman, eikö.
Asioista saa juuri niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Koskee sekä lähi- että etävanhempia.
Katsos kun toisia myös kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi ja lapsuus muutenkin. Jos itse tietää hoitavansa lapset kunnialla / pesevänsä hampaat / kuljettavansa harrastuksiin / pitävänsä huolta lääkäreistä ja neuvoloista, ja eksä ei ole näitä oikein ikinä huolehtinut niin ei, ei sitä halua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella antaa lähivanhemmuutta sille toiselle.
Mutta yhtä paljonhan se lapsi viettää aikaansa siellä toisen vanhemman luona vuoroviikoin, mitä ihmettä? Miten se huoltajuus siihen vaikuttaa.
Niin mitä se hyödyttäisi että antaisin lähivanhemmuuden etälle jotta hän saisi suuremmat tuet, joita ei käyttäisi lapseen ja minä käyttäisin enemmän omia rahojani....?
Lähivanhempi vastaa lapsen kuluista. Sinä maksat elatusavun.
Muttakun ei vastaa?? Juurihan minä kirjoitin että ei vastaa eikä hoida.
Monesti näissä 50-50 tapauksissa nämä kulut kaatuvat lähivanhemmalle. Jos hän on pienempituloinen ei edes kulujen jako tasan ole reilua. Se jolla on parempi elatuskyky maksaa enemmän.