Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?

Ihmettelen kuinka hyvä pulla voi tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita. Yksi tuttavuus leipoo joka tapahtumaan aina saavillisen pullaa ja kehuu kuinka hyviä ovat... Mutta ne ovat pieniä, kurttuisia ja tiiviitä taikinamöykkyjä raesokerilla koristeltuna ja seuraavana päivänä niitä heittelemällä voisi varmaan tainnuttaa jonkun. Minulle hyvä pulla tarkoittaa jotain hyvin ilmavaa, kevyttä tuotosta.

Hän tekee ihan hyviä muita leivonnaisia, nuo pullat ovat vaan minulle täysi mysteeri.

Tämä ei ole ruuanlaittoa, mutta exä laittoi aina perunamuusiinsa ketsuppia, meinasin oksentaa siitä näystä. Tuli ihan kyökkäyksiä aina. Kaikenlisäksi kun se söikin niin kuin vauva, jotenkin lussutti ja mussutti ruokaansa. Nytkin alkoi tehdä pahaa kun sitä vaaleanpunervaa muusia mietin.

Muusi on hyvää, ketsuppi on hyvää, mutta erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pakollinen salaatti pääruoan kanssa ihmetyttää. Varsinkin jos leivällekin on oma lautanen, mutta se iänikuinen tomaatti-kurkku-salaatinlehtisekoitus pitää syödä samalta lautaselta liemessä viruneen lihan, perunan ja kastikkeen kanssa. Näin siis anoppilassa, oma äiti on onneksi viimein luopumassa tästä hassusta (olisiko 80- tai 90-luvun peruja?) tavasta ja tarjoaa jo yleensä salaatin erikseen. Eikä siinä ole enää ollut jok'ikinen kerta kurkkua, tomaattia ja salaattia.

Ei kummankaan ruuassa maun puolesta mitään vikaa ole, ihmettelen vaan miksi ihan hyvä ruoka pitää pilata lautasella sotkemalla kaikki siihen lihan mukana tulevaan liemeen ja kastikkeeseen.

Tämä varmaankin on mitä suurimmassa määrin makuasia. Tiedän, että vaikuttaa ehkä oudolta, mutta minä pidän salaatista tarjoiltuna juuri noin! Sen lihakastikkeen ja perunoiden kyljessä. Mielestäni on tylsää ja hankalaakin noukkia sitä salaattia erilliseltä lautaselta :D Olisikohan aikoinaan säästelty tiskin määrässä tai sitten ajateltu lautasmallia?

Olen samaa mieltä. Ja minusta ruoka on raikkaampi Akin kun voi samaan aikaan samalta lautaselta ottaa aterimiin myös salaattia.

En ole koskaan ymmärtänyt mitä hohtoa sitä on syödä ennen ruokaa erikseen.

Äitini tekemä täytekakku on aina liian märkää, hyvä että kasassa pysyy. En ymmärrä miksi sitä pitää joka kerta kastella liikaa. Huomautin taas asiasta kun kesäkuussa mansikkakakkua syötiin, mutta taas se kehtasi väittää että ei ymmärrä miten kakusta tuli vetistä, vaikka vaan ihan parilla tipalla kostutti.

Just juu.. melkein sai taas soppalautaselta lusikoida. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´ Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.

Ehkä siksi, että se on aivan tarpeetonta. Pastaa sekoitetaan, kun se laitetaan kiehumaan. Kun se on kypsää, se sekoitetaan kastikkeeseen, eikä se ehdi mitenkään paakkuuntua. Ihmettelen, miten ihmiset onnistuvat tekemään paakkuista pastaa, itse en ole 30 vuoden aikana koskaan onnistunut.

Ja kuka ihme tarjoaa pastaa ilman kastiketta? 

Minä, ainakin itselleni: spaghetti aglio, olio e peperoncino. Ihana, helppo ruoka silloin kun monimutkaisempi kokkaaminen ei huvita.

Vai lasketaanko se öljy tuossa tapauksessa kastikkeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Tuttava valmistaa tortillat kylmin täyttein. Tortillaan kuuluu oikeasti kokata lämmin täyte, mutta tuttu vetää ihme kipot pöytään, joissa kurkkukuutiota ja jauhelihaa. Eihän nuo ole tortilloja nähneetkään. Kylmää skeidaa!

Eikö ne oli fahitaksia, jos täyte on lämmin ja tortilloja jos kylmä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Syö lihaa ja väittää olevansa ekologinen. Ei voi ymmärtää.

Kukaan ei ole 100% ekologinen. Aikuisilla ihmisillä on yleensä useita arvoja, vahvasti yhden ideologian mukaan meneminen kuuluu teini-ikään. Hänkin voi olla ekologinen monessa asiassa, mutta arvostaa myös monipuolista ja maistuvaa ruokaa ja syö siksi lihaa, mutta toimii ekologisen aatteensa mukaan muissa asioissa.

Arvelisin seuraavan asian olevan syynä siihen, että on totuttu tarjoamaan salaatti erikseen ja yleensä

ennen pääruokaa:  Ravintoloissa tarjotaan salaatti ensin, jotta asiakas ei pitkästyisi odottaessaan

ruoka-annoksensa valmistumista.  Sama juttu pitserioissa.

Käyttää mausteina ainoastaan suolaa ja pippuria, siis ei ikinä mitään muuta. Mutta hänellä on tosi hyvä rakentamaan kauniita annoksia joten ruoka näyttää  aina tosi herkullisilta. Kaverilla on blogissaan ja instassa  tuhansia seuraajia jotka kehuvat sen kokkailuja. Todella mautonta ruokaa aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´ Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.

Ehkä siksi, että se on aivan tarpeetonta. Pastaa sekoitetaan, kun se laitetaan kiehumaan. Kun se on kypsää, se sekoitetaan kastikkeeseen, eikä se ehdi mitenkään paakkuuntua. Ihmettelen, miten ihmiset onnistuvat tekemään paakkuista pastaa, itse en ole 30 vuoden aikana koskaan onnistunut.

Ja kuka ihme tarjoaa pastaa ilman kastiketta? 

Minä, ainakin itselleni: spaghetti aglio, olio e peperoncino. Ihana, helppo ruoka silloin kun monimutkaisempi kokkaaminen ei huvita.

Vai lasketaanko se öljy tuossa tapauksessa kastikkeeksi?

Mun herkkua! Kokkaan  tätä aina yksin kotona ollessa koska mies ja lapset eivät ole yhtä ihastuneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhtelee keitetyn pastan kylmällä vedellä.

Huuhtelee pastan? Miksi?

Jos haluaa poistaa tärkkelyksen, ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

´ Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.

Ehkä siksi, että se on aivan tarpeetonta. Pastaa sekoitetaan, kun se laitetaan kiehumaan. Kun se on kypsää, se sekoitetaan kastikkeeseen, eikä se ehdi mitenkään paakkuuntua. Ihmettelen, miten ihmiset onnistuvat tekemään paakkuista pastaa, itse en ole 30 vuoden aikana koskaan onnistunut.

Ja kuka ihme tarjoaa pastaa ilman kastiketta? 

Itse taas inhoan pastan sotkeminen kastikkeeseen. Haluan itse annostella pastan ja kastikkeen minulle sopivassa suhteessa. Mikäli joutuu laittamaan lopun odottamaan seuraavaa päivää, on valmiiksi sekoitetussa pasta imaissut kaiken nesteen.

Kiitos tämän keskustelun, minulla on nyt kunnon kokkiveitsi, terävä sellainen. Helpottaa keittiöhommia huomattavasti. Kyllä kannatti!

Ei ole ruoanlaittotapa, mutta liittyy ruokaan silti: anopin tapa jättää ruoat huoneenlämpöön pitkäksi aikaa, jopa tunneiksi. Eihän niitä sitten uskalla enää seuraavana päivänä syödä, ettei saa ruokamyrkytystä. En käsitä, MIKSI anoppi tekee noin! Hän on vieläpä todella hyvä kokki, joten herkulliset ruoat menee sitten hukkaan ☹️ ”Ei se miksikään mene...”

Kylmät nakit ja mummon muusi, ( jauheesta, valmis paketti johon lisätään kuuma vesi). Nopea ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sanoo "pilpon" kun silpoo jotain. Tuli ketjusta mieleen, täällä oli myös pilppuan silppuan tilalla. Ja ärsytti täälläkin, mutta luoja paratkoon miten hirveä sana kuulla toistuvasti livenä :D

Onkohan tuo joku murrejuttu? Joskus yksi mun ihan fiksuna ihmisenä pitämä työtuttava alkoi kertomaan mulle miten valmistaa jonkun bravuuriruokansa. Moni ainesosa lisättiin "ohueksi pilputtuna", ja mun oli äärettömän vaikea pitää pokka, kun en ollut moiseen sanahirviöön törmännyt, ja nyt yhtäkkiä kuulin sen monta kertaa yhden puheenvuoron aikana 😅

Tämä on selvästi joku murrejuttu, olen myös törmännyt tähän, että menin kyläpaikassa auttamaan emäntää keittiöön ja hän pyysi "pilppomaan" kurkun. Olin ihan suu auki, että siis mitä pitää tehdä...? Tosin itse sanoisin "pilkkoa" tai "paloitella", ainakin kurkusta. Salaatin voin "silppoa", koska se palastellaan ihan silpuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ruoanlaittotapa, mutta liittyy ruokaan silti: anopin tapa jättää ruoat huoneenlämpöön pitkäksi aikaa, jopa tunneiksi. Eihän niitä sitten uskalla enää seuraavana päivänä syödä, ettei saa ruokamyrkytystä. En käsitä, MIKSI anoppi tekee noin! Hän on vieläpä todella hyvä kokki, joten herkulliset ruoat menee sitten hukkaan ☹️ ”Ei se miksikään mene...”

No olisihan se ruoka järkevintä toki laittaa heti jääkaappiin, mutta ei se kyllä muutamassa tunnissa huoneenlämmössäkään tosiaan miksikään mene. Hysteeristä pelätä heti saavansa ruokamyrkytyksen. Ja miten ne anoppisi ruoat menevät siis hukkaan, sinäkö ne heität pois? 

Pizzan leikkaamista saksilla... Itse leikkaan terävällä veitsellä, siistiä eikä tarvi käsillä koskea pizzaan. Toiset käyttää saksia: käpälöivät likaisilla sormillaan pizzaa jok puolelta, sakset ihan sotkussa täytteistä ja pahinta jos leikkaavat useamman pizzan ja niiden täytteet sekoittuu kun sakset ihan sotkussa...

Aloittajan viestiin: en laita kokonaisia pippureita keittoon vaan rouhittua enkä käytä sipulia koska vatsani ei sitä kestä, pahalta maistuu sipuli kun siitä on luopunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ruoanlaittotapa, mutta liittyy ruokaan silti: anopin tapa jättää ruoat huoneenlämpöön pitkäksi aikaa, jopa tunneiksi. Eihän niitä sitten uskalla enää seuraavana päivänä syödä, ettei saa ruokamyrkytystä. En käsitä, MIKSI anoppi tekee noin! Hän on vieläpä todella hyvä kokki, joten herkulliset ruoat menee sitten hukkaan ☹️ ”Ei se miksikään mene...”

Minä tein noin oikeastaan aina, kun yksin asuin, pari kertaa jäi joku lasagnevuoka yön ylikin pöydälle ja ihan syötävää se oli silti sen pari päivää mitä sitä söin. Vieraiden aikana en kyllä kehdannut jättää ruokaa pitkään pöytään, ja olihan siinä se mahdollisuus, että joku tuollaiseen tottumaton olisi siitä ruokamyrkytyksen saanutkin.

Nykyään ruoat löytää tiensä hyvin vauhdikkaasti jääkaappiin, koska mieheni on todella tarkka tuollaisista asioista ja laittaa ruoat heti jääkaappiin, kun ovat hieman haalenneet.