Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.
Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.
Niin!
Isäni kuoli kun olin 13. Äitini yksinhuoltaja 4 lapsen kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja maksoin koko opiskelun omasta pussista, lainalla ja opiskeluaikaisella työnteolla. Valitsin opiskelupaikan sen mukaan, että oli kiinnostavaa ja oli mahdollisuus menestyä - ei ollut liian haastavaa vaan sain hyvät arvosanat. Sen jälkeen töihin jne. Kaikki oli kiinni omista valinnoistani, olisin voinut valita monella muullakin tavalla. Valinnat perustuivat oletuksiin, missä olen hyvä ja missä taas hyvyydestä huolimatta en välttämättä kykene saavuttamaan tavoitteitani (mm musiikki).
Henkisesti olisin yhtälailla voinut käpertyä itsesääliin, koska olin kokenut niin paljon ja niin nuorena. En kuitenkaan halunnut, halusin elää ja löytää elämää ja ihmisiä, joiden kanssa on hyvä elää. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta aina hankaluuksien keskellä olen yrittänyt löytää ulospääsyn ja aina se tavalla tai toisella löytyy. Peluuta entiseen ei koskaan tule, mutta miksi pitäisikään. Pidä tie avoinna uusille asioille ja mahdollisuuksille ja aina joku osa niistä toteutuu - that's life!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliseen nousuun, siihen ponnisteluun, voi sisältyä huomattava määrä stressiä, joka vaurioittaa soluja ja lisää sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia. Luin vuosia sitten artikkelin, jossa kerrottiin kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa tuo oltiin havaittu. Kaikella on hintansa.
Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo on toteutettu kansainvälisesti verraten hyvin poliittisilla valinnoilla, mutta eihän se täälläkään täydellisesti ole toteutunut, ja paljon on vielä tehtävää. Ihan täydellisesti sitä ei voi toteuttakaan.
Osa sosioekonomisesti menestyneistä ihmisistä hellii ajatusta, että he olisivat täysin itse ansainneet menestyksensä, vaikka monien tekijöiden on pitänyt loksahtaa paikoilleen jo ennen ensimmäistäkään valintaa ja vaivannäköä. Onneksi valtaosa menestyneistä taitaa olla riittävän nöyriä ymmärtämään tämän.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tutulla kiero eukko, vähän kuin jälkeen jäänyt, joka taitavasti syyllistää miestään kaikesta mahdollisesta ja pelaa. Kostaa miehensä suvulle ym. niin että mies tekee likaisen koston eli eukko ei likaa käsiään. Tämä yksinkertainen mies ei huomaa mitään. Kulkee vaan pää maassa ja syyttelee viattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.
Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.
Niin!
Isäni kuoli kun olin 13. Äitini yksinhuoltaja 4 lapsen kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja maksoin koko opiskelun omasta pussista, lainalla ja opiskeluaikaisella työnteolla. Valitsin opiskelupaikan sen mukaan, että oli kiinnostavaa ja oli mahdollisuus menestyä - ei ollut liian haastavaa vaan sain hyvät arvosanat. Sen jälkeen töihin jne. Kaikki oli kiinni omista valinnoistani, olisin voinut valita monella muullakin tavalla. Valinnat perustuivat oletuksiin, missä olen hyvä ja missä taas hyvyydestä huolimatta en välttämättä kykene saavuttamaan tavoitteitani (mm musiikki).
Henkisesti olisin yhtälailla voinut käpertyä itsesääliin, koska olin kokenut niin paljon ja niin nuorena. En kuitenkaan halunnut, halusin elää ja löytää elämää ja ihmisiä, joiden kanssa on hyvä elää. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta aina hankaluuksien keskellä olen yrittänyt löytää ulospääsyn ja aina se tavalla tai toisella löytyy. Peluuta entiseen ei koskaan tule, mutta miksi pitäisikään. Pidä tie avoinna uusille asioille ja mahdollisuuksille ja aina joku osa niistä toteutuu - that's life!
Mitä muuta koit kuin toisen vanhemman kuoleman ja vähävaraisuutta?
Olen itse kokenut toisen vanhemman katoavan/hylkäävän ja toisen kuoleman ja kuolema oli ehdottomasti vähemmän minuuteen vaikuttava tapahtuma ja selkeämmin käsiteltävissä. Tuo kadonnut myös käyttäytyi henkisesti väkivaltaisesti ja sekin on ollut vaikeampaa kuin kuolema. Ja joku muu on kokenut vielä pahempaa jne.
Ja joka tapauksessa ei ole viisasta mitätöidä toisen kokemuksia tai opettaa mikä tapa tuntea olisi ollut oikea, koska jokaisella on omanlaisensa temperamentti ja muut asiaan vaikuttavat tekijät.
Faith kirjoitti:
Suomessa mahdollisuuksien tasa-arvo on toteutettu kansainvälisesti verraten hyvin poliittisilla valinnoilla, mutta eihän se täälläkään täydellisesti ole toteutunut, ja paljon on vielä tehtävää. Ihan täydellisesti sitä ei voi toteuttakaan.
Tässä se ongelma juuri on.
Jos "täydellinen reilu maailma" olisi saavutettavissa ilman mitään sivuvaikutuksia, niin tokihan me kaikki sitä haluaisimme. Tai ainakin useimmat meistä haluaisivat.
Mutta kun reaalimaailmassa arvot ovat usein ristiriidassa keskenään. Esimerkkinä vaikka yksilönvapaus ja "oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon"; jälkimmäinen ei putkahda itsestään saataville, joten jonkun jossain tulee se tuottaa.
Koko länsimainen sivilisaatio ja kaikki sivistys on kuitenkin perustunut yksilönvapauden pohjalle, joten se on puolustamisen arvoinen asia. Toinen vaihtoehto on aina jonkin sortin tyrannia, jossa köyhät & kyvyttömät & laiskat hallitsevat; siis paluu pimeälle keskiajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että osalla vanhemmat ja sukulaiset ohjaavat tai jopa painostavat tietyille aloille tai tiettyihin kouluihin. Painostus voi olla niin kova, ettei lapsi uskalla tehdä toisenlaista valintaa moitteiden ja ihmettelyn pelossa.
Totta kai elämä on valintoja, erityisesti Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Kaikille jaetaan oma kätensä mutta ihan itse ne korttinsa pelaa. Jollain on vähän enemmän ässiä mutta melko hyväksi suurin osa Suomessa asuvista saisi elämänsä rakennettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.
Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.
Niin!
Isäni kuoli kun olin 13. Äitini yksinhuoltaja 4 lapsen kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja maksoin koko opiskelun omasta pussista, lainalla ja opiskeluaikaisella työnteolla. Valitsin opiskelupaikan sen mukaan, että oli kiinnostavaa ja oli mahdollisuus menestyä - ei ollut liian haastavaa vaan sain hyvät arvosanat. Sen jälkeen töihin jne. Kaikki oli kiinni omista valinnoistani, olisin voinut valita monella muullakin tavalla. Valinnat perustuivat oletuksiin, missä olen hyvä ja missä taas hyvyydestä huolimatta en välttämättä kykene saavuttamaan tavoitteitani (mm musiikki).
Henkisesti olisin yhtälailla voinut käpertyä itsesääliin, koska olin kokenut niin paljon ja niin nuorena. En kuitenkaan halunnut, halusin elää ja löytää elämää ja ihmisiä, joiden kanssa on hyvä elää. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta aina hankaluuksien keskellä olen yrittänyt löytää ulospääsyn ja aina se tavalla tai toisella löytyy. Peluuta entiseen ei koskaan tule, mutta miksi pitäisikään. Pidä tie avoinna uusille asioille ja mahdollisuuksille ja aina joku osa niistä toteutuu - that's life!
Äitisi ilmeisesti piti teistä jotenkin huolta? Sinua ei kiusattu koulussa? Oliko sinulla ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä vierellä? Ilmoititko vain tulevasi töihin etkä joutunut hakemaan satojen hakijoiden joukosta kuten muut? Entä kouluun? Oliko sinulla terveydellisiä esteitä koulussa ja töissä? Entä oppimisvaikeuksia? Jos oli, saitko niihin tarvittavaa tukea ja apua? Kohtasitko traumoja tai muita vastoinkäymisiä koulun aikana, joka olisi voinut sinut sairastuttaa? Entä olivatko läheisesi terveitä etkä joutunut heistä kantamaan huolta? Oletko saanut opiskella ja työskennellä hyvässä sisäilmassa ja kivojen työkavereiden kanssa? Et ole joutunut yt-neuvotteluiden kohteeksi? Jos työskentelet jossain yrityksessä, se ei ole tehnyt konkurssia ja sen takia olisit menettänyt työsi? Entä oliko sinulla koulussa kannustavia opettajia? Millaisen älykkyysosamäärän sait synnynnäisesti?
Vaikkei kaikkea voi valita, voi valita miten suhtautuu. Jos elämä jakoi paskat kortit, toinen valitsee katkeroitumisen tien, toinen hyväksynnän.
En tarkoita että pitäisi aina rakastaa kaikkea kurjuutta elämässään, mutta ettei aina kannata verrata siihen lähimmäiseen jolla kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin.
Maailmalla on sellaista kurjuutta, jota lämpimässä talossa asuvan, katto päänsä päällä suojana ja ruokaa vatsassaan sulattelevan, keskiverto suomalaisen, on mahdotonta edes kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.
Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.
Niin!
Isäni kuoli kun olin 13. Äitini yksinhuoltaja 4 lapsen kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja maksoin koko opiskelun omasta pussista, lainalla ja opiskeluaikaisella työnteolla. Valitsin opiskelupaikan sen mukaan, että oli kiinnostavaa ja oli mahdollisuus menestyä - ei ollut liian haastavaa vaan sain hyvät arvosanat. Sen jälkeen töihin jne. Kaikki oli kiinni omista valinnoistani, olisin voinut valita monella muullakin tavalla. Valinnat perustuivat oletuksiin, missä olen hyvä ja missä taas hyvyydestä huolimatta en välttämättä kykene saavuttamaan tavoitteitani (mm musiikki).
Henkisesti olisin yhtälailla voinut käpertyä itsesääliin, koska olin kokenut niin paljon ja niin nuorena. En kuitenkaan halunnut, halusin elää ja löytää elämää ja ihmisiä, joiden kanssa on hyvä elää. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta aina hankaluuksien keskellä olen yrittänyt löytää ulospääsyn ja aina se tavalla tai toisella löytyy. Peluuta entiseen ei koskaan tule, mutta miksi pitäisikään. Pidä tie avoinna uusille asioille ja mahdollisuuksille ja aina joku osa niistä toteutuu - that's life!
Äitisi ilmeisesti piti teistä jotenkin huolta? Sinua ei kiusattu koulussa? Oliko sinulla ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä vierellä? Ilmoititko vain tulevasi töihin etkä joutunut hakemaan satojen hakijoiden joukosta kuten muut? Entä kouluun? Oliko sinulla terveydellisiä esteitä koulussa ja töissä? Entä oppimisvaikeuksia? Jos oli, saitko niihin tarvittavaa tukea ja apua? Kohtasitko traumoja tai muita vastoinkäymisiä koulun aikana, joka olisi voinut sinut sairastuttaa? Entä olivatko läheisesi terveitä etkä joutunut heistä kantamaan huolta? Oletko saanut opiskella ja työskennellä hyvässä sisäilmassa ja kivojen työkavereiden kanssa? Et ole joutunut yt-neuvotteluiden kohteeksi? Jos työskentelet jossain yrityksessä, se ei ole tehnyt konkurssia ja sen takia olisit menettänyt työsi? Entä oliko sinulla koulussa kannustavia opettajia? Millaisen älykkyysosamäärän sait synnynnäisesti?
Siis mitä? Onko koulukiusaaminen ja opiskelu- ja työpaikasta kilpailu nyt jotain hirveän erikoisia ja traumatisoivia juttua? Tsek ja tsek. Ei läheisten tukea tsek. Terveydellisiä esteitä tsek. Läheisissä sairaita ja mielenterveysongelmaisia tsek. Yt:t tsek.
Mitä ilmeisimmin sitten on älykkyysosamäärästä kiinni jos jostain.
"Lapsuuden perheen olosuhteet luovat perustan myöhemmälle hyvinvoinnille
Useissa tutkimuksissa on osoitettu perhetaustan olevan yhteydessä ihmisen myöhempään hyvinvointiin. Lapsuuden perheen elämää kuormittavilla tekijöillä voi pahimmillaan olla hyvin kauaskantoisia seurauksia, mutta on myös tunnistettu useita tekijöitä, jotka voivat suojata näiden ongelmien siirtymiseltä seuraaville sukupolville.
Perheet ja vanhemmat saattavat kohdata monenlaisia vaikeuksia, jotka vaikuttavat heidän lastensa myöhempään hyvinvointiin. Tällaisia ovat tutkimusten mukaan esimerkiksi:
työttömyys
toimeentulovaikeudet
asumisen ongelmat
mielenterveys- ja päihdeongelmat
muut terveysongelmat
vanhempien väliset jatkuvat riidat, konfliktit ja avioero
väkivalta ja laiminlyönti
Väestötutkimusten mukaan yleisimpiä aikuisena raportoituja lapsuuden perheen vakavia vaikeuksia olivat esimerkiksi isän alkoholiongelma, pitkäaikaiset taloudelliset ongelmat, vanhempien avioero ja muut perheen sisäiset konfliktit ja vanhempien vakavat sairaudet tai vammat (13–29 %).
Yksittäisten vaikeuksien hetkellinen kokeminen on perheissä yleistä, eikä se välttämättä johda laajempiin hyvinvoinnin ongelmiin tai syrjäytymiseen. Perheiden tai vanhempien ongelmat voivat kuitenkin kasautua ja kietoutua toisiinsa, esimerkiksi mielenterveysongelmiin liittyy usein myös toimeentulovaikeuksia.
Perheiden vaikeudet vaikuttavat monin tavoin perheen elämään, ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen ja sosiaalisiin verkostoihin. Vanhempien ongelmat ja perheen vaikeudet heikentävät vanhempien sosiaalisia ja taloudellisia voimavaroja, mikä heijastuu myös perheen lasten ja nuorten elinoloihin.
Lapsuuden perheen elinolojen on havaittu olevan yhteydessä myöhempien ikävaiheiden terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja laajemmin hyvinvointiin. Kuitenkaan vielä ei tiedetä kovin paljoa siitä, miten ja kuinka pitkälle tämä yhteys välittyy elämänkulussa. Lapsuuden perheen elinolot voivat vaikuttaa ihmisen myöhempään hyvinvointiin sekä suoraan että erilaisten muiden tekijöiden kautta.
Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle, huostaanottojen määrä samoin kuin lapsiperheköyhyys ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun laman jälkeen. Varsinkin pienten lasten sijoitusten taustalla ovat usein vanhempien ongelmat, suurimpana yksittäisenä syynä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat. Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien lisäksi huostaanottoja edeltävät usein toimeentulovaikeudet. Teini-ikäisten lasten sijoitusten taustalla ovat usein nuoreen itseensä liittyvät syys, kuten käytöshäiriöt.
Vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema määrittelevät heidän lastensa koulutusuria. Matalasti koulutettujen vanhempien lasten koulutus jää usein matalaksi. On havaittu, että vanhempien matala sosioekonominen asema ja nuoruusiän kouluvaikeudet ennustavat matalaa koulutustasoa aikuisuudessa. Usein tämä ylisukupolvisuuden ketju kulkee lapsen oman koulumenestyksen kautta.
Vanhempien koulutus ei ole yhteydessä vain heidän lastensa koulutusuriin, vaan vanhempien matala koulutus ja sosioekonominen asema heijastuvat myös heidän lastensa mielenterveyteen ja toimeentulovaikeuksiin myöhemmin elämässä, osittain lapsen oman koulutustason kautta."
Onko teillä "oman onnensa seppä" -huutelijoilla jotain vastatutkimusta tähän?
https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrj…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.
Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.
Niin!
Isäni kuoli kun olin 13. Äitini yksinhuoltaja 4 lapsen kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja maksoin koko opiskelun omasta pussista, lainalla ja opiskeluaikaisella työnteolla. Valitsin opiskelupaikan sen mukaan, että oli kiinnostavaa ja oli mahdollisuus menestyä - ei ollut liian haastavaa vaan sain hyvät arvosanat. Sen jälkeen töihin jne. Kaikki oli kiinni omista valinnoistani, olisin voinut valita monella muullakin tavalla. Valinnat perustuivat oletuksiin, missä olen hyvä ja missä taas hyvyydestä huolimatta en välttämättä kykene saavuttamaan tavoitteitani (mm musiikki).
Henkisesti olisin yhtälailla voinut käpertyä itsesääliin, koska olin kokenut niin paljon ja niin nuorena. En kuitenkaan halunnut, halusin elää ja löytää elämää ja ihmisiä, joiden kanssa on hyvä elää. Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsöössä, mutta aina hankaluuksien keskellä olen yrittänyt löytää ulospääsyn ja aina se tavalla tai toisella löytyy. Peluuta entiseen ei koskaan tule, mutta miksi pitäisikään. Pidä tie avoinna uusille asioille ja mahdollisuuksille ja aina joku osa niistä toteutuu - that's life!
Äitisi ilmeisesti piti teistä jotenkin huolta? Sinua ei kiusattu koulussa? Oliko sinulla ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä vierellä? Ilmoititko vain tulevasi töihin etkä joutunut hakemaan satojen hakijoiden joukosta kuten muut? Entä kouluun? Oliko sinulla terveydellisiä esteitä koulussa ja töissä? Entä oppimisvaikeuksia? Jos oli, saitko niihin tarvittavaa tukea ja apua? Kohtasitko traumoja tai muita vastoinkäymisiä koulun aikana, joka olisi voinut sinut sairastuttaa? Entä olivatko läheisesi terveitä etkä joutunut heistä kantamaan huolta? Oletko saanut opiskella ja työskennellä hyvässä sisäilmassa ja kivojen työkavereiden kanssa? Et ole joutunut yt-neuvotteluiden kohteeksi? Jos työskentelet jossain yrityksessä, se ei ole tehnyt konkurssia ja sen takia olisit menettänyt työsi? Entä oliko sinulla koulussa kannustavia opettajia? Millaisen älykkyysosamäärän sait synnynnäisesti?
Siis mitä? Onko koulukiusaaminen ja opiskelu- ja työpaikasta kilpailu nyt jotain hirveän erikoisia ja traumatisoivia juttua? Tsek ja tsek. Ei läheisten tukea tsek. Terveydellisiä esteitä tsek. Läheisissä sairaita ja mielenterveysongelmaisia tsek. Yt:t tsek.
Mitä ilmeisimmin sitten on älykkyysosamäärästä kiinni jos jostain.
"Arviot syrjäytyneiden nuorten määrästä Suomessa vaihtelevat muutamasta tuhannesta sataan tuhanteen. Yleisimmät arviot pyörivät 40 000–50 000
nuoren kieppeillä, mikä on noin 6–8 prosenttia koko 15–24-vuotiaiden ikäluokasta. Syrjäytymisen taustalla on lähes aina kiusaaminen, syrjintä tai ongelmat perheen taloudellisessa toimeentulossa. Myös lastensuojelupäätös ja psyykenlääkkeiden käyttö lisäävät syrjäytymisen riskiä."
https://www.yhteisvastuu.fi/uhkana-syrjaytyminen/
"HYKS:n Nuorisopsykiatrian linjajohtaja, dosentti Klaus Ranta toteaa, että kymmenisen prosenttia nuorista joutuu ikätovereidensa kiusaamisen kohteeksi. Esimerkiksi THL:n kouluterveyskyselyn (siirryt toiseen palveluun)mukaan viime vuonna 5,8 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kertoi tulleensa vähintään kerran viikossa koulukiusatuksi. Syrjivää kiusaamista koulussa tai vapaa-ajalla kertoi kokeneensa 25,8 prosenttia saman ikäryhmän nuorista.
Puolestaan MOT selvitti, että Suomessa on alakouluja, joissa peräti joka kolmas kyselyyn vastannut oppilas kertoo tulleensa jatkuvasti kiusatuksi.
Kiusaaminen on yksi merkittävimmistä riskitekijöistä nuorten mielenterveysongelmien (siirryt toiseen palveluun) (Duodecim) taustalla.
– Kyllä koulukiusaaminen ja ylipäätään ikätovereiden kiusaamaksi joutuminen on nuorille keskeinen ja iso ongelma. Se on yksi tunnettu mielenterveyshäiriöiden riskitekijä, sanoo Ranta.
Kiusaaminen lisää erityisesti ahdistuneisuus- ja depressio-oireiden riskiä"
Menee ehkä asian sivu, mutta koen pelkoa siitä, että saanko tankattua lapsieni päähän riittävästi ymmärrystä siitä, että työtä pitää tehdä, jotta niitä valintoja olisi mahdollista tehdä elämän solmukohdissa, kuten opiskelupaikan löytämisessä sopivalta alalta. Yritän, mutta ymmärtääkö jälkikasvu, se on sitten eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellään on elämä ollut todella huono. Koko peruskoulun aikana oli rankka koulukiusaaminen. Sain niin pahoja henkisiä vaurioita että vaikka kuinka olen käynyt terapiat ja ollut vahva, niin mieli ei vaa enää ole toipunut noista pahoinpitelyistä ja kiusaamisesta. Olin kiltti, iloinen, hyväsydäminen lapsi joka rakasti käydä koulua, mua hakattiin niin että sain jopa fyysisia vaurioita, mun koulutavaroita säännöllisesti tuhottiin.
Kun lapsena tollaista joutuu sietää niin paluuta normaliin ei tuu.
Tunnen pari mega rikasta sukua, suvun kautta ja voin teille kertoa että heillä ei ole aavistustakaan miten maailma toimii.
Tosta vaa ovat mukana kaikissa järjestöissä, tilille tulee rahaa kaikki maailman osaamis diplomeista, kunniakirjeitä, kiitokset osallistumisesta. Rikkaat eivät itsekkään tiedä missä kaikkialla ovat edes mukana.
Heidän lapsille hankitaan kotiin opettajat, yksityistunteja, vastasyntyneille on jo osaketilit, vanhemmat ottavat me heti mukaan verkostoihin.
”Ta p isinko itseni vai keittäisin kupin kahvia?”
Olenkohan onnellisessa asemassa kun ei ole pakko ollut tehdä mitään mikä ei kiinnosta. Perheettömänä aika yksin on saanut pärjätä. Aina se ei aina ole ollut herkkua ja on katkeruuden tunteitakin koettu mutta kaikkein parasta että se kasvattaa luonnetta, lujuutta ja kovuutta pärjämään vaikka missä kriiseissä.
Uskon että jos se ei ole oma valinta ollut niin voi tulla niin rankkaa ettei siitä selviä että jää yhteiskunnan ja suvun ulkopuoliseksi ahneiden ja vaativimpien rohmuten kaikki. Kaikki varmaankin tajuaa mitä tarkoitan.
Ahneilla on tapana jyrätä kaikki muut ihmiset omien tarpeiden tieltä pois kuten se malli näkyy nyt korona aikanakin. Yhteiskunnan tukia ahnehtii sellaisetkin jotka pärjäävät ilman niitä. Kaikki irti mitä saa ja ihan sama keillä laskut maksatetaan. Otetaan sitten niiltä joilla kaikkein vähiten on kun laskun aika tulee.
Keskustelussa on hyviä pointteja. Valintoja pystyy tekemään oikeastaan kunnolla vasta siinä tilanteessa, kun hahmottaa että tarjolla on useampia vaihtoehtoja.
Valitseeko hyväksymisen vai katkeroitumisen... Ei kai kukaan katkeroidu silloin, jos löytää jotain voimavaroja selvitä hankalasta tilanteesta eteenpäin. Kaikki vain eivät saa tukea mistään silloin kuin sitä tarvitsisivat. Siksi traumaattiset kokemukset voivat seurata mukana jopa vuosikymmeniä, kun ihmiselle ei ole tullut tunnetta siitä, että hätätilanne olisi päättynyt lopulta hyvin (tai edes kohtalaisesti).
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa on hyviä pointteja. Valintoja pystyy tekemään oikeastaan kunnolla vasta siinä tilanteessa, kun hahmottaa että tarjolla on useampia vaihtoehtoja.
No jostain syystä siellä peruskoulussa ekaluokalla yritetään opettaa istumaan paikoillaan ja kuuntelemaan. Jostain syystä siellä kannustetaan tekemään parhaansa jotta tulisi niitä hyviä numeroita. Jostain syystä opon tunnilla kerrotaan koulutustarjonnasta, ammateista ja opintojen rahoituksesta, niille jotka kuuntelevat.
Siellä on niitä taitoaineitakin, jotta jokainen voisi löytää jotain jossa on hyvä ja mikä kiinnostaisi. Siellä on oppilaanohjausta, kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa opettajien lisäksi. Sieltä saa sen päivän lämpimän ateriankin.
Mitä muuta tämä yhteiskunta voi vielä tehdä kuin iskeä jokaiselle naaman eteen ne samat valinnan paikat?
Mielestäni toi on väärin että joku käskee tekemään ne lapset ja joku kieltää. Se on jokaisen oma asia mitä haluaa. Elämä on niitä valintoja. Vanhempana on sitten kiva kattoa mitä mukaan tuli.