Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Onneksi asenteen voi valita -aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mapet kirjoitti:
Onneksi asenteen voi valita -aina.
Vain, jos on siihen voimavaroja. Ihmiset kokevat samat asiat eri tavoin.
Naurettava aloitus. Jos tekee töitä, voi valita. Jos opiskelee koulussa kunnolla, voi valita lukion, jos opiskelee lukiossa kunnolla ja pääsykokeisiin, pääsee yliopistoon, ja jos on hyvä, saa töitä. Ap on vapaamatkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Naurettava aloitus. Jos tekee töitä, voi valita. Jos opiskelee koulussa kunnolla, voi valita lukion, jos opiskelee lukiossa kunnolla ja pääsykokeisiin, pääsee yliopistoon, ja jos on hyvä, saa töitä. Ap on vapaamatkustaja.
Just. Ihminen voidaan jo lapsuudessa kotona kiusata järjiltään.
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Aina on valinnanvaraa. Tosin elämä ei ole mikään ostoskeskus, josta voi valita mitä haluaa.
Minä valitsin aikoinaan pitää lapsen, mutta en sen isää. Samalla valitsin kun yksinhuoltajuuden ja vanhemmuuden, jätin valitsematta mm abortin ja teennäisen ydinperheen.
Tietenkin äitiys vaikutti sen jälkeen moniin päätöksiini, mutta yhdenkään niistä ei voi sanoa olleen esikoiseni vastuulla, vaan minun.
Miksi sokea ei voi olla lentäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Eli jos sairastut traumojen ja huonojen kokemusten takia masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön, dissosisaatiohäiriöön yms., niin se on vain oma valinta eikä ole ottanut vastuuta elämästään? Oletko lukenut tutkimuksia huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, johon vaikuttaa monet, geneettiset ja synnynäisetkin tekijät? En tarkoita, että täytyisi jäädä huutamaan sohvalle "säälikää minua!", en tiedä ketään, joka vaikean taustan kanssa näin toimisi, mutta ei kaikesta parannuta vain asennetta muuttamalla. Tiesitkö myös, että psykoterapia ei ole Kela-tuesta huolimatta ilmaista, sinne on pitkät jonot ja terapeutti ei välttämättä ole se oikea? Tiesitkö, ettei Suomessakaan saa aina tukea ja apua, kun sitä tarvitsee? Terveisin, luukulta toiselle juoksenut ja vähättelyä ja syyllistämistä ammattilaisilta kokenut
Vierailija kirjoitti:
Miksi sokea ei voi olla lentäjä?
Kyllä se sokeakin näkee, kunhan vaan yrittää tarpeeksi kovasti. Ajatuksen ja asenteen voimalla saa taatusti näköaistin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Eli jos sairastut traumojen ja huonojen kokemusten takia masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön, dissosisaatiohäiriöön yms., niin se on vain oma valinta eikä ole ottanut vastuuta elämästään? Oletko lukenut tutkimuksia huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, johon vaikuttaa monet, geneettiset ja synnynäisetkin tekijät? En tarkoita, että täytyisi jäädä huutamaan sohvalle "säälikää minua!", en tiedä ketään, joka vaikean taustan kanssa näin toimisi, mutta ei kaikesta parannuta vain asennetta muuttamalla. Tiesitkö myös, että psykoterapia ei ole Kela-tuesta huolimatta ilmaista, sinne on pitkät jonot ja terapeutti ei välttämättä ole se oikea? Tiesitkö, ettei Suomessakaan saa aina tukea ja apua, kun sitä tarvitsee? Terveisin, luukulta toiselle juoksenut ja vähättelyä ja syyllistämistä ammattilaisilta kokenut
Jos lukisit kommenttini uudelleen?
Juurihan sanoin, että et voi valita lähtökohtiasi. Et sitä, jos kohtaat elämässäsi traumoja. Mutta voit valita sen, jäätkö ongelmiisi märehtimään vai valitsetko parantumisen tien. Tiedän, että Kelan tukema terapia on täysin ilmaista silloin, jos et ole töissä ja elät tukien varassa. Näin sain itse terapiaa kun olin todella pohjalla. Tiedän, mitä on juosta luukulta toiselle, mitä on sairastua henkisesti. Mitä on olla pohjalla. Se on taistelu ja se vie aikaa. Älä luovuta! Mitä ikinä elämässäsi tapahtuisi, älä luovuta. Älä hylkää itseäsi. Sen voit aina valita.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka haluavat vain voiton, käymättä itse taistelua. Se ei toimi niin.
Sielunsiskona sanon sinulle, älä luovuta. Usko muutokseen ja rakkauteen, se on mahdollista mutta se vie aikaa.
Edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sokea ei voi olla lentäjä?
Kyllä se sokeakin näkee, kunhan vaan yrittää tarpeeksi kovasti. Ajatuksen ja asenteen voimalla saa taatusti näköaistin takaisin.
Kovien arvojen kultalusikka ihmisten mielestä sokea saa näkönsä takaisin pierasemalla tarpeeksi lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Eli jos sairastut traumojen ja huonojen kokemusten takia masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön, dissosisaatiohäiriöön yms., niin se on vain oma valinta eikä ole ottanut vastuuta elämästään? Oletko lukenut tutkimuksia huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, johon vaikuttaa monet, geneettiset ja synnynäisetkin tekijät? En tarkoita, että täytyisi jäädä huutamaan sohvalle "säälikää minua!", en tiedä ketään, joka vaikean taustan kanssa näin toimisi, mutta ei kaikesta parannuta vain asennetta muuttamalla. Tiesitkö myös, että psykoterapia ei ole Kela-tuesta huolimatta ilmaista, sinne on pitkät jonot ja terapeutti ei välttämättä ole se oikea? Tiesitkö, ettei Suomessakaan saa aina tukea ja apua, kun sitä tarvitsee? Terveisin, luukulta toiselle juoksenut ja vähättelyä ja syyllistämistä ammattilaisilta kokenut
Jos lukisit kommenttini uudelleen?
Juurihan sanoin, että et voi valita lähtökohtiasi. Et sitä, jos kohtaat elämässäsi traumoja. Mutta voit valita sen, jäätkö ongelmiisi märehtimään vai valitsetko parantumisen tien. Tiedän, että Kelan tukema terapia on täysin ilmaista silloin, jos et ole töissä ja elät tukien varassa. Näin sain itse terapiaa kun olin todella pohjalla. Tiedän, mitä on juosta luukulta toiselle, mitä on sairastua henkisesti. Mitä on olla pohjalla. Se on taistelu ja se vie aikaa. Älä luovuta! Mitä ikinä elämässäsi tapahtuisi, älä luovuta. Älä hylkää itseäsi. Sen voit aina valita.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka haluavat vain voiton, käymättä itse taistelua. Se ei toimi niin.
Sielunsiskona sanon sinulle, älä luovuta. Usko muutokseen ja rakkauteen, se on mahdollista mutta se vie aikaa.
Edellinen.
Mutta edelleen kaikki ei parannu, vaikka kuinka yrittäisivät ja haluaisivat. Se ei ole lopulta itsestä kiinni, jos masennus jää krooniseksi tai et saa tarvittavaa apua ongelmiisi. Jotkut voivat etsiä vuosikausia oikeaa diagnoosia ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Minäkin sain lopulta apua, koska minulla oli voimavaroja ja jaksamista kaiken p*skan keskellä, mutta se ei ole itsestäänselvyys eikä kaikkien voimat riitä luukulta toiselle juoksemiseen. Minä olen jaksanut, mutten ikinä oleta, että kaikki muut pystyisivät samaan. Kyse on tosi monimutkaisista asioista, joihin vaikuttaa sellaisetkin asiat, mihin et voi itse vaikuttaa.
Minulle isäni sanoi, että t*ppaa minut jos menen opiskelemaan alaa x. Elämä on valintoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa on hyviä pointteja. Valintoja pystyy tekemään oikeastaan kunnolla vasta siinä tilanteessa, kun hahmottaa että tarjolla on useampia vaihtoehtoja.
No jostain syystä siellä peruskoulussa ekaluokalla yritetään opettaa istumaan paikoillaan ja kuuntelemaan. Jostain syystä siellä kannustetaan tekemään parhaansa jotta tulisi niitä hyviä numeroita. Jostain syystä opon tunnilla kerrotaan koulutustarjonnasta, ammateista ja opintojen rahoituksesta, niille jotka kuuntelevat.
Siellä on niitä taitoaineitakin, jotta jokainen voisi löytää jotain jossa on hyvä ja mikä kiinnostaisi. Siellä on oppilaanohjausta, kuraattoria, psykologia ja terveydenhoitajaa opettajien lisäksi. Sieltä saa sen päivän lämpimän ateriankin.
Mitä muuta tämä yhteiskunta voi vielä tehdä kuin iskeä jokaiselle naaman eteen ne samat valinnan paikat?
Koetko moraalista ylemmyydentunnetta onnistumisista verrattuna niihin joilla menee huonommin kuin sinulla?
En. Mulla on omat ongelmani ja kipupisteeni. Kenenkään elämä ole ruusuilla tanssia. Ja olen ehtinyt tähän ikään mennessä itsekin tehdä muutaman väärän valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siitä samaa mieltä, että lähtökohtia ja monia muita asioita ei voi valita. Sen takia tarvitsemme tukipalveluita ja tukea muilta ihmisiltä, kukaan ei selviä yksin.
Mutta. Jos olet syntynyt alkoholistiperheeseen, sinulla on paljon traumoja, huonoja kokemuksia ja tuskaa sisälläsi, parantumisen näistä voit valita. Se on niin.
Jos et sinä, niin kuka muu voisi muuttaa elämäsi? Asenne ”en voi valita, en voi sille mitään kun on ollut niin kamalaa elämässä” on houkutteleva tapa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään. Asiat voi muuttua, se on täysin mahdollista, varsinkin Suomessa, jossa on mahdollista saada ilmaista psykoterapiaa jne. En väitä, että systeemi olisi täydellinen, mutta apua saa jos on valmis siihen ja sitä vaatii.
Muutos lähtee aina sisältä. Voit päästää niistä asioista irti, jotka tappaa sua. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja tämä on usein myös kompastuskivi paranemisprosesseissa. Muutos ottaa aikaa, se on hyväksymistä ja omien käytös- ja ajatusmallien muuttamista. Se ei tapahdu hetkessä.
Eli kyllä. Kaikkea ei voi valita. Mutta tärkeimmän voi.
Eli jos sairastut traumojen ja huonojen kokemusten takia masennukseen, traumaperäiseen stressihäiriöön, dissosisaatiohäiriöön yms., niin se on vain oma valinta eikä ole ottanut vastuuta elämästään? Oletko lukenut tutkimuksia huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, johon vaikuttaa monet, geneettiset ja synnynäisetkin tekijät? En tarkoita, että täytyisi jäädä huutamaan sohvalle "säälikää minua!", en tiedä ketään, joka vaikean taustan kanssa näin toimisi, mutta ei kaikesta parannuta vain asennetta muuttamalla. Tiesitkö myös, että psykoterapia ei ole Kela-tuesta huolimatta ilmaista, sinne on pitkät jonot ja terapeutti ei välttämättä ole se oikea? Tiesitkö, ettei Suomessakaan saa aina tukea ja apua, kun sitä tarvitsee? Terveisin, luukulta toiselle juoksenut ja vähättelyä ja syyllistämistä ammattilaisilta kokenut
Jos lukisit kommenttini uudelleen?
Juurihan sanoin, että et voi valita lähtökohtiasi. Et sitä, jos kohtaat elämässäsi traumoja. Mutta voit valita sen, jäätkö ongelmiisi märehtimään vai valitsetko parantumisen tien. Tiedän, että Kelan tukema terapia on täysin ilmaista silloin, jos et ole töissä ja elät tukien varassa. Näin sain itse terapiaa kun olin todella pohjalla. Tiedän, mitä on juosta luukulta toiselle, mitä on sairastua henkisesti. Mitä on olla pohjalla. Se on taistelu ja se vie aikaa. Älä luovuta! Mitä ikinä elämässäsi tapahtuisi, älä luovuta. Älä hylkää itseäsi. Sen voit aina valita.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka haluavat vain voiton, käymättä itse taistelua. Se ei toimi niin.
Sielunsiskona sanon sinulle, älä luovuta. Usko muutokseen ja rakkauteen, se on mahdollista mutta se vie aikaa.
Edellinen.
Mutta edelleen kaikki ei parannu, vaikka kuinka yrittäisivät ja haluaisivat. Se ei ole lopulta itsestä kiinni, jos masennus jää krooniseksi tai et saa tarvittavaa apua ongelmiisi. Jotkut voivat etsiä vuosikausia oikeaa diagnoosia ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Minäkin sain lopulta apua, koska minulla oli voimavaroja ja jaksamista kaiken p*skan keskellä, mutta se ei ole itsestäänselvyys eikä kaikkien voimat riitä luukulta toiselle juoksemiseen. Minä olen jaksanut, mutten ikinä oleta, että kaikki muut pystyisivät samaan. Kyse on tosi monimutkaisista asioista, joihin vaikuttaa sellaisetkin asiat, mihin et voi itse vaikuttaa.
Olen eri mieltä.
Emme ymmärrä elämää tarpeeksi ymmärtääksemme energioiden, väreilyn ja ajatusten voimaa universurissamme. Koemme, että kaikki on vain maallista, järkevää, länsimaista lääketiedettä, kaikkeen löytyy vastaus samoista lähteistä, samoista vastauksista. Olemme hylänneet henkisen puolemme. Enkä puhu uskonnoista.
En ymmärrä sitä, miksi haluat vakuuttaa muille ihmisille, että kaikki eivät vain parane. Miltä tuntuisi kuulla tuo, jos olet pohjalla? ”Ehkä minä olen yksi niistä, joka ei parane, joten turha edes yrittää.”
Mitä annat vaihtoehdoksi? Mikä on sinusta sitä, joka voi ihmisen parantaa? Mikä muuttaa värähtelyämme? Kaikki on energiaa. Tutustu esimerkiksi Nikolas Teslan ajatuksiin.
Mitä paranemisen tilalle? Mitä on parantuminen?
Onko se sitä, että haet uuden reseptin lääkäriltä? Kun istut tunnin terapiassa? Paranemisesta puhutaan kovin suppeasti ja vain jonakin suurina konkreettisina tekoina. Paraneminen koetaan jonakin palkintona, saavutuksena joka häämöttää sitten kun, sitten jos.
Mitä on elämisen taito? Mitä on oman itsensä ja ajatustensa tutkiminen, hiljaa itsessään? Pysähtyminen? Ja se että teet sen uudestaan joka päivä?
”Miksi minulla on tämä olo sisälläni?” ”Miksi koen tätä ahdistusta”. ”Mistä tämä trauma on tullut.”
Kaikki tunteet ovat sallittuja.
Ei paraneminen, ainakaan itselleni ole merkinnyt sitä, että kaikki huono on nyt pyyhitty pois elämästäni. Jatkan taistelua joka päivä. Saatan huomata, vai niin! Minulla on tällainenkin puoli tai haava itsessäni. Ja otan sen omaan viisauteeni ja rakkauteeni. Ei tarvitse muuta. Se on jo parantumista. Ja jatkan sitä joka kerta, kun huomaan traumojen aktivoituvan. Jatkan työtä joka päivä.
Paraneminen on kaikille mahdollista. Paraneminen on nöyrtymistä ja kiitollisuutta siitä mitä on, ei vihaa siitä mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
No, siitä huolimatta monet koko ajan valitsevat huonon elämän, vaikka hyvänkin voisi.
Mun mielestä on naurettavaa että "nuoret ihmiset" itkevät, että eipä ollut varaa tai muuten mahdollista mennä nuorena kouluun samaan aikaan kun meillä tuhannet tai kymmenet tuhannet tekevät alanvaihdoksia joka vuosi. Itsekkin opiskelin nelikymppisenä ensimmäisen hieman vaativamman ammatin. Se on ihan ok jos joku toteaa, että ei riitä järki korkeakouluihin, ymmärrän sen aivan täysin, mutta on lapsellista vedota menneisyyteen ja sen takia lukittautua. Ja ei, korkeakoulutus ei ole mikään ainoa tie keski- tai hyvätuloiseksi mutta helpoin se on jos vaan järki riittää ja tekee niitä kuuluisia oikeita valintoja.
Jos tässä nyt sitten pitää keulimaan lähteä, niin eipä se herkkua ollut itselläkään raskaiden apumiestöiden jälkeen iltaisin käydä lukio ja sen jälkeen päästä kouluun. Olisin voinut myös valita toisin ja kitistä kun isi ei maksanut nuorena opiskeluja.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on naurettavaa että "nuoret ihmiset" itkevät, että eipä ollut varaa tai muuten mahdollista mennä nuorena kouluun samaan aikaan kun meillä tuhannet tai kymmenet tuhannet tekevät alanvaihdoksia joka vuosi. Itsekkin opiskelin nelikymppisenä ensimmäisen hieman vaativamman ammatin. Se on ihan ok jos joku toteaa, että ei riitä järki korkeakouluihin, ymmärrän sen aivan täysin, mutta on lapsellista vedota menneisyyteen ja sen takia lukittautua. Ja ei, korkeakoulutus ei ole mikään ainoa tie keski- tai hyvätuloiseksi mutta helpoin se on jos vaan järki riittää ja tekee niitä kuuluisia oikeita valintoja.
Jos tässä nyt sitten pitää keulimaan lähteä, niin eipä se herkkua ollut itselläkään raskaiden apumiestöiden jälkeen iltaisin käydä lukio ja sen jälkeen päästä kouluun. Olisin voinut myös valita toisin ja kitistä kun isi ei maksanut nuorena opiskeluja.
Haluaisin edelleen kuulla, miten mennään opiskelemaan, jos on sairas ja työkyvytön?
Vierailija kirjoitti:
Minulle isäni sanoi, että t*ppaa minut jos menen opiskelemaan alaa x. Elämä on valintoja :)
Eli valitsit pysyä hengissä tai valitsit miellyttää isääsi? Ja nyt kun ilmeisesti olet tajunnut isäsi olevan idiootti eikä uhkailulla ole enää pohjaa...voit valita alan x jos se vielä kiinnostaa?
Koetko moraalista ylemmyydentunnetta onnistumisista verrattuna niihin joilla menee huonommin kuin sinulla?