Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?

Oikeasti ihminen tekee jokaikinen päivä satoja valintoja.

Luenko sivun vai sata.

Siivoanko tai petaanko sängyn

Juonko oluen tai viherpirtelön.

Ostanko margariinia vai voita.

Haenko kouluun x vai y.

Haenko työpaikkaan x vai y.

Pyydänkö palkkaa x tai y.

Katsonko telkkaria vai menenkö lenkille.

Ostanko porkkanoita vai shipsejä.

Jne jne

Loppupeleissä kaikki nuo äärettömän pienet valinnat muovaavat elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?

Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?

Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?

Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.

kyllä sinä itse PÄÄTÄT että HAETKO opiskelemaan/työpaikkaa.... Siitä se lähtee, päätös on tehty. Ja sekin että jätät hakematta "koska en kuitenkaa pääse" on PÄÄTÖS. Ja silloin ainakaan ei pääse.  Joskus onnikin potkaisee kuten minulla, ja tarjottiin töitä todella hyvällä palkalla, mutta siinäkin oli useita minun päätöksiäni että näin pääsi käymään. Ja päätös se oli senkin työpaikan vastaanottaminen 5000 km päästä kotoa.

Sillä,ei ole mitään merkitystä päätätkö ja haetko, jos lopputulos on riippuvainen muista. He tulevat aina lopulta olemaan se, joka tekee sen valinnan puolestasi. He valitsevat tuleeko sinusta lentoemäntä tai lääkäri tai ehkä saatko jonkun muun maan kansalaisuuden.

Se, että joku tekee päätöksen ja palkkaa sinut ei ole sinun valintasi vaan sinä olet antanut jollekin toiselle mahdollisuuden huomioida sinutkin valinnassa. Mutta jos jotain olisi ärsyttänyt vaikka ihan vaan etunimesi, heittänyt hakemuksesi roskiin, et olisi voinut edes valita otatko työn vai et vaikka se olisi ollut 100 metriä kotitalostasi.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni asia elämässä on seurausta valinnasta, mutta kuka on lapsesta/nuoresta asti niin viisas ja kaukokatseinen, että osaa aina valita sen pitkällä tähtäimellä oikean ja parhaan vaihtoehdon? Kuinka moni nuorena yleensä edes pohdiskelee, mitä kaikkea mistäkin valinnata voi seurata? Ja kun niistä valinnoista voi seurata myös todella yllättäviä asioita.

Ainakin itse olen tehnyt nuorena montakin valintaa, jotka silloin tuntuivat tosi hyviltä ja jos nyt olisin samassa tilanteessa, valitsisin aivan varmasti toisin. Yllättäviä seurauksiakin valinnoillani on ollut. En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että saan opiskelun kautta mahdollisuuden muuttaa ulkomaille pitkäksi aikaa.

Hyvin monet niistä valinnoista voi korjata myöhemmin. Alaa voi vaihtaa, paskasta puolisosta voi erota, pikkakuntaa voi vaihtaa, harrastuksia voi aloittaa... Lapset on oikeastaan ainoa valinta, joiden kanssa on vain lusittava elinkautinen loppuun ja tehtävä parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?

Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?

Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?

Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.

kyllä sinä itse PÄÄTÄT että HAETKO opiskelemaan/työpaikkaa.... Siitä se lähtee, päätös on tehty. Ja sekin että jätät hakematta "koska en kuitenkaa pääse" on PÄÄTÖS. Ja silloin ainakaan ei pääse.  Joskus onnikin potkaisee kuten minulla, ja tarjottiin töitä todella hyvällä palkalla, mutta siinäkin oli useita minun päätöksiäni että näin pääsi käymään. Ja päätös se oli senkin työpaikan vastaanottaminen 5000 km päästä kotoa.

Sillä,ei ole mitään merkitystä päätätkö ja haetko, jos lopputulos on riippuvainen muista. He tulevat aina lopulta olemaan se, joka tekee sen valinnan puolestasi. He valitsevat tuleeko sinusta lentoemäntä tai lääkäri tai ehkä saatko jonkun muun maan kansalaisuuden.

Se, että joku tekee päätöksen ja palkkaa sinut ei ole sinun valintasi vaan sinä olet antanut jollekin toiselle mahdollisuuden huomioida sinutkin valinnassa. Mutta jos jotain olisi ärsyttänyt vaikka ihan vaan etunimesi, heittänyt hakemuksesi roskiin, et olisi voinut edes valita otatko työn vai et vaikka se olisi ollut 100 metriä kotitalostasi.

Monelle on ongelma se että eivät "hae" mihinkään tai "päätä" yhtään mitään. Silloin ei ainakaan tule "valituksi" mihkään. Ei kukaan toinen pysty sun elämään niin paljon vaikuttamaan että sen valinnat jatkuvasti estäisi sua toimimasta, jossei se ole kahlehtinu sua seinään.

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Menestys on 0,1% onnea ja lahjoja, 99,9% kovaa työtä.

Veikkaanpa ettei ÄO alle 90 ihmisillä ole mitään saumaa menestyä akateemisesti, vaikka sitten painaisivat hommia niin että silmät pyörivät päässä.

Ei painijastakaan tule balettitanssijaa, mutta miksi hän haluaisi sitä kun voi menestyä painijana? Eikö ole aika onneton elämä, jos ei osaa arvostaa omia resurssejaan. Voisin itse haluta olla kala, mutta mitä järkeä siinä olisi. Valittaisin koko elämäni etten voi olla kala ja päättäisi olla onneton sen vuoksi. En tarkoittanut, että jokaine voi olla mitä haluaa, vaan sitä että menestys on kovaa työtä ja siihen kuuluu ajattelu ja itsetutkiskelu sen lisäksi, että tekee haluamansa asian eteen kovaa työtä.

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.

Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.

Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.

Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.

Itse en rahaa ja omaisuutta tähän ottaisi mukaan edes. Jotkut ihmiset haluavat tuntevat itsensä syvemmin, toisille se on suoranainen kutsumus kun suurin osa taas ei oikeastaan halua edes kovin syvällisesti lähteä siihen, osalle se taas on jo liki mahdotonta. Siihen sitoutuisi liikaa voimavaroja eikä täydellisestä tokeentumisesta ole takeita kun sille tielle lähtee - arkielämä ja aika ei pysähdy odottamaan päävaivaisia.

Monen asian summa, joista moni tärkeimmistä osatekijöistä voivat hyvinkin olla yksilöllisesti uniikkeja geneettisesti tai kokemuksen kautta.

Niin kuin totesin, jokainen menee omilla voimavaroillaan ja resurseillaan. Osa ei halua on valinta joka on, en halua, eli kysymys on valinnasta jossa on päättänyt ettei halua. Miten ihmiselle voi olla mahdottomuus tuntea itsensä, tässä kohtaa en voi ymmärtää? Jos arkielämä on itsetutkiskellun tiellä mielestäni täytyy jättää pois ne arkielämän asiat jotka ovat tiellä, jos haluaa löytää itsensä ja olla onnellinen. Jos ei halua tehdä tätä, no...elämä on sittenkin valintoja. Kuka voi tehdä sinun puolestasi valinnat, jos et sinä itse ja jollet tee niitä itse tuskin voit koskaan olla onnellinen. Meillä on tämä elämä tässä ja nyt, se on sinun omaisuuttasi ja sinä päätät...enkä puhu niistä elämistä joita oli ennen tai jälkeen, koska en tiedä siitä aiheesta mitään.

Väitän etteivät useimmat ihmiset tunne itseään hirveän syvällisesti. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja miten itse näen asian. Valinta on loppupelissä illuusio siitä mitä tapahtuu kun erilaiset voimat kohtaavat hetkessä ja ihminen tekee näennäisen päätöksen. Siinä kohtaa ihminen tekee parhaansa sillä mitä on siihen asti opittu ja annettu, ja joskus se on surullisen vähän. Monesti kyseinen tapahtuma on pelkkää vaistotoimintaa, mutta jos on onnekas ja sisäisesti vahva ja oikeanlainen niin sitten se voi olla suotuisaa sellaista, tai paljon enemmän kuin pelkkää vaistotoimintaa.

Jotkut meistä ei myöskään saa elämänsä alkutaipaleella hyviä kortteja elämäänsä, mutta voi saada hyvän elämän. Siitä on turha kadehtia, kun kukaan ei suljettujen ovin taakse näe.

Nimim. kokemusta on.

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Menestys on 0,1% onnea ja lahjoja, 99,9% kovaa työtä.

Veikkaanpa ettei ÄO alle 90 ihmisillä ole mitään saumaa menestyä akateemisesti, vaikka sitten painaisivat hommia niin että silmät pyörivät päässä.

Ei painijastakaan tule balettitanssijaa, mutta miksi hän haluaisi sitä kun voi menestyä painijana? Eikö ole aika onneton elämä, jos ei osaa arvostaa omia resurssejaan. Voisin itse haluta olla kala, mutta mitä järkeä siinä olisi. Valittaisin koko elämäni etten voi olla kala ja päättäisi olla onneton sen vuoksi. En tarkoittanut, että jokaine voi olla mitä haluaa, vaan sitä että menestys on kovaa työtä ja siihen kuuluu ajattelu ja itsetutkiskelu sen lisäksi, että tekee haluamansa asian eteen kovaa työtä.

Toisista ei ole juurikaan ajattelemaan tai tekemään viisaita päätöksiä, osalta puuttuu vielä lisäksi ulkoinen ja sisäinen voimakin, millä taas jotkut voivat kompensoida älyllisiä puutteitaan. Ja joo, aika onnetonta on jos ei ole minkäänlaisia resursseja, siitä olen samaa mieltä. Sellaista vaan sattuu.

Valintojeni takia olen tässä, missä olen. Mukana on toki sattumaakin (tai kohtalon johdatusta tai mihin haluaakaan uskoa), mutta valintojen summan vuoksi olen tässä ja nyt.

Kun elämässä on käynyt niitä ikävämpiä asioita, niin olen valinnut miten jatkan eteenpäin.

Kaikilla ei tietenkään ole samat lähtökohdat elämään, mutta jossain kohti elämää voi alkaa miettiä, miten niillä omilla korteilla haluaa pelata. Jääkö tuleen makaamaan vai yrittääkö kurkottaa kuuta taivaalta (hah mitenköhän monta kliseetä tähän postaukseen saa mahdutettua).

Suomessa pystyy tekemään valintoja, joten turhaa kitinää väittää muuta. Ja on poikkeuksiakin kyllä ehdottomasti. Monesti vaan törmää siihen, ettei edes yritetä mitään, vaan syytetään kaikesta muita tai lapsuutta tai exää tai jotain. Uhriudutaan. Ei kukaan uhriutuja ole tainnut menestyä elämässä.

Toby Morrisin klassikkosarjakuva "On a Plate" vääntää rautalangasta typerimmillekin "mutQu Elämä On Omia Valintoja, mitäs synnyitte köyhiksi kikkeliskokkelis" -hönteille sitä, miten elämä ei ole kaikille valintoja.

Luotan siihen, että suurimmalta osalta paremminvoivia löytyy sen verran englanninkielentaitoja, että tajuavat viestin.

https://www.rnz.co.nz/news/the-wireless/373065/the-pencilsword-on-a-pla…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Tyhmäkin pärjää, ja voi saada akateemisen koulutuksen halutessaan. Ja akateeminen koulutus ei ole ainoa menestymisen mittari, ei millään muotoa. Menestyä voi monella tavalla, eikä vain koulutuksella ja rahalla.

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.

Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.

Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.

Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.

Itse en rahaa ja omaisuutta tähän ottaisi mukaan edes. Jotkut ihmiset haluavat tuntevat itsensä syvemmin, toisille se on suoranainen kutsumus kun suurin osa taas ei oikeastaan halua edes kovin syvällisesti lähteä siihen, osalle se taas on jo liki mahdotonta. Siihen sitoutuisi liikaa voimavaroja eikä täydellisestä tokeentumisesta ole takeita kun sille tielle lähtee - arkielämä ja aika ei pysähdy odottamaan päävaivaisia.

Monen asian summa, joista moni tärkeimmistä osatekijöistä voivat hyvinkin olla yksilöllisesti uniikkeja geneettisesti tai kokemuksen kautta.

Niin kuin totesin, jokainen menee omilla voimavaroillaan ja resurseillaan. Osa ei halua on valinta joka on, en halua, eli kysymys on valinnasta jossa on päättänyt ettei halua. Miten ihmiselle voi olla mahdottomuus tuntea itsensä, tässä kohtaa en voi ymmärtää? Jos arkielämä on itsetutkiskellun tiellä mielestäni täytyy jättää pois ne arkielämän asiat jotka ovat tiellä, jos haluaa löytää itsensä ja olla onnellinen. Jos ei halua tehdä tätä, no...elämä on sittenkin valintoja. Kuka voi tehdä sinun puolestasi valinnat, jos et sinä itse ja jollet tee niitä itse tuskin voit koskaan olla onnellinen. Meillä on tämä elämä tässä ja nyt, se on sinun omaisuuttasi ja sinä päätät...enkä puhu niistä elämistä joita oli ennen tai jälkeen, koska en tiedä siitä aiheesta mitään.

Väitän etteivät useimmat ihmiset tunne itseään hirveän syvällisesti. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja miten itse näen asian. Valinta on loppupelissä illuusio siitä mitä tapahtuu kun erilaiset voimat kohtaavat hetkessä ja ihminen tekee näennäisen päätöksen. Siinä kohtaa ihminen tekee parhaansa sillä mitä on siihen asti opittu ja annettu, ja joskus se on surullisen vähän. Monesti kyseinen tapahtuma on pelkkää vaistotoimintaa, mutta jos on onnekas ja sisäisesti vahva ja oikeanlainen niin sitten se voi olla suotuisaa sellaista, tai paljon enemmän kuin pelkkää vaistotoimintaa.

Olen pitkälti samaa mieltä tuon itsensä tuntemisen kanssa, elämä on kuitenkin juuri enimmäkseen itsensä hakemista, eihän tässä muuten mitään järkeä olisi. Vaistot ja intuitio ovat mielestäni älyn korkeimmat osiot joita pinnallinen järki estää vetämästä ”överiksi”. Rehellisyys itseään ja muuta maailmaa kohtaan ovat ensisijaisen tärkeitä, kysymyksiin, ” miksi teen näin” tai ”miksi tein niin”, on pystyttävä vastaamaan rehellisesti muuten ei tapahdu oman itsensä ja omien valintojen onnelliseksi tekevää vaikutusta. Kun on vastannut näihin asioihin rehellisesti voikin alkaa kysyä itseltään etukäteen, ”miksi tekisin niin” ja vastattava rehellisesti kysymykseen. Kuten jo aikaisemmin totesin, elämä e ole kenellekään helppoa, ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta jos pääset sinne huomaat kuinka paljon vihreämpää se onkin siellä puolella mistä tulit. On oma valinta kuinka paljon elämme illuusiossa jokainen elää sitä joka tapauksessa enemmän tai vähemmän ja se pitää meitä järjissään siihen asti, että olemme valmiit nousemaan seuraavalle tasolle itsemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?

Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?

Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?

Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.

Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen. 

Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.

Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.

No miksi et opiskellut toista ammattia.

Minulla on viisi tutkintoa.

Ymmärtääköhän nämä viiden tutkinnon ihmiset, että he ovat omalta osaltaan olleet mukana estämässä muiden valintoja. He ovat vieneet neljältä ihmiseltä opiskelupaikan kun itse ovat hypelleet opiskelusta toiseen.

Mikset sinä tehnyt oikeaa valintaa kerralla? Miksi piti tehdä peräti neljä väärää valintaa? Ja samalla viedä neljältä ihmiseltä opiskelupaikka.

Ei ne olleet vääriä valintoja, ne kaikki avasivat uusia mahdollisuuksia ja niistä kaikista taidoista on ollut hyötyä myöhemminkin.  Ne ovat olleet oikeita valintoja juuri siihen ajanhetkeen. Muuten varmastikin olisin yhä työttömänä pohjois-Suomen kuolevassa pikkukaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Tyhmäkin pärjää, ja voi saada akateemisen koulutuksen halutessaan. Ja akateeminen koulutus ei ole ainoa menestymisen mittari, ei millään muotoa. Menestyä voi monella tavalla, eikä vain koulutuksella ja rahalla.

Tässä olen samaa mieltä, tunnen ihmisiä jotka ovat akateemisesti kouluttautuneita, mutta eivät ole onnellisia ja jossain asioissa käsittämättömän yksinkertaisia. Hyvä sisälukutaito ja muisti päähän pänttäämisessä voivat joskus olla vain asioita jotka mahtuvat tyhjään päähän.

Toki olisin voinut mennä lukioonkin, mutta rakastan käsillä tekemistä ja haluan nähdä käteni jäljen. Haluan tehdä töitä fyysisesti enkä olla samassa paikassa vuodesta toiseen, joka ikinen päivä. En halua nököttää tietokoneen äärellä. Olisin voinut valita kouluttautua ja tehdä töitä, jossa saan paljon rahaa, mutta missä minusta ei ole mielekästä olla.

Todellakin tekisin mieluummin työtä mistä saisin enemmän palkkaa, mutta en voi sille mitään, etten nauti sellaisesta työstä.

Lisäksi olen aina halunnut elää hetkessä. Näin pienellä palkalla säästäminen olisi käytännössä sitä, et eläisin lähinnä työtä varten. En kävisi ikinä missään ulkona, en matkustelisi yms. Mutta haluan elää elämäni nyt. Siksi en ole pienestä palkastani saanut mitään säästöön. Enemmän se v*uttaisi, kun kuollessaan tajuaisi, ettei ikinä ole elänyt, kun on vain pihistellyt ja säästänyt sitä omaa asuntoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Tyhmäkin pärjää, ja voi saada akateemisen koulutuksen halutessaan. Ja akateeminen koulutus ei ole ainoa menestymisen mittari, ei millään muotoa. Menestyä voi monella tavalla, eikä vain koulutuksella ja rahalla.

Nyt kuitenkin puhuttiin akateemisesta menestymisestä esimerkkinä, ja ei, ei varmasti tyhmä ihminen menesty akateemikkona. Ei varmasti pysy edes mukana.

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Tyhmäkin pärjää, ja voi saada akateemisen koulutuksen halutessaan. Ja akateeminen koulutus ei ole ainoa menestymisen mittari, ei millään muotoa. Menestyä voi monella tavalla, eikä vain koulutuksella ja rahalla.

Tässä olen samaa mieltä, tunnen ihmisiä jotka ovat akateemisesti kouluttautuneita, mutta eivät ole onnellisia ja jossain asioissa käsittämättömän yksinkertaisia. Hyvä sisälukutaito ja muisti päähän pänttäämisessä voivat joskus olla vain asioita jotka mahtuvat tyhjään päähän.

Ei ihminen voi olla teknisesti ottaen tyhmä mikäli on akateemisesti kouluttautunut. Ihminen voi olla moukka, yksipuolinen, aspergeri, harjaantumaton, tylsimys ja ties mitä, mutta ei tyhmä. Ei mikään savant pärjäisi akateemisesti, vaikka sillä onkin supermuisti. Ja tyhmällähän ei ole sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ihminen tekee jokaikinen päivä satoja valintoja.

Luenko sivun vai sata.

Siivoanko tai petaanko sängyn

Juonko oluen tai viherpirtelön.

Ostanko margariinia vai voita.

Haenko kouluun x vai y.

Haenko työpaikkaan x vai y.

Pyydänkö palkkaa x tai y.

Katsonko telkkaria vai menenkö lenkille.

Ostanko porkkanoita vai shipsejä.

Jne jne

Loppupeleissä kaikki nuo äärettömän pienet valinnat muovaavat elämäsi.

Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää miten nämä pienet valinnat kertyvät puroista joiksi.

Jokainen voi päättää lukea koulukirjaa kokeeseen tai katsoa kissavideoita netistä. Päätökset ja valinnat on aivan omia.

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Elämä on kaikille valintoja ja jokainen joutuu ponnistelemaan asioiden eteen. Joskus voi näyttää, että jonkun elämä on helpompaa, mutta vaikka olisit syntynyt millainen kultalusikka suussa joudut ennen pitkää kohtaamaan itsesi. Jollekin voi syntyä kriisi siitä ettei ole rahaa ja jollekin siitä, että rakennekynsi lohkeaa. Kysymys on kestokyvystä ja sielun resilienssistä, mitä enemmän ottaa vastaan haasteita ja kehittää itseään sitä vahvemmaksi tulee.

Voit joko tai roikkua sormenpäillesi tai vetää itsesi ylös, valinta on aina sinun ja haasteet henkilökohtaisia.

Temperamentti ja henkiset vahvuustekijät joita tuossa luettelet voivat olla silti synnynnäisiä tai opittuja ominaisuuksia - toisilla ei vain ole niitä eikä edes asian tiedostaminen välttämättä auta muutokseen. Toisilla ei ole työkaluja tai kestokykyä edes todella kohdata itseään. Joillakin tämäkin taas voi olla voimavara.

Itsensä kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa kaikille, se on kamppailu jonka valitset itsesi kanssa. Ihmisen täytyy tiedostaa mitä hän haluaa todella, se ei ole välttämättä sitä mitä luulee haluavansa. Loppujen lopuksi olemme melko samanlaisia ja saamme tietyistä perusasioista tyytyväisen ja onnellisen olon. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä rahan tai omaisuuden kanssa, kysymys on asenteesta ja tietynlaisesta vahvasta nöyryydestä.

Itse en rahaa ja omaisuutta tähän ottaisi mukaan edes. Jotkut ihmiset haluavat tuntevat itsensä syvemmin, toisille se on suoranainen kutsumus kun suurin osa taas ei oikeastaan halua edes kovin syvällisesti lähteä siihen, osalle se taas on jo liki mahdotonta. Siihen sitoutuisi liikaa voimavaroja eikä täydellisestä tokeentumisesta ole takeita kun sille tielle lähtee - arkielämä ja aika ei pysähdy odottamaan päävaivaisia.

Monen asian summa, joista moni tärkeimmistä osatekijöistä voivat hyvinkin olla yksilöllisesti uniikkeja geneettisesti tai kokemuksen kautta.

Niin kuin totesin, jokainen menee omilla voimavaroillaan ja resurseillaan. Osa ei halua on valinta joka on, en halua, eli kysymys on valinnasta jossa on päättänyt ettei halua. Miten ihmiselle voi olla mahdottomuus tuntea itsensä, tässä kohtaa en voi ymmärtää? Jos arkielämä on itsetutkiskellun tiellä mielestäni täytyy jättää pois ne arkielämän asiat jotka ovat tiellä, jos haluaa löytää itsensä ja olla onnellinen. Jos ei halua tehdä tätä, no...elämä on sittenkin valintoja. Kuka voi tehdä sinun puolestasi valinnat, jos et sinä itse ja jollet tee niitä itse tuskin voit koskaan olla onnellinen. Meillä on tämä elämä tässä ja nyt, se on sinun omaisuuttasi ja sinä päätät...enkä puhu niistä elämistä joita oli ennen tai jälkeen, koska en tiedä siitä aiheesta mitään.

Väitän etteivät useimmat ihmiset tunne itseään hirveän syvällisesti. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja miten itse näen asian. Valinta on loppupelissä illuusio siitä mitä tapahtuu kun erilaiset voimat kohtaavat hetkessä ja ihminen tekee näennäisen päätöksen. Siinä kohtaa ihminen tekee parhaansa sillä mitä on siihen asti opittu ja annettu, ja joskus se on surullisen vähän. Monesti kyseinen tapahtuma on pelkkää vaistotoimintaa, mutta jos on onnekas ja sisäisesti vahva ja oikeanlainen niin sitten se voi olla suotuisaa sellaista, tai paljon enemmän kuin pelkkää vaistotoimintaa.

Olen pitkälti samaa mieltä tuon itsensä tuntemisen kanssa, elämä on kuitenkin juuri enimmäkseen itsensä hakemista, eihän tässä muuten mitään järkeä olisi. Vaistot ja intuitio ovat mielestäni älyn korkeimmat osiot joita pinnallinen järki estää vetämästä ”överiksi”. Rehellisyys itseään ja muuta maailmaa kohtaan ovat ensisijaisen tärkeitä, kysymyksiin, ” miksi teen näin” tai ”miksi tein niin”, on pystyttävä vastaamaan rehellisesti muuten ei tapahdu oman itsensä ja omien valintojen onnelliseksi tekevää vaikutusta. Kun on vastannut näihin asioihin rehellisesti voikin alkaa kysyä itseltään etukäteen, ”miksi tekisin niin” ja vastattava rehellisesti kysymykseen. Kuten jo aikaisemmin totesin, elämä e ole kenellekään helppoa, ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta jos pääset sinne huomaat kuinka paljon vihreämpää se onkin siellä puolella mistä tulit. On oma valinta kuinka paljon elämme illuusiossa jokainen elää sitä joka tapauksessa enemmän tai vähemmän ja se pitää meitä järjissään siihen asti, että olemme valmiit nousemaan seuraavalle tasolle itsemme kanssa.

Vaistot ja intuitio voivat viedä ihmistä pitkälle, mutta ajatuksen kontrolloiminen, älykkyys ja itsensä tunteminen tulevat esiin vasta todella siinä kohtaa kun ymmärrät ja osaat käsitteellistää niitä intuitioitasi. Valtaosalle tuottaa vaikeuksia.

Onnellisuuteen on niin monta erilaista mutkaa ja matkaa, eikä kaikille ehdoton itselleen rehellisenä oleminen tai itsensätunteminen näytä olevan edellytyksiä tälle.

Loppuajatuksesta olen sama mieltä. Ja mitä enemmän ihminen on sisältä rikki tai kehittymätön sitä enemmän noita illuusioita riittää elämässä rikottaviksi. Joillakin niitä riittää ihmisen iäksi. Tai oikeastaan sanoisin, että useimmille ihmisille niitä riittää jo siinäkin mielessä miten paljon kestämättömiä ideaaleja he kannattelevat.

Vierailija kirjoitti:

MOT kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.

Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.

Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.

No kerrotko meille muille että MIkä geeni sen määrää ettet saa halutessasi akateemista koulutusta? Aivan, Ei PERIYDY. periytymisen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä, kuten ei ole köyhyydenkään kohdalla.

Alhainen syntymässä saatu ÄO, johon ei voi juurikaan vaikuttaa? Voi unohtaa akateemisen koulutuksen tai ainakin sellaisessa menestymisen.

Tyhmäkin pärjää, ja voi saada akateemisen koulutuksen halutessaan. Ja akateeminen koulutus ei ole ainoa menestymisen mittari, ei millään muotoa. Menestyä voi monella tavalla, eikä vain koulutuksella ja rahalla.

Tässä olen samaa mieltä, tunnen ihmisiä jotka ovat akateemisesti kouluttautuneita, mutta eivät ole onnellisia ja jossain asioissa käsittämättömän yksinkertaisia. Hyvä sisälukutaito ja muisti päähän pänttäämisessä voivat joskus olla vain asioita jotka mahtuvat tyhjään päähän.

Ei ihminen voi olla teknisesti ottaen tyhmä mikäli on akateemisesti kouluttautunut. Ihminen voi olla moukka, yksipuolinen, aspergeri, harjaantumaton, tylsimys ja ties mitä, mutta ei tyhmä. Ei mikään savant pärjäisi akateemisesti, vaikka sillä onkin supermuisti. Ja tyhmällähän ei ole sitäkään.

Ehkei tyhmä, eli siis äo:n on oltava vähintään normaalissa tasossa, mutta yksinkertainen voi silti olla yleisellä tasolla.