Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Joskus ahkeruus ajaa siihen, että ihminen ajaa itsensä burn outiin ja sairastumiseeen asti. Menestyjäsuorittajayhteiskunta jossa jokainen on oman onnensa seppä - ajattelu suorastaan altistaa siihen. Jotkut voi yrittää niin paljon että sairastuu yrittäessään onnistua. Ei ole yllätys että nykypäivänä monella esim. opiskelijalla on mt-ongelmia.
Yksi jalo taito menestymistä ajatellen on se että (tämä ei ole varsinaisesti edes taito) on se että on tasapainossa ja mielenterveys on kunnossa. Osaa levätä, elää tasapainoista elämää, osaa pitää itsestään huolta, osaa käsitellä tunteitaan. Sitä helpottaa se, että ei ole esim. elänyt lapsuuttaan helkkarin stressaavissa oloissa ja on oppinut elämän taitoja, temperamentti ja persoona on suotuisia menestymistä ajatellen. Pystyy keskittymään, jaksaa uskoa itseensä vastoinkäymisistä huolimatta tai vaikka kiusaamisesta huolimatta. Jaksaa olla sinnikäs ja pitkäjänteinen.
Kiitos, että toit tämän esiin. Minä olen tämmöinen suoritusyhteiskunnan ihanne: hyvä koulussa, paljon harrastuksia, saanut monesti kesätöitä, lahjakas (palkittu kouluissa ja harrastuksissa) ja vielä duunariperheestä. Ajoin kuitenkin itseni burn outtiin, sairastanut masennusjaksoja eikä minua kiinnosta rikastuminen ja tittelit nykyään, vaan tavoittelen hidasta, suorittamisesta vapaata ja luonnonläheistä elämää. Se on tuonut minulle todella vapauttavan ja hyvinvoivan olon, vaikka yhteiskunnan näkökulmasta olenkin varmaan luuseri. Aion kyllä käyttää osaamistani niin hyvin kun voin luonnon, ihmisten ja eläinten auttamiseen ja muiden kannustamiseen. Unohdetaan usein myös se, että nämä paineet ovat monilla opiskelijoilla tosi kovia. Puolet yliopisto-opiskelijoista kärsi muistaakseni stressioireista, kolmannes mielentervedellisistä haasteista.
Olisiko sinulla jotain esimerkkejä, haluaisin myös auttaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä vaikka ihan vähäisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Erittäin hyvä pointti, jolla saatiin "olet oman elämäsi seppä - hömelöille" jauhot suuhun.
Ei, vaan ainoastaan vahvistettiin sitä että asenne ratkaisee.
517
On sun oma valinta että sua koulukiusataan ja masennut ja että valmentaja käyttää sua hyväksi ja kun kerrot siitä niin sua syyllistetään ja alat miettiä ulospääsyä ja joudut suljetulle osastolle mikä näkyy sun papereissa ja et saa töitä mistään koska sun koulu on jäänyt kesken pakkohoidon takia ja ihan oma valinta kun tulee lama ja sulla on iso nenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tämä on hyvin lapsellinen johtopäätös.
Uskotko oikeasti, että kaikilla on samat lähtökohdat näiden päätösten tekemiseen? Toinen syntyy alkoholiongelmaisen pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajan lapseksi ja toinen rikkaaseen perheeseen, jossa isäpappa omistaa valtavan yrityksen ja vanhaa rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Onko näillä kahdella täysin samat mahdollisuudet valita asioita ja menestyä elämässä? Onko molemmilla samat mahdollisuudet opiskella ja kehittää itseään? Samat mahdollisuudet saada hyvä harjoittelupaikka ja myöhemmin työpaikka? Sama henkinen ja rahallinen kannustus ja tuki kotoa? Kumpikin voi valita kivan siistin asunnon Helsingin keskustasta asuinpaikakseen, jos haluaa? Kumpaakin auttaa vanhempien suhteet yhteiskunnassa ja työelämässä?
Älä yleistä! Tuo stereotypia on niin naurettava... Minun tuttavapiirissä ei kukaan varakkaan perheen nuori ole koskaan päässyt töihin vanhempiensa avustuksella. On ollut työttömyyttä ja hanttihommia siinä missä muillakin, mutta keskeinen on ollut työmoraali! Sitä joko on tai ei, nuoresta ja perheen varallisuudesta riippumatta.
Moni varakas vanhempi sitä paitsi nimenomaan laittaa lapsensa jo hyvin nuoresta ns. likaamaan kätensä.
Parhaan kaverini vanhemmat ovat miljonäärejä. Molemmilla tohtorin koulutus. Kaverini on joka ikisen työpaikan hankkinut itse, opiskeluun ei kotona saanut muuta kuin halveksuntaa, koska ala oli vanhempien mielestä typerä. Kotona sai valtavasti dissausta ja henkistä väkivaltaa osakseen. Nyt keski-ikäisenä on vaurasta keskiluokkaa, erinomaisella koulutuksella ja työmarkkina-asemalla. Minä synnyin köyhään perheeseen. vanhemmilla ei ollut edes ylioppilaskoulutusta, mutta sain paljon tukea kotoani. Nyt keski-iässä olen vaurasta keskiluokkaa, erinomaisella koulutuksella ja työmarkkina-asemalla. samat nallekarkit eivät olleet lähdössä, mutta samaan päädyttiin. Kaikki riippuu valinnoista.
Valitsitte siis molemmat pysyä terveenä? valitsitte päästä juuri niihin kouluihin ja sille alalle mille halusitte? Valitsitte päästä juuri niihin työoaikkoihin joihin pääsitte ja valitsitte pysyä niissä vakituisesti?
Alkoholistiperheen lapsena muutin 15 toiselle paikkakunnalle lukioon. Asuin alivuokralaisena pienessä huoneessa, söin makaronia ja kaurapuuroa kouluruuan lisäksi ja lainasin kirjat suurimmaksi osaksi kavereilta/kirjastosta.
Kustansin kaiken itse opintotuella/lainalla, jonka sai korotettuna vanhempien tulojen takia. Sama jatkui yliopistossa.
Nyt on omakotitalo, hyvä työ ja pihassa pari bemaria. Tiedän, että valintani toivat minut tähän, mutta toisaalta tiedostan, että olen onnekas. Lukeminen ja opiskelu on minulle helppoa ja mieluisaa, vaikka nepsy kirjossa olenkin
Tausta ei vaikuta niin paljoa, kuin se millaisia me olemme. Jokaisesta taustasta voi päästä lähes mihin vain, jos on riittävän lahjakas, älykäs, terve ja päättäväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on oman onnensa seppä t. Lapsiprostituoitu Thaimaasta
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä t. Lapsiprostituoitu Thaimaasta
tämä
Olen heikkolahjainen ja ruma jakomäestä
Onneksi jeesus rakastaa minua sellaisena kuin olen
Lapsiprostitoitua jeesus vihaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...
Keskimääräisesti toimiva pää ja syntyminen Suomeen ei tarkoita, että ihmisellä olisi samat mahdollisuudet kuin kaikilla muilla. Koskaan ei tiedä mikä ihmisiä jarruttaa.
Voi jeesus. Kukaan ei väitä, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet.
Mutta vaikka kohtalo olisi jakanut millaiset kortit, aina voi valita miten pelaa ja kenen kanssa. Useimmiten voi valita ihan helvetin paljon. Jos siis päättää olla oman elämänsä perämies eikä vapaamatkustaja, joka poraa koko ajan pohjalautoihin reikiä vinkumalla: "Sain huonon käden! Joku muu sai paremman! Näin huonolla kädellä ei voi pelata! En rupea! Olen Uhri! Säälikää!"
-eri-
kyllä lapsiprostituoitu ja temppari sinkkut on uhreja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on jo suuri merkitys ihmisen elämän etenemisen kannalta, miten pääsee ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Moni hyväosainen ei tajua tätä. Jos on suhteita, elämä helpottuu huomattavasti. Jos ovet pysyy kiinni, ne voi pysyä todenteolla kiinni. Monesti kun saa yhden oven auki, siitä lähtee positiivinen efekti. Tässä vaikuttaa myös se, kuinka sosiaalinen jja sosiaaliset taidot omaava ihminen on. Joku sosiaalinen ahdistus voi tilanteessa sulkea lukuisia ovia. Toistuvat huonot kokemukset voi lannistaa ja tehdä epävarmaksi.
Itsellä suututti hirveästi, kun nuorena kesti vuosia päästä duuniin siis ihan jonnekin perus kassamyyjäksi paikkakunnalla missä asuin. Jouduin tekemään töitä ensin aivan naurettavilla ehdoilla ja usein henkilöstövuokrauksessa. Sitten pääsin töihin yhteen firmaan niin siellä joku kertoo kuinka suhteilla pääsi sinne suoraan täysin työhistoriaa omaamatta. o.O
Olen 47v. Olen koko aikuisikäni ollut töissä, päivääkään en ole ollut työttömänä. Ainuttakaan työpaikkaa en ole hakenut enkä saanut suhteilla. Kyllä se opiskelu kannattaa. On helppoa syyttää niitä "suhteita" siit, että toinen saa, jotain mitä itse ei saa, kun kyse on vaan siitä, että toinen yritti enemmän.
Jos samaa työpaikkaa esimerkiksi hakee yksi, vaikkapa neljä kertaa, tehden talossa pätkätöitä ahkerasti kahden ihmisen edestä useamman vuoden ajan kaikessa joustaen, mutta paikka annetaankin pomon sukulaiselle, joka tulee talon ulkopuolelta, niin sinä olet sitä mieltä että se valittu yritti enemmän??? Ensin mainitulla esimieskokemusta ja 20 v alan kokemusta, pomon sukulaiselle ei kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ei vain onnistu kovasta yrittämisestä huolimatta. Jos muut vähättelevät eivätkä näe potentiaaliasi, niin minkäs teet. Olen koko ikäni tehnyt töitä, jotka ovat paljon alempitasoisia siihen, mitä osaisin. Mies on ollut aika iso jarru siinä, että lähtisin kokeilemaan siipiäni yrittäjänä. Piti valita avioero tai yrittäjyys. En tiedä, valitsinko oikein. Sain kyllä töitä. On asioita, joita en ole voinut valita. Toisilla jo tukiverkot, se että isovanhemmat voi hoitaa lapsia edes joskus, auttaa eteenpäin. Itsellä ei ole ollut tällaista mahdollisuutta lainkaan, anopppi ja appi alkoholisteja ja äitini kuoli lasten ollessa ihan pieniä, isä sokea. Mieheni on pärjännyt hyvin, kun sattui koulukaveriksi oikeita ihmisiä. Mä valitsin oman uran tuhoutumisen, että mies voi luoda omaansa. Valinnat on joskus vaikeita ja veikkauksellahan se menee, valitseeko oikein. Mulla menee ihan hyvin ja opiskelen nyt yliopistossa lisää, mutta kukaan ei tiedä, auttaako se uralla mitenkään eteenpäin.
Mulla on lähipiirissä nuori, jolla on useita sairauksia. Hän voi tehdä suunnilleen yhtä työtä, missä on kyllä lahjakas. Mutta hän joutui lomautetuksi oltuaan vain kaksi viikkoa uudessa paikassa, kuten kaikki muutkin. Hänellä on todella rajalliset mahdollisuudet valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tässä sulle näkökulmaa:
Viime päivien uutisointi hyvätuloisimman kansanosan mielipiteistä ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä. Väheksymättä kenenkään ponnisteluja tai saavutuksia, ovat lähtökohdat, joista ponnistaa kovin moninaiset.Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?
Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?
Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?
Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?
Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi.
vastaus on ei
silti kasvatin itsestäni ihmisen...mut itkin välillä kun kukaan ei n'ähnyt
olin kaunis ja suht fiksu..nyt enää fiksu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki saavutukset olisivat omien valintojen takana, me kaikkihan olisimme monimiljonäärejä isoissa taloissa, meillä olisi uusimmat autot, kauniita lahjakkaita lapsia, muotovaliokoiria ja hevosemme voittaisivat raveissa.
Miksi sitten kaikilla ihmisillä ei ole tuota tilannetta? Olemmeko me todella kaikki muut niin laiskoja ja tyhmiä, valitsimme tahallaan hitaat hevoset ja epälahjakkaat lapset ja avioliittokin kaatui vain siihen kun valitsimme miehen joka aikoo pettää vuosien päästä? :D
Tämä oli loistavasti kiteytetty keskustelun pointti! Ihmiset jotka kaiken tuon on saavuttaneet haluavat kunnian siitä onnesta ja väittävät kivenkovaan että elämä on aina vain omia valintoja. Joka tuohon ei pääse, on tehnyt vääriä valintoja. Kaipa sillä halutaan jotenkin salata se pieni vahingonilo että hitsi kun sain kaiken helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tässä sulle näkökulmaa:
Viime päivien uutisointi hyvätuloisimman kansanosan mielipiteistä ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä. Väheksymättä kenenkään ponnisteluja tai saavutuksia, ovat lähtökohdat, joista ponnistaa kovin moninaiset.Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?
Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?
Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?
Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?
Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi.
Jos synnyt Afrikan savimajaan ja koko lapsuutesi mietit mistä seuraavan kerran saisit ruokaa, niin sanoisin, että on aika paljon vaikeempaa hommata itselleen sellainen hyvä basic elämä mihin suurin osa suomalaisista on tottunut.
Sieltäkn toiset valitsevat lähteä matkalle kohti euroopan sosiaaliturvaa ja toiset jäävät savimajaan näkemään nälkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä voi näyttää olevan valinnoista kiinni mutta ei ole. Et ole valinnut vanhempiasi, syntymäseutuasi tai geenejäsi. Nämä kaikki määrittelevät jokaisen "valintasi" elämäsi aikana.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kultalusikka suussa syntynyt eikä elämässä ole nähnyt suurempia vastoinkäymisiä voi todellisuus hämärtyä.
Jos laitetaan kaksi ihmistä vierekkäin : toinen on syntynyt varakkaaseen kannustavaan kotiin ja toinen päihde ongelmaiseen narsistiseen kotiin on lähtökohdat aivan erit.
Omilla valinnoilla voi kyllä vaikuttaa tulevaan ,mutta onko niihin valintoihin voimia ja kykyä onkin sitten eri asia. Esimerkiksi jo se, kun potkitaan pois kotoa heti kun siihen on mahdollisuus antaa aivan eri mahdollisuudet kuin se että saa vanhempien kustannuksella kokeilla siipiään ilman paineita.
Itse oon hyvästä perheestä, ei mitenkään rikkaita kuitenkaan, vanhemmat ammattikorkean käyneitä perustyötä tekeviä olleet aina. Muutin pois kotoa lukion jälkeen eli 19-vuotiaana. Kaikki laskuni olen itse maksanut tästä eteenpäin opintotuella ja - lainalla. Miten tämä muuttuisi jos perheemme olisi ollut tällainen heikompiosaisten perhe? Olisi potkittu jo 18-vuotiaana pois? Olisin varmasti pärjännyt yhtä lailla. Mies on tällaisesta heikompiosaisesta (alkoholiongelmaisesta) perheestä, itse on kustantanut asumisensa amiksesta lähtien ja ihan hyvin pärjännyt, perusduunarina tehnyt töitä 20-vuotiaasta lähtien. Ei ole sossupummi, samoin sisaruksensa ovat pärjänneet, keskituloisia taitavat kaikki olla. Kovin korkealle eivät ole kyllä opiskelleet, mutta työtä eivät pelkää niin se auttanut elämässä. Ehkä näiden ongelmaisten tosiaan pitäisi katsoa peiliin, kyllä muutkin huonoilla lähtökohdilla pärjäävät elämässä, mutta jos on laiska niin sossunluukullehan se tie käy toisella polvellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Joskus ahkeruus ajaa siihen, että ihminen ajaa itsensä burn outiin ja sairastumiseeen asti. Menestyjäsuorittajayhteiskunta jossa jokainen on oman onnensa seppä - ajattelu suorastaan altistaa siihen. Jotkut voi yrittää niin paljon että sairastuu yrittäessään onnistua. Ei ole yllätys että nykypäivänä monella esim. opiskelijalla on mt-ongelmia.
Yksi jalo taito menestymistä ajatellen on se että (tämä ei ole varsinaisesti edes taito) on se että on tasapainossa ja mielenterveys on kunnossa. Osaa levätä, elää tasapainoista elämää, osaa pitää itsestään huolta, osaa käsitellä tunteitaan. Sitä helpottaa se, että ei ole esim. elänyt lapsuuttaan helkkarin stressaavissa oloissa ja on oppinut elämän taitoja, temperamentti ja persoona on suotuisia menestymistä ajatellen. Pystyy keskittymään, jaksaa uskoa itseensä vastoinkäymisistä huolimatta tai vaikka kiusaamisesta huolimatta. Jaksaa olla sinnikäs ja pitkäjänteinen.
Kiitos, että toit tämän esiin. Minä olen tämmöinen suoritusyhteiskunnan ihanne: hyvä koulussa, paljon harrastuksia, saanut monesti kesätöitä, lahjakas (palkittu kouluissa ja harrastuksissa) ja vielä duunariperheestä. Ajoin kuitenkin itseni burn outtiin, sairastanut masennusjaksoja eikä minua kiinnosta rikastuminen ja tittelit nykyään, vaan tavoittelen hidasta, suorittamisesta vapaata ja luonnonläheistä elämää. Se on tuonut minulle todella vapauttavan ja hyvinvoivan olon, vaikka yhteiskunnan näkökulmasta olenkin varmaan luuseri. Aion kyllä käyttää osaamistani niin hyvin kun voin luonnon, ihmisten ja eläinten auttamiseen ja muiden kannustamiseen. Unohdetaan usein myös se, että nämä paineet ovat monilla opiskelijoilla tosi kovia. Puolet yliopisto-opiskelijoista kärsi muistaakseni stressioireista, kolmannes mielentervedellisistä haasteista.
Olisiko sinulla jotain esimerkkejä, haluaisin myös auttaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä vaikka ihan vähäisestikin.
Vapaaehtoistyö järjestöissä, lahjoittaminen esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle, taiteen tekeminen. Mä käytän taiteellista osaamistani esimerkiksi kirjoittamalla, esiintymällä ja puhumalla näistä asioista ja herättelemällä heitä ajattelemaan eri asioita. Kirjoitan päättäjille ja muille ympäristöasioista. Keksin luovia ratkaisuja kannustaakseni ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä ja toisista, esimerkiksi olen ollut mukana järjestämässä yhteistapahtumia, vaihdan vaatteita kavereiden kanssa ja annan kukkia ja kahvipaketteja roskien kerääjille. Teen linnuille pönttöjä, rakennan hyönteishotelleja ja perhosbaareja. Kerään myös itse roskia. Aion järjestää ihmisille kursseja ja retkiä villiyrteistä ja sienistä kunhan saan koulutuksen loppuun. Tässä nyt muutama juttu. Monien mielestä ei varmaan ole mitään menestymistä, mutta minä ja ehkä luonto ja muutkin saa siitä paljon voimaa.
Joka ainoa päivä sisältää jokaiselle ihmiselle vaikka kuinka monta valintaa, jotka muovaavat lopulta elämämme siksi mikä se on. Sen sijaan ne valittavat asiat ovat vain osittain samoja eri ihmisille ja joillekin tiettyyn pisteeseen pääseminen vaatii tuhansien mikrovalintojen ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kultalusikka suussa syntynyt eikä elämässä ole nähnyt suurempia vastoinkäymisiä voi todellisuus hämärtyä.
Jos laitetaan kaksi ihmistä vierekkäin : toinen on syntynyt varakkaaseen kannustavaan kotiin ja toinen päihde ongelmaiseen narsistiseen kotiin on lähtökohdat aivan erit.
Omilla valinnoilla voi kyllä vaikuttaa tulevaan ,mutta onko niihin valintoihin voimia ja kykyä onkin sitten eri asia. Esimerkiksi jo se, kun potkitaan pois kotoa heti kun siihen on mahdollisuus antaa aivan eri mahdollisuudet kuin se että saa vanhempien kustannuksella kokeilla siipiään ilman paineita.Itse oon hyvästä perheestä, ei mitenkään rikkaita kuitenkaan, vanhemmat ammattikorkean käyneitä perustyötä tekeviä olleet aina. Muutin pois kotoa lukion jälkeen eli 19-vuotiaana. Kaikki laskuni olen itse maksanut tästä eteenpäin opintotuella ja - lainalla. Miten tämä muuttuisi jos perheemme olisi ollut tällainen heikompiosaisten perhe? Olisi potkittu jo 18-vuotiaana pois? Olisin varmasti pärjännyt yhtä lailla. Mies on tällaisesta heikompiosaisesta (alkoholiongelmaisesta) perheestä, itse on kustantanut asumisensa amiksesta lähtien ja ihan hyvin pärjännyt, perusduunarina tehnyt töitä 20-vuotiaasta lähtien. Ei ole sossupummi, samoin sisaruksensa ovat pärjänneet, keskituloisia taitavat kaikki olla. Kovin korkealle eivät ole kyllä opiskelleet, mutta työtä eivät pelkää niin se auttanut elämässä. Ehkä näiden ongelmaisten tosiaan pitäisi katsoa peiliin, kyllä muutkin huonoilla lähtökohdilla pärjäävät elämässä, mutta jos on laiska niin sossunluukullehan se tie käy toisella polvellakin.
Tässäkin on se juttu, että miehesi on valittu töihin (eli hän on saanut töitä) ja hänellä on ollut varaa käydä amis. Vanhemmillasi on ollut taas varaa maksaa lukiokirjat. Teidät on valittu noihin kouluihin, vaikka varmasti olette myös panostaneet, että pääsette kouluun. Teillä on ollut kuitenkin edellytyksiä siihen. Olette olleet terveitä ja teidät on valittu töihin. Minä olen saanut useasti kiitosta siitä, että olen ahkera, taitava ja osaan paljon asioita, mutta silti sairastuin uupumukseen, masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön menneisyyden traumojen takia. Valitsinko ne itse?
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
1. Jos on koulu mennyt huonosti esim. vanhempien pahoinpitelyn tai laiminlyönnin takia, et voi mennä lukioon. Eli on pakko opiskella ammattiin.
2. Jos ei ole rahaa jatkaa opintoja, on pakko mennä töihin. Ja monen on pakko tehdä opintojen ohellakin töitä, mikä taas pitkittää valmistumista.
3. Jos vanhemmat heittävät pihalle, niin sitten on hankittava erittäin halpa vuokrakämppä. Ja muutenkin pienituloinen asuu vuokralla pienessä asunnossa, eikä voi ottaa isoa asuntolainaa ja rakentaa omaa taloa.
Sulta ja monelta muulta tuntuu unohtuvan, että on myös ihmisiä joilla menee huonosti ihan syntymästä saakka, vanhempien ongelmien takia. Kaikki eivät pääse täysi-ikäiseksi asti ilman vastoinkäymisiä. Kaikille ei isi ja äiti maksa opiskelupaikkaa ja asuntoa.
Itselläni on "sekä - että" -tausta. Rahallisesti perheemme oli lapsuudessani sekä köyhiä, että ylempää keskiluokkaa. Luokkanousu tapahtui peruskouluni aikana. Toinen vanhemmista oli sydämellinen ja lämmin, toinen tunnekylmä ja väkivaltainen. Lämmin vanhempi kuitenkin kuoli kesken yläasteen. Itselläni on onneksi tulleet hyvinä geeneinä älykkyys, mutta toisaalta kävelin koko lapsuuteni munankuorilla ja kaikista epäonnistumisista (esim. kokeesta vain 10-) rangaistiin, mitkä ovat tehneet itsestäni aran, epäonnistumista ja auktoriteettejä hysteerisesti pelkäävän sekä kroonisesti masentuneen. Lukiosta onnistuin saamaan E:n paperit, mutta elämä on jämähtänyt välivuosiin, duunaritöihin ja päänselvittelyyn. Ajattelen itselläni olevan vielä toivoa ja mahdollisuuksia, mutta vielä en ole saanut itseäni tarpeeksi terveeksi terapiasta huolimatta.
Epämääräisen sepustuksen pointtina oli valoittaa, että ihmisen tausta voi olla hyvin moninainen sekä toisaalta kertoa, että siihen pisteeseen pääseminen, missä voi aidosti "valita" voi vaatia äärettömän paljon työtä. Ei ihme, ettei moni jaksa, vaan "luovuttaa" kesken kaiken.