Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne
Haluan kuulla, jotta nykyaika vaikuttaisi valoisammalta.
Kommentit (614)
Aamuhartaudet ja muut uskonnolliset aamunavaukset vielä 2000-luvulla.
Koko koulu kerääntyi joka perjantai liikuntasaliin kuulemaan, kun seurakunnasta tuli joku levittämään sanomaa. Uskonnollinen ja kovaääninen musiikinopettaja säesti hurmiossa pianolla virsiä. Päivittäisissä keskusradioaamunavauksissa opettajat myös lukivat usein raamatun säkeitä.
Poikien liikunta oli iänikuista pallopeliä ja kilpaurheilua, kun taas tytöillä venyttelytunteja, kuntopiiriä ja ryhmävoimistelua. Tämä nolkytluvulla.
Vierailija kirjoitti:
Pahimmillaan kukaan ei kunnioittanut ketään. Teen töitä myös kouluissa, ja olisin pyörtynyt onnesta jos lapsena olisin päässyt yhteenkin niistä.
Pelkkä opettajien ote, kokonaisuuden hallinta ja keskinäinen kommunikaatio on eri maailmasta. Rehtori ei ole jumala suljetun oven takana. Erityisoppilaat huomioidaan. Ihmisillä on tunteet -koulussa saa itkeä, ja sen syistä kysytään. Ei tule naisopettaja haukkumaan pienempien kuullen, miten tuokin iso tokaluokkalainen tekee noin.
Taidat olla nainen...
Vierailija kirjoitti:
Tämä sääntö voi olla käytössä vielä ihan nykyäänkin, mutta kerron silti...
Yläasteella: koulun alueelta ei saanut poistua edes viereiselle kioskille. Tämän vielä ymmärrän. Kävimme liikkatunnilla kuitenkin muutaman kilometrin päässä koululta, ja takaisintulomatkalla ei olisi saanut käydä matkan varrella olevassa Cittarissa. Siitä sai jälki-istuntoa 🙄 Tästä huolimatta moni kävi tietysti ostamassa sieltä karkkia ja eväitä. Minusta tuo sääntö oli naurettavuuden huippu, mitä väliä sillä muka oli, jos tuli seuraavalle tunnille ajoissa?
Onkohan joku vastuujuttu? Alaikäisiä kun ovat, niin koulupäivän ajan koulu on vastuussa heidän turvallisuudestaan. Koulun alue pidetään suht turvallisena. Omilla teillään voi jäädä auton alle tai mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Samaa aikakautta ja samaa mieltä.
Ruoka ei aina ollut hyvää mutta sitä oli riittävästi. Opettajia kunnioitettiin, luokassa ei häröilty (hirvittävästi). Ei ollut mitään saakelin kännyköitä joilla olisi kuvattu tahalleen aiheutettu konflikti.
Himaan jos tulit myöhässä sapuskalle niin jäit nälkäiseksi jos ruoka oli jo poissa. Oppi kunnioittamaan aikatauluja.
Nyky-Jonneja pitäis sakinhivuttaa oikein huolella vanhempien toimesta. Kunnioitusta ei saa anellen, se otetaan.
Kuulostaa joltain 1930-luvulta. Ja sinä kuulostat tarkkiksen nahkapäältä.
Niin varmaan, oli meidänkin pihapiirissä se kaltaisesi pelle joka ei ymmärtänyt sääntöjä. Eipä siitä kundista mitään tullutkaan.
En ole kundi, ja olen koulusta ym paskasta (kirjaimellisesti) päästyäni voinut hyvin.
Kaltaisesi ihminen taas ei voi, koska hän peitteli perheensä ongelmia muiden kustannuksella. Osan luonnevioistaan hän lienee perinyt suoraan. Hetkellinen ihmisyys silloin tällöin auttoi sietämään häntä.
En pätellyt sukupuoltasi, puhuin pellestä.
Kaltaisesi ihminen? Kuri ja järjestys on hyviä asioita? Mene takaisin koloosi itkemään kuinka koululiikunta tappoi sinut.
00-luvulla piti laulaa uskonnollinen laulu ennen ruokailua ja opettaja vahti, että kaikki varmasti lauloivat ja kovaa. Pisti laulamaan uusiksi ja huomautteli yksittäisille oppilaille, jos eivät mielestään laulaneet tarpeeksi hyvin.
Uskonnontunnit olivat ala-asteella selkeästi kristinuskopainotteisia, eivätkä käsitelleet muita uskontoja. Lestadiolainen opettaja luki monesti uskontotunnilla raamattua ja venytti sitten kuvaamataidon tunnille tätä myös. Jos hänelle yritti tästä huomauttaa, tiuskaisi ilkeästi ja piti heidät sitten silmätikkuina siitä lähtien. Tästä opettajasta oltiin tehty monta valitusta, mutta silti hän vain jatkoi töissään samanlaisena.
Tietyt oppilaat olivat silmätikkuja ja saivat aina turhia rangaistuksia, sillä välin luokan todellinen häirikkö sai tehdä mitä halusi. Silmätikut olivat yleensä määrätietoisia tyttöjä, häiriköt poikia, joista opettaja vain totesi tyytyväisesti "pojat ovat poikia". Toisaalta poikia ei myöskään tuettu opiskelussa, kun taas tytöiltä odotettiin aina täydellisyyttä.
Ala- ja yläasteella oli koko paikkakunnan todella vihattu liikunnanopettaja, joka mm. vahti uimahallin suihkuissa, että kaikki varmasti kävivät suihkussa "oikein". Suihkuun ei ikinä saanut mennä uimapuku päällä, ei edes vaikka otti sen suihkussa pois. Menin suojaisaan suihkuosioon uimapuku päällä tarkoituksenani ottaa se pois ja sitten rauhassa suihkutella. Opettaja tuli sitten kyttäämään ja nuhtelemaan ja kieltäytyi poistumasta, kun lupasin, että otan uimapuvun pois kunhan saan sen tehdä rauhassa. Opettaja naureskeli pilkallisesti ja sanoi jäävänsä "kyttäämään" ihan siihen asti, että olen ottanut uimapuvun pois. Jouduin siis riisuutumaan opettajan silmien alla. Teininä tämä oli varsinkin todella järkyttävää, ja nyt aikuisena se tuuntuu todella sopimattomalta ja kohtuuttomalta.
Sama opettaja myös kieltäytyi siitä, että olisin käynyt juomassa vettä, kun olin pyörtyä kesähelteillä kesken pesispelin. Hän kysyi vain ivallisesti, olinko syönyt lounaalla ruuan.
2000-luvun alkupuolella peruskoulun aloittaneena oli meilläkin tuo tapa että aamulla opettajaa tervehdittiin seisten. Opettaja sanoi 'hyvää huomenta oppilaat', johon kuorossa vastattiin 'hyvää huomenta opettaja'. Lopuksi opettaja vielä sanoi 'istukaa olkaa hyvä' ja aloitettiin oppitunti. Musta ihan kiva tapa eikä tuntunut mitenkään oudolta. Aamuhartauksia oli kerran viikossa koko koululle, tästä on kaiketi jo luovuttu ja tilalla nykyään joku neutraalimpi aamunavaus. Oli silloinkin kyllä jo et:n tai oman uskonnon opetusta, mutta muistaakseni aamuhartaukseen osallistui kaikki. Yksi typerä tapa on jäänyt mieleen mitä kyseenalaistin jo silloin, nimittäin erilliset käsityötunnit pojille ja tytöille. Tytöt oli aina syyslukukauden puutyössä ja kevätlukukauden tekstiilikäsityössä, tätä perusteltiin sillä että kevätlukukausi on pidempi, el pojat on aina puutyössä sen pidemmän lukukauden ja tytöt ompelee? :D itse ainakin pidin enemmän puutyöstä joten tämä harmitti.
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Ok boomer
Meillä tytöt sai pitää pipoa päässä luokassa, koska se on tytöillä asuste. Ei kovin moni pitänyt, mutta ne ketkä piti niin oli se ok. Pojillehan aiheesta huudettiin. Tämä oli ysärin lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Ok boomer
Jonne ei tajua etä boomerit on 50-lukulaisia...
Näkee kuinka koulussa meni, ihan yhdellä viestillä
Liikuntatunnilla kun jaettiin joukkueet niin opettaja laittoi aina kaksi urheilullista suosikkiaan kapteeneiksi ja he saivat vuorotellen huutaa rivistä kenet ottavat omaan joukkueeseen. Aina jäi samat viimeisenä valituksi:(. Tuntui ihan jo silloin pahalta heidän puolestaan kun he lannistuneena kävelivät viimeisinä rivistä omalle puolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Ok boomer
Jonne ei tajua etä boomerit on 50-lukulaisia...
Näkee kuinka koulussa meni, ihan yhdellä viestillä
Boomerilla meni tunteisiin xdxdxd
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katsonut sääntöjä ja juttuja silloinkaan pahaksi ja nyt osa oli suorastaan tosi hyviä! Olen käynyt peruskoulun 80-luvulla ja muistan sieltä monta erittäin asiallista juttua. Silloin opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin.
Ok boomer
Jonne ei tajua etä boomerit on 50-lukulaisia...
Näkee kuinka koulussa meni, ihan yhdellä viestillä
Boomerilla meni tunteisiin xdxdxd
Ok Jonne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan jono ala-asteella. Ärsytti mua kun sukunimen alkukirjain loppupäässä ja olin aina vika, ja jouduin tokaan riviin tai vikana syömään.
Pahempi oli kun meillä mentiin pituusjärjestyksen mukaan. Traumat jäi kun aina olin ekana, ei ollu kivaa että laitettiin jonkun ulkonäköön liittyvän asian takia järjestykseen, tunsin oloni huonoksi kun olin niin lyhyt ja sitä korostettiin ja muistutettiin näin jokapäiväisessä elämässä koulussa.
Meilläkin oli tuo ja sain siksi kuulla säännöllisesti muistutuksen siitä että olen koulun lyhin (vaikka en ollut nuorin oppilas).
Aamuisin järjestäjät (joka viikoksi valitut kaksi luokan oppilasta) kiersivät tarkistamassa jokaisen luokan oppilaan käsien puhtauden. Kädet siis näytettiin heille sekä kämmen- että käden selän puolelta. Kierroksen lopuksi järjestäjät ilmoittivat niiden oppilaiden nimet, joiden kädet olivat likaiset. Nämä sitten joutuivat tallustelemaan käsien pesulle kaikkien nähden. Pulmahan tässä oli se, että usein ilmoitettiin niiden nimet, joista ei tykätty. Likaisuudesta viis. Tämä 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Aamuhartaudet ja muut uskonnolliset aamunavaukset vielä 2000-luvulla.
Koko koulu kerääntyi joka perjantai liikuntasaliin kuulemaan, kun seurakunnasta tuli joku levittämään sanomaa. Uskonnollinen ja kovaääninen musiikinopettaja säesti hurmiossa pianolla virsiä. Päivittäisissä keskusradioaamunavauksissa opettajat myös lukivat usein raamatun säkeitä.
Apua! Varmaan jossain Pohjanmaalla 😱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamuhartaudet ja muut uskonnolliset aamunavaukset vielä 2000-luvulla.
Koko koulu kerääntyi joka perjantai liikuntasaliin kuulemaan, kun seurakunnasta tuli joku levittämään sanomaa. Uskonnollinen ja kovaääninen musiikinopettaja säesti hurmiossa pianolla virsiä. Päivittäisissä keskusradioaamunavauksissa opettajat myös lukivat usein raamatun säkeitä.
Apua! Varmaan jossain Pohjanmaalla 😱
Ei ihan, Satakunnassa tapahtui.
Meillä oli vielä ala-asteella 2006-2012 että pulpetin oikealle puolelle noustiin seisomaan ja tervehdittiin opettajaa aamulla ja iltapäivällä.
En tiedä tehdäänkö tätä enää nykyisin.
Kaikkea piti maistaa ja ruokaa ei saanut jäädä lautaselle, toki tätä ei aina pystytty valvomaan mutta opettajat saattoivat välillä tulla vahtimaan että otetaan ruokaa tarpeeksi.
Aamunavauksessa oli maanantaisin joku seurakunnasta pitämässä ja 3. luokalla kaikki saivat uuden testamentin. Meille pidettiin joku tilaisuus ennen sitä, mutta en muista mikä sen tarkoitus oli yleisesti ottaen.
Ruokarukousta harrastettiin vain iltapäiväkerhossa joka tosin oli seurakunnan pitämä. Sieltä ei kyllä ole huonoja muistoja ja se oli kaikin puolin parempi kuin kaupungin. Monipuolisemmat ja terveelliset välipalat, viimeisen päälle lelut, askarteluvälineet ja muut systeemit. Muutoin ei ollut mitään uskonnollista kuin tuo ruokarukous joka oli juurikin ”siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen”. Sinne oli aina kova tunku ja kaikki halukkaat eivät sinne päässeet.
Vierailija kirjoitti:
Monien mielestä on "typerä" sääntö jos luokka nousee seisomaan ja sanoo hyvää huomenta opettaja. Mitä helvettiä? Ei ihme että palsta on niin täynnä alapeukuttajia ja vesipäitä.
Nykyään nuorista ehkä 10-20% vastaa takaisin, kun aamulla toivotan hyvää huomenta. Muistan miten omana kouluaikana kaikki osasivat tämän, vaikka muuten ei oltu aina ihan terävimmästä päästä. Esitän itsekin saman kysymyksen: Mitä helvettiä?
Pikkukaupungissa ei suostuttu järjestämään et-opetusta vaan pakotettiin uskontotunneille, koska "tämä on sinullekin helpompaa näin"