Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä syömisessä oikein on niin helvetín vaikeaa? Ihan ihmisruokaa se oli mitä siellä tarjottiin. Miksi sen kanssa piti temppuilla?

Ihmettelen niitä kommentteja, missä opettaja vahtii, että yksi oppilas syö ruokansa. Entäs ne muut oppilaat, miten he ovat pystyneet syömään lautasensa tyhjäksi, jos ruoka kerran oli niin pahaa. Taitavat nämä valittajat olla vain nirsoja ruuan suhteen.

Usein kaikki eivät pystyneetkään. Kun huomio oli yhdessä tai kahdessa oppilaassa niin loput jotka eivät kyenneet syömään piilottivat ruokansa. 

Meillä oli joskus ala-asteella jotain koulun omia piirustuskilpailuja, joissa teokset laitettiin seinälle nimettöminä ja muut luokat saivat äänestää voittajan. Olin hyvä piirtämään, joten voitin nuo kisat pari kertaa putkeen, jonka jälkeen multa kiellettiin osallistuminen varmaan neljäksi vuodeksi ala-asteen loppuun asti.

Meni vähän maku koko touhuun, enkä ole pahemmin taiteillut mitään sen koommin.

Oppikoulussa luokanvalvoja kysyi kerran vuodessa kaikkien oppilaitten vanhempien ammatit. Miksi? Ja miksi joka vuosi? Joillakin oli niin arvostettuja ammatteja, että oman isän työ tuntui jotenkin häpeälliseltä, köyhältä.

Olin 10 -vuotias. Isänpäivää edeltävällä viikolla piti askarrella Isänpäiväkortti kuviksen tunnilla ja oma isä oli kuollut pari kuukautta aikaisemmin. Kysyin opettajalta onko pakko osallistua, voisinko tehdä jotain muuta. Ei onnistunut. En tiedä miksi, oliko joku sääntö että kaikkien on pakko askarrella Isänpäiväkortti.

Opettaja tiesi että isäni oli kuollut hiljattain mutta silti pakotti askartelemaan sen saamarin kortin. Itkuhan siinä tuli ja luokkatoverit nauroivat pilkallisesti ympärillä. Opettaja yritti sitten lohduttaa että voinhan säästää sen kortin mahdollista tulevaa isäpuolta varten.

Näin vuonna 1979.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä syömisessä oikein on niin helvetín vaikeaa? Ihan ihmisruokaa se oli mitä siellä tarjottiin. Miksi sen kanssa piti temppuilla?

Ihmettelen niitä kommentteja, missä opettaja vahtii, että yksi oppilas syö ruokansa. Entäs ne muut oppilaat, miten he ovat pystyneet syömään lautasensa tyhjäksi, jos ruoka kerran oli niin pahaa. Taitavat nämä valittajat olla vain nirsoja ruuan suhteen.

Usein kaikki eivät pystyneetkään. Kun huomio oli yhdessä tai kahdessa oppilaassa niin loput jotka eivät kyenneet syömään piilottivat ruokansa. 

Minä oksensin kun pakotetiin syömään sienikastiketta. Kesti kauan ennenkuin pystyin edes maistamaan. Se oli jo kylmää ja opettaja odottibpöydän päässä. Muut olivat menneet jo välitunnille. Rohkaistuin ottamaan sen lusikallise, karmea maku levisi suuhun ja saman tien yökkäsin. Ensin puklasin ruoan takaisin lautaselle mutta sen jälkeen se hirveä suuhun jäänyt maku aiheutti ihan kunnon oksennuksen joka meni osaksi omaan syliin ja osaksi lattialle.

Jouduin siivoamaan oksennukset ja loppupäivän istuin tunneilla yrjölle haisevissa vaatteissa. Seuraavana päivänä istuin oksentamisen takia jälki-istunnossa.

Kaipa osa oppilaista oli tykännyt sienikastikkeesta ja osan muistan sanoneen että pitivät nenästä kiinni ja nielivät juoman kanssa alas.

Se, että liikuntatunnilla kun jaettiin oppilaat kahteen joukkueeseen se tapahtui aina niin että opettaja ensin valkkasi kaksi "parasta" eli suosikkiaan kapteeneiksi, jotka sitten saivat kumpikin valita joukkueisiinsa aina yhden oppilaan kerrallaan. Kaikki tietysti tiesivät, kuka tulee valituksi viimeisenä ja toiseksi viimeisenä. Olin aina se toiseksi viimeinen, koska olin huono peleissä. Viimeinen oli se luokan "lihava". 

Todella nöyryyttävä käytäntö. 

Vierailija kirjoitti:

Ei peruskoulua, mutta... ammattikoulussa ei tytöillä saanut olla housuja, oli hamepakko. Jos tulit housut jalassa kouluun, lähetettiin kotiin vaihtamaan vaatteet. Tämä 70-luvulla.

Paitsi jos asuit tunnin bussimatkan päässä koulusta..

Minun koulussa aina joku oppilas huusi tai kiljui. Kutsuivat opettajaa aparaksi, kiusasivat ja tonivat ja sekseaalisesti hairitsivat tyttoja. Opettaja ei valittanyt.

Historian opettaja kysyi oppilailta heidan poliittisia mielipiteita

Pyyhekumin muruja ei saanut pudottaa lattialle, koska ne kuulemma pyörivät vaan siistijän (huom. ei siivoojan) mopin alla -- eikä siistijöitä ilmeisesti saanut laittaa oikeasti töihin vaan kaiken piti olla jo valmiiksi siivottua.

Välitunnilta jonossa luokkaan. Kaikkia ruokia oli PAKKO maistaa. Muu luokka sai rangaistuksena pilkata huonosti käyttäytynyttä. Ulos mentiin välitunnilla, vaikka pakkasta olis 30.

Rovaniemi, 80 -luvun alku.

Minun koulussani historian opettaja löi karttakepillä pöytään tai oppilaan pulpeettiin jos ei kuunnellut, näin 2000 luvun alussa  VIELÄ.

Vierailija kirjoitti:

Se, että liikuntatunnilla kun jaettiin oppilaat kahteen joukkueeseen se tapahtui aina niin että opettaja ensin valkkasi kaksi "parasta" eli suosikkiaan kapteeneiksi, jotka sitten saivat kumpikin valita joukkueisiinsa aina yhden oppilaan kerrallaan. Kaikki tietysti tiesivät, kuka tulee valituksi viimeisenä ja toiseksi viimeisenä. Olin aina se toiseksi viimeinen, koska olin huono peleissä. Viimeinen oli se luokan "lihava". 

Todella nöyryyttävä käytäntö. 

Ah, niin tuttu tuulahdus 80-luvulta. Opettajan suosikit "kapteeneiksi", siis ne samat jotka sai kympin liikunnasta, vaikka olisivat miten paskoja. Mutta kun oli tiedossa, että nämä suosikit harrasti opettajan mielilajia eli murtomaahiihtoa, niin hyvä numero oli varma.

Toinen hassu juttu on kyllä tuo ruokailu-hiljaisuus. Millä vajaalla logiikalla voi kukaan oppia ruokailun yhteydessä käytävää, normaalia keskustelua, jos koulun näkemys aiheesta on se, että mielenvikainen munapää karjuu lasten selän takana "turpa kiinni ja syökää?"

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Kävin ala-asteen välillä 90-luvun loppu - 2000-luvun alku. Ja tätä tehtiin edelleen! Olin yksi niistä tytöistä jolle tää nakki napsahti. Sen lisäksi, että käytäntö oli epäreilu niin se nipon maine seurasi mua ysille asti. Kiitos ope!

Meillä liikunnasta ei (ala- eikä yläasteella) voinut saada numeroa 10, jos ei harrastanut liikuntaa jossakin maksullisessa seurassa. Taidoilla ei ollut mitään väliä siinä kohtaan, ja näin köyhän perheen lapsena se tuntui epäreilulta. Voitin kuitenkin muut liikuntaryhmäläiset suurimmassa osassa lajeja, pärjäsin joukkuelajeissa (minut valittiin aina ensimmäisenä) ja sain kuntotesteistä numerot 10, mutta todistukseen aina 9, koska en ole missään seurassa.

Äidinkielessäkin sain kokeista ja aineista numeroksi 9 tai 9+, mutta silti opettajani mielestä todistukseen tulisi laittaa vain 8, koska ei vain pitänyt syystä tai toisesta pärstästäni.

Ja biologiassakin edellisen todistuksen numero otettiin huomioon uutta numeroa antaessa eli laskettiin se kokeiden mukaan keskiarvoon mukaan ja jos oli todistuksessa 9, niin oli aika vaikea korottaa numeroon 10. Tässä ehkä ristiriitaisinta oli se, että minä ja ystäväni saatiin kasvioista, kokeesta ja pistokokeesta täysin samat numerot, mutta minulle tuli todistukseen 9, koska aiemman todistukseni 9 laski keskiarvoani ja kaverini sai todistukseen numeron 10, koska hänellä oli aiemmassakin todistuksessa numero 10. Ei tämäkään laskukaava tuntunut kovin reilulta. (Numerot tosiaan kasviosta oli 9,5 ja kokeesta 10- sekä pistokokeesta 10, mutta sitä ei keskiarvoon laskettu mukaan).

Onneksi oli myös mukavia opettajia, jotka antoivat numerot osaamisen mukaan eikä minkään muun, joten oli siellä koulussa ihan mukava käydä kaikesta huolimatta. 

2010-luku

Ala-aste:

-koulun tilaisuuksien järjestämiseen (joulujuhla, kevätjuhla tms) oli pakko osallistua ja esiintyä jossain nolossa näytelmässä

-riehuvat pojat laitettiin kilttien tyttöjen (kuten minä) viereen, todella reilua rankaista niitä kilttejä, jotka yrittää vain keskittyä opetukseen

-muutenkin tyttö-poika järjestys aina ja kaikkialla

-ulos pitää mennä, jos ei ukkosta tai ole yli 25 astetta pakkasta. Hyvä idea että kaikki juoksee rankkasateessa värjöttelemään katokseen

Yläaste:

-neljännestä myöhästymisestä kuukauden sisään tunti jälkkää

-muutenkin tiukat säännöt ja jälkkää saa helposti

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus ala-asteella jotain koulun omia piirustuskilpailuja, joissa teokset laitettiin seinälle nimettöminä ja muut luokat saivat äänestää voittajan. Olin hyvä piirtämään, joten voitin nuo kisat pari kertaa putkeen, jonka jälkeen multa kiellettiin osallistuminen varmaan neljäksi vuodeksi ala-asteen loppuun asti.

Meni vähän maku koko touhuun, enkä ole pahemmin taiteillut mitään sen koommin.

Miten typerää! Minä voitin joka vuosi kirjoituskilpailun. Sitten luokallemme tuli uusi tyttö, josta tuli kaverini. Hän oli varma, että menestyy kilpailussa, koska harrasti kirjoittamista ja kertoi usein, miten hän kirjoittaa runoja, kirjoja ja näytelmiä (kyllä, puhumme nyt ala-asteikäisistä). Voitin taas kerran nuo kilpailut, mutta sinä vuonna sain siitä voitosta vain pahan mielen, sillä kaverini purskahti itkuun pettymyksestä ja ryntäsi muistaakseni luokasta ulos huutaen että hänen olisi pitänyt voittaa. Nauti siinä sitten saavustuksestasi! En ole koskaan tuntenut oloani yhtä surkeaksi paskaksi kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Välitunnilta jonossa luokkaan. Kaikkia ruokia oli PAKKO maistaa. Muu luokka sai rangaistuksena pilkata huonosti käyttäytynyttä. Ulos mentiin välitunnilla, vaikka pakkasta olis 30.

Rovaniemi, 80 -luvun alku.

Ah, oltiinkohan samalla luokalla :) Kaikki on nykyisin helppoa ja kevyttä, kun saa syödä mitä haluaa EIKÄ ENÄÄ TARVI MENNÄ KOULUUN ;D

Vierailija kirjoitti:

Se, että liikuntatunnilla kun jaettiin oppilaat kahteen joukkueeseen se tapahtui aina niin että opettaja ensin valkkasi kaksi "parasta" eli suosikkiaan kapteeneiksi, jotka sitten saivat kumpikin valita joukkueisiinsa aina yhden oppilaan kerrallaan. Kaikki tietysti tiesivät, kuka tulee valituksi viimeisenä ja toiseksi viimeisenä. Olin aina se toiseksi viimeinen, koska olin huono peleissä. Viimeinen oli se luokan "lihava". 

Todella nöyryyttävä käytäntö. 

Siis luulin jo, että olen kirjoittanut tämän. Koska mä olin myös se toiseksi viimeinen. Ja huono peleissä. Ja mun kaveri oli se surullinen viimeinen "lihava" :´(

Välitunneilla oli pakko olla ulkona, meillä tosin oli onneksi pakkasraja. Eipä tuo ala-asteella haitannut, kun leikeissä vartti meni nopeasti ja pysyi lämpimänä. Mutta eihän yläasteella kukaan leikkinyt. Seistä pönötettiin pihalla. Farkkujen alle ei mahtunut pitkiä alkkareita, eikä pipo ollut muotia, joten tulihan siinä jumalattoman kylmä. No, ainakin haluavat pääsivät nurkan taakse tupakalle...

Liikunnassa ei selitetty sääntöjä, pelaamaan vaan. Meillä ei katsottu urheilua, eikä lähialueillani ollut mitään lapsiporukoita, joissa olisi päässyt pelaamaan. Olipahan noloa kysellä muilta, että mitäs pitää tehdä, siinä vaiheessa kun esim pesiksessä piti mennä kentälle.

Pieni koulu, 4-6 luokka, vanha naispuolinen opettaja, 2000-luvun alku.. Vessassa ei saanut käydä kesken tunnin, mutta ei myöskään välitunnilla, jolloin mentiin ulos. Usein sai juosta iltapäivästä kotiin vatsa kipeänä, jos ei muiden opettajien tunteja sattunut samalle päivälle tai päässyt ruokkiksen lopussa salaa livahtamaan. Sama opettaja myös kielsi käyttämästä salaatinkastiketta, koska se lihottaa.