Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Ei ollut typeriä sääntöjä, vain kunnon kuria ja järjestystä. Opettajaa toteltiin ja kukaan ei häröillyt luokassa. Kävin ala-asteeni ympärillä.

Joskus 90-luvulla ollessani ala-asteella piti moniin tehtäviin valita itselleen pari. Kun kukaan ei halunnut olla minun parini, piti sitten kerran kertoa nöyryyttävästi koko luokan edessä, miksi ei ole valinnut paria. Tyttöjen hihitellessä ja poikien ilkkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnilla kun jaettiin joukkueet niin opettaja laittoi aina kaksi urheilullista suosikkiaan kapteeneiksi ja he saivat vuorotellen huutaa rivistä kenet ottavat omaan joukkueeseen. Aina jäi samat viimeisenä valituksi:(. Tuntui ihan jo silloin pahalta heidän puolestaan kun he lannistuneena kävelivät viimeisinä rivistä omalle puolelleen.

Minä olin aina se viimeinen. Vihaan vielä harmaana ukkonakin kaikenlaista kilpaurheilua yli kaiken.

Sama täällä. Ei se viimeisenä valituksi tuleminen edes muistaakseni harmittanut, koska siihen oli tottunut. Kun vain minä olin jäljellä, totesi vuorossa ollut kapteeni "ja (nimeni) meille". Sitten ruvettiin pelaamaan. Tai siis muut pelasivat, ja minä seisoin kentän laidalla yrittäen pysyä pois muiden jaloista.

Mä olin tommonen viimeisenä valittava 'plösö', mutta ratkaisin asian eri tavalla. Esim. sählyssä tajutessani kaikkien keskittyvän pääasiassa näiden luokan "huippujen" ja muuten "suosittujen oppilaiden" peliin, niin sain parkkeerata itseni täysin vapaana maalien takakulmalle ja kun joku omista lopulta tajusi pitkin hampain syöttää 'sille plösölle', niin lämäsin siitä maalin. Hämmästyttävintä oli, että pystyin jatkamaan tällä metodilla maalien mätkimistä lukukaudesta toiseen.

Ei sillä, että se pelin lukeminen ja osaaminen liikuntanumerossa olisi näkynyt. Umpipaskat ympyrää juoksijat sai ysejä ja kymppejä, taktisesti oikein sijoittuva ja vahvuuksiaan hyödyntävä pelaaja, joka oli plösö, sai kutosia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama homma oli myös musiikissa. Kymppiä ei saanut, jos ei soittanut jotain instrumettia, harrastanut musiikkia tai laulanut vaikka kuorossa. Ei, vaikka olisit omannut absoluuttisen sävelkorvan, laulanut kuin enkeli ja soittanut jotain virtuoosimaisesti. Tämän lisäksi ehdoton vaatimus oli, että suostuit esiintymään koulun juhlissa. Jos et suostunut, arvosana putosi numerolla.

Onkohan tämä yhä näin? Mikä järki tässä on? Kaipaan opettajia palstalle vastaamaan näihin..

En ole opettaja, ja tämä on puhdasta mutuilua, mutta ehkä kyse ei ole siitä, että arvosana 9 olisi osoitus jonkin valmiuden puutteesta, vaan siitä, että 10 on palkkio ylimääräisestä harrastuneisuudesta. Yhdeksikön saanut siis osaa kaiken aivan kuten kuuluukin, mutta onhan sillä ylimääräistä näyttöä antaneella oikeus saada jotain plussaa, eikä numeroa 11 kai voi antaa.

Tytöt tekee liikunnassa tyttöjen juttuja ja pojat poikien juttuja.

Tytöt: aerobic, sauvakävely, diskotanssi, yms.

Pojat: koris, sähly, jääkiekko, pesis, yms.

7-8-luokilla liikunnan arvosana 6.

9-luokalla (kun sain vaihtaa poikien ryhmään) liikunnan arvosana 10.

Jos kiroili niin Eeva ope laittoi pesemään hampaat saippualla.. ja juu, hammasharjat olivat koulussa myös.

1-2 luokalla.

Ei tuo typerä sääntö ollut kyllä, päinvastoin. Pitäisi olla nykypäivänäkin niin loppuisi kiroilu...

1986 aloitin ala-asteen.

Pojilla piti olla nenäliina aina taskussa. Opettaja piti joskus ratsian ja räkärätin piti silloin olla myös puhdas. Tämä siis aikaa ennen paperisia nenäliinoja.

Olin muistaakseni viidennellä luokalla ja minulla oli menkat sekä maha kipeä ja sekaisin. Oli välitunti ja jotkut oppilaat koettivat pinnailla menemällä vessaan, joten  eräs opettaja tuli paukuttamaan ovea ja huutamaan mitä tein siellä .Olin ujo kiltti oppilas, joten paniikissa että syytetään pinnariksi nousin ja  hypin avaamaan oven housut nilkoissa, ripulit ja veret valui jalkoja pitkin ja itku oli silmissä. Opettaja  huusi hädissään että mene takaisin pöntölle, mene takaisin herranjumala!  Vessa oli loppupäivän käyttökiellossa. Mutta sen verran se opettajakin järkyttyi, että ne oven  paukuttelut loppui siihen! 

80-luvun loppua elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama homma oli myös musiikissa. Kymppiä ei saanut, jos ei soittanut jotain instrumettia, harrastanut musiikkia tai laulanut vaikka kuorossa. Ei, vaikka olisit omannut absoluuttisen sävelkorvan, laulanut kuin enkeli ja soittanut jotain virtuoosimaisesti. Tämän lisäksi ehdoton vaatimus oli, että suostuit esiintymään koulun juhlissa. Jos et suostunut, arvosana putosi numerolla.

Onkohan tämä yhä näin? Mikä järki tässä on? Kaipaan opettajia palstalle vastaamaan näihin..

En ole opettaja, ja tämä on puhdasta mutuilua, mutta ehkä kyse ei ole siitä, että arvosana 9 olisi osoitus jonkin valmiuden puutteesta, vaan siitä, että 10 on palkkio ylimääräisestä harrastuneisuudesta. Yhdeksikön saanut siis osaa kaiken aivan kuten kuuluukin, mutta onhan sillä ylimääräistä näyttöä antaneella oikeus saada jotain plussaa, eikä numeroa 11 kai voi antaa.

Se on juurikin näin. Taito- ja taideaineissa numero 10 on varattu niille joilla on lahjoja ja intohimoa kyseistä ainetta kohtaan. Liikunnasta on aika vaikea pitää kokeita, joten harrastuneisuus on hyvä mittari motivaatiolle. Liikunnasta saa kuitenkin numeron kahdeksan käytännössä sillä että osallistuu tunneille ja siellä tapahtuvaan toimintaan.

Tilausbussissa matkalla uimahallille ei saanut jutella kenellekään. Häirikköoppilaat tietenkin vaikuttivat olevan poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä liikunnasta ei (ala- eikä yläasteella) voinut saada numeroa 10, jos ei harrastanut liikuntaa jossakin maksullisessa seurassa."

Näin se on käytännössä aina ja kaikkialla. Jopa kriteereissä mainitaan se että tulee olla harrastuneisuutta.

Oli niin sokaistunut tälle Suomen linjalle, että nauraa tyrskin kun lapseni saivat täydet arvosanat eli 5 liikunnasta, kuviksesta ym kun muutimme Viroon. En voinut uskoa, kun muut vanhemmat kertoi, että tietysti saa 5 jos nyt osallistuu kivasti.

Niinpä - ei siinä kukaan hävinnyt mitään! Suomalainen systeemi tuntuu nakertavalta ja masentavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli pakko syödä. Tillilihojen ja kanaviillokkien läski ja jännepalat piilotettiin paperissa taskuun ja vietiin välitunnilla vessanpöntöön.

On joo hirveää joutua syömään ruokaa. Merkittävä osa maailman ihmisistä näkee tänäkin päivänä nälkää ja sinä kehtaat kitistä siitä että ruoka ei ole mieleistä.

Muistan ala-asteelta kaltaisesi opettajan 80-luvulta. Pahaa ja mautonta ruokaa piti syödä ja jos ei syönyt, niin alkoi saarna Etiopian lapsista. Kysyin kerran, että miksei tätä pahaa ruokaa voitaisi lähettää näille nälkäisille lapsille Postin kautta. Sain jälkigistuntoa, mutta loppuivatpa Ambomaan ja Etiopian lapsista syyllistäminenkin.

Yläasteella taas jos edellisenä päivänä oli ollut nakkikastiketta, niin seuraavana päivänä oli sama kammottava nakinmakuinen ruskeakastike, josta oli nakit siivilöity vain pois.

Vierailija kirjoitti:

2010-luku

Ala-aste:

-koulun tilaisuuksien järjestämiseen (joulujuhla, kevätjuhla tms) oli pakko osallistua ja esiintyä jossain nolossa näytelmässä

-riehuvat pojat laitettiin kilttien tyttöjen (kuten minä) viereen, todella reilua rankaista niitä kilttejä, jotka yrittää vain keskittyä opetukseen

-muutenkin tyttö-poika järjestys aina ja kaikkialla

-ulos pitää mennä, jos ei ukkosta tai ole yli 25 astetta pakkasta. Hyvä idea että kaikki juoksee rankkasateessa värjöttelemään katokseen

Yläaste:

-neljännestä myöhästymisestä kuukauden sisään tunti jälkkää

-muutenkin tiukat säännöt ja jälkkää saa helposti

Tuo tytto-poika istumajärjestys pitaisi lopettaa.

Mina en kasvata naapurin Pekkaa, vaan vain omaa lastani. Jos joku opettaja ajattelee etta hänen tyo helpottuu laittamalla ongelmalapsi tyttareni vieteen istumaan niin en tietenkaan pida siita.

Odotan etta koulu pitää lapseni turvassa ja etta hänen ei kosketa. Jatkuva paivittainen harnaaminen on väärin.

Olen usein kuullut opettaja sanovan että vaikka se ei ole yhdelle lapselle hyvää, se auttaa sitä toista.

Minä en kuitenkaan kasvata toisten ihmisten lapsia ja haluan että lapseni ystävät ja kaveripiiri tulevat ja kasvavat saman laadun kaltaisissa kodeissa

Olin yläasteella 2010-2013 ja meillä ei ollut outoja sääntöjä, mutta pari sitäkin oudompaa opettajaa. Meidän luokalla oli hyvä matikanopettaja, mutta ystäväni luokkaa taas opetti ihan toistaitoinen äijä. Sama ukko piti vallinaista tietotekniikan kurssia, jolla minäkin olin. Opetusmetodi oli se, että hän sanoi "tehkää nämä ja nämä tehtävät" ja kirjoitti sivunumerot taululle. Siinä sitten yritettiin itse opetella niitä juttuja... jos kysyi apua, niin opettaja joko kävi tekemässä sen jutun (tietotekniikassa) tai sanoi vain "sivulla sejase on ohjeet, katso sieltä", jos kyse oli matematiikasta. Yllättäen jätin tietotekniikan kurssin kesken ja ystäväni rämpi yläasteen matematiikasta läpi kutosen arvosanoilla. Rehtoria ei kiinnostanut, vaikka opettajasta valitettiin.

Kemian ja fysiikan opettaja ei vaan saanut mitään rotia oppilaisiin, vaan tunnit menivät suurimmaksi osaksi siihen että hän huusi häiriköille. Yllättäen samat tyypit osasivat olla kunnolla muiden opettajien tunneilla, mutta tuolla homma meni aina ihan perzelleen.

Ei saanut mennä lähikauppaan ostamaan karkkia. No, mentiin tietenkin heti kun valvojalta silmä vältti.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä liikunnasta ei (ala- eikä yläasteella) voinut saada numeroa 10, jos ei harrastanut liikuntaa jossakin maksullisessa seurassa."

Näin se on käytännössä aina ja kaikkialla. Jopa kriteereissä mainitaan se että tulee olla harrastuneisuutta.

Tajutonta epätasa-arvoistamista. Liikunnallinen voi olla ilman maksullisia liikuntaharrastuksiakin. Vähävaraisten perheiden kannalta syrjivää!

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut mennä lähikauppaan ostamaan karkkia. No, mentiin tietenkin heti kun valvojalta silmä vältti.

Piti listata typeriä sääntöjä, eikä niitä järkevimpiä. Miksi koulusta pitäisi saada livahtaa kesken päivän kauppaan? Ehtii siellä kaupassa käydä karkkiostoksilla koulupäivän jälkeenkin, ellei kulje bussilla ja bussi lähde välittömästi koulun loputtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli pakko syödä. Tillilihojen ja kanaviillokkien läski ja jännepalat piilotettiin paperissa taskuun ja vietiin välitunnilla vessanpöntöön.

On joo hirveää joutua syömään ruokaa. Merkittävä osa maailman ihmisistä näkee tänäkin päivänä nälkää ja sinä kehtaat kitistä siitä että ruoka ei ole mieleistä.

Muistan ala-asteelta kaltaisesi opettajan 80-luvulta. Pahaa ja mautonta ruokaa piti syödä ja jos ei syönyt, niin alkoi saarna Etiopian lapsista. Kysyin kerran, että miksei tätä pahaa ruokaa voitaisi lähettää näille nälkäisille lapsille Postin kautta. Sain jälkigistuntoa, mutta loppuivatpa Ambomaan ja Etiopian lapsista syyllistäminenkin.

Yläasteella taas jos edellisenä päivänä oli ollut nakkikastiketta, niin seuraavana päivänä oli sama kammottava nakinmakuinen ruskeakastike, josta oli nakit siivilöity vain pois.

Ismo Leikola on tehnyt tästä syyllistämisaiheesta huumoria:

Ala-asteella välitunnin jälkeen piti mennä heti istumaan luokkaan, jos oli käytävällä kun opettaja tuli luokkahuoneen ovelle niin tuli automaattinen jälki-istunto. No kerran "kaverit" sitten työnsivät mut luokasta käytävälle kun opettaja oli melkein ovella ja pitivät ovea vähän aikaa kiinni, etten päässyt takaisin sisään. Tuli elämäni ainoa jälki-istunto eikä kelvannut syyksi, että muuta työnsivät käytävään. Opettaja varmasti käytävällä tullessaan näki, että yritin vetää sitä luokan ovea auki kaikilla voimillani. Sen jälkeen vihasin opettajaa koko ala-asteen ajan.

Liikuntatunnin jälkeen oli pakko neuvostoaikaisessa suihkussa, josta tuli ruosteista vettä, ja kaakelit olivat lattialla niin rikkinäisiä, että sai varoa astumasta rikkinäisiin kohtiin, ettei jalka aukea. Hanoja ei oltu vaihdettu varmaan koko koulun 60-vuotisena aikana, ja vettä tuli lähes painepesurin paineella ja kylmällä. Käytävällä oli lasi-ikkuna sinne suihkutiloihin, josta opettaja katsoi, että sinne mentiin ja siellä oltiin määrätyn ajan. Tytöillä ja pojilla oli eri pukuhuoneet, mutta suihkutilat oli samat, ja sinne mentiin samaan aikaan. Mikähän järki.