Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Ei meidän yläkoulussa ainakaan mitää pakkosyömistä ollut, saimme ottaa itse ruokamme jne, sama oli ammattikoulussakin, liikuntatunneilta lintsasin aika useinkin, mutta sitten kun sain ruveta suunnistamaan, tai ajamaan pyörällä /kävelemään, niin sain kohotettua hieman sitä numeroanikin, ja mitä tuoho esitelmän pitoon tulee, niin oli sitä meidänkin kouluissa, molemmila puolilla, ala- ja yläluokilla, itse kävin alakoulun vuosina 78-80 Norssilla ( Normaalikoulu Savonlinna), sitten olin Puistokadun kansakoulussa 1981 suunilleen vuoden, kunnes vaihdoin Nätkille, (1981 loppuvuodesta vuoteen 1984 kevät) jossa olinkin sitten alakoulun loppuun saakka. Yläkoulun olinkin sitten Talvisalossa (1984-1986), jossa oli myös lukio siihen aikaan toisessa siivessä. Koulukuri oli kyllä meidänkin koulussa ja välitunnit piti olla ulkona, ellei ollut yli 25 astetta pakkasta jne. Opettajia piti kunnioittaa ja muuta sellasita, joten ei minulla ollut valittamista ainakaan tuon suhteen. Oilisi kyllä aikoinaan pitänyt opetella sitä ruoanlaittoa enemmänkin, nytten siitä olisi jotain käytännön hyötyäkin, mutta se siitä.

Ei riittänyt pelkkä ruoan maistaminen, vaan pakotettiin syömään koko ruoka-annos, joten oksensin kaaressa vastapäisen lapsen lautaselle.

Koska liikunnanope tykkäsi jumpasta, luokan jumppaa/voimistelua/perinteisiä naisten lajeja harrastavat saivat liikunnasta automaattisesti kympin, ihan sama miten muut lajit sujuivat. Itsekin lyhyenä pullerona varastin monesti koripallossa pallon tämmöiseltä hujoppi-voimistelijalta, mutta en kelvannut joukkueeseen pituuteni takia- hujoppi kyllä kelpasi. Sama hujoppi ei peruskoulun aikana oppinut luistelemaan takaperin, mutta aina vaan komeili kymppi liikunnassa hänellä. Minulla oli kutonen tai seiska, olin jäykkä (ja olen edelleen!) enkä osannut voimistella sulokkaasti. :) 90-lukua tämä. 

Samassa koulussa oli sääntönä että opettajille piti avata ovi ja toivottaa hyvää huomenta. Olin usein ekojen joukossa pihalla aamuisin, joten tein tätä paljon. Käytösnumeroni oli vaan sitkeästi seiska, vaikka väitettiin että tuo oven availu ja tervehtiminen muka siihen suurestikin vaikuttaisivat. :D Joo ei... ns. kiltin tytön maineessa olevat saivat kyllä ysejä ja kymppejä käytöksestä ihan vaan olemassaolollaan, ihan sama viittasivatko tunneilla (osa ei uskaltanut ollenkaan) tms. 

Yläasteella typerin sääntö oli ehkä se, etteivät oppilaat saaneet mennä tupakkapaikalle; siellä sauhutteli osa opettajista meidän kaverinamme päivittäin, joskus jopa rehtori itse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan kukaan ei kunnioittanut ketään. Teen töitä myös kouluissa, ja olisin pyörtynyt onnesta jos lapsena olisin päässyt yhteenkin niistä.

Pelkkä opettajien ote, kokonaisuuden hallinta ja keskinäinen kommunikaatio on eri maailmasta. Rehtori ei ole jumala suljetun oven takana. Erityisoppilaat huomioidaan. Ihmisillä on tunteet -koulussa saa itkeä, ja sen syistä kysytään. Ei tule naisopettaja haukkumaan pienempien kuullen, miten tuokin iso tokaluokkalainen tekee noin.

Itse hajosin itkemään nelosluokalla lattialle ahdistuksen ja väsymyksen vuoksi ja kukaan, kukaan, ei edes opettaja reagoinut millään tavalla. 

Kivasti on omanarvontunto ollut hukassa koko elämän enemmän ja vähemmän, toki nyt on jo jonkin verran parempi itseluottamus.

Mies 40 v.

Minä taas menetin joululomalla vanhempani, ollessani kolmannella luokalla. Kun palasin kouluun, ja itkin kesken tuntia, koko luokka katsoi minua naureskellen (tiesivät tilanteestani, mutta olin kiusattu) ja supisi. Opettaja ei nähnyt kamalasti vaivaa asian suhteen, vaikka yleensä olikin empaattinen. 

Jälkikäteen, kun osa näistä kiusaajista oli kasvanut vähän, muutama tuli pyytämään anteeksi käytöstään, yksi taisi itkeäkin. Minulle selvisi hyvin nuorella iällä keskivertoihmisen laumasieluisuus, ja menetin kaiken kunnioitukseni muita ihmisiä kohtaan pitkäksi aikaa.

N35

Tästä ei edes ole hirveän kauan, olen syntynyt 1995, joten alakoulua kävin 2000-luvun alussa.

Ruokalan tädit annostelivat ruuan lautaselle. Kaikki oli pakko syödä. Ruokalassa istuttiin niin kauan, että lautanen oli tyhjä. Vanhemman piti tulla hakemaan, jos ei suostunut syömään.

Uskonnon tunneilla kyseltiin jokaiselta rivissä, uskooko jumalaan. Jos vastasi ei, sai saarnan helvettiin joutumisesta.

Nokkahuilukoe, kärrynpyöräkoe, kuperkeikkakoe ym. luokan edessä. Jos ei onnistunut, ilmoitettiin kaikille kovaan ääneen, ketkä jäävät kpulun jälkeen tukiopetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Koska liikunnanope tykkäsi jumpasta, luokan jumppaa/voimistelua/perinteisiä naisten lajeja harrastavat saivat liikunnasta automaattisesti kympin, ihan sama miten muut lajit sujuivat. Itsekin lyhyenä pullerona varastin monesti koripallossa pallon tämmöiseltä hujoppi-voimistelijalta, mutta en kelvannut joukkueeseen pituuteni takia- hujoppi kyllä kelpasi. Sama hujoppi ei peruskoulun aikana oppinut luistelemaan takaperin, mutta aina vaan komeili kymppi liikunnassa hänellä. Minulla oli kutonen tai seiska, olin jäykkä (ja olen edelleen!) enkä osannut voimistella sulokkaasti. :) 90-lukua tämä. 

Samassa koulussa oli sääntönä että opettajille piti avata ovi ja toivottaa hyvää huomenta. Olin usein ekojen joukossa pihalla aamuisin, joten tein tätä paljon. Käytösnumeroni oli vaan sitkeästi seiska, vaikka väitettiin että tuo oven availu ja tervehtiminen muka siihen suurestikin vaikuttaisivat. :D Joo ei... ns. kiltin tytön maineessa olevat saivat kyllä ysejä ja kymppejä käytöksestä ihan vaan olemassaolollaan, ihan sama viittasivatko tunneilla (osa ei uskaltanut ollenkaan) tms. 

Yläasteella typerin sääntö oli ehkä se, etteivät oppilaat saaneet mennä tupakkapaikalle; siellä sauhutteli osa opettajista meidän kaverinamme päivittäin, joskus jopa rehtori itse!

Yleinen juttu, itse poikana yritin saada luokan parhaiten käyttäytyvän palkinnon, ajattelin, että se onkin ainoa mitä voin saada, mutta en millään parhaita numeroita. Olin varma, että olin paras sinä vuonna käytöksessä, silti se meni aina huonommin käyttäytyneille, jopa tapelleille, mutta oppiaineiden arvosanoiltaan hyville. Kyse oli käytöspalkinnosta

Opettajaa ei saanut käskeä tappamaan itseään, suksimaan helvettiin, eikä vetämään käteen

Viikottain joku seurakunnan työntekijä piti aamunavauksen ja kertoi jumalan ilosanomaa...

Oli pakko mennä jumalanpalveluksiin

Jos yksi henkilö mokasi/häiriköi, koko luokka jälki-istuntoon ja puhuttelu

Maitoa oli pakko juoda, ruokalan seinät oli täynnä Valion yms. julisteita ja valistusta

Pituusjärjestys jonot

Liikuntatunnilla arvosana vahvasti sen perusteella mitä harrasti vapaa-ajalla

Pikku asioista jälki-istuntoa (esim. ei tiennyt, että joku moniste piti tehdä)

Myös päin naamaa välillä huudettiin vaikka siitä, että vahingossa tiputti haarukan

Ala-asteen aloitin 2000-luvun puolivälissä

Vierailija kirjoitti:

En ole varma muistanko väärin, koska esimerkiksi samoihin aikoihin eri koulua käynyt puolisoni ei ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta, mutta minulla on kuitenkin hyvin vahva muistikuva siitä, että kun ala-asteella siirryttiin sanallisista numeroarvosanoihin (olisiko ollut  nelos- tai vitosluokalla), opettaja jakoi tarkistetut kokeet niin, että koe käytiin hakemassa luokan edestä numerojärjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan. Tämä on jäänyt mieleeni siitäkin syystä, että sain lähes aina ysejä ja kymppejä ja tuntui hyvältä saada koe toiseksi viimeisenä tai viimeisenä. Tämä oli 2000-luvun alussa suuressa koulussa Pirkanmaalla. Näin aikuisena tämä käytäntö tuntuu niin sadistiselta ja hirveältä, että olen alkanut epäilemään koko muiston todenmukaisuutta.

Muistikuvasi varmasti oikea. Meillä mainittiin nimeltä parhaimmat koenumerot saaneet, parhaimman aineen kirjoittaja luki aineensa jne.

Yleensä olin aika hyvä ainekirjoituksessa (en kuitenkaan paras), mutta kerran lukiossa en vain keksinyt annetuista aiheista mitään kirjoitettavaan, joten palautin tyhjän paperin - ja senhän piti olla ns. virallista vesileimaista paperia 7x7mm ruuduilla...  Minun piti kuitenkin kirjoittaa se aine myöhemmin, istuin ruotsintunnin (suomen- ja ruotsinope ylimpiä vanhapiikaystäviä...) yksin koulun juhlasalissa, taas pää  ja paperi tyhjänä. Enpä tainnut saada niitä itsemaksettuja, tyhjiä papereita edes takaisin, mutta pääsinpähän pois ruotsintunnilta;-)

Kävin peruskoulun 80-luvulla. Ala-asteella noustiin seisomaan kun ope tuli luokkaan. Käytävällä opettajille niiattiin tai kumarrettiin. Päivänavaus oli kerran viikossa liikuntasalissa, virsiä laulettiin paljon (osaan niitä vieläkin ulkoa). Musiikintunnilla opeteltiin maakuntalaulut (lauletaanko niitä enää nykyään?). Cooperin testi pelotti joka vuosi. Tamburiinin tahdissa mentiin liikkatunnilla ja piti olla jumppapuku. Tietyin väliajoin oli "fluoraus" eli hammaspesu, väripurutabletit ja fluorin purskuttelu.

Silloin koulussa oli vielä kuria ja opettajia kunnioitettiin. Ihania muistoja siis, ei huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Yhä edelleenkin käytössä oleva juttu etenkin ala-asteilla on pakollinen ulosmeno joka ikinen välitunti.

Mun yläkoulussa (olen siis ope) meillä on vain yksi ulkovälitunti päivässä, ja siksi koko koulussa on tosi tunkkainen ilma, kun ilmastointi on mitoitettu ensinnäkin 100 ihmistä pienemmälle määrälle ja talo rakennettu 60-luvulla siinä uskossa, että välkillä ollaan ulkona, ilmastointi esim. mitoitettu siten.

Vierailija kirjoitti:

Jos myöhästyi koulusta, niin vahtimestari veti oven kiinni sekunnilleen tasalta, vaikka olisit ehtinyt jo ottaa kahvasta kiinni. Vahtimestari jäi katselemaan lasiovesta naama irvessä. Silloin myöhästyit aamunavauksesta, jossa seistiin riveissä n.15 minuuttia joka aamu ja lähes joka aamu kuului kopsahdus, kun joku pyörtyi. 

Usein joku myös päästi mädän kananmunan hajuisen leijan.

Jos siis myöhästyit tuosta aamunavauksesta, niin ovi avattiin vasta sitten, kun tunnit oli jo alkaneet. Jouduit koputtelemaan ovelle ja pyytämään anteeksi myöhästymistä. Sait myös myöhästymismerkinnän.

Laulukokeessa joutui laulamaan luokan edessä, mikä oli äärettömän vastenmielistä.

Pojat kävi puukässässä ja tytöt ompelukässässä.

Kukaan ei kysynyt, onko sulla joku laktoosi-intoleranssi tms. Kaikille oli samat ruuat.

Kyllä. Karua oli myös uskonnollinen paatos, kun aamunavauksessa seistiin kohti lippua ja joku lauloi sibeliusta taustalla.

Yksi oudoimpia sääntöjä oli että hattua ei voinut pitää päässä luokassa ja purukumia ei saanut pureskella ylväästi ja ylimielisesti, mutta samaan aikaan käskettiin aina kyseenalaistamaan ja arguementoimaan.

Kun sitten aloitti riitelyn eli arguementaation, niin sai rangaistuksen.

Nykyään voi pitää lippistä ja vaikka kiviä suussa. Kukaan fasisti ei tule sinua ojentamaan sellaisesta.

Vihdoinkin Suomessa yksilönvapaudet toteutuivat. Jokaisella on vapaus pitää lakkia päässään ja laittaa suuhunsa haluamiansa asioita ilman rangaistusta.

Koulubussi ei pysähdy joka pysäkille, vaikka painat stop-nappia. Sotkamossa opettajaa piti puhutella Miss Määttä ja nousta pulpetin viereen aamuisin. (englannin tunti)

Koulun rehtori kertoi, että biseksuaalisuus on kuvaus henkilöstä, joka on seksuaalisesti "häiriintynyt" ja tuntee vetoa molempiin sukupuoliin.

Meilläkin tämä että pojille oli puukässä, ja tytöille ompelukässä. V i tutt i niin paljon kun piti ommella jotain hemmetin yömekkoja yms. 😑

Ekalla ja tokalla luokalla laulettiin luokassa aamunavausten aikana virsiä (90-luvun puolessa välissä, ei vois kuvitella tällaista enää tapahtuvan nykypäivänä).

Vierailija kirjoitti:

Olin lama-ajan lapsi. Lama näkyi konkreettisesti koulussa mm. siinä että ruokailua ennen kun mentiin jonossa pesemään käsiä opettaja seisoi käsienpesualtaan vierellä ja puolitti paperisia käsipapereita kahtia. Siis puolikas paperi per oppilas ja vahti ettei kukaan käyttänyt enempää. Eihän sillä puolikkaalla mitenkään saanut käsiä kuivaksi. Ajattelin jo silloin, että miten tyhmä säästökohde ja tälläkö asiat korjaantuvat...

Tuli tästä mieleen kun meillä 2000-luvun alussa laskettiin allas täyteen vettä ja siinä vuorotellen koko luokka huljuteltiin kädet ”puhtaiksi”.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma muistanko väärin, koska esimerkiksi samoihin aikoihin eri koulua käynyt puolisoni ei ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta, mutta minulla on kuitenkin hyvin vahva muistikuva siitä, että kun ala-asteella siirryttiin sanallisista numeroarvosanoihin (olisiko ollut  nelos- tai vitosluokalla), opettaja jakoi tarkistetut kokeet niin, että koe käytiin hakemassa luokan edestä numerojärjestyksessä huonoimmasta parhaimpaan. Tämä on jäänyt mieleeni siitäkin syystä, että sain lähes aina ysejä ja kymppejä ja tuntui hyvältä saada koe toiseksi viimeisenä tai viimeisenä. Tämä oli 2000-luvun alussa suuressa koulussa Pirkanmaalla. Näin aikuisena tämä käytäntö tuntuu niin sadistiselta ja hirveältä, että olen alkanut epäilemään koko muiston todenmukaisuutta.

Tällaiset käytänteet ja käytössäännöt eivät ole mitään yleiseen opsiin kirjattuja juttuja. Riippuu esimerkiksi opettajan iästä, millaisen koulutuksen tämä on aikoinaan saanut. Siinä missä nykyään korostetaan kannustavuutta ja erilaisia oppijoita, joskus 70-80-luvuilla opettajankoulutuksessa on voitu korostaa esimerkiksi kuvailemaasi julkista arviointia. Sitäkin on varmaan pidetty "kannustavana". 

Omalla ala-asteellani oli normi, että aikuisen tullessa luokkaan noustiin seisomaan. Kaverini luokalla samassa koulussa koko luokka aloitti oven avautuessa tervetulolaulun tulijalle. Nykyopsissa taidetaan mainita ympäripyöreästi "hyvä käytös" tms., samoin on varmaan ollut sinunkin kouluaikanasi. Jää opettajan päätettäväksi, mitä se "hyvä käytös" tai "kannustava arviointi" on käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin tämä että pojille oli puukässä, ja tytöille ompelukässä. V i tutt i niin paljon kun piti ommella jotain hemmetin yömekkoja yms. 😑

Ekalla ja tokalla luokalla laulettiin luokassa aamunavausten aikana virsiä (90-luvun puolessa välissä, ei vois kuvitella tällaista enää tapahtuvan nykypäivänä).

Voi kuule! Olin sijaisena eräällä ala-asteella noin 4 vuotta sitten. Keskusradiosta tuli aamunavaus. Aamunavauksen lopuksi puhetta pitänyt kehotti kaikkia ottamaan virsikirjat esiin ja laulamaan virren x taustamusiikin tullessa keskusradiosta. Ja voitteko kuvitella, nämä lapset (oli muistaakseni 4.lk) kaivoivat kiltisti virsikirjat pulpeteistaan ja lauloivat! Olin todella hämmentynyt, suvivirsikeskustelu kävi silloin kuumana, mutta ei ollut selvästi kantautunut ihan kaikkiin pitäjiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Opettajan määräämä istumajärjestys on tehokkaimpia tapoja rauhoittaa luokkaa. Valitettavasti ne hiljaiset kärsivät kyllä silloinkin, kun opettaja antaa häiriköiden melskata tunnilla keskenään.

Määrätty istumajärjestys on eri asia kuin rangaistuksena siirretään se häirikkö poika kiltin tytön viereen. Tietyssä iässä kun pelkkä pojan vieressä istuminen on kamalaa (poikabakteereja :D) puhumattakaan jos kilttinä joutuu istumaan sen villin ja ehkä jopa vähän pelottavan pojan vieressä. Samalla kun muut tytöt istuvat kaveriensa vieressä. Opettajassa vika, jos ei saa häiriköitä kuriin ilman, että muitakin rangaistaan. 

Joopa. Open vika kaikki.

Ei kaikki, mutta se on jos aikuisena ei saa lapsia pysymään aisoissa ilman kilttien rankaisemista. Se kun on vähän niin kuin sen opettajan työtä. Pitää työrauhaa yllä, jotta opetus mahdollistuu. Jos auktoriteetti ei riitä, on syytä vaihtaa alaa. 

Huomaa, että sinulla ei ole kokemusta opettamisesta. Kouluakin taisit käydä silloin, kun opettajat vielä saivat komentaa oppilaitaan. Ruumiillinen kurittaminenhan kiellettiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta nykyään opettajalla ei ole enää edes sananvaltaa. Opettajat eivät ole ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen olleet enää sellaisia auktoriteettihahmoja kuin ennen. Tähän vielä lisätään se, että vanhemmatkaan eivät enää aseta lapsilleen rajoja, vaan kaikessa mennään lasten ehdoilla, niin ei ole ihme, että oppimistulokset ovat laskeneet.

Opettajat ovat nykyään lässykkätyttösiä, joilla ei ole mitään auktoriteettia.

nykyään on kiellettyä melkein kaikki kurinpito mikä voisi toimia, käsittääkseni ei saisi kovin edes korottaa ääntä vaan pitäisi keskustella rakentavasti.

Kävin ala-astetta Valkeakoskella vuosina 1982-1988.

Talvisin pakkasraja välituntiulkoiluun oli -27 astetta. Kyllä ketutti, kun aulan mittari näytti -26 ja oli pakko mennä hytisemään välitunnille.