Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka luovuttaneet jo kokonaan lasten kanssa kotona opiskelun?
Väsynyt äiti
31.03.2020 |
Mä luovutan. Annoin kaikkeni ja teinit ei suostu tekemään mitään, ei yhtään mitään. Lopetin Wilma-viestien lukemisen nyt kokonaan enkä kuittaile sinne enää yhtään mitään poissaoloja yms mitä tippuu sinne joka halvatun päivä. Kaikkeni annoin eikä se nyt sit ihan riittänyt. Työssäkäyvänä yh:na joka on kamppaillut jo vuosia burn outin partaalla, on vaan pakko priorisoida oma jaksaminen työhön, olen ensisijaisesti vastuussa siitä että saan kaiken maksettua.
Ollaanko ainoita joilla kotikoulu epäonnistui täysin? Eihän tämä kivalle tunnu mut minkäs tekee. En voi esim klo 12-13 valvoa että lapsi tekee etätunnin jos olen itse töissä!
Pakko kyllä todeta että kun aikanaan halusin lapsia ihan näin tällaista en osannut kuvitella villeimmissä painajasisissanikaan. Vanhemmuus on syvältä,anteeksi vaan lapset.
Kommentit (168)
Sitten vaan fyysisesti erityisopetukseen koululle. On siellä muitakin. Ne ryhmät on juuri niitä varten jotka ei kykene muuten opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä erikoinen tilanne. Et voi kiristää ottamalla konetta tai puhelinta pois, koska lapsi tarvitsee opiskeluun niitä. Et voi myöskään kiristää kotiarestilla eikä viikkorahan menetyskään varmaan tunnu missään, kun ei mihinkään pääse. Et voi lahjoa leffalipuilla etkä mäkkärillä, koska teatterit ja ravintolat ovat kiinni. En ihmettele ettei motivoi, koska elinolosuhteet ovat kuin vangeilla. Paitsi et pääse edes salille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä näkyy millaista on yhden huoltajan perheessä, normiaikana menee joten kuten mutta poikkeusoloissa loppuu keinot parissa viikossa.
Olen harvinaisen samaa mieltä :/
Lasten isä ilmoitti että suostuu näkemään lapsia vasta kun korona on kadonnut Suomesta kokonaan (?), isovanhempia ei saa nähdä ja jäivät 'rajan taakse', työnantaja on pidentänyt työaikaa 8-16 että se onkin nyt 8-18 koska osa porukasta on jäänyt kotiin. Kun tulen kotiin ja teen ruoan, syömme sen niin kello on 19 kaksi tuntia aikaa kolmelle lapselle. Nyt olen ollut parina lauantainakin töissä. Loppus tää paska jo :(Ap, palstailee työajalla salaa
Kunhan et ole hoitoalalla, silloin toimit väärin kun palstailet työajalla.
Minä olen myös luovuttamisen partaalla. Kolme lasta ja olen täysin yksin heidän kanssaan 24/7. Koululainen on hirveän itkun kanssa tähän asti tehnyt vaaditut tehtävät mutta minä en kohta jaksa enää. Eilen annoin päiväkotilaistenkin pelata koko loppupäivän, kunhan vaan koululaisen tehtävät on tehty. Tuskin nuo siitä piloille menee vaikka pariin kuukauteen eivät juuri muuta tee kuin tuijottavat ruutua.
Minä näen tämän tavallaan positiivisena, että nyt se totuus paljastuu alastomana vanhemmille ja opettajille. Osa lapsista ei vaan pärjää koulussa. Toivon, että erityisluokat laitetaan takaisin ja luokalle jätettäisiin oikeasti selvästi sellaisia tarvitsevia oppilaita. Jos ei mene yhdellä kerralla oppi perille, niin ehkäpä jo seuraavana vuonna se menee sujuvasti. Joten reippaasti vaan vuosiluokkaa kertaamaan nämä oppilaat, jotka eivät tässä kohti pärjää. Me emme yhteiskuntana kaipaa tänne sellaisia jäseniä, jotka eivät koskaan kahlanneet sitä peruskouluakaan kunnolla läpi. Olikos se jo joka kymmenes (poika?) joka ei osaa kunnolla lukea kun peruskoulu loppuu. Miten helvetissä se on mahdollista. Tässä ne nyt tulevat esille, että ketä he ovat ja minusta se on positiivinen asia. Jos (kotiväki ja koulu yhdessä) ei tiedä että oppimisessa on ongelmia, niin eihän niitä voi korjatakaan.
En tarkoita tällä nyt sellaista, että ekaluokkalaiselle laitetaan etäviestinä opetus tyyliin "opettele algebra ja soitellaan". Vaan tarkoitan niitä mukuloita, jotka eivät osaa tai pysty keskittymään, eivät ymmärrä lukemaansa, eivät osaa yhtään ohjata omaa tekemistään ja joilla muutenkin menee huonosti koulumenestyksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset on kasvatettu päin kettua ja sitten uuvutaan omaan kyvyttömyyteen kahden viikon jälkeen. Uskomatonta. Kaikkien vanhemmaksi suunnittelevien pitäisi kyllä käydä joku lastenkasvatuskurssi. Tämäkin palsta on täynnä aloituksia, joissa vingutaan lapsista, vaikka se oikea ongelma on siinä vanhemmassa.
Oletko useinkin ollut lastesi kanssa teljettynä kotiisi ilman sosiaalisia kontakteja 24/7 ja hoitanut samalla oman työsi ja ohjannut lasten koulutyötä? Jos et, kannattaa olla hiljaa.
Tässä kolmatta viikkoa mennään. Tottakai työpäivät venyvät, koska päivällä pitää varmistaa, että lapset syövät kunnolla ja tekevät päivän läksyt. Eli saan omat työt valmiiksi noin kuuden aikoihin illalla.
Mutta hyvin tässä on pärjätty. Lapsia on vain kaksi, mutta ei ole mitään ongelmia ollut tähän mennessä.
Sinulla on varmasti vuosien kokemus asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä erikoinen tilanne. Et voi kiristää ottamalla konetta tai puhelinta pois, koska lapsi tarvitsee opiskeluun niitä. Et voi myöskään kiristää kotiarestilla eikä viikkorahan menetyskään varmaan tunnu missään, kun ei mihinkään pääse. Et voi lahjoa leffalipuilla etkä mäkkärillä, koska teatterit ja ravintolat ovat kiinni. En ihmettele ettei motivoi, koska elinolosuhteet ovat kuin vangeilla. Paitsi et pääse edes salille.
Eli kasvastustapasi perustuu lahjontaan ja kiristykseen? Peukkua tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset on kasvatettu päin kettua ja sitten uuvutaan omaan kyvyttömyyteen kahden viikon jälkeen. Uskomatonta. Kaikkien vanhemmaksi suunnittelevien pitäisi kyllä käydä joku lastenkasvatuskurssi. Tämäkin palsta on täynnä aloituksia, joissa vingutaan lapsista, vaikka se oikea ongelma on siinä vanhemmassa.
Oletko useinkin ollut lastesi kanssa teljettynä kotiisi ilman sosiaalisia kontakteja 24/7 ja hoitanut samalla oman työsi ja ohjannut lasten koulutyötä? Jos et, kannattaa olla hiljaa.
Olettettavasti ihan yhtä paljon kuin ap. Muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä näkyy millaista on yhden huoltajan perheessä, normiaikana menee joten kuten mutta poikkeusoloissa loppuu keinot parissa viikossa.
Olen harvinaisen samaa mieltä :/
Lasten isä ilmoitti että suostuu näkemään lapsia vasta kun korona on kadonnut Suomesta kokonaan (?), isovanhempia ei saa nähdä ja jäivät 'rajan taakse', työnantaja on pidentänyt työaikaa 8-16 että se onkin nyt 8-18 koska osa porukasta on jäänyt kotiin. Kun tulen kotiin ja teen ruoan, syömme sen niin kello on 19 kaksi tuntia aikaa kolmelle lapselle. Nyt olen ollut parina lauantainakin töissä. Loppus tää paska jo :(Ap, palstailee työajalla salaa
Kunhan et ole hoitoalalla, silloin toimit väärin kun palstailet työajalla.
Olen hoitoalalla, potilaita hoitaessa liikunnan ja ruokavalion merkitys korostunut....
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on erityishaasteinen lapsi, jonka haasteet näin vasta kunnolla nyt kotikoulun alkaessa. Nostin hirveän härdellin soitin rehtorille, kuraattorille ja terveydehoitajalle ja alle viikossa järjestyi lääkäriaika ja ongelmiin puututaan kunnolla. Kouluavustajan kanssa tekevät etäyhteydellä hankalimpia aineita yhdessä. Kerroin nimittäin koululle, että minun työpäiväni kuluvat ensisijaisesti työntekoon.
Heh heh😂😂😂😂
Täällä ei saa mitään apua jos lapsella ei ole diagnoosia, vilmassa on aina seuraavan päivän tehtävät ja numero päivystävälle opettajalle minkä numero on aina varattu.Muutenkin täysin perseestä koko touhu, meidän lapsi kävi lanu talolla arvioinneissa ennnen koulun alkua koska päiväkodin ja eskarin perusteella oli odotettavissa tiettyjä ongelmia.
Palaverissa lanutalolla koulun edustajat, luokanvalvoja, kuraattori, erityisopettaja ja mitä näitä nyt oli nauroivat vaan ja olivat sitä mieltä että pärjäävät kyllä eivätkä suostuneet allekirjoittamaan lanutalon kanssa sopimusta.
Nyt sieltä kauttakaan ei ole mahdollista saada mitään apua.Itä-Suomi? On tietysti hankala sanoa muiden maakuntien puolesta mitään. Mutta otti se minultakin useamman erän, ennen kuin tähän päästiin. Tämä oli kolmas kerta, kun lasta arvioitiin (toisella teinillä toinen kierros menossa). Vauhtia tuli, kun sanoin, että haluan lapsista kaikki paperit, jotta voin pyytää toisen ja kolmannenkin mielipiteen ennenkuin tyydyn siihen, että mitään ei tehdä. Jos kerran on arviointi olemassa, että vaikeuksia voi tulla, pitää tulla myös tukea. Diagnoosi pitää tietysti ensin saada ja sitä varten voi (ja usein täytyy saada useamman asijantuntijan mielipide, ennen kuin mitään tapahtuu.
Sitten ilmoitus koululle, että lapsella on aiemmin todettua erityisvaikeutta oppimisessa, josta syystä hän tarvitsee erityistä tukea.
Jos tämmöinen on joskus todettu, eikä tukea ole annettu, se ei ole syy jättää esimerkiksi ilman todistusta tai antaa edes nelosia. Sillä ennen nelosen antamista täytyy oppilaan saada tehostettua tukea, oli diagnoosia tai ei.
Nyt ei siis ole aika antaa periksi vastoinkäymisille, vaan joka käänteessä pitää selvittää, soittaa, pyytää ja näyttää papereita, soittaa uudelleen ja selvittää uudelleen ja selittää uudellen.
Joo itä-suomi.
Lapsella ei ole oppimis ym. Vaikeuksia, on itse asiassa hyvin fiksu, mutta ei suostu tekemään mitään jos ei kiinnosta, häiritsee muita, ei pysy paikallaan, muksii, tönii, tuuppii muita lapsia ym. Ym.
Ei ole kuitenkaan adhd, psykologin mielestä lapsessa ei ollut mitään vikaa, teki kaikki tehtävät, käyttäytyi hyvin, oli hyvin reipas niin kuin aina jos on vieraahkon aikuisen seurassa eikä 20 muun lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä erikoinen tilanne. Et voi kiristää ottamalla konetta tai puhelinta pois, koska lapsi tarvitsee opiskeluun niitä. Et voi myöskään kiristää kotiarestilla eikä viikkorahan menetyskään varmaan tunnu missään, kun ei mihinkään pääse. Et voi lahjoa leffalipuilla etkä mäkkärillä, koska teatterit ja ravintolat ovat kiinni. En ihmettele ettei motivoi, koska elinolosuhteet ovat kuin vangeilla. Paitsi et pääse edes salille.
Eli kasvastustapasi perustuu lahjontaan ja kiristykseen? Peukkua tälle.
Voihan sitä noinkin sanoa. Et ikinä palkitse lapsiasi, jos jokin asia menee erityisen hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä erikoinen tilanne. Et voi kiristää ottamalla konetta tai puhelinta pois, koska lapsi tarvitsee opiskeluun niitä. Et voi myöskään kiristää kotiarestilla eikä viikkorahan menetyskään varmaan tunnu missään, kun ei mihinkään pääse. Et voi lahjoa leffalipuilla etkä mäkkärillä, koska teatterit ja ravintolat ovat kiinni. En ihmettele ettei motivoi, koska elinolosuhteet ovat kuin vangeilla. Paitsi et pääse edes salille.
Eli kasvastustapasi perustuu lahjontaan ja kiristykseen? Peukkua tälle.
Voihan sitä noinkin sanoa. Et ikinä palkitse lapsiasi, jos jokin asia menee erityisen hyvin?
Lahjonta ja palkitseminen on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä lapset hoitaa asiat tunnollisesti ihan itsenäisesti. Tarvittaessa pyytävät apua, jos ongelmia tietokoneen kanssa. Tehtävien osalta pyytävät opettajilta apua. Ei mitään ongelmia siis. Lapset on erilaisia, kai?
Kyllä. Lapset ovat erilaisia. Jopa saman perheen lapset. Meillä toinen on aina hoitanut kouluhommat itsenäisesti, ajallaan ja todella vähällä vaivannäöllä. Toisen kanssa tahkotaan alakoulun läksyjä normioloissakin joka ilta tunti, pari.
Ihan samoista kahden akateemisen vanhemman geeneistä on nämä lapset tehty, mutta valtava ero oppimisessa. Epäilen, että toisella on joku lievä hahmotushäiriö, mutta ei ole tutkittu, kun koulu kuitenkin on joten kuten sujunut ja lapsi on motivoitunut. . Kovaa työtä se kuitenkin on, niin lapselle kuin vanhemmillekin. Ja etenkin näin etäkouluaikana. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä näkyy millaista on yhden huoltajan perheessä, normiaikana menee joten kuten mutta poikkeusoloissa loppuu keinot parissa viikossa.
Haista sinä kuule perse.
T: Yh, jonka lapset tekee erittäin tunnollisesti koulutehtävänsä ja siihen päälle kotityötkin.
Vierailija kirjoitti:
Askartelin eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa vanhoista housuistani nallea, itketti ja väsytti ja kirosin ne hemmetin opettajat. Tässä on jokaisella muutenkin tosi paljon sopeutumista ilman että ulkopuolelta tulee vielä tuollaista kuormitusta ja iso osa tehtävistä on just tuollaisia tekemällä tehtyjä. Yksi päivä piti rakentaa ja videokuvata parkour rata ja palautus yhteen mennessä. Eikö nyt oikeasti vois priorisoida?! Pahimmillaan menee koko päivä näissä ja ahdistaa ihan valtavasti. Omat työt olen jättänyt sivuun koulun takia ja viha opettajia kohtaan kasvaa.
Meillä on jätetty nämä vanhempien askartelutehtävät suosiolla tekemättä. Priorisoimme oman palkjatyönme.
Eräiden opettajien ammattitaidossa lienee aukkoja, kun eivät pysty arvioimaan, mitä esim. kolmasluokkalainen pystyy itsenäisesti askartelemaan.
Olen luovuttanut oman etäopiskelun suhteen. Järkyttävä määrä etäluentoja ja tehtäviä enemmän kuin ikinä ennen.
Tekisi pikkuhiljaa jo mieli heittää pyyhe kokonaan kehään, käytännönläheinen ala ja nyt pelkkää teoriaa.
Nimimerkki hajoamispisteessä.
Jätä luokalle. Ei voi mennä eteenpäin jos aiemmat asiat on oppimatta.
15-vuotias on sen ikäinen, että vastuun lisäksi pitäisi saada jo vapautta ja luottamusta. Muuten ei yhteistä säveltä synny.
Ja korostaisin hyvän kautta lähestymisen ja positiivisen vahvistamisen merkitystä. Nyt jos jokin tehtävä on hoidettu kunnialla, kehu siitä ja kysy miten saisi jonkun toisen tehtävän tehtyä yhtä hienosti. Ja kysy häneltä itseltään mikä tällä hetkellä olemassa olevista asioista palkitsisi häntä kohtuullisesti suoritetuista hommista.
Näitä syömishäiriöisiä työkseni hoitavana voin sanoa, että ap:n lapsen ortoreksisen käytöksen taustalla on aina perheproblematiikka ja miltein 90% taustalla suhde äitiin ongelmallinen.
Todennäköisesti tämä teini on pyörittänyt perhettä ja äitiään jo vuosia. Kaikki pyörii hänen ympärillään.
Suosittelisin vahvasti alkamaan asettamaan rajoja lapsille ja ilmaisemaan vanhemmuutta muutenkin kuin myötäilemällä ja ns.pyytelemällä anteeksi heiltä.
Vituttaa muutenkin luke tällaisia juttuja. Jotkut vanhemmat ovat totaalisen ulalla ja nyt sen huomaa, kun vanhemmat joutuvat oikeasti kohtaamaan jälkikasvunsa, eivätkö voi sysätä ongelmia muiden ratkottavaksi.
Itä-Suomi? On tietysti hankala sanoa muiden maakuntien puolesta mitään. Mutta otti se minultakin useamman erän, ennen kuin tähän päästiin. Tämä oli kolmas kerta, kun lasta arvioitiin (toisella teinillä toinen kierros menossa). Vauhtia tuli, kun sanoin, että haluan lapsista kaikki paperit, jotta voin pyytää toisen ja kolmannenkin mielipiteen ennenkuin tyydyn siihen, että mitään ei tehdä. Jos kerran on arviointi olemassa, että vaikeuksia voi tulla, pitää tulla myös tukea. Diagnoosi pitää tietysti ensin saada ja sitä varten voi (ja usein täytyy saada useamman asijantuntijan mielipide, ennen kuin mitään tapahtuu.
Sitten ilmoitus koululle, että lapsella on aiemmin todettua erityisvaikeutta oppimisessa, josta syystä hän tarvitsee erityistä tukea.
Jos tämmöinen on joskus todettu, eikä tukea ole annettu, se ei ole syy jättää esimerkiksi ilman todistusta tai antaa edes nelosia. Sillä ennen nelosen antamista täytyy oppilaan saada tehostettua tukea, oli diagnoosia tai ei.
Nyt ei siis ole aika antaa periksi vastoinkäymisille, vaan joka käänteessä pitää selvittää, soittaa, pyytää ja näyttää papereita, soittaa uudelleen ja selvittää uudelleen ja selittää uudellen.