Muita jotka luovuttaneet jo kokonaan lasten kanssa kotona opiskelun?
Mä luovutan. Annoin kaikkeni ja teinit ei suostu tekemään mitään, ei yhtään mitään. Lopetin Wilma-viestien lukemisen nyt kokonaan enkä kuittaile sinne enää yhtään mitään poissaoloja yms mitä tippuu sinne joka halvatun päivä. Kaikkeni annoin eikä se nyt sit ihan riittänyt. Työssäkäyvänä yh:na joka on kamppaillut jo vuosia burn outin partaalla, on vaan pakko priorisoida oma jaksaminen työhön, olen ensisijaisesti vastuussa siitä että saan kaiken maksettua.
Ollaanko ainoita joilla kotikoulu epäonnistui täysin? Eihän tämä kivalle tunnu mut minkäs tekee. En voi esim klo 12-13 valvoa että lapsi tekee etätunnin jos olen itse töissä!
Pakko kyllä todeta että kun aikanaan halusin lapsia ihan näin tällaista en osannut kuvitella villeimmissä painajasisissanikaan. Vanhemmuus on syvältä,anteeksi vaan lapset.
Kommentit (168)
Askartelin eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa vanhoista housuistani nallea, itketti ja väsytti ja kirosin ne hemmetin opettajat. Tässä on jokaisella muutenkin tosi paljon sopeutumista ilman että ulkopuolelta tulee vielä tuollaista kuormitusta ja iso osa tehtävistä on just tuollaisia tekemällä tehtyjä. Yksi päivä piti rakentaa ja videokuvata parkour rata ja palautus yhteen mennessä. Eikö nyt oikeasti vois priorisoida?! Pahimmillaan menee koko päivä näissä ja ahdistaa ihan valtavasti. Omat työt olen jättänyt sivuun koulun takia ja viha opettajia kohtaan kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Askartelin eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa vanhoista housuistani nallea, itketti ja väsytti ja kirosin ne hemmetin opettajat. Tässä on jokaisella muutenkin tosi paljon sopeutumista ilman että ulkopuolelta tulee vielä tuollaista kuormitusta ja iso osa tehtävistä on just tuollaisia tekemällä tehtyjä. Yksi päivä piti rakentaa ja videokuvata parkour rata ja palautus yhteen mennessä. Eikö nyt oikeasti vois priorisoida?! Pahimmillaan menee koko päivä näissä ja ahdistaa ihan valtavasti. Omat työt olen jättänyt sivuun koulun takia ja viha opettajia kohtaan kasvaa.
Teet sä lapsen tehtävät :O Ei juma, anna sen tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on menty jo heti alusta asti niin, että teini on itse vastuussa koulunkäynnistään. Näin on ollut koko hänen peruskoulunsa ajan. Meiltä vanhemmilta saa ja pitää kysyä tarvittaessa apua, mutta ensisijaisesti kysytään aina opettajalta.
Etäopetuksen alettua puhuin teinin kanssa erittäin painokkaasti ja realistisesti koko kriisistä. Miksi kaikki nämä toimenpiteet tehdään, miksi ei voi tavata kavereita jne. Ainakin oma teinini sitten vihdoin ja viimein ymmärsi. Korostin hänelle, että hänen velvollisuutensa on käydä nyt koulua mahdollisimman hyvin ja pysyä kotona. Vetosin esimerkiksi hänen osallisuutensa kotona pysymisessä suojella isovanhempiaan jne.
Pieni lisäys: Meillä teinillä käytössä koko sosiaalisen median tekniikka yhteydenpitoon kavereitten kanssa. Joskus juttelevat vielä myöhäänkin, se sallitaan näin poikkeusolosuhteissa. Vertaistuki kavereilta!!! Itse ainoastaan tsekkaan Wilma-viestit ja valvon, että tekee annetut tehtävät ja vähän vielä enemmän. Korostan ja olen aina korostanut, että opiskele itseään varten!
Nyt viimeistään näkee kasvatuksen tuloksen hyvässä että pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat kunnon supernanny kikat kunniaan. askarrelkaa yhdessä isolle kartongille sellanen taulukko, jossa on jokaisesta oppiaineesta oma rivistönsä. Aina kun on tehny tehtäväalueen, niin saa jonkun kivan tarran tms. Laittakaa välietappeja ja pitkäaikaistavoite. Välietapit sen vuoksi, koska lapsen voi olla vaikea odottaa pitkäaikaispalkintoa. Välietapeiksi jotain mistä lapset nauttii ja on helppo toteuttaa. Ja läksyt kannattaa jakaa pieniin osiin, ei liian suuria palasia kerralla.
Ahhahaaaa, kuvittelen ap:n reippaankuuloisen 15v sporttitytön ilmeen kun mutsi esittelee hänelle tarrataulukon 😂😂😂
Eipä tuo nyt reippaanoloiselta ole tekstin perusteella kuulostanut koulutehtäviensä osalta. Sitäpaitsi reippaanoloisia on moni sellainen, joka tarrataulusta hyötyy. Kuinka perehtynyt olet asiaan?
(täältä takavasemmalta)
Meidän lapset ovat sosiaalisen median kontaktissa nyt koulupäivän aikanakin ja juttelevat esim. opettajien antamista tehtävistä. Ja hommat tulee tehtyä.
Tämä ei ole kotikoulu, vaan etäkoulu. Opettajalapseni sanoi näin ja kipaa kamalasti oppilaitaan. Siis opetus ja neuvonta pitäisi tulla aina opettajalta, mutta ilmeisesti näin ei ole.
Sano niille kakaroillesi, että jos hommat ei maistu, niin pyydät opettajalta, että he saavat tuplata tämän lukuvuoden. Se on joko tai.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä näkyy millaista on yhden huoltajan perheessä, normiaikana menee joten kuten mutta poikkeusoloissa loppuu keinot parissa viikossa.
Olen harvinaisen samaa mieltä :/
Lasten isä ilmoitti että suostuu näkemään lapsia vasta kun korona on kadonnut Suomesta kokonaan (?), isovanhempia ei saa nähdä ja jäivät 'rajan taakse', työnantaja on pidentänyt työaikaa 8-16 että se onkin nyt 8-18 koska osa porukasta on jäänyt kotiin. Kun tulen kotiin ja teen ruoan, syömme sen niin kello on 19 kaksi tuntia aikaa kolmelle lapselle. Nyt olen ollut parina lauantainakin töissä. Loppus tää paska jo :(
Ap, palstailee työajalla salaa
Millaisia lapsia teillä oikein on jos vielä teininäkin määkyy tehtäväkirjan edessä että "en tee" niin kuin mikäkin ekaluokkalainen? Luulisi että tuon ikäisenä osaisi jo ajatella tulevaisuuttaan ja tehdä hommat edes sinne päin, tai sitten ei ole saanut kovin ihmeellistä mallia koulun arvostamiseen.
AP:n tapauksessa taas seuraavat asiat nousevat esille:
- 15v tyttö jota kohdellaan samalla tavalla kuin 12-vuotiasta pikkusisarusta eli 2 tuntia nettiä päivässä ja kännykät kerätään klo 20 pois
- Taipuvainen ortoreksiaan ja on henkisesti rikki koska ei pääse liikuntaharrastukseensa, onko kyse painonhallintaneuroosista?
- Ei saa omaa rahaa omaa elämäänsä varten
- Ihmetellään kun ei voi uhkailla etuuksien poistolla kun vapauksia ei näytä edes olevan
Neuvoisin nyt oikeasti kohtelemaan lähes lukioikäistä ikätason vaatimalla tasolla, ei 15-vuotiasta yksinkertaisesti voi kohdella kuin pikkusisaruksia. Ja ortoreksia on selkeästi oire jostain muustakin kuin rakkaudesta liikuntaan, sille pitäisi tehdä heti jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sopisit, että niinä päivinä kun hommat on hoidettu, netti ja vekottimet on käytössä klo 21.30 saakka?
Mikä toimisi nuorille teidän yhteisenä palkintona hyvin suksitusta viikosta?
Yleensä ollaan käyty jossain liikkumassa esim. uinti. Lapset tekee normi oloissa läksyt kiltisti pakollisena pahana että pääsee sit treeneihin, nyt kun ei ole treenejä, 'millään ei oo mitään välii'. En tosiaan kuskaa treeneihin jos kouluhommia tekemättä.
En haluaisi todellakaan antaa roikkua netissä minnekään 21.30 asti, klo 21 mennään nukkumaan, vanhin saa lukea vielä kirjaa halutessaan. Kiva sit sopeutua normi rytmiin kun elämä joskus palautuu normaaliksi jos nyt antaa yökukkua, kuitenkin treenejä on aamuisinkin ja mites palautuminen!?
Kesän sporttileiritkin taitaa olla nyt peruttu, vanhin on asiaa itkenyt ja pelkää ettei pääse edes rippileirille. Kamala maailmanlopun tunnelma kyllä!Ap
12-15-vuotiaita edellytetään menemään nukkumaan kello 21? Mamma on vain huolissaan että mites aamutreenit ja palautuminen? Palkintona hyvin menneestä viikosta joku liikuntareissu? Mistähän luulet ortoreksian ja treenineuroosin puhjenneen? Pakko olla provo, ei helvetti.
Meillä kaksi teiniä. Lukiolainen hoitanut itse kaiken, koeviikoilla autoin nyt jonkin verran kertaamaan.
Yläkoululainen hoitaa myös kurinalaisesti, myös harrastustensa etäopetukset. Autan jonkin verran, ihan vaan siksi että esim kielissä pitää myös kuulla sitä kieltä, eikä vain tehdä kirjallisia tehtäviä.
Ruotsiin ostin jo aiemmin kieliopin kertaukseen tehtäväkirjan. Sen saa tehdä ylimääräisenä.
Me just aikuisen tyttäreni kanssa tuumailtiin että on se hyvä ettei ollut tällaista koronahommaa silloin kun hän oli vielä koulussa, koska ei siitä olisi tullut yhtään mitään :p
Että we feel you!
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tässä näkyy millaista on yhden huoltajan perheessä, normiaikana menee joten kuten mutta poikkeusoloissa loppuu keinot parissa viikossa.
Onhan poikkeusoloissa selviytyminen paljon vaikeampaa yksin kuin toisen kanssa. Varsinkin nyt, kun ei pääse edes tapaamaan ystäviä. Olen ollut 24 tuntia vuorokaudessa yksin lasteni kanssa kohta viikon verran. Omaa aikaa on vain vessa- ja suihkukäynnit. Edes lenkille en pääse yksin. Myönnän, että välillä vituttaa ja ankarasti, mutta minkäs teet? Yhtä lailla lasten kouluasiat pitää hoitaa, oli sitten vanhempia yksi, kaksi tai kolme.
Eli lapset on kasvatettu päin kettua ja sitten uuvutaan omaan kyvyttömyyteen kahden viikon jälkeen. Uskomatonta. Kaikkien vanhemmaksi suunnittelevien pitäisi kyllä käydä joku lastenkasvatuskurssi. Tämäkin palsta on täynnä aloituksia, joissa vingutaan lapsista, vaikka se oikea ongelma on siinä vanhemmassa.
Vierailija kirjoitti:
Askartelin eilen illalla vielä ennen nukkumaanmenoa vanhoista housuistani nallea, itketti ja väsytti ja kirosin ne hemmetin opettajat. Tässä on jokaisella muutenkin tosi paljon sopeutumista ilman että ulkopuolelta tulee vielä tuollaista kuormitusta ja iso osa tehtävistä on just tuollaisia tekemällä tehtyjä. Yksi päivä piti rakentaa ja videokuvata parkour rata ja palautus yhteen mennessä. Eikö nyt oikeasti vois priorisoida?! Pahimmillaan menee koko päivä näissä ja ahdistaa ihan valtavasti. Omat työt olen jättänyt sivuun koulun takia ja viha opettajia kohtaan kasvaa.
Siis mitä helkuttia taas? Nyt on oikein mallisuoriutus. Teitkö sinä aikaisemminkin lastesi läksyt???? Onnea vain valitsemallasi tiellä. Tuolla pelleilyllä menee homma vielä pahemmaksi tulevaisuudessa.
Mitä se teini vastustelee? Onko pääosassa vanhempien uhmaaminen vai ovatko koulutehtävät liian vaikeita? 15-vuotiaan kanssa voi jo keskustella koulunkäynnin merkityksestä esim. jatko-opintoihin ja siihen, minkä ammatin voi saavuttaa. Koulujuttujen tekemättä jättäminen haittaa sitä teiniä itseään, ei vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset on kasvatettu päin kettua ja sitten uuvutaan omaan kyvyttömyyteen kahden viikon jälkeen. Uskomatonta. Kaikkien vanhemmaksi suunnittelevien pitäisi kyllä käydä joku lastenkasvatuskurssi. Tämäkin palsta on täynnä aloituksia, joissa vingutaan lapsista, vaikka se oikea ongelma on siinä vanhemmassa.
Oletko useinkin ollut lastesi kanssa teljettynä kotiisi ilman sosiaalisia kontakteja 24/7 ja hoitanut samalla oman työsi ja ohjannut lasten koulutyötä? Jos et, kannattaa olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä koulun erityisopettajaan. Hän voi tarvittaessa ottaa vaikka puhelimen päähän tehtäviä tekemään. Harmi että tukea ei tarjota sitä pitää osata vaatia.
Tässä tapauksessa kotoa ei vastata viesteihin joita koulusta tulee.. Onko ajatus että opettaja tulee kotiovelle tarjoamaan apua.
Heh heh😂😂😂😂
Täällä ei saa mitään apua jos lapsella ei ole diagnoosia, vilmassa on aina seuraavan päivän tehtävät ja numero päivystävälle opettajalle minkä numero on aina varattu.
Muutenkin täysin perseestä koko touhu, meidän lapsi kävi lanu talolla arvioinneissa ennnen koulun alkua koska päiväkodin ja eskarin perusteella oli odotettavissa tiettyjä ongelmia.
Palaverissa lanutalolla koulun edustajat, luokanvalvoja, kuraattori, erityisopettaja ja mitä näitä nyt oli nauroivat vaan ja olivat sitä mieltä että pärjäävät kyllä eivätkä suostuneet allekirjoittamaan lanutalon kanssa sopimusta.
Nyt sieltä kauttakaan ei ole mahdollista saada mitään apua.