Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ole mikään opettaja! T: Etäkouluun kyllästynyt vanhempi
23.03.2020 |
Opettajaksi täytyy käydä viiden vuoden yliopistokoulutus. Minä en ole sitä käynyt. Nyt oletetaan, että meidän pitäisi jaksaa opettaa lapsiamme ilman koulutusta ja tehdä vielä samalla töitä!
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on poikkeustila ja silloin ei voi lapsia ulkoistaa toisten hoidettavaksi. Kaikki on samassa veneessä. Nyt täytyy vaan selvitä ja yrittää parhaansa jokaisen.
Entä lasten opettaminen? Se kun on nopeasti ulkoistettu vanhemmille. Hoitamisesta jaksaa hokea ihmiset jotka ei ymmärrä miksi opettajan ammatti on jotain mitä opiskellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on poikkeustila ja silloin ei voi lapsia ulkoistaa toisten hoidettavaksi. Kaikki on samassa veneessä. Nyt täytyy vaan selvitä ja yrittää parhaansa jokaisen.
Entä lasten opettaminen? Se kun on nopeasti ulkoistettu vanhemmille. Hoitamisesta jaksaa hokea ihmiset jotka ei ymmärrä miksi opettajan ammatti on jotain mitä opiskellaan.
Etäopetus. Tästä koituu vielä paljon hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.
Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä?
Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana.
Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat.
Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...
Tässäpä juuri se totuus on... siis VESILASIN TÄYTTÖÄ ja PALJONKO KELLO ON?
Voisiko niitä lapsia opettaa tekemään nämä asiat itse?
No vähän nyt ymmärrystä niille lapsillekin.
Mulla on jo isot lapset, yliopisto-opiskelija, lukiolainen ja 8. luokkalainen, eli hoitavat tehtävänsä hyvin itsenäisesti.
Mutta onhan tää nyt jollekin 8-vuotiaalle ihan kummallinen tilanne, Ollaan kotona, mutta kuitenkin koulussa. Äiti on kotona, mutta kumminkin töissä. Kyllä mä ainakin kolmen lapsen äitinä tajuan, että se lapsi hakee juuri siltä vanhemmalta tavallista enemmän huomiota, vaikka ei normaalisti näin toimisikaan ja osaisi ihan mainiosti ottaa sen lasin vettä tai katsoa kelloa.
Vanhin opiskelee jo toisella paikkakunnalla ja ollaan kyllä pyydetty kotiin nyt kun kaikki on etänä, mutta sanoi, että pystyy paremmin keskittymään omassa kämpässä, silti on vähän alakuloisen oloinen. Tulee kotiin jos alkaa ahdistaa, lupasin hakea autolla ettei tartte julkisissa istua. Huomaan, että äiti ja isä on kuitenkin loppupeleissä ne, johon se parikymppinenkin turvautuu , miksi siis 8-vuotias ei uudessa ja oudossa tilanteessa heittäytyisi vauvaksi?
Kyllä hänkin tähän varmaan jo tällä viikolla tottuu ja rutiinit alkavat rullata.
Kummastuttaa sinänsä opettajien kommentit "uupuneista vanhemmista jo viikon jälkeen". Kun opettajan duuni on se opettaminen ja ne lapset, ja heillä on siihen ihan yliopistokoulutuskin. Se on ammatinvalintakysymys. Sillä vanhemmalla on se oma työ, joka on ihan muuta kuin opettamista ja siinä pitää olla se 8 h kuitenkin aika tehokkaana useimmissa ammateissa. Mut kaikki yrittää venyä ja joustaa. Varmasti ne opettajatkin. Kunhan ymmärtävät, että se opettaminen on heille palkallinen päivätyö tälläkin hetkellä, vanhemmille se on tällä hetkellä ekstraa omien töiden päälle.
Niin, hieman ongelmillastahan se on kun elämässä ovatkin ne lapset... eiku some... eiku lapset... eiku some...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.
Erityiset sitä ja erityiset tätä, erityiset päläpäläpälä. En jaksa enää yhtään tätä erityislapsi-paskaa! Tämän kriisin jälkeen erityiset saisi jäädä kotihoitoon, niin voisi tämäkin maa nousta suosta edes joskus.
Tulepas käymään, niin teen sinusta pesäpallomailalla erityisihmisen, katsotaan sen jälkeen että löytyykö empatiaa.
Ai kamala. Onko siellä joku erityisen hienon ja upean, älykkään ja kaikkia muita paremman Niko-Petterin vamhempi näyttämässä omia erityistaitojaan?
Nähdään sitten käräjillä. Varmaan tuttu paikka sun kaltaisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.
Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä?
Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana.
Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat.
Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...
Tässäpä juuri se totuus on... siis VESILASIN TÄYTTÖÄ ja PALJONKO KELLO ON?
Voisiko niitä lapsia opettaa tekemään nämä asiat itse?
No vähän nyt ymmärrystä niille lapsillekin.
Mulla on jo isot lapset, yliopisto-opiskelija, lukiolainen ja 8. luokkalainen, eli hoitavat tehtävänsä hyvin itsenäisesti.
Mutta onhan tää nyt jollekin 8-vuotiaalle ihan kummallinen tilanne, Ollaan kotona, mutta kuitenkin koulussa. Äiti on kotona, mutta kumminkin töissä. Kyllä mä ainakin kolmen lapsen äitinä tajuan, että se lapsi hakee juuri siltä vanhemmalta tavallista enemmän huomiota, vaikka ei normaalisti näin toimisikaan ja osaisi ihan mainiosti ottaa sen lasin vettä tai katsoa kelloa.
Vanhin opiskelee jo toisella paikkakunnalla ja ollaan kyllä pyydetty kotiin nyt kun kaikki on etänä, mutta sanoi, että pystyy paremmin keskittymään omassa kämpässä, silti on vähän alakuloisen oloinen. Tulee kotiin jos alkaa ahdistaa, lupasin hakea autolla ettei tartte julkisissa istua. Huomaan, että äiti ja isä on kuitenkin loppupeleissä ne, johon se parikymppinenkin turvautuu , miksi siis 8-vuotias ei uudessa ja oudossa tilanteessa heittäytyisi vauvaksi?
Kyllä hänkin tähän varmaan jo tällä viikolla tottuu ja rutiinit alkavat rullata.
Kummastuttaa sinänsä opettajien kommentit "uupuneista vanhemmista jo viikon jälkeen". Kun opettajan duuni on se opettaminen ja ne lapset, ja heillä on siihen ihan yliopistokoulutuskin. Se on ammatinvalintakysymys. Sillä vanhemmalla on se oma työ, joka on ihan muuta kuin opettamista ja siinä pitää olla se 8 h kuitenkin aika tehokkaana useimmissa ammateissa. Mut kaikki yrittää venyä ja joustaa. Varmasti ne opettajatkin. Kunhan ymmärtävät, että se opettaminen on heille palkallinen päivätyö tälläkin hetkellä, vanhemmille se on tällä hetkellä ekstraa omien töiden päälle.
Kaikki eivät edes voi olla sen lapsensa turvana ja tukena vaan menevät muualle töihin.
Mutta lapsethan on nyt täysin samantekeviä kun päästään tässä hyvässä koronahengessä haukkumaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.
Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä?
Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana.
Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat.
Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...
Tässäpä juuri se totuus on... siis VESILASIN TÄYTTÖÄ ja PALJONKO KELLO ON?
Voisiko niitä lapsia opettaa tekemään nämä asiat itse?
No vähän nyt ymmärrystä niille lapsillekin.
Mulla on jo isot lapset, yliopisto-opiskelija, lukiolainen ja 8. luokkalainen, eli hoitavat tehtävänsä hyvin itsenäisesti.
Mutta onhan tää nyt jollekin 8-vuotiaalle ihan kummallinen tilanne, Ollaan kotona, mutta kuitenkin koulussa. Äiti on kotona, mutta kumminkin töissä. Kyllä mä ainakin kolmen lapsen äitinä tajuan, että se lapsi hakee juuri siltä vanhemmalta tavallista enemmän huomiota, vaikka ei normaalisti näin toimisikaan ja osaisi ihan mainiosti ottaa sen lasin vettä tai katsoa kelloa.
Vanhin opiskelee jo toisella paikkakunnalla ja ollaan kyllä pyydetty kotiin nyt kun kaikki on etänä, mutta sanoi, että pystyy paremmin keskittymään omassa kämpässä, silti on vähän alakuloisen oloinen. Tulee kotiin jos alkaa ahdistaa, lupasin hakea autolla ettei tartte julkisissa istua. Huomaan, että äiti ja isä on kuitenkin loppupeleissä ne, johon se parikymppinenkin turvautuu , miksi siis 8-vuotias ei uudessa ja oudossa tilanteessa heittäytyisi vauvaksi?
Kyllä hänkin tähän varmaan jo tällä viikolla tottuu ja rutiinit alkavat rullata.
Kummastuttaa sinänsä opettajien kommentit "uupuneista vanhemmista jo viikon jälkeen". Kun opettajan duuni on se opettaminen ja ne lapset, ja heillä on siihen ihan yliopistokoulutuskin. Se on ammatinvalintakysymys. Sillä vanhemmalla on se oma työ, joka on ihan muuta kuin opettamista ja siinä pitää olla se 8 h kuitenkin aika tehokkaana useimmissa ammateissa. Mut kaikki yrittää venyä ja joustaa. Varmasti ne opettajatkin. Kunhan ymmärtävät, että se opettaminen on heille palkallinen päivätyö tälläkin hetkellä, vanhemmille se on tällä hetkellä ekstraa omien töiden päälle.
Siis toinen on yläkoulussa ja toinen jo muualla? Herää nyt typerys, tuollaisten pitääkin jo hoitaa asiat itse?
Eiköhän opet ole puhuneet lähinnä noista nuoremmista?
Ja toki nuoriahan ovat vielä 40-vuotiaatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.
Erityiset sitä ja erityiset tätä, erityiset päläpäläpälä. En jaksa enää yhtään tätä erityislapsi-paskaa! Tämän kriisin jälkeen erityiset saisi jäädä kotihoitoon, niin voisi tämäkin maa nousta suosta edes joskus.
Tulepas käymään, niin teen sinusta pesäpallomailalla erityisihmisen, katsotaan sen jälkeen että löytyykö empatiaa.
Ai kamala. Onko siellä joku erityisen hienon ja upean, älykkään ja kaikkia muita paremman Niko-Petterin vamhempi näyttämässä omia erityistaitojaan?
Nähdään sitten käräjillä. Varmaan tuttu paikka sun kaltaisille?
Minulla ei ole lapsia, enkä väkivaltaan oikeasti edes halua siirtyä.
Sinun kaltaisiasi epäempaattisia typeryksiä olen kyllä tottunut kuskaamaan elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on poikkeustila ja silloin ei voi lapsia ulkoistaa toisten hoidettavaksi. Kaikki on samassa veneessä. Nyt täytyy vaan selvitä ja yrittää parhaansa jokaisen.
Entä lasten opettaminen? Se kun on nopeasti ulkoistettu vanhemmille. Hoitamisesta jaksaa hokea ihmiset jotka ei ymmärrä miksi opettajan ammatti on jotain mitä opiskellaan.
Etäopetus. Tästä koituu vielä paljon hyvää.
Niin mikä etäopetus? Ei kaikki sellaista saa vaan se laitetaan vanhempien tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.
Erityiset sitä ja erityiset tätä, erityiset päläpäläpälä. En jaksa enää yhtään tätä erityislapsi-paskaa! Tämän kriisin jälkeen erityiset saisi jäädä kotihoitoon, niin voisi tämäkin maa nousta suosta edes joskus.
Tulepas käymään, niin teen sinusta pesäpallomailalla erityisihmisen, katsotaan sen jälkeen että löytyykö empatiaa.
Ai kamala. Onko siellä joku erityisen hienon ja upean, älykkään ja kaikkia muita paremman Niko-Petterin vamhempi näyttämässä omia erityistaitojaan?
Nähdään sitten käräjillä. Varmaan tuttu paikka sun kaltaisille?
No jos sun kommenttiin viitataan, niin tuollainen typerys oikeasti joutaisi käräjille.
Onko pankissa jo manit, onko pojulla meikit naamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs, jos parin kuukauden päästä huomataankin ettei opettajia tarvi23ta mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.
Erityiset sitä ja erityiset tätä, erityiset päläpäläpälä. En jaksa enää yhtään tätä erityislapsi-paskaa! Tämän kriisin jälkeen erityiset saisi jäädä kotihoitoon, niin voisi tämäkin maa nousta suosta edes joskus.
Miten talous nousee sillä että osa työkykyisistä jää pois tai tekee lyhyempää päivää? Ja erityisopettajista osa jää ilman työtä turhina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos parin kuukauden päästä huomataankin ettei opettajia tarvi23ta mihinkään?
Minulle ainakin sopii aivan hyvin! Näin lapsettomana opena ei hirveesti kiinnosta, mihin paskaan tämä maailma onkaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on poikkeustila ja silloin ei voi lapsia ulkoistaa toisten hoidettavaksi. Kaikki on samassa veneessä. Nyt täytyy vaan selvitä ja yrittää parhaansa jokaisen.
Entä lasten opettaminen? Se kun on nopeasti ulkoistettu vanhemmille. Hoitamisesta jaksaa hokea ihmiset jotka ei ymmärrä miksi opettajan ammatti on jotain mitä opiskellaan.
Etäopetus. Tästä koituu vielä paljon hyvää.
Niin mikä etäopetus? Ei kaikki sellaista saa vaan se laitetaan vanhempien tehtäväksi.
Ahaa! Et ole päässyt vielä jyvälle. Koita setviä vaan, kyllä se vielä kirkastuu.
Toki voit illalla vaikka hieman valvoa lasten läksyjen tekoa. Vietätte laatuaikaa samalla. Nyt kun parempaa ei ole tarjolla johtuen...
Vaikka olisit kuinka ainutlaatuinen helmi-timantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lasta ei ainakaan kukaan opeta. Viikon tehtävät tulee wilmassa, eikä niitä edes kukaan kontrolloi tuleeko tehtyä. Pääsee opettaja helpolla!
Kai se nyt riittää, että lapsi tekee jotain sen päivän aikana? Varmaan 9/10 lapsista jää poikkeusaikana jälkeen. Sitten kun ajat paranee voi ottaa kiinni.
Hienoa olisikin, kun nämä nykyiset kela-laiskurit ja toisaalta myös nämä ns menestyjät kasvattaisivat itse lapsensa.
Opet ovat sen verran fiksua porukkaa, että pärjäävät kyllä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lasta ei ainakaan kukaan opeta. Viikon tehtävät tulee wilmassa, eikä niitä edes kukaan kontrolloi tuleeko tehtyä. Pääsee opettaja helpolla!
Toivottavasti itse annat lapsellesi kännykän 24/7!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos parin kuukauden päästä huomataankin ettei opettajia tarvi23ta mihinkään?
Minulle ainakin sopii aivan hyvin! Näin lapsettomana opena ei hirveesti kiinnosta, mihin paskaan tämä maailma onkaan menossa.
Oikeasti en kyllä usko, että olet ope.
Mieskin on ihan hiilenä, kun pitäisi työnteon ohessa yrittää opettaa samalla kahta alakoululaista. Me olemme vanhempia, emme opettajia. Kukaan ei kertonut synnärillä ja neuvolassa, että pitäisi osata opettaakin. Mies ei jaksa yhtään kuunnella, kun lapset kinuaa koko ajan apua. Minä senkin joudun tekemään.
-Ap
Alue: Aihe vapaa
No vähän nyt ymmärrystä niille lapsillekin.
Mulla on jo isot lapset, yliopisto-opiskelija, lukiolainen ja 8. luokkalainen, eli hoitavat tehtävänsä hyvin itsenäisesti.
Mutta onhan tää nyt jollekin 8-vuotiaalle ihan kummallinen tilanne, Ollaan kotona, mutta kuitenkin koulussa. Äiti on kotona, mutta kumminkin töissä. Kyllä mä ainakin kolmen lapsen äitinä tajuan, että se lapsi hakee juuri siltä vanhemmalta tavallista enemmän huomiota, vaikka ei normaalisti näin toimisikaan ja osaisi ihan mainiosti ottaa sen lasin vettä tai katsoa kelloa.
Vanhin opiskelee jo toisella paikkakunnalla ja ollaan kyllä pyydetty kotiin nyt kun kaikki on etänä, mutta sanoi, että pystyy paremmin keskittymään omassa kämpässä, silti on vähän alakuloisen oloinen. Tulee kotiin jos alkaa ahdistaa, lupasin hakea autolla ettei tartte julkisissa istua. Huomaan, että äiti ja isä on kuitenkin loppupeleissä ne, johon se parikymppinenkin turvautuu , miksi siis 8-vuotias ei uudessa ja oudossa tilanteessa heittäytyisi vauvaksi?
Kyllä hänkin tähän varmaan jo tällä viikolla tottuu ja rutiinit alkavat rullata.
Kummastuttaa sinänsä opettajien kommentit "uupuneista vanhemmista jo viikon jälkeen". Kun opettajan duuni on se opettaminen ja ne lapset, ja heillä on siihen ihan yliopistokoulutuskin. Se on ammatinvalintakysymys. Sillä vanhemmalla on se oma työ, joka on ihan muuta kuin opettamista ja siinä pitää olla se 8 h kuitenkin aika tehokkaana useimmissa ammateissa. Mut kaikki yrittää venyä ja joustaa. Varmasti ne opettajatkin. Kunhan ymmärtävät, että se opettaminen on heille palkallinen päivätyö tälläkin hetkellä, vanhemmille se on tällä hetkellä ekstraa omien töiden päälle.