Minä en ole mikään opettaja! T: Etäkouluun kyllästynyt vanhempi

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Kiitos palautteesta. Tulee helposti mieleen, että olisiko tuonkin palautteen kirjoittamiseen mennyt aika kannattanut käyttää esim. ulkoiluun tai lepäilyyn?

Ei millään pahalla, todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.

Erityislapset saavat mennä kouluun edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Kiitos palautteesta. Tulee helposti mieleen, että olisiko tuonkin palautteen kirjoittamiseen mennyt aika kannattanut käyttää esim. ulkoiluun tai lepäilyyn?

Ei millään pahalla, todellakaan.

Kiitos palautteesta. Palstailen samalla, kun houkuttelen sitä hankalaa ala-asteikäistä pukemaan vaatteet päälle ja lähtemään kanssani ulos. Tekisi mieleni karjua täyttä kurkkua käskyjä, mutta kun en viitsi, niin väsytän vähitellen. Se verran vituttaa ja ahdistaa, että en oikein pysty keskittymään mihinkään järkevään samalla.

Normaalisti lapsi pääasiassa tottelee ja minä olen suht rauhallinen. Nyt me kökötetään täällä sisällä, kukaan ei pääse harrastuksiin, normaalit sosiaaliset kontaktit on poikki tai etänä, minua pelottaa oman ja läheisten terveyden puolesta ja lapset totta kai ymmärtää, että ilmassa on jotain isompaa. 

Kiva kuitenkin, kun ajattelit voivasti neuvoa, miten minun kannattaa elämääni elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...

Tässäpä juuri se totuus on... siis VESILASIN TÄYTTÖÄ ja PALJONKO KELLO ON?

Voisiko niitä lapsia opettaa tekemään nämä asiat itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Kiitos palautteesta. Tulee helposti mieleen, että olisiko tuonkin palautteen kirjoittamiseen mennyt aika kannattanut käyttää esim. ulkoiluun tai lepäilyyn?

Ei millään pahalla, todellakaan.

Kiitos palautteesta. Palstailen samalla, kun houkuttelen sitä hankalaa ala-asteikäistä pukemaan vaatteet päälle ja lähtemään kanssani ulos. Tekisi mieleni karjua täyttä kurkkua käskyjä, mutta kun en viitsi, niin väsytän vähitellen. Se verran vituttaa ja ahdistaa, että en oikein pysty keskittymään mihinkään järkevään samalla.

Normaalisti lapsi pääasiassa tottelee ja minä olen suht rauhallinen. Nyt me kökötetään täällä sisällä, kukaan ei pääse harrastuksiin, normaalit sosiaaliset kontaktit on poikki tai etänä, minua pelottaa oman ja läheisten terveyden puolesta ja lapset totta kai ymmärtää, että ilmassa on jotain isompaa. 

Kiva kuitenkin, kun ajattelit voivasti neuvoa, miten minun kannattaa elämääni elää. 

Ei minulla ole minkäänlaista halua eikä varsinkaan taitoa neuvoa sinun elämääsi. Varsinkaan kun ei kiinnosta juurikaan. 

Mutta jos sä tänne kirjoitat, nii kai sitä voi kommentoidakin.

Ja usko pois, luulen sinun kyllä hoitavan ruutusi kunnolla.

Laitahan tähän joku napsakka vastaus. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...

Tässäpä juuri se totuus on... siis VESILASIN TÄYTTÖÄ ja PALJONKO KELLO ON?

Voisiko niitä lapsia opettaa tekemään nämä asiat itse?

Mietin samaan, kun itsellä eskarilainen selviää noista kahdesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...

Minun lapseni ovat sen verran fiksuja, että tietävät, että opettaja on opettaja ja äiti on äiti. Äiti on läheinen ihminen, jolle on sallittua näyttää kaikki tunteet, hyvät ja huonot. Koulussa mennään koulun sääntöjen mukaan ja saankin lapsistani vain kiitosta. 

Ihan miten tahansa ei saa kotonakaan käyttäytyä, mutta kun en itsekään osaa ottaa rennosti terveyttä, taloutta ja koko yhteiskuntaa uhkaavaa pandemiaa, niin en oleta, että lapseni käyttäytyvät samoin kuin normaalisti. Tärkeämpää kuin kouluopinnot on pitää meidän perhe yhtenäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastuu lapsista on eri asia kuin vastuu heidän oppimisestaan ja siihen on koulutetut ihmiset. Mielestäni on opettajien aliarvioimista että nyt kuka tahansa elämämkoululainen opettaa Jutta- nikoliinaansa kotona ja kuvitellaan että se on samantasoista kuin koulussa.

Odotas kun kuntasi lomauttaa opettajat. Me opettajat olemme päättäneet, ettemme anna tehtäviä etukäteen lomautusten ajalle, koska palkatonta työtä emme suostu tekemään. Meidän päälle on mm. tällä palstalla oksennettu niin kauan, että nyt riittää. Jos lomautus tulee, tehtävät valmistelen ja korjaan vain sille ajalle, jolta saan palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kohta ap saa vastaukseksi:

"Kuka käski tehdä lapsia?"

"Mieti, että opettaja joutuu joka päivä opettamaan lastasi."

"Nykyajan vanhemmat on velliperseitä."

"On se kamalaa, kun kerrankin joutuu itse hoitamaan omia lapsia."

Ketjun voi sulkea...

Hyvä! Mutta mikä neuvoksi?

Nyt juuri opettajat työskentelevät etäopetuksen kehittelyssä että sinun ei tarvitse olla se ope. Omituista että jotkut sekoavat viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu lapsista on eri asia kuin vastuu heidän oppimisestaan ja siihen on koulutetut ihmiset. Mielestäni on opettajien aliarvioimista että nyt kuka tahansa elämämkoululainen opettaa Jutta- nikoliinaansa kotona ja kuvitellaan että se on samantasoista kuin koulussa.

Odotas kun kuntasi lomauttaa opettajat. Me opettajat olemme päättäneet, ettemme anna tehtäviä etukäteen lomautusten ajalle, koska palkatonta työtä emme suostu tekemään. Meidän päälle on mm. tällä palstalla oksennettu niin kauan, että nyt riittää. Jos lomautus tulee, tehtävät valmistelen ja korjaan vain sille ajalle, jolta saan palkkaa.

Minä ainakin tiedän, että oma opettajamme tekee hulluna duunia koko ajan tämän etäopetuksen kanssa.

Lapseni opettajan viestissä annettiin ymmärtää, että hän on edelleen opettaja. Vanhempien ei tarvitse eikä ole tarkoitus opettaa. En ole opettanut lapselleni mitään tällä aikaa. Olen vain kysynyt, oletko tehnyt kaikki tehtäväsi. Tai, opetinhan minä. Näytin miten pullataikinaa tehdään. Leivoimme yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäkoulu ja etätyöt, kaksi lasta, koira ja pieni asunto. Kouluhommissa mennään minimillä, työpanoksessa sen alle.

Molemmat lapset pärjää ihan hyvin koulussa, normaalisti tarvitsevat vaan satunnaisesti apua läksyissä. Nyt tilanne on uusi, kaikkia ahdistaa ja vituttaa. Äidiltä on helppo kysyä apua heti kun vähän tökkii, mutta äidin opetusmetodeita voi myös protestoida äänekkäästi. Varsinkin ala-asteen osalta toivoisin jotain muuta, kuin että tarvittaessa opettajaan voi olla yhteydessä. Arvatkaa laittaako lapsi opelle viestiä vai kysyykö äidiltä? 

Tänään aamupäivällä yläastelainen teki koetta, joten meidän muiden piti olla hiljaa. Annoin suosiolla vapautuksen nuoremmalle, koska tiesin, että en saa kouluviikkoa käyntiin, niin että toinen ei häiriinny. Kuvittelin voivani tehdä rauhassa töitä, osallistua etäpalaveriin yms., mutta sen sijaan vastasin 10 kertaa kysymykseen mitä kello on, täytin vesilasin jne. Lasta stressasi uusi tilanne, ei auttanut kuin elää tilanteen mukana. 

Omat työni ovat onneksi sellaisia, että joustavat. Nyt olen vaan joustanut jo niin paljon, että stressi alkaa nousta, koska saan tulosta aikaan. Jotenkin pelkään, että ensi vuoden alussa kun katsotaan tämän vuoden tuloksia, kukaan ei enää täysin muista, minkälaista kaaosta nämä viikot olivat. 

Jos et saa edes itse omia lapsiasi kuriin niin mietipä mitä se on opettajalla...

Minun lapseni ovat sen verran fiksuja, että tietävät, että opettaja on opettaja ja äiti on äiti. Äiti on läheinen ihminen, jolle on sallittua näyttää kaikki tunteet, hyvät ja huonot. Koulussa mennään koulun sääntöjen mukaan ja saankin lapsistani vain kiitosta. 

Ihan miten tahansa ei saa kotonakaan käyttäytyä, mutta kun en itsekään osaa ottaa rennosti terveyttä, taloutta ja koko yhteiskuntaa uhkaavaa pandemiaa, niin en oleta, että lapseni käyttäytyvät samoin kuin normaalisti. Tärkeämpää kuin kouluopinnot on pitää meidän perhe yhtenäisenä. 

No jos nämä ovat prioriteetit, niin miksi kitiset palstalla kouluopinnoista ja siitä, että joudut täyttämään marko-inkerin lasin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä ovat nyt kaikki. Erityislasten vanhemmat ovat vielä enemmän kovilla.

Erityislapset saavat mennä kouluun edelleen.

Ei kukaan halua panna lastaan kouluun saamaan koronaa.

Jos on perin hankalaa, niin lapset voi laittaa kouluun, jos 1-3 lk. Saatte viruksen ja ehkä kuolema koskettaa perhettä, mutta jos on opetus on niin vaikeaa, niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Nyt juuri opettajat työskentelevät etäopetuksen kehittelyssä että sinun ei tarvitse olla se ope. Omituista että jotkut sekoavat viikossa.

Voin kertoa miten tämä on mennyt;

1)nuoruudessa on kuviteltu, että ollaan maailman tärkein prinsessa ja oltu koulujutuissa hyviä, samalla kiusattu vähän herkempiä.

2)Sitten on opiskeluaikana etsitty rahakkain pankkimies, luonteella niin ei väliä.

3)Avioliitto päättyi, kun on pari lasta saatu tehtyä.

4)Nyt ihmetellään, mihin se prinsessaelämä hävisikään, varsinkin ku juoppo pankkieksä ei vastaa puheluihin.

5)Miksen mä voi vaan saada kaikkea nyt ja heti!

No joko nyt osaatte arvostaa opettajia ja heidän tekemäänsä työtä? On kulunut viikko ja olette helisemässä. Opettajalla on niitä 20-30 luokassa yhtä aikaa. On ollut kiva lukea amerikkalaisten vanhempien twiittejä siitä, miten opettajien pitäisi ansaita miljoona dollaria. Yhtään suomalaista kehua tai tunnustusta en ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

No joko nyt osaatte arvostaa opettajia ja heidän tekemäänsä työtä? On kulunut viikko ja olette helisemässä. Opettajalla on niitä 20-30 luokassa yhtä aikaa. On ollut kiva lukea amerikkalaisten vanhempien twiittejä siitä, miten opettajien pitäisi ansaita miljoona dollaria. Yhtään suomalaista kehua tai tunnustusta en ole nähnyt.

Outo kommentti. Täällä on kehuttu opettajia.