Minä en ymmärrä, miten jonkun perheellisen elämä on niin kurjaa että töitä on tehtävä jotta on elämässä merkitys

Tuskin se parisuhde on mikään hyvä jos kotona tulee paha olo joka paranee kotoa poistumalla

Miksi kukaan olisi tuollaisessa suhteessa?

Ehkä perheetön ja yksinäinen voisi kokea saavansa elämässään työstä merkityksen eri lailla.

Mun mies tekee töitä, jotta voisi olla töissä.  Millään muulla ei ole merkitystä kuin työllä.

Onhan se nykyään sellainen oravanpyörä mihin kukaan täysjärkinen ei lähde...

Tyhmät ei ymmärrä

No vaikea se on ymmärtää että jos kotona on perhe niin työ vain on se mielekäs osa elämää, muuten vaivut masennukseen, koska kotona elämä muuttuu kurjaksi ja tylsäksi

Töissä käydään että voidaan elättää se kotona istuva perheen osa.

Mulla myös työkaveri joka ahdistui etätöissä koska näki perhettään liikaa. Ja lomakaan ei kuulemma ole lomaa koska lapset lomaili samaan aikaan. En voi ymmärtää..

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös työkaveri joka ahdistui etätöissä koska näki perhettään liikaa. Ja lomakaan ei kuulemma ole lomaa koska lapset lomaili samaan aikaan. En voi ymmärtää..

Allu on esimerkki tämmöisestä miehestä miksei naisestakin. Väen vängällä pitää pariutua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös työkaveri joka ahdistui etätöissä koska näki perhettään liikaa. Ja lomakaan ei kuulemma ole lomaa koska lapset lomaili samaan aikaan. En voi ymmärtää..

Kyllä mä ymmärrän.

Kaikkea kohtuudella. Jos on perheen kanssa 24/7 niin kyllä siihen väsyy. Vaikka kuin rakastaisi sitä. Työ on monille vaihtelua. Jos nyt ei ihan lepoa, niin vaihtelua kuitenkin ja se auttaa jaksamaan.

Suomessa on muutenkin täysin sairas ajatus että elämässä ei ole yhtään mitään muuta sisältöä ja merkitystä kuin työ.

Työ on vastaus kaikkeen.

Työ työ työ työ työ.

Mieluiten 100 tuntia töitä viikossa. Mieluummin jopa 200 tuntia töitä viikossa. Muulla ei ole mitään väliä.

Ilman työtä olet mukamas syrjäytynyt, elämänhallinan menettänyt ihmisraunio, joka ei pysty edes hengittämään.

Sanoisin, että ilman työtä elämäni on parasta ikinä. Työ sairastutti minut vakavasti, töissä ollessani olin täydellisen onneton, kärsin ja olin aidosti syrjäytynyt ja menettänyt elämänhallintani, koska olin loputtoman uupunut töiden vuoksi enkä jaksanut tehdä yhtään mitään, en edes siivota saati laittaa ruokaa. Elin puhtaalla sokerilla.

Suomessa on todella paljon mätää arvoissa.

Sitä on varmasti vaikeaa käsittää, ellei itse koe samoin, mutta jotkut oikeasti pitävät työstään. Joillekin työ on kuten harrastus.

Olipas taas vajaa aloitus.