Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?

Ne jytistelijät ei oo välttämättä lihavia, mulla oli pienikokoinen nainen naapurina ja se käveli kantapäät lattiaa hakaten. Kaikki tehtiin kovakouraisesti. Mukava tyyppi mutta meni hermo sen kolinoihin

Vierailija kirjoitti:

Ne jytistelijät ei oo välttämättä lihavia, mulla oli pienikokoinen nainen naapurina ja se käveli kantapäät lattiaa hakaten. Kaikki tehtiin kovakouraisesti. Mukava tyyppi mutta meni hermo sen kolinoihin

Samanlainen kokemus itsellä. Yläkerrassa asuu suht siro nainen, mutta kävely on kuin norsulla ja töminä kuuluu koko ajan. Sitä ennen asui ylipainoinen ja mahakas mies, mutta silloin ei koskaan kuulunut mitään.

Täälläkin on pääsääntöjään fiksuja ajatuksia kerrostaloasumisesta ja tuomitaan kaikki melu, joka ei ole täysin välttämätöntä. Se vaan on ongelma, että riittää kun esim 1/5 on näitä "ei kiinnosta-tyyppejä". Jos kerrostalossa on 40 asuntoa ja kahdeksassa on em. tyyppejä, niin koko talo on helposti rauhaton.

Lisäksi asuntojen hinnat ja vuokralaisten määrä korreloi suoraan rauhallisuuden/rauhattomuuden kanssa. Aina voi sanoa, ettei pidä yleistää, mutta kyllä minä nyt vaan yleistän. On tämä niin monta kertaa tullut todettua sekä omien, että muiden ihmisten asumiskokemusten perusteella.

99 ihmistä on alapeukuttanut aloitusviestiä. Heidän mielestään siis kerrostalossa ei ole syytä yrittää elää hiljaisesti. Luultavasti itse ovat näitä kanta-astujia, oven paiskojia ja kolistelijoita.

Täällä kun valitetaan paljon lapsista kuuluvasta melusta, niin kertokaa: miten lapsista kasvatetaan kunnollisia? 

Minä ja mieheni elämme todella hiljaista kerrostaloelämää, ja lapsi on suunnitteilla. Mieheni on saanut neuvostoliittolaisen kurikasvatuksen, ja näen kyllä sieluni silmin että samaa tiukkaa kuria tulee todennäköisesti soveltamaan jälkikasvuunkin. Mutta toimiiko se? En halua kerrostalohäirikkölasta.

Vierailija kirjoitti:

Ne jytistelijät ei oo välttämättä lihavia, mulla oli pienikokoinen nainen naapurina ja se käveli kantapäät lattiaa hakaten. Kaikki tehtiin kovakouraisesti. Mukava tyyppi mutta meni hermo sen kolinoihin

Se ei tosiaan ole kiinni pain9sta. Yläkerrassa asuu miea jolla lapset on joka toinen viikko. Miehen askelia en juurikqan kuule mutta näitten lasten kyllä. Olen välillä ihmetelly miten voi kuulua niin pienen ihmisen askeleet niin selvästi. Ne on jotain 4-5v.

Meillä yläkerran naapuri aivan sekopää. Saimme vastasyntyneen vauvan kotiin, joka itki öisin. Naapuri alkoi vauvan tulon jälkeen ilmeisesti kostamaan. Aamulla makkarin yläpuolella surruutti blenderiä niin että kun ohjelma loppui blenderissä, niin laittoi uudestaan päälle kymmenen kertaan.. lisäksi klo 11, 15 ja 23-24 kesti painavien huonekalujen siirtelyä tunti. Klo 12 makkarin yläpuolella imurointi päivittäin ja tietenkin niin että lämpöpatteria ja nurkkia moneen kertaan kolkuteltiin.

Viikonloppuisin sauna klo 24 niin että lauteet ryskäsi ja paiskottiin vesiämpäriä.

Nyt meidän vauva 8kk ei itke. Naapuri muuttunut taas normaaliksi eli ääniä kuuluu mutta ei mitään tuollaista. Voin sanoa, että hyvin häiriintynyt ihminen! Ollaan muuttamassa pois, koska en halua elää tuollaisen kahjon naapurina. Onneksi ollaan oltu vauva-aikana paljon mökillä, muuten oltaisiin muutettu jo aiemmin.

Melinda kirjoitti:

Meillä yläkerran naapuri aivan sekopää. Saimme vastasyntyneen vauvan kotiin, joka itki öisin. Naapuri alkoi vauvan tulon jälkeen ilmeisesti kostamaan. Aamulla makkarin yläpuolella surruutti blenderiä niin että kun ohjelma loppui blenderissä, niin laittoi uudestaan päälle kymmenen kertaan.. lisäksi klo 11, 15 ja 23-24 kesti painavien huonekalujen siirtelyä tunti. Klo 12 makkarin yläpuolella imurointi päivittäin ja tietenkin niin että lämpöpatteria ja nurkkia moneen kertaan kolkuteltiin.

Viikonloppuisin sauna klo 24 niin että lauteet ryskäsi ja paiskottiin vesiämpäriä.

Nyt meidän vauva 8kk ei itke. Naapuri muuttunut taas normaaliksi eli ääniä kuuluu mutta ei mitään tuollaista. Voin sanoa, että hyvin häiriintynyt ihminen! Ollaan muuttamassa pois, koska en halua elää tuollaisen kahjon naapurina. Onneksi ollaan oltu vauva-aikana paljon mökillä, muuten oltaisiin muutettu jo aiemmin.

Toisella kuuluu äänet päivällä ja toisella huutaa lapsi öisin, joten kumpi tässä on pahempi?????

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun valitetaan paljon lapsista kuuluvasta melusta, niin kertokaa: miten lapsista kasvatetaan kunnollisia? 

Minä ja mieheni elämme todella hiljaista kerrostaloelämää, ja lapsi on suunnitteilla. Mieheni on saanut neuvostoliittolaisen kurikasvatuksen, ja näen kyllä sieluni silmin että samaa tiukkaa kuria tulee todennäköisesti soveltamaan jälkikasvuunkin. Mutta toimiiko se? En halua kerrostalohäirikkölasta.

Älä hanki tollasen miehen kanssa lasta. Varmaan suakin pitänyt kurissa.

Meidän alakerrassa asuu joku irakilainen perhe,

ne ei osaa tehdä yhtään mitään hiljaa ja lapset juoksee kengät jalassa ja se kuuluu siis ylöskin kovaa ,en ymmärrä eikö alakerrassa mene hermo kun se on suunnilleen jatkuvaa ,yöllä kuulostaa kuin jotain isoja ketjuja tiputettaisiin lattialle ja ruoan haju en ymmärrä mikä ainesosa haisee niin kuvottavalle kuin kusi ja aina sama haju, ruokaa tehdään tai lämmitetään keskiyöllä!!

Tämäkin vanha talo niin hajut on aina toisessa taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse koetan olla aiheuttamatta ääniä talossamme mutta huomaan tosiaan, etteivät monetkaan muut sitä tee.  Kaipa nykyisin jokaisen sitten katsotaan saavan elää ja asua kuten haluaa, ja kantautuvathan äänet väistämättä jonkin verran joka tapauksessa.

Sama. Esim. lapsiperheet ei lainkaan puutu siihen että lapset kirkuu ja metelöi rappukäytävässä, yhdessä asunnossa keksitään porata seinää klo 22 illalla jne.. Ymmärrän etyä elämisestä lähtee aina ääntä mutta osaa ei selkeästi edes kiinnosta minimoida sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan Helsingin Käpylässä. Taloyhtiö asuinalueelle perussettiä: pari vanhusta, joitain nuoria opiskelijoita ja suurimmaksi osaksi perheellisiä.

Meillä on mukava yläkerran naapuri, reilusti yli kolmekymppinen siistin oloinen suomenruotsalainen nainen, joka moikkaa aina iloisesti ja jää juttelemaan niitä näitä rapussa meidän lasten kanssa. Pari kertaa vuodessa se kuitenkin järkkää remubileet, joissa kämppä on täyteen ammutuna ja Haddaway raikaa. Jengi ramppaa kännissä alaovella ja huutaa menemään. Aamulla rapun edusta täynnä tupakantumppeja ja kertismukeja.

On oikeesti todella häiritsevää mennä joka hemmetin kerta soittamaan sen ovikelloa puoliyöllä ja muistuttaa, että teidän letkajenkka kuuluu täysiä meille, voisitteko siirtyä baariin, ja sit uudelleen kahdelta että edelleenkin meille kuuluu noi teidän epävireiset Leijonakuningas-yhteislaulusessiot, seuraavaksi soitan kytät.

Kalliossa asuneena en hätkähdä ihan pienestä, ja tuun itsekin ihan hyvälle tuulelle jos naapureilla on hauskaa,

mutta toistuvana ilmiönä en pysty ymmärtämään. Mua itseäni nolottais suunnattomasti jos naapurit tulisi edes yhden kerran sanomaan juhlimisesta. Tekis mieli sanoa sille suoraan, että sulla taitaa olla ongelmia alkoholin kanssa kun et osaa himmata.

Katotaan nyt mitä koronarajoitusten lievennys tuo tullessaan, taloon on myös muuttanut klanipää bodari jolla on rotikka, se ei ehkä ihan yhtä armollisesti kato tollasta menoa.

Pari kertaa vuodessa on toistuva ilmiö? Ymmärtäisin, jos tapahtuisi kuukausittain, mutta jos pari kertaa vuodessa, niin ei mielestäni niin paha.

Hei se on Käpylässä asuva mutsi, ne on pahimpia valittajia

Melinda kirjoitti:

Meillä yläkerran naapuri aivan sekopää. Saimme vastasyntyneen vauvan kotiin, joka itki öisin. Naapuri alkoi vauvan tulon jälkeen ilmeisesti kostamaan. Aamulla makkarin yläpuolella surruutti blenderiä niin että kun ohjelma loppui blenderissä, niin laittoi uudestaan päälle kymmenen kertaan.. lisäksi klo 11, 15 ja 23-24 kesti painavien huonekalujen siirtelyä tunti. Klo 12 makkarin yläpuolella imurointi päivittäin ja tietenkin niin että lämpöpatteria ja nurkkia moneen kertaan kolkuteltiin.

Viikonloppuisin sauna klo 24 niin että lauteet ryskäsi ja paiskottiin vesiämpäriä.

Nyt meidän vauva 8kk ei itke. Naapuri muuttunut taas normaaliksi eli ääniä kuuluu mutta ei mitään tuollaista. Voin sanoa, että hyvin häiriintynyt ihminen! Ollaan muuttamassa pois, koska en halua elää tuollaisen kahjon naapurina. Onneksi ollaan oltu vauva-aikana paljon mökillä, muuten oltaisiin muutettu jo aiemmin.

Naapurisi on todellakin sekopää. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että vauvan normaali itku on juurikin se "elämisen ääni", johon ei kukaan voi vaikuttaa. Täytyy vain odottaa, että se menee ohi. Normaali itku on siis vauvan yöitkua ja muuta koliikkia tms. Ei siis tietenkään sitä, että vauvaa itketetään tahallaan vastaamatta sen tarpeisiin.

Lapsista lähtee aina ääntä. Lapset juoksevat, hihkuvat ja leikkivät, mutta ei niidenkään tarvitse sisällä valtoimenaan riehua ja mekastaa, varsinkaan myöhään illalla, yöllä tai aamuvarhain.

Koiran haukku on vähän sama, tosin siihen saattaa auttaa koulutus, haukkupanta ja se, ettei koiran tarvitsisi olla niin pitkiä aikoja yksin (jos on muita perheenjäseniä, eikä siis ole yksinasuvan työssäkäyvän koira).

Sen sijaan kaikki muut äänet on niitä ääniä, joihin omalla toiminnallaan voi vaikuttaa. Siis ne kolistelut, remontoinnit, yölliset mekastukset, bileet, musiikin pauhaaminen, huutaminen, ovien paiskominen, kovaääninen naurunremakka, tömistely, tavaroiden tiputtelu lattialle ja sisällä juokseminen.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa hyvät ihmiset omakotitaloon! Jos minulle olisi noin hankalaa kuunnella naapureiden ääniä, en todellakaan asuisi kerrostalossa. Meillä lisäksi kuuluu luontoäänenä juoppojen mölinä kesäyössä aina kun on lämpimämpi ilta, koska taloyhtiön puutarhasetti on muutaman kymmenen metrin päässä. Mutta eipä tuo ole haitannut, laitan ilmanpuhdistimen kovemmalle niin sen hurinan alle hukkuu mölinät ja töminät.

Vaikka itse olen nykyisin omakotiasuja, ei tuo neuvo ole kovin fiksu, koska läheskään kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai edes halua asua omakotitalossa.

Se, että rellestäjät saa rellestää rauhassa ja kärsijät joutuu väistymään, on yhtä typerää kuin se, että koulu- tai työpaikkakiusaaja saa jäädä tuttuun ympäristöönsä naureskelemaan ja etsimään uutta uhria, kun taas kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa. Ihan selvä viesti siitä, että maailma kuuluu kiusaajille ja häiriköille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.

Tämä tuntuu olevan juuri se nykyinen tapa suhtautua - eli se, ettei äänten kuulumisesta muihin asuntoihin tarvitse välittää.  Itse en osaa ajatella noin, en todellakaan.  Eikö muiden viihtymisellä ole väliä?

Kyllä se muidenkin viihtyvyyttä parantaa, että kaikki saa pitää ääntä ja liikkua. Tervemenoa haudan lepoon, jos liikkumattomuus ja äänettömyys ovat sun valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa hyvät ihmiset omakotitaloon! Jos minulle olisi noin hankalaa kuunnella naapureiden ääniä, en todellakaan asuisi kerrostalossa. Meillä lisäksi kuuluu luontoäänenä juoppojen mölinä kesäyössä aina kun on lämpimämpi ilta, koska taloyhtiön puutarhasetti on muutaman kymmenen metrin päässä. Mutta eipä tuo ole haitannut, laitan ilmanpuhdistimen kovemmalle niin sen hurinan alle hukkuu mölinät ja töminät.

Vaikka itse olen nykyisin omakotiasuja, ei tuo neuvo ole kovin fiksu, koska läheskään kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai edes halua asua omakotitalossa.

Se, että rellestäjät saa rellestää rauhassa ja kärsijät joutuu väistymään, on yhtä typerää kuin se, että koulu- tai työpaikkakiusaaja saa jäädä tuttuun ympäristöönsä naureskelemaan ja etsimään uutta uhria, kun taas kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa. Ihan selvä viesti siitä, että maailma kuuluu kiusaajille ja häiriköille.

Luonnonlaki. Saaliseläimet väistää isompia ja vahvempia. Oletko muuten koskaan kuunnellut lukutoukkien tai muiden vastaavien keskinäisiä hierarkiamittelöitä? Eivät ne sen sopuisempia ole, vaan keskittyvät lähinnä älyilyyn ja retoriikkaan kuin äänen voimakkuuteen.

Olen nähnyt pääkaupunkiseudun muutoksen, kansainvälistymisen 80-luvulta lähtien. Vuokratalot alkavat olla täynnä kansainvälistä tärinää ja värinää, vapinaa ja napinaa enää pikkuisen jäljellä kantisten puolelta. Taloista on pakko muuttaa pois, koska värinä on niin voimallista. Omista ei ole enää mitään väliä, pääasia, että tuottamattomille hankitaan asunnot, maksetaan vuokrat ja eläminen. Näin se vain on.

Meillä asukkaat ovat hiljaisia.

Melu tulee siitä että jatkuvasti joku asunto meidän rapussa on remontissa ja joka arkiaamu joutuu heräämään porauksen ääneen. Lisäksi läheillä on useampi rakennustyömaa, josta mekkala alkaa myös arkiaamuisin ja jatkuu koko päivän.

Noille on vaikea tehdä yhtään mitään. On ollut pakko hankkia työmaatyyppiset kuulosuojaimet. Mutta ei ne kaikkea melua suodata eikä niitä voi mukavasti pitää montaakaan tuntia yhtämenoa.

Onneksi enää viikko kerrostalossa! Ei ikinä enää koskaan. Omakotitalo ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa hyvät ihmiset omakotitaloon! Jos minulle olisi noin hankalaa kuunnella naapureiden ääniä, en todellakaan asuisi kerrostalossa. Meillä lisäksi kuuluu luontoäänenä juoppojen mölinä kesäyössä aina kun on lämpimämpi ilta, koska taloyhtiön puutarhasetti on muutaman kymmenen metrin päässä. Mutta eipä tuo ole haitannut, laitan ilmanpuhdistimen kovemmalle niin sen hurinan alle hukkuu mölinät ja töminät.

Vaikka itse olen nykyisin omakotiasuja, ei tuo neuvo ole kovin fiksu, koska läheskään kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai edes halua asua omakotitalossa.

Se, että rellestäjät saa rellestää rauhassa ja kärsijät joutuu väistymään, on yhtä typerää kuin se, että koulu- tai työpaikkakiusaaja saa jäädä tuttuun ympäristöönsä naureskelemaan ja etsimään uutta uhria, kun taas kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa. Ihan selvä viesti siitä, että maailma kuuluu kiusaajille ja häiriköille.

Kyllä minusta on mukavampi että muutkin pitää edes vähän ääntä niin ei tarvitse itsekään hissutella omassa asunnossa. Oikeastaan jatkuva hiljaisuus käy hermoille enemmän kuin pieni meteli.